Asun 50km:n päästä poikaystävästäni,
näemme toisiamme vain viikonloppuisin kun menen isäni luokse sinne paikkakunnalle missä asuin ennen ja missä poikaystäväni ja suurin osa ystävistäni on.
Haluaisin muuttaa takaisin sinne, mutta käyn lukiota täällä niin asia on aika mahdoton.
Olen asunut tällä paikkakunnalla kohta 2 vuotta ja en ole tutustunut yhtään mukavaan ihmiseen.
Mutta siis nyt on kuitenki siis kyse siitä, että toimiiko kaukosuhde pidemmän päälle?
Onko kerran viikossa näkeminen ihan ok?
Itselleni tämä on ainakin aika rankkaa, joka perjantai lähteä johonkin toiselle paikkakunnalle, ja kun siellä on niin haluaisin niin muuttaa sinne takaisin, mutta se ei ole mahdollista. =/
näemme toisiamme vain viikonloppuisin kun menen isäni luokse sinne paikkakunnalle missä asuin ennen ja missä poikaystäväni ja suurin osa ystävistäni on.
Haluaisin muuttaa takaisin sinne, mutta käyn lukiota täällä niin asia on aika mahdoton.
Olen asunut tällä paikkakunnalla kohta 2 vuotta ja en ole tutustunut yhtään mukavaan ihmiseen.
Mutta siis nyt on kuitenki siis kyse siitä, että toimiiko kaukosuhde pidemmän päälle?
Onko kerran viikossa näkeminen ihan ok?
Itselleni tämä on ainakin aika rankkaa, joka perjantai lähteä johonkin toiselle paikkakunnalle, ja kun siellä on niin haluaisin niin muuttaa sinne takaisin, mutta se ei ole mahdollista. =/
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oletko harkinnut, että muuttaisit johonkin halpaan opiskelija-asuntoon sinne toisella paikkakunnalle ja kävisit lukion loppuun siellä? Luokattomassa lukiossa opinnot on helppo suunnitella uuteen kurssitarjottimeen. Kaukosuhteeseen en osaa sanoa mitään :/ Tsemppiä ja toivottavasti asiat menee parhain päin :)
kuvitellaanko että kun asutaan lähellä että kaikki on autuutta? ei se matka...vaan ne tunteet toista kohtaan. Jos nyt jokunen vuosi kaukosuhteessa, mikä on parempi tapa valmistautua yhteiseloon ja tutustua toiseen ihmiseen. nuorena kannattaa olla äärimmäisen varovainen ja kuunnella elämästä viisastuneiden kertomuksia, ei neuvoja ja kaikki eivät edes viisastu. katkerien ihmisten kommentit on sivuutettava.
Hei, itselläni sama tilanne. poikaystävälläni ja minulla on välimatkaa 47km ja nähdään kerran tai kaksi kertaa viikossa.Tämä raastaa meidän molempien hermoja.Tälläisessä tilanteessa ollaan oltu jo 3 vuotta.Mutta ajattelemme tämä on vain väliaikainen ratkaisu. Ajatus ensikesänä tapahtuvasta muutosta yhteen saa meidät molemmat yrittämään jaksaa. Voin sanoa kokemuksesta, että jos todella välittää ja rakastaa toista niin matka ei ole mikään este.Sitä oppii arvostamaan toista ihan eritavalla kun näkee harvemmin. Olemme onnellisesti yhdessä ja kihloissa.
joku muukin saanut tän kokea, hienoa. oppii tuntemaan toisen jos jonkinlaiset puolet. luottamus nyt on peruskivi muutenkin suhteessa, mutta nyt sitä koetellaan.
-onnea-
sitten kun poikaystäväsi menee armeijaan (tai voihan olla, että menee sivarii, mutta silloin hänet usein leimataan "nynnyksi") niin armeija kestää VÄHINTÄÄN sen puoli VUOTTA. että silleen. siinä ei edes pysty näkemään kerran viikossa joka viikko, vaan sillon tällöin, ja vain pari pvää!
Jos meillä olisi välimatkaa 50 km tuntuisi se melkein kuin asuisimme yhdessä. Siis kaikki se, mikä nyt on hankalaa, pyyhkiytyisi pois. Jos minä tapaisin pari kertaa viikossa kultani, en totisesti pähkäilisi mitään enkä valittaisi. Mutta kun tapaan kerran tai korkeintaan kaksi kertaa kuukaudessa, alkaa monesti tulla tippa linssiin kaipuusta.
Kaikki on kai niin suhteellista.