Minkälainen nainen on Miesten silmissä sellainen nainen, joka ei miehen arvion mukaan tarvitse miestä?
Eli kuvailkaapa nainen, jonka luokittelet tuohon kategoriaan!
Ei tarkoita sillalailla tätä asiaa, että nainen olisi lutkahtava tai muullalailla sellainen, ettei Ansaitse miestä, miesten mielestä.
Eli kuvailkaapa nainen, jonka luokittelet tuohon kategoriaan!
Ei tarkoita sillalailla tätä asiaa, että nainen olisi lutkahtava tai muullalailla sellainen, ettei Ansaitse miestä, miesten mielestä.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Luin just eilen kirjaa jossa esitettiin väittämä että miehelle pelottavin asia maailmassa on nainen joka ei tarvitse miestä. Tuumailin sitä itsekseni, ja päädyin siihen että aika helposta säikähtävät jos noin on.
Kertokaahan.
joka uskoo viihtyvänsä paremmin yksin.
hyväkin asia oikeastaan...sulle lisää vapautta tehdä omia juttuja kun nainen tarvittaessa pärjää yksinkin, tiettyyn rajaan asti.
Joku on sanonut joskus, että isoin siunaus miehelle pohjimmiltaan on vahva nainen.
Ei saa mikään jyrä olla tietenkään, tai ilkeä. Mitäs mieltä tuosta ollaan?
"Joku on sanonut joskus, että isoin siunaus miehelle pohjimmiltaan on vahva nainen."
Pitää varmasti paikkansa. Mutta myös päinvastoin: Isoin siunaus naiselle pohjimmiltaan on vahva mies.
Eikä vahva ole kummassakaan tapauksessa maantiejyrän synonyymi.
1. Naisasianainen: Sanoo, ettei tarvitse miestä, osaan vaihtaa lamput itse ja huollattaa auton....jne. Tlaa tarvittaessa sähkö"miehen" tai putki"miehen", mutta sen pitää olla nainen, koska ei tarvi miestä missään asiassa. Tällainen nainen tarvii miestä oikeasti, mutta ylpeys ei anna periksi tunnustaa sitä.
V: Vastenmielinen
2. Ei oikeasti tarvi miestä missään mielessä, poislukien kaikki osto"aviomies"palvelut.
V: Epänormaali tai lesbo
3. Ei tarvi mieheltä seksiä/läheisyyttä/hellyyttä, mutta kaikki muu apu kelpaa.
V: Ressukka
1. kohdan ymmärrän :) (Hyvä minä.)
2. Miten tuo kakkoskohta eroaa 3. kohdasta? Mitä noi ostoaviomiespalvelut on...putken avaamista, ikkunoiden pesua? Vai seksiä? Ööh, ny ei tajunnu.
3. kohta taitaa mennä hyväksikäytön puolelle, ainakin omasta mielestä. Mut missä se raja menee, et mikä auttaminen on miehelle just se kiva asia tai "se juttu" naisen kanssa olemisessa...mikä taas on ihan liikaa ja vastenmielistä. Jätetään tosta edellisen lauseen kysymyksestä seksi ja muu läheisyys pois, kun useimmat tiedetään että sitä pitää olla.
Miksi muka se, joka EI tarvitse hellyyttä, on "ressukka"...??
Miksei se, joka TARVITSEE hellyyttä, ole ressukka?
kaikkia ei vain nappaa samat asiat
Naisen vahvuutta ja henkistä eheyttä osoittaa se, että hän pystyy elämään ilman miestäkin (tai mies ilman naista). Romantikkojen hömppää, etteikö ihminen voisi tuntea itseään kokonaiseksi yksinkin.
Läheisriippuvaiset erikseen, mutta miksi yksin onnellista glorioidaan? Miksi kumppanuus olisi jotenkin vähempiarvoista? Minun on ainakin kovin vaikea ajatella, että voisin olla onnellisempi yksin kuin hyvässä parisuhteessa. Huonossa roikkumisestahan nyt ei ollutkaan kyse.
pystytkö kuvittelemaan että on ihmisiä joita yksinolo ei lainkaan haittaa, pikemminkin päinvastoin?
