19v hääpäivämme on ensiviikolla ja lahjankin olen ostannut itseasiassa aina olen muistanut merkkipäivämme,viime syksystä lähtien olemme olleet jokseenkin lukossa, olen yrittänyt puhua asiasta että mitä voisimme tehdä suhteemme eteen ammattiauttajaakin olen yrittänyt hankkia huonolla menestyksella kaikki tuntuu olevan varattuja, olemme yhdessä kasvattaneet lapsia hoitanet kotia tehneet yhdessä ja erikseen ruokaa ja kummallakaan ei ole syrjähyppyjä pariviikkoa sitten vaimoni ilmoitti että hän on hakenut vuokrakämpän itselleen ottaa lapset mukaan ja sano että pistä talo myyntiin ja jaetaan omaisuus ensiviikolla jätän eropaperit yksin tai yhdessä, täytyy sanoa että taivas putos niskaan. En ole pariin viikkon juuri nukkunut ja olen ihan poikki kaikinpuolin, uskomaton tilanne. Mitä tässä nyt pitäs tehdä, voiko tästä päästä yli ja millä keinolla, töistä sain viikon sairaslomaa keskiviikkona pitäs mennä taas takasin ja kaikki on sekasin.
eropaperit vetämään huomenna
kauhistunut......
81979
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hae ittelles hyvällä omallatunnolla lisää sairaslomaa! Tee se palvelus itsellsi!
Ennen kaikkea paljon paljon jaksamista sinulle ja tietty muullekkin perheelle.
Ensin sanon, että joo, siitä voi päästä yli, vaikka rankat ajat onkin sulla edessä.
En pysty hyvin neuvomaan, kun ei toisen neuvoilla ole paljon merkitystä: jokainen käy omat tuskansa läpi omalla tavallaan.
Lapsista ei saisi koskaan tehdä eron riitakapulaa, enkä kehota siihen nytkään. Mutta: vaimollasi ei ole automaattista oikeutta "ottaa lapsia". Varmaan on vaikea ajatella asiaa selkeästi juuri nyt, mutta käytä vähän aikaa tuohon asiaan: jos ja kun se ero tulee, kummin päin tahtoisit sen asian olevan? Lapset sulla, sinä yksinhuoltajana ja vaimolla tapaamisoikeus? Vai toisinpäin? Ja kumpi olisi lapsille parempi, kummassa heillä olisi parempi olla, nimenomaan psyykkisesti? Se lapsiasia jää usein muun eron jalkoihin ja lapset vaan liukuvat vaimolle.
Ymmärrä oikein: en käske tappelemaan lapsista, en kehoita taistelemaan sun oikeuksista... mulle vain kävi itselle aikoinaan niin, että lapset päätyi äidille enemmänkin "tavan" vuoksi, kuin siksi, että olisin itse halunnut.
Mitäs tässä nyt pitäis tehdä?
Sitä on vaikea uskoa, mutta elämä järjestyy. Pitkän suhteen päättyessä olet väkisinkin kauhistunut, sille ei voi mitän ja se on normaalia. Itse olen kaksi eroa käynyt läpi ja täytyy sanoa, että toiseen osasin jo suhtautua tuolla tavalla. Sattuihan se, henkeä ahdisti ja tulevaisuus näytti pelottavalta, kun rakennettu todellisuus murtui ympäriltä. Mutta, ei sitä hitto voi tässä selittää, mutta silti. Edessä päin on uutta todellisuutta, hyvää ja pahaa. Jos se ero on väistämätön, sitä kannattaa ja täytyy toki käydä läpi. Mutta yhtä paljon täytyy yrittää suunnata tulevaan. ... kuulostaapa tosi kornilta... mutta niin se menee. Ensi vuonna tähän aikaan sulla on uusi todellisuus, erilainen, mutta ei välttämättä yhtään huonompi.
Näin oli meilläkin eilen asiat. Puolin ja toisin
tämän sanoimme toisillemme.
Tuntuu kuin olisi täysin lukossa. Mistä lähteä, kynnykset on korkeita joka suuntaan.
Eipä tässä tilanteessa mitenkään yksin näytä olevan, vaikka siltä sisimmässä nyt tuntuukin. Meillä päättyy 13v. liitto huomenna. Itse olisin halunnut jatkaa, mutta meillä mies on päätöksensä tehnyt ja sitä ei muuteta.
Lohdullista lukea teidän kokemuksianne. Itse laitoin eron vireille 2 kk sitten. Tosin teimme sen hakemuksen yhdessä, minun aloitteesta kylläkin. Olemme käyneet kipakoita keskusteluja osituksesta ja olen hakenut itselleni hyviä neuvoja oikeusaputoimistosta. Meinaa mies nimittäin minua viilata linssiin. Asumme vielä saman katon alla, mutta odotan päivää, että hän vihdoin lähtee ja saan alkaa opetella elämään omaa, rauhallisempaa arkea lasten kanssa. Takana kaksi vuotta, joiden aikana koetimme saada liiton kuntoon, kun mieheni palasikin kotiin työkaverinsa , uuden rakkaan luota. Eniten tässä tilanteessa olenkin kiukkuinen itselleni. Jos olisimme eronneet 2 v sitten, nyt olisin jo selvemmillä vesillä eronneena naisena. Toivon voimia itselleni ja teille kaikille, jotka olette samassa tilanteessa eroasiaa läpikäymässä.
samaa sinullekin täältä. Ero ei ole helppo asia, vaikka yhdessä tuumin tästä sovittiinkin.
äkkinäinen veto vaimoltasi. Mielestäni kuitenkin pitäisi yrittää keskustella ensin mahdollisista ongelmista ja yrittää löytää ratkaisuja. Eikä noin tuoda asiaa toisen eteen. Toki vaimosi saa tehdä omat ratkaisunsa, mutta jotain häpyä kuitenkin, kun on lapset ja koti yhteisiä sekä tietenkin yhteistä elettyä elämää, joka on sinällään arvokasta aikaa ihan sama millainen avioliitto on ollut. Sinulla olisi ollut OIKEUS tietää ja näin vaimosi VELVOLLISUUS kertoa jo aiemmin aikomuksistaan ja siksi näen, että hän toimi epäreilusti. VOIMIA SINULLE:).
Mulla oli tuo sama tilanne tasan vuosi sitten. Vaimo ilmoitti yllättäen muuttavansa vuokra-asuntoon ja pisti saman tien eropaperit käräjäoikeuteen. Riitoja meillä ei ollut. Kova iskuhan se alkuun oli, mutta nyt kun vuosi on kulunut ja osituksetkin hoidettu, niin elämä on mielestäni jo ihan raiteillaan.