Olen reilun vuoden tapaillut erästä miestä, joka on mukava. Hänellä on etälapset ja minulla on 2 lähilasta. Mies tapaa erittäin harvoin omia lapsiaan, koska asuvat toisella paikkakunnalla ja ovat jo rippikoulun käyneet eli omat menot alkavat olla kiinnostavampia kuin isän seura.
Mikä tässä on minusta ongelma on se, että mies haluaa tavata minua, olla minun kanssa, tehdä mukavia asioita yhdessä mutta ei lasteni kanssa. Hän käy meillä vain silloin, kun lapseni eivät ole kotona ja jos sattuvat olemaan, mies ei puhu heille mitään. Hyvä jos tervehtii lapsia. Lapseni ovat kuin ilmaa hänelle, eikä hän koskaan kysy heistä mitään eikä kuuntelekaan, jos jotain koetan heistä kertoa. Olen vähän pattitilanteessa toisinaan, kun lapseni ovat kaikki kaikessa minulle mutta haluaisin olla miehenkin kanssa joskus.
Olen yrittänyt puhua ja kertoa hänelle asiasta mutta hänen mielestään tämä on vain aikuisten juttu.
Onko tilanne kenellekään tuttua? Miten tämmöisestä tilanteesta selviää kunnialla?
Mikä tässä on minusta ongelma on se, että mies haluaa tavata minua, olla minun kanssa, tehdä mukavia asioita yhdessä mutta ei lasteni kanssa. Hän käy meillä vain silloin, kun lapseni eivät ole kotona ja jos sattuvat olemaan, mies ei puhu heille mitään. Hyvä jos tervehtii lapsia. Lapseni ovat kuin ilmaa hänelle, eikä hän koskaan kysy heistä mitään eikä kuuntelekaan, jos jotain koetan heistä kertoa. Olen vähän pattitilanteessa toisinaan, kun lapseni ovat kaikki kaikessa minulle mutta haluaisin olla miehenkin kanssa joskus.
Olen yrittänyt puhua ja kertoa hänelle asiasta mutta hänen mielestään tämä on vain aikuisten juttu.
Onko tilanne kenellekään tuttua? Miten tämmöisestä tilanteesta selviää kunnialla?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Riippuu siitä mitä te aikuiset haluatte. Haluatko sinä lapsillesi kotona olevan isähahmon vai aikuisen "seksi" ja rakkaussuhteen? Isää et tästä miehestä selvästi lapsillesi saa, eikä hän halua siihen rooliin astua. Miksei teidän tapauksessanne voisi toimia suhde, jossa asutte erillänne ja tyydytätte toistenne rakkauden, läheisyyden ja seksin tarpeet aina tilaisuuden tullen. Ei parisuhteessa tarvitse asua samassa osoitteessa ja leikkiä kotia, jos ei haluta.
Jos olette jo noinkin kauan tapaillut, niin ei se miehen suhtautuminen varmaankaan muuksi muutu. Ilmeisesti ei ole isätyyppiä.
Se nyt riippuu siitä mitä suhteelta haluat. Jos sinulle riittää pelkkä suhde niin miksei voi jatkaa niinkuin tähänkin asti.
Jos taasen kaipaat perhe-elämää niin ei taida tämän kanssa onnistua.
Miten lapsesi suhtautuvat mieheen? Onko niiden mielestä siltikin ok? Vai tuntuuko että lapset kärsivät miehen suhtautumisesta.
Jos lastesi suhde omaan isään on kunnossa, eivät he välttämättä kaipaa toista isähahmoa.
Sinä kuitenkin joudut ottamaan lapsesi huomioon ja on katsottava etteivät he kärsi tilanteesta.
Olen ollut vuosikausia naimisissa samanlaisen miehen kanssa. Ei monta sanaa vaihdu lasteni ja miehen välillä vuoden aikana, hyvä jos yhtään. Lapseni ovat miehelle näennäisesti kuin ilmaa.Tilanne ei vuosien mittaan ole muuttunut ainakaan parempaan, suunta on vain pahempaan. Nyt kun meillä on yhteisiä lapsia, tilanne on kärjistynyt entisestään, kun mies haluaisi "perhe-elämää", jossa on mukana vain hänen perheensä, siis yhteiset lapset ja minä. Viikonloput ja loma-ajat ovat painajaisia. Tavallinen arki sujuu vlillä ihan kohtuullisesti. Kuten joku jo aiemmin mainitsi, suhde on mahdollinen, jos teillä on erilliset elämät. Sinulla lastesi kanssa ja erikseen miehen kanssa. Mieti ovatko aikataulut ja muu elämä sovitettavissa yhteen. Esim. juhlapyhät ovat meillä ongelma. Suosittelisin oman kokemukseni pohjalta painamaan suhteen pikku hiljaa unholaan.
Minkä ikäisiä lapsesi ovat? Kysyn lähinnä siinä mielessä, että montako vuotta ne vielä asuvat kotonasi. Jaksatko erillistä suhdetta esim. 8 vuotta, jossa vaiheessa lapsesi eivät enää ole kotona "kärsimässä" tilanteesta. Toisaalta jos tilanne on lasten suuntaan neutraali, eli lapset eivät ahdistu miehestäsi, niin miksi yhteis asuminen ei voisi onnistua enemminkin. On sitä ennenkin taloissa ollut renkejä, piikoja, pehtooreita ja loisia ilman sen lämpimämpää suhdetta samassa talossa asuviin lapsiin.
ja ottaa paremman.
..toisten lapsiin.
Harvalla on tunteita toisten siittämiin lapsiin. näin se vaan on.
Meillä oli samanlainen tilanne alussa. Itse asiassa muutama vuosi meni noin. Itse pähkäilin pitkään juuri, että mitä minä tältä suhteelta haen.
En etsinyt uutta isää lapsilleni vaan miestä itselleni. Järjestimme yhteistä aikaa mutta en painostanut miestä mihinkään kotileikkiin. Sitten vaan huomasinkin, että mieshän on enemmän isää lapsilleni kuin näiden oma isä.
Kaikki ei tietenkään tähän pysty. Me seurustelimme vuosia ennen yhteenmuuttoa ja nyt kaikki on loistavasti.
Lapseni ovat vielä ala-asteella alaluokilla, joten yhteistä asumistaivalta on vielä jäljellä reilusti.
Lapseni kärsivät tilanteesta, silloin kuin mies tulee käymään päiväsaikaan. Pienet tietysti yrittävät saada aikuisen huomion kyselemällä ja näyttämällä juttujaan. Mutta mies ei vastaa, eikä ole kiinnostunut. Minäkin kärsin!
Jossain vaiheessa yritimme yökyläilyäkin meillä mutta eipä lapset vaan meinanneet nukahtaa kun itkuksi meni ja heräilivät monta kertaa yössä.
Eivät lapseni isää tarvitse mutta miehen malli ja kaveri ei olisi pahitteeksi.
Kaiken huippu minusta kuitenkin on ja mikä osoittaa, ettei mies haluakaan edes yrittää välittää lapistani on seuraavanlainen tilanne: Kahvipöydässäkin kun lapsi tulee juttelemaan, niin mies vaan KÄÄNTÄÄ SELKÄNSÄ ja ottaa lehden käteensä muka lukeakseen sitä!!!
En tiedä, riittääkö pelkkä seksi suhteen ylläpitämiseksi kovin pitkään. Yhteisen ajan järjestääminenkin on aina työn takana. En voi niin vain heivatakaan lapsia hoitoon.
aika kamalalta toi kuullostaa. Ei meillä mies ihan noin välinpitämätön ollut alussakaan. Heivaa koko äijä!
tältä mieheltä tosiaan.Ei noin pitäisi suhtautua kenenkään lapsiin,ei omiin eikä vieraisiin.Omalta kohdaltani ajattelisin,että luultavasti kiiintymyksen tunteet katoaisivat pikkuhiljaa sellaiseen ihmiseen,joka ei yhtään pitäisi lapsistani.
Eihän tuo mies ole sen kummempi.
Kiitti vinkistä! Varmaan paras vaihtoehto!
Tyhjän saa pyytämättäkin ja oma apu paras apu ;-)
Eihän sillä miehellä ole edes käytöstapoja!
Ei tosiaankaan kannata tuhlata aikaa moiseen! Eihän hän välitä edes omistaan, ei taatusti kiinnostu sunkaan lapsista. Taitaa olla lapsi itsekin tai joku helvetin narsisti.
äitinä en pidä siitä että lapseni tulevat juttelemaan silloin kun aikuiset juttelee, sanon aina lapsilleni että aikuisia ei saa keskeyttää vaan odottaa omaa vuoroa.
Jospa tällä miehelläkin on näin, ei pidä siitä kun lapset kälättävät silloin kun aikuiset juttelee.
Mä oon vähän samaa aatellu. Kun ei osaa välittää omista lapsistakaan, niin miten vois välittää muiden?
Minä kyllä olen tervetullut hänen kotiinsa mutta lapseni eivät.
Pidä, että lapset keskeyttävät aikuisten jutut mutta tässä ei ole kyse siitä.
me ollaan lapsen kans"paketti". Ja jos mies ei sitä ymmärrä,niin saa mennä. Eli jättämällä huomiotta lapseni,loukkaisi minua syvästi. Lapseni hyvinvointi on minulle ykkösasia.
Näin sen olla pittääkin!
Kyllä miehesi pitää huomioida lapsiasi ja tajuta että lapset kuuluvat sinun elämääsi. Itse tapasin nykyisen vaimokkeeni jolla oli yksi lapsi entuudestaan. Olimme tapailleet aluksi ilman lapsen läsnäoloa muutaman kuukauden. Aluksi en halunnut tavata poikaa,koska en halunnut sekottaa pojan elämää jos suhteemme ei toimisi. Lopulta suostuin tapaamaan pojan ja jo parin tapaamiskerran jälkeen hain hänet päiväkodista ja vietin aikaa hänen kanssaan.
Nopeasti tämän jälkeen muutimmekin yhteen ja nykyään olen pojan laillinen huoltaja ja meillä on jo toinen lapsikin.
Riippuu miehestä haluaako olla "isätyyppiä" mutta tämän pohjalta sanon että ei kannata tuhlata enempää aikaa tuohon mieheen...et sinä siitä miehen mallia saa lapsillesi...eihän se edes ole mies! Etsi itsellesi kumppani joka todella haluaa perustaa kodin.
Järkeviä puhut. Ehkä sitä aina vain jokaisen tapaamiskerran jälkeen on hiljaa toivonut, että jospa se siitä vielä.... Mutta ei sitä päivää ei tule koskaan, että tämä mies edes kysyisi puhelimessa, mitä lapsille kuuluu!!!!!! Mielestäni suhteen alussa pitääkin katsoa jonkin aikaa, ennen kuin sekoittaa lapset suhteeseen, joka ei välttämättä toimi. Mutta reilu vuosi on jo pitkä aika tähänkin.
Minun mielestäni se kuuluu jo kohteliaisuuteen ja hyvään käytökseen olla kiinnostunut toisen omista lapsista. Välillää kyllä tuntuu, että minulla ei ole miehelle edes mitään asiaa, kun en voi puhua lapsistani, jotka kuuluvat jokapäiväiseen elämääni.
Eiköhän syyspimeät tuo mukanaan muutosten tuulia minulle. Olen mieluummin yksin, kuin huonon kaverin kanssa.