Ei rahasta

Hyvä pointti, tuolla konstilla saatat saada itsellesi ihmisen, itseäsi varten.

Sääliksi käy. Meillä naisilla on helpompaa.
Flaksi käy vaikka kerron olevani työtön lähihoitaja. Ei haittaa vaikka vielä paljastan olevani kolmen sikotautia sairastavan vesselin yh. Faijat lusii linnassa huumaus- ja väkivaltarikoksista.

Polkupyörä on mun välineeni, vihreä ja halpa. Metroon ei ole varaa. Voitaisiin tavata, oikean ja aidon rakkauden merkeissä.

Taatusti minua ei kiinnosta sen paremmin ne ulkoisella arvoilla kerskailevat miehet kun itse säälissä elävät poloisetkaan. Ja vaikka mies olisi millainen tahansa suoraa valhetta en sulattaisi. Jätä siis kertomatta, fiksua naista tuskin kiinnostaa ammattisi tai autosi. Kerro hänelle ajatuksiasi ja arvojasi. Tökeröä on puhua aluksi rahasta, sillä mies joka yrittää tehdä vaikutusta rahalla, kokee että raha on parasta mitä hän kykenee tarjoamaan. Eikä se ainakaan minulle riitä. Mutta en myöskään jaksa itsesäälissä rypevää miestä, joka on sitä mieltä ettei hän omilla toimilla voi vaikuttaa siihen millaiseksi hänen elämänsä muotoutuu.

Meitä naisia löytyy joka lähtöön, niitä jotka haluavat rikkaan miehen (sisällöstä viis) ja niitä jotka hakevat fiksua miestä sekä niitä jotka hakevat hoivattavaa reppanaa. Tuskin kuulut niihin miehiin jotka tarvitsevat itkuvirren kuulijaa. Naisiin tehdään vaikutus persoonalla. ( ainakin minuun)

Haluan miehen, joka haluaa juuri minut ja minä hänet, niistä minun mielestä oikeista asioista. Ja toinen on vierellä myös jos ulkoiset tekijät joskus tulevaisuudessa eivät ole yhtä hyvät kun tänä päivänä. Ja koska tiedän kuinka vaikea on löytää sellainen, olen luopunut toivosta ja ajattelen eläväni yksi tästä eteenpäin. Sillä tyydyn vain aitoo ihmiseen vierelläni, valheet eivät kuulu siihen.

PS Samat ominaisuudet löytyvät myös nykyisin miehistä. Haluavat vain hyötyä mahdollisesta tyttökaverista / vaimosta. Ja minua ei ainakaan saa kertomaan omasta taloudellisesta arvosta ventovieraalle miehelle. Jos en muuten kiinnosta kun rahan avulla, antaa olla.

Täytyy sanoa, etten todellakaan ole rahan perään, mutta odotan, että mies pystyy elättämään itsensä. On ollu tarjolla rikkaita miehiä, mutta kun persoonallisuus ei nappaa, niin eipä ole kiinnostanu. Olen seurustellu opiskelijapojankin kanssa, eikä todella tullu penniäkään kattamaan kustannuksia kuten ruokaa tms. ja vaikka oli mielettömän kiva tyyppi, ei vaan hermo kestäny kahta ja puolta vuotta pidenpään taistella yksin kahden lapsen yh:na, joista niistäkin tulee elatusmaksut miten sattuu, kasvavaa laskuvuorta vastaan kun itsekin opiskelen. Että sanoisinko, ettei rahalla sinänsä todella ole merkitystä, kunhan kukaan ei oo tarjoutumassa elätiksi. Jos tulee pokaamaan joku kurjuuden maksimoija, niin mieluummin sanon heti "ei kiitos", kuin huomaan muutaman tapaamisen jälkeen pitäväni kaverista, joka kuitenkin aiheuttais mulle pelkkää mahahaavaa.