Tiedän kyllä erakkoluonteita olevan, mutta silti on vaikeaa uskoa, että he olisivat onnellisempia yksin kuin onnelllisessa suhteessa.
En halua ylistää yksinäisyyttä, vaan muistuttaa että se voi olla myös oma valinta.
Sanotaan, että vanhemmiten ihmiset kangistuvat kaavoihinsa. Sama asia voidaan ilmaista myös siten, että elämänkokemuksensa myötä ihminen oppii, mitkä asiat ovat hyvästä ja mitkä eivät. Koska samoja murheita ei halua käydä läpi uudelleen, kumppanin löytäminen -ja pitäminen- on vuosi vuodelta vaikeampaa.
...te puhutte asiaa!
Painiskelen itse juuri tuollaisessa sudenkuopassa. Viihdyn vallan mainiosti itsekseni, kun ystäviäkin on ihan mukavasti. Mutta kaipaan jo hyvää parisuhdetta. Viimeisimmäksi rakastuin sellaiseen paatuneeseen sinkkumieheen, jota olen yrittänyt ymmärtää pitkin kesää, mutta eihän siitä mitään tule. Alan itsekkin possuilla jo samaan tyyliin. Mutta ilmeisesti toivoa on vielä olemassa, siis jonkun sopivamman kanssa....
"...miksi yksin onnellista glorioidaan?"
Mistä moinen käsitys? Kyllä todellisuus tuntuu yksin onnellisesta kovin toisenlaiselta. Kyllä yksineläjä määritellään hyvin usein yhteiskuntamme pohjasakkaan, vaikka mitään perustetta ei moiselle ole. Ja jatkuvasti saa kuulla, että kyllä sinä oikeasti olet epätoivoinen. Ja pah! Sen verran olen yksin ehtinyt elää, että tiedän pärjääväni ja olevani myös onnellinen. Eihän se sitä tarkoita, etteikö hyvä parisuhde silti olisi tervetullut. Tottakai olisi. Mutta mikä tahansa parisuhde ei ole hyvä parisuhde.
Parisuhteen vaikutuksesta terveyteen on muuten tuoretta tutkimustietoakin ja se meni kutistetusti ja pelkistetysti näin: Miehelle parisuhde - hyvä tai huono - on terveyden kannalta lähes aina parempi vaihtoehto kuin yksin eläminen. Naisilla ero ei ole kovin selvä, mutta huono parisuhde sen sijaan terveydelle haitaksi. Erityisesti sellainen, jossa nainen ei syystä tai toisesta voi ilmaista tunteitaan ja ajatuksiaan vapaasti, vaan joutuu pitämään mölyt mahassaan.
Summa summarum sanoisin, että vain kaksi kypsää - siis vahvaa - ihmistä voi saada aikaiseksi onnellisen parisuhteen. Jos jompikumpi tai molemmat etsivät "äitiä tai isää", joka tyydyttää kaikki tarpeet, metsään menee. Kummankin on kannettava vastuu omasta elämästään ja onnellisuudestaan eikä odotettava, että toinen hoitaa homman. Rakkaus ja riippuvuus ovat kaksi eri asiaa.
Minulla taitaa olla tänään erityisen suoraviivaiset ja lyhyet putkiaivot verrattuna muihin vastaajiin, koska mieleeni tuli vain lesbo. Tosin minun lesboystäväni sanoo tarvitsevansa miehiä ystäviksi, koska muuten elämä olisi rajoittunutta.
Kysymyksesi oli osoitettu miehille mutta toivottavasti saa naisenakin vastata :)
Asun yksin ja saan hoidettua kaiken ihan hyvin mutta täytyy myöntää että joskus kaipaan miehistä apua ihan pienissäkin käytännön asioissa, miehet vain (näin kärjistäen ja yleistäen) hallitsevat tietyt asiat paremmin ja naiset taas toiset asiat.
Yhtenä iltana yritin esim. saada ties kuinka pitkään säilykepurkkia auki. Sain sen lopulta pyyhkeen ja parin kirosanan avulla auki mutta ennen miehen kanssa asuessani en koskaan joutunut edes kiinnittämään tuollaisiin asioihin huomiota eli arki rullasi sujuvammin kun kumpikin hoiti pieniä asioita sen mukaan mikä kummallekin oli luontevaa.
Pärjään arjessa kuitenkin ilman omaa miestä, pakkohan se on ja aina löytyy joku kuka voi auttaa jos tie nousee pystyyn. En vain haluaisi olla ilman miestä. Ehkä tällä hetkellä vielä yksin on hyvä olla, mutta tulevaisuudessa haluaisin miehen elämääni. En koska tarvitsen häntä avaamaan säilykepurkit vaan koska kaipaan ihmissuhteen tuomaa lämpöä, turvallisuutta ja iloa. Koen siis tarvitsevani miestä eritoten henkisellä tasolla, jakamaan arjen ilot ja surut ja täyttämään elämäni rakkaudella.
Mihinhän kategoriaan sitä itse nyt kuuluukaan? :)
(ennen avaamattoman) purkin kansi aukeaa helposti, kun kannen alareunaa ensin raottaa/vääntää jollakin sopivalla välineellä, esimerkiksi pikkulusikan päällä tai muulla aterimen osalla. Tavoitteena on poistaa purkista alipaine, ja sen tapahtuessa kuuluu pieni suhahdus. Tempun tekee muutamassa sekunnissa kun sen kerran oppii.
Noin siis kaupan purkeissa. Omat ja aiemmin avatut voivat tietysti juuttua muista syistä.
Mä avaan ne aina veitsellä. Veitsen kärki mahtuu just sopivasti sinne kannen alle. Ei niitä mitenkään muuten auki saa :)
ne joskus hauska avata voimallakin. Jos ei heti aukea, sitten voi "syyttää" rasvaa käsissä tms. ja siirtyä älylliseen ratkaisuun.
Tiedän juu että purkin saa yleensä helpolla auki siitä pienestä kohdasta veitsellä avauttamalla mutta en vain sillä kerralla onnistunut :)
Kiitos kuitenkin sivuhuomautuksista.
...kohteliaisuudeksi?
"nainen, joka ei miehen arvion mukaan tarvitse miestä?"
Esim. nainen joka on käsistään niin kätevä, että kaikenlaiset hommat onnistuu, niin silloinhan joku saattaisi ihmetellen todeta, että: "Ethän sä tarvi miestä mihinkään".
vaikka nainen olenkin.
Eihän nainen itseasiassa välttämättä tarvitsekaan miestä mihinkään, paitsi jos haluaa lapsia. Silloinkin on tietty mahdollista elää elämäänsä yksinhuoltajana ilman miestä, hakea vaan jostakin siementä. Ei nykyajan arkipäivässä tai juhlassa ole mitään semmoista, missä mies olis välttämätön asia. Siis nimenomaan oma elämänkumppani. Seksinkin voi hoitaa itse masturboimalla vaikkei se tietenkään ole sama asia kuin seksi miehen kanssa. Ammattimiehiä kuten putkimiehiä jne. voi välillä tarvita, mutta nykyisin niitä kai on naisiakin.
Naisena en siis tarvitse miestä, mutta elämä vois olla antoisampaa miehen kanssa tai sitten ei. Riippuu minkälainen mies on ja minkälaiset parisuhdetaidot mulla ja sillä miehellä on.
Jos maailmassa ei olisi lainkaan miehiä, niin elämä olis varmaankin tylsempää. Kollektiivisessa mielessä miehet ovat välttämättömyys, mutta elämänkumppanin "omistaminen" sen sijaan ei ole.
nainen, mutta voin kertoa vastaukseni naisesta, joka ei tarvitse miestä omalta osaltani:
Nainen, jonka sydän on pahasti särkynyt.
entä vaihtoehdot, etsiä joku kunnon mies?
pitää paikkansa useimpien kylmä kuningattarien kohdalla. Jos ei ole noin muuten joku kusipää, niin tästä on kyse luultavasti useimmiten.
Jos on pettynyt monta kertaa, niin tulee "Mee jo helvettiin siitä, tiedän mitä säki mulla teet" ajatus. Tässä vaiheessa mies ei saisi ottaa nokkiinsa vaan päinvastoin kainaloon ja äkkiä. Tai takavasemmalle pahoitteluiden kanssa, jos ei ole antaa sitä mitä what it takes. Miehen pitää tajuta, ettei ole kyse siitä, että nainen olisi kaiken saanut kiukutteleva kakara, vaan nainen on lähinnä saamapuolella kun on kertynyt kunnon vajaukset sillä osastolla.
Tosin olisi suotavaa hankkiutua naisen itse eroon angstistaan ennen kuin aloittaa mies juttuja. Mut noi jutut kasaantuu naiselle mieleen nopeesti jos on vaikka parikin ala-arvoista miesjuttua takana.
En tarvitse miestä enää jättämään, kiukuttelemaan ja syyllistämään. Mitä siis jää jäljelle? Noh, se rakkaus mitä ei tosiasiassa ollutkaan, ehkä toivottavasti "sitten joskus" löytyy se kaikkien miesten markkinoima kunnollinen mies.
Tuolainen nainen on siitä hyvä, että sekstaillessa ei tarvitse keskittyä naisen tyydyttämiseen, vaan pelkästään omaan nautintoon.
mielestäni se on hyvä jos tietää mitä haluaa ja määrätietoisuus on aina plussaa.
"Minkälainen nainen on Miesten silmissä sellainen nainen, joka ei miehen arvion mukaan tarvitse miestä?"
No sellainen nainen, joka suhtautuu miehiin siten, että ei koe/ymmärrä saavansa miehiltä mitään elämäänsä.
No uskon että ei sellaista naista kyllä mieskään havittele eli eipä siinä mitään ongelmaa ole puolin eikä toisin.
Naisiakin (kuten miehilläkin) voi eri elämän tilanteissa olla aika luonnollistakin että nainen ei koe tarvitsevansa miestä elämäänsä. Samoin on mullakin ollut joskus että oon aatellut että nyt saa toi naisen logiikka riittää toistaiseksi, mutta onneksi se ei oo kestänyt kovin pitkään...
Se että jos nainen tuntee että ei tarvitse ikuna päivänä miestä elämäänsä niin... se tuntuu vähän siltä että niin tuskinpa siinä mies mitään menettää... sellaisen naisen suhteen. Eli ratkaisu on varmasti oikea puolin ja toisin...
Miehen /Naisen tarvitsemista... hmmm... se jos ei tarvitse ketään miestä/naista jakamaan elämäänsä niin ei anna ainakaan koivin sosiaalista kuvaa henkilöstä... tai ainakaan silloin hänellä ei ole mitään jaettavaakaan.... toiselle.
Se jos on jaettavaa elämästään toiselle ihmiselle, mutta ei tarvitse toista ... silloin kyllä kusettaa itseään todennäköisesti ja on heittäytynyt marttyyriksi...jos väittää että ei tarvitse miestä, ellei ole lesbo.
Summa summarum: Nainen jolla ei ole mitään jaettavaa elämästään miehen kanssa ei yksinkertaisesti tarvitse miestä. (Samoin varmaan on miestenkin osalta naisten suhteen)
No voisin kuvitella että tällainen ihminen (nainen/ mies) esimerkiksi hakee elämänsä sisällön työstä, tai harrastuksista, lapsista, päihteistä. tms. No jokainen tyylillään... ja tuskin on mitään ainoaa oikeaa tapaa elää elämää.
"Se jos on jaettavaa elämästään toiselle ihmiselle, mutta ei tarvitse toista ... silloin kyllä kusettaa itseään todennäköisesti ja on heittäytynyt marttyyriksi...jos väittää että ei tarvitse miestä, ellei ole lesbo."
Onhan sinkku ihminen missä muutkin ja jaettavaa on muille siinä missä kellä tahansa. Erona on musta se, että HALUAAKO elämänsä tai maallisen omaisuutensa jne. jakaa toisen kanssa. Eikä se riitä, voi haluta jakaa elämänsä jonkun kanssa, mutta voi olla ettei PYSTY siihen. Vaikka vaikeiden elämänkoettelemuksien vuoksi. Siitä voi olla pelkkää haittaakin vain, jos yrittää jakaa elämänsä jonkun kanssa ja siitä tulee vain vahinkoa. Jos elää alkoholistin tai väkivaltaisen kanssa, tai on itse tuollainen.
sellainen nainen josta miehet usein ajattelevat että tuo ei tarvi miestä mihinkään, ja taitaa sitä paitsi vihata niitä. Tämä on minulle myös sanottu.
Asiahan on kyllä ihan päinvastoin. Kyllä, olen useasta suhteesta lähtenyt koska en ole nähnyt mitään syytä jäädä niihin, hoidan itse kätevästi kaikki asiani, jos mies ei hoida jotain hommaa minä teen sen itse koska olen niin helvetin kärsimätön. Tosiasiassa rakastan miehiä yli kaiken, mutta olen niin monesti pettynyt ja kokenut huonoa kohtelua että olen muuttunut varautuneeksi miesten suhteen. Paska tuuri ollut, ei voi muuta sanoa. Parhaat ystäväni ovat aina olleet miehiä, ikävä kyllä heidätkin usein menettää. Jatkuva menettämisen tuska on tehnyt minusta miehiä kohtaan aika...kovan? Kuitenkin voin heti luetella montakin asiaa joihin miestä tarvin:
- rakkauteen
- kumppaniksi
- seksiin
- jakamaan asioita
- pitämään huolta (arvaatte varmaan että tätä ei miehet minun elämässäni ole tehneet. Mielestäni se ei ole minun vikani, vaan paskaa tuuria. Muilla naisilla on ollut kai parempi tuuri).
- kaveriksi kaikkeen mahdolliseen
- pitämään sylissä ja hellimään
- vanhenemaan kanssani
- ylipäätään olemaan minulle mies
Minusta miehet ovat ihania. Ikävä kyllä minä en ole miesten mielestä ihana.
Mä olen aktiivisten ja noh..vähän saamattomien miesten kasvattama nainen. Eli mulla elää vahvana se kuvio, että ihastun siis itselleni liian passiivisiin miehiin. Sopivasti mua aktiivisemmat miehet, jotka siis haluavat pitää mua hyvänä ja tehdä normaaleja palveluksia...tuntuvat varastavan osan "minääni".
Mutta...täytyy ajatella niin, että vaikka itse jostain syystä tunnen vetoa heikompiin miehiin niin yleensä muussa maailmassa asiat ei järjesty hyvin niin. Voit luottaa siihen, että mies oikeasti haluaa tehdä juuri sinut onnelliseksi ja tehdä kanssasi kaikkea mitä keskivertomies haluaa keskivertonaisen kanssa tehdä. Eli mistä nyt saataisiin sulle sellainen mies? Ja sama kysymys mulle...mä olen sinkkunainen kanssa. Ja ainakin mun oma naiseus on menny kohti sitä (oon 30v) koko ajan, että kaipaa miestä todellakin ihan siihen miehen rooliin ja miehen mittaan vierelleni kulkemaan...huomionosoituksia seksissä ja hellyydessä jne. Ajatella, jos olisin vaikka mennyt naimisiin joskus nuorempana heikomman miehen kanssa, jota nyt inhoaisin ja joka pitäisi mua ihan tyrannina :/
Mun vinkki on se, että omasta sisimmästä löytyy "sisäänrakennettu" tieto siitä, että olet nainen ja mitä naisena näin ollen haluaa. Kannattaa kuunnella omaa "sisäistä" naistaan. Ei pisä antaa kotikasvatuksