Miehen exä

Onko muiden miehillä ilkeitä ja v****maisia exiä, jotka yrittävät kaikin tavoin mustamaalata ex-miehensä nykyistä avopuolisoa sekä kaikin tavoin hankaloittaa ex-miehen uutta elämää? Meillä tilanne on jatkunut jo pitkään ja nyt alkaa mitta olla täynnä. Mitä ihmettä tälaisessa tilanteessa voi tehdä, kun ex-vaimo kiristää riitojen yhteydessä aina yhteisillä lapsilla? Ja mistä ihmeestä tollainen käytös voi johtua, kun en kuitenkaan ole ollut syy heidän eroonsa? Onko se niin vaikeata antaa toisen olla onnellinen?
71622
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Vaikea tietysti kommentoida yksittäistä tapausta, jos eron taustoja ei tunne. Yleensä eron jälkeinen katkeruus kumpuaa selvittelemättömistä asioista. Voihan olla, että ero on tullut vaimolle yllätyksenä tai jopa vaimo itse on hakenut eroa vaikkapa kiristysmielessä. Tuossa viime mainitussa tapauksessa miehen uusi rakkaus tietysti vie pohjan koko suunnitelmalta.

Koska lapsellinen käytös ei tietenkään ole hyväksi kenellekään eikä erityisesti lapsille, exän vittuilu ja lapsilla kiristys pitäisi saada loppumaan. Suosittelisin jämäkkää käytöstä myös miehellesi. Lapselliseen pomputteluun suostuminen aiheuttaa lisää pomputtelua. Tapaamiset ja elatusmaksut pitäisi saada sovittua paperilla ja sen jälkeen voisi yrittää minimoida kaiken näköistä yhteydenpitoa joksikin aikaa.

Äänestä
  • Minulle jäi epäselväksi kaksi asiaa.
    Miten miehesi edellinen vaimo pystyy pompottamaan sinua? Mitä nämä pompottelut ovat, siis käytännössä?
    Miksei mies kirjoita itse? Vai eikö asia kiinnosta/ vaivaa häntä?

    Onko mitään, edes yhtäkään, syytä, jonka pohjalta sinä käsittäisit exän käytöksen? Sujuiko ero mallikkaasti? Tuliko ero yllätyksenä? Vetikö mies välistä (rahaa, asunnon, etuja) eron yhteydessä?

    Mikäli exä käyttäytyy huonosti, syy on jossakin, eikö? Voitko keksiä siis minkäänlaista syytä?

    Äänestä

  • voisi tilanne selvitäkin kirjoitti:

    Minulle jäi epäselväksi kaksi asiaa.
    Miten miehesi edellinen vaimo pystyy pompottamaan sinua? Mitä nämä pompottelut ovat, siis käytännössä?
    Miksei mies kirjoita itse? Vai eikö asia kiinnosta/ vaivaa häntä?

    Onko mitään, edes yhtäkään, syytä, jonka pohjalta sinä käsittäisit exän käytöksen? Sujuiko ero mallikkaasti? Tuliko ero yllätyksenä? Vetikö mies välistä (rahaa, asunnon, etuja) eron yhteydessä?

    Mikäli exä käyttäytyy huonosti, syy on jossakin, eikö? Voitko keksiä siis minkäänlaista syytä?

    Pompottelua olen kuullut esiintyvän mm. siten että äiti sopimuksen vastaisesti keiltäytyy viemästä ja hakemasta lapsia isänsä luo viikonlopuksi tai lasten harrastuksiin, ja koska isä ja isän uusi vaimo kuitenkin ajattelevat lasten parasta, jää kuskaamiset heidän vastuulleen. Sama koskee lasten tarvikkeita ym joita äiti kieltäytyy hoitamasta.

    Tunnen kyseisen äidin melko hyvin ja joskus yritin hänen kanssa jutella ja saada hänet järkiinsä, mutta en onnistunut. Hänen mielestään menin vain hänen ex miehensä puolelle ja välimme katkesivat. Meillä asiat on aina hoidettu lasten parasta ajatellen. Jotkut naiset ehkä tarvitsevat enemmän henkistä tukea erossa kuin toiset. Katkeruus on kamalaa jos se kostautuu lapsiin.

    Äänestä

Tämä on ihan tämä klassinen tilanne.Jos lohduttaa,niin olet wain yksi monista.Meillä kesti tuo tilanne yli 2 wuotta ja lapsilla kiristäminen on ihan yleistä näissä tapauksissa.Miehet usein eiwät tilannetta `näe´´,waan ajattelewat wilpittömästi toimiwansa lastensa parhaaksi.Meillä mm.ex-waimo waati miehen tulemista luokseen yöksi,wiemään kauppaan minuutin waroitusajalla,kuljettamaan töihin(bussilla n.15 min.matka)ym.ym.ym.Nyt meillä tilanne (kai ) jo ohi.Toiwotan woimia.

Äänestä

Mun ex sanoi haluavansa pitää yhteyttä ja olla ystävä mun uudelle. Tuppautuu väkisin hänen seuraansa ja haukkuu koko ajan mua. Että sellaista ystävyyttä.
Nyt UO:ni pitää häntä vähintäänkin kajahtaneena eikä halua missään tekemisissä ex:ni kanssa. Tunnusti myöhemmin parin vuoden jälkeen, että seurasi minua kyllä tarkkaan koska olin kuulemma mielenvikainen väkivaltainen hullu. Ihmettelee nyt suuresti miksi ex ei osaa nauttia suuresta vapaudestaan kun on päässyt musta eroon, ja kun itse vielä läksikin. Jättäisi edes meidät rauhaan mutta kun ei.
Lapsi on ex:n ensimmäinen lyömäase. Tapaamiset hän tekee niin harvoiksi kuin vain voi. Siitä lapsikaan ei pidä vaan kapinoi. Uskon että isompana vihaa äitiään sen takia.
Samoja ilkeitä satuja ex kertoo ihan jokaiselle joka jaksaa kuunnella. Mitään perää niissä ei ole mutta kukapa niitä minulta tarkistaisi? En tosin jaksa uskoa että niitä uskoo enää kukaan sillä niin yliampuvia juoruja hän levittää.
Eli ihan normaali tapaus teillä on. Aina on ollut ja tulee aina olemaan kaameita ja ilkeitä juoruämmiä!

Äänestä

Valitettavasti kaikenlaisia kajahtaneita maailmaan mahtuu. Olen itse ex-vaimo mutta mieleenikään ei tulisi "sotkea" tai vaikeuttaa exäni elämää. Minulle on päivänselvää ettei hän enää välittänyt minusta eikä ainakaan rakastanut. Vaikka se pahalta tuntuikin silloin, niin johonkin roikkumaan jääminen ei ole tervettä touhua. Jos hän halusi ja pystyi suhteeseen toisen naisen kanssa, ei hän enää tosiaan minua rakastanut. Saatuani tiedon asiasta en olisi enää itsekään pystynyt parisuhteeseen mieheni kanssa. Meillä ei ollut mitään mainittavia riitoja ja sellaista, enkä häntä inhonnut. Siis vaikka se sattui minuun ihan helvetisti. Siis itsetuntooni sattui. Siihen tilanteeseen kuitenkin piti sopeutua ja opetella elämään toisella tavalla. Hoidimme lasten huollot ihan sopujärjestelyillä. Miehen nykyinen vaimo hoitaa lasten kyydityksiä harkkoihin tai heille viikonlopuksi joskus kun mies on työmatkalla. Aluksi en pysytynyt tietenkään tapaamaan koko naista mutta kun pääsin asiasta jonkin verran yli päätin että täytyyhän minun itse nähdä millaisen ihmisen kanssa lapseni ovat. Toden sanoen en tuntenunt mitään katkeruutta tai kaunaa häntä kohtaana, vaikka jonkinlaiset inhon väreet selkäpiissä kulki. Myöhemmin ollaan jo juteltukin pakollisia asioita ja minulle riittää että lapset ovat hyvässä huomassa hänellä. Itse en ole uutta miestä oottanut tai löytänyt tai edes voinut ajatella, vaikka toisinaan mietin ettei ole mukavaa viettää loppuelämää yksin.

Lapsilla kiristäminen ja pelaaminen ei ole kovinkaan äidillistä toimintaa. Mutta ehkä häiriintynyt ihminen ei enää näe mitä tekee. Sinä et kuitenkaan voi juuri mitään tehdä, muuta kuin jatkaa elämäänne normaalisti ja tukea miestä jos exä häiritsee häntä. Myös jos lapset kokevat ahdistusta voit olla olkapäänä, mutta heidän äitiään ei pidä mennä moittimaan tai arvostelemaan ainakaan negatiivisesti. MIehellä on mahdolisuus vaatia lasten äidiltä asiallista käytöstä. Ja jopa lakikin sen määrittelee, että molempien vanhempien on tuettava lapsia erossa ja tuettava tapaamisia toisen vanhemman kanssa. Jos tilanne menee ihan älyttömäksi, on miehellä mahdollisuus ottaa yhteyttä lastensuojeluun tai lastenvalvojiin.

Äänestä

Täällä yksi samassa tilanteessa oleva, kiusaaminen on jatkuvaa ja olen jo oikeasti kohta menossa tekemään rikosilmoituksen kotirauhan rikkomisesta ja kunnianloukkauksesta. Mieheni exä keksii mitä hullumpia juttuja minusta ja yrittää niillä mustamaalata minua, vaan eipä onnistu. Heillä on vielä elatusmaksuasiat kesken ja uusia haasteita senkin tiimoilta tulee jatkuvasti. Jopa minut on vedetty niihin haasteisiin mukaan. Mulla alkaa kanssa olla mitta täynnä, ja olen ihan valmis menemään sen ämmän luo ja antamaan samalla mitalla takaisin. Yritän ajatella postitiivisesti että ei kai sitä ikuisesti kestä, mutta toivottomalta tuntuu...Onneksi miehelläni on kaikki sen exän lähettämät viestit tallessa ja ne tullaan käymään myös oikeudessa läpi kun elatusasioita puidaan... Mutta ei anneta kuule periksi, eletään vaan vaikka piruuttaan!!!!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


turhautunut74 kirjoitti:

Onko muiden miehillä ilkeitä ja v****maisia exiä, jotka yrittävät kaikin tavoin mustamaalata ex-miehensä nykyistä avopuolisoa sekä kaikin tavoin hankaloittaa ex-miehen uutta elämää? Meillä tilanne on jatkunut jo pitkään ja nyt alkaa mitta olla täynnä. Mitä ihmettä tälaisessa tilanteessa voi tehdä, kun ex-vaimo kiristää riitojen yhteydessä aina yhteisillä lapsilla? Ja mistä ihmeestä tollainen käytös voi johtua, kun en kuitenkaan ole ollut syy heidän eroonsa? Onko se niin vaikeata antaa toisen olla onnellinen?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu