Mistä tietää varmasti, että rakastaa? Ettei kyse ole pelkästä tottumuksesta ja mukavuudenhalusta? Onko rakkaus aitoa, vaikka on kausia jolloin kumppani käy hermoille? Vaikka joutuu pohtimaan, rakastanko oikeasti?
Mistä tietää varmasti?
Z. Punkt
7574
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
toista ja tunnet kiitollisuutta toisen olemassaolosta...
Mikä muu tässä elämässä varmaa olisi kuin kuolema? Mutta siitä olen kohtuullisen varma, että rakkaus on vähän kuin orkku. Jos ei ole varma, onko sitä kokenut, niin tuskin on.
Ratikkakuskin kanssa. Aloin jo itse pohtia, olenko ehkä sellainen tyyppi joka ei vaan rakastu, ja pitäiskö vaan ottaa joku mies jolla on samat kiinnostuksen aiheet kun mulla. Mutta sitten kohtasin mieheni ja asiat oli yhtäkkiä kirkkaat ja selvät kuin pläkki, ei tarvinnut kahta kertaa pohtia, onko tämä se oikea tyyppi. Mutta eihän kaikille käy yhtä onnellisesti, luulisin, että sopusuhteessakin voi olla kohtuuonnellinen. Ehkä.
Mutta siis, kyllä mun mies käy aika ajoin kovastikin hermoille, ei se tarkoita etteikö sitä rakastaisi silti.
"Mutta sitten kohtasin mieheni ja asiat oli yhtäkkiä kirkkaat ja selvät kuin pläkki, ei tarvinnut kahta kertaa pohtia, onko tämä se oikea tyyppi."
Hienoa, mutta tuohan on ihastumista tai rakastumista. Mitä sitten, kun olette olleet yhdessä esim. kymmenen vuotta? On ihastuttu, rakastuttu, rakastuminen on kehittynyt rakkaudeksi. Siinä vaiheessa toiseen on ehtinyt tottua, on tullut mukavuudenhaluiseksi: Kaiken uudestaan aloittaminen jonkun uuden kanssa olisi liian rasittavaa ja aikaavievää. Ajattelee, että tähän minä jään ja pitää itsestään selvänä, että kumppanikin ajattelee samoin.
Voiko olla mahdollista sekoittaa tottumus ja itsestäänselvyytenä pitämänsä asiat rakkauden tunteeseen?
Miltä rakkaus (ei rakastuminen!) tuntuu?
mieheni kanssa vuonna 1999, joten olemme olleet yhdessä jo kahdeksan vuotta. Ja naimisissakin jo viisi vuotta. En usko, että tottumusta ja mukavuudenhalua voi sekoittaa rakkauden tunteeseen. Tiedän, että rakastan miestäni, koska joka ilta, kun hän kömpii viereeni vuoteeseen, olen onnellinen :) samaten aina, kun hän tulee töistä kotiin, tai minä tulen hänen luokseen töistä, olen iloinen siitä. Minusta on mukavaa silitellä häntä. Kyllä siitä tietää rakastavansa. Vaikka kuulostaakin ällö-imelältä :)
Ehkä teidän kannattaisi olla muutama viikko erossa (2-3 viikkoa luulisi riittävän), jos mahdollista. Sitten saisit vähän etäisyyttä tilanteeseen ja näkisit sen paremmin.
Toiselle tulee ikävä. Se ei nimittäin ole mukavuudenhalua tai muutakaan. Nii ja toinen juttu on nää oikuttelujen sietämiset ja hyväksymiset.
Entä jos ei tulekaan ikävä? Jos on vain tyytyväinen siihen, että saa olla hetken omissa oloissaan ja tehdä asiat juuri niin kuin itse haluaa? Saattaa olla, että tulisi ikävä, jos toinen olisi esim. useamman viikon/kuukauden poissa, mutta kun yleensä erossa ollaan maksimissaan pari vuorokautta.
Kaipa oikuttelujen sietäminen ja hyväksyminenkin on monesti vain tottumiskysymys.
Miltä rakkaus tuntuu?