Kampaajien palkka

Minäkin tässä alalle todennäköisesti lähdössä tai ainekin aion kouluttautua ettei harmita myöhemmässä elämässä.

Mietin vain että on ihmisiä jotka pärjäävät vähemälläkin rahalla, mutta minulla on myös muitakin tavoitteita joihin kampaajan työn kanssa pääsen vain lottovoiton avulla.

Joskus saatan suutuksissani sanoa vanhemmillenikin että olisivat suurempi palkkaisen työn hankkineet. Mietin että haluanko minä kuulla ne sanat sitten omilta lapsiltani sitten joskus, mutta sitten tajusin että vähemälläkin on pärjätty loistavasti ja edetty opinnoissa paremmin kuin jotkut rikkaat kakarat joten en halua mitään kittämättömiä snobeja tulla kasvattamaan.

Ja minulla on todella vahva tunne että kampaajan työ on se mun juttu. Vaikka olen poika ja olen saanut kuulla siitä paljon kommenttia ja naurua kun olen sanonut miksikä haluan isona tulla. Teen itsekkään teon, koska tiedän että tämä on se mihinkä minua ei ole pakotettu, tämä on se mistä minä olen haaveillut ja tämä on se minkä parissa tulen onnelliseksi oli palkka kuinka huono.

Kaikki ovat olleet sitä mieltä että minun on ehdottomasti mentävä yliopistoon ja lääkäriksi tai lakimieheksi kun on hyvät paperit. Ne olivat minun haaveitani. Kunnes tajusin että haaveni ovat vanhempien ja muiden haaveet. Kaikki haluaisivat lapsistaan jotain sellaista mistä olla ylpeä ja kehuskella päiväkahvilla naapureille. Minusta heillä on jo tarpeeksi sellaista mistä olla ylpeä ja kehua naapureille ja sukulaisille.

Ne jotka pärjäävät sillä pienellä rahalla ja osaavat nauttia elämästään ovat niitä todellisia selviytyjiä. Kuka rahaa tarvitsee jos osaa olla onnellinen? Lääkäreitä ja lakimiehiä tarvitaan se on tosiasia ja heidän työtään ei pidä vähätellä.
Tosin on eri asia miten lääkäri työnsä hoitaa.

Monesti näkee kuinka kiireisiä ja väsyneitä ihmisiä lääkärit ja lakimiehet on. He joutuvat työskentelemään rankoissa oloissa ja ansaitsevat kunniansa, mutta en usko että suurin osa on kovin onnellinen. Se työmäärä ja ne opinnot. Vaikka olen kamala hikipinko ja pidän opiskelusta, niin en halua yliopistoon oli paperit lukiosta lähtiessä miten hyvät tahansa. En minä voi antaa kaikkeani sellaisessa työssä jossa en halua olla, vaikka kyvyt riittäisivät.

Shadow-Bloom kirjoitti:

Minäkin tässä alalle todennäköisesti lähdössä tai ainekin aion kouluttautua ettei harmita myöhemmässä elämässä.

Mietin vain että on ihmisiä jotka pärjäävät vähemälläkin rahalla, mutta minulla on myös muitakin tavoitteita joihin kampaajan työn kanssa pääsen vain lottovoiton avulla.

Joskus saatan suutuksissani sanoa vanhemmillenikin että olisivat suurempi palkkaisen työn hankkineet. Mietin että haluanko minä kuulla ne sanat sitten omilta lapsiltani sitten joskus, mutta sitten tajusin että vähemälläkin on pärjätty loistavasti ja edetty opinnoissa paremmin kuin jotkut rikkaat kakarat joten en halua mitään kittämättömiä snobeja tulla kasvattamaan.

Ja minulla on todella vahva tunne että kampaajan työ on se mun juttu. Vaikka olen poika ja olen saanut kuulla siitä paljon kommenttia ja naurua kun olen sanonut miksikä haluan isona tulla. Teen itsekkään teon, koska tiedän että tämä on se mihinkä minua ei ole pakotettu, tämä on se mistä minä olen haaveillut ja tämä on se minkä parissa tulen onnelliseksi oli palkka kuinka huono.

Kaikki ovat olleet sitä mieltä että minun on ehdottomasti mentävä yliopistoon ja lääkäriksi tai lakimieheksi kun on hyvät paperit. Ne olivat minun haaveitani. Kunnes tajusin että haaveni ovat vanhempien ja muiden haaveet. Kaikki haluaisivat lapsistaan jotain sellaista mistä olla ylpeä ja kehuskella päiväkahvilla naapureille. Minusta heillä on jo tarpeeksi sellaista mistä olla ylpeä ja kehua naapureille ja sukulaisille.

Ne jotka pärjäävät sillä pienellä rahalla ja osaavat nauttia elämästään ovat niitä todellisia selviytyjiä. Kuka rahaa tarvitsee jos osaa olla onnellinen? Lääkäreitä ja lakimiehiä tarvitaan se on tosiasia ja heidän työtään ei pidä vähätellä.
Tosin on eri asia miten lääkäri työnsä hoitaa.

Monesti näkee kuinka kiireisiä ja väsyneitä ihmisiä lääkärit ja lakimiehet on. He joutuvat työskentelemään rankoissa oloissa ja ansaitsevat kunniansa, mutta en usko että suurin osa on kovin onnellinen. Se työmäärä ja ne opinnot. Vaikka olen kamala hikipinko ja pidän opiskelusta, niin en halua yliopistoon oli paperit lukiosta lähtiessä miten hyvät tahansa. En minä voi antaa kaikkeani sellaisessa työssä jossa en halua olla, vaikka kyvyt riittäisivät.

ajattelet todella paljon ammatinvalintaasi. Onnea sinulle mitä tahansa sitten päätätkin opiskelella lähitulevaisuudessa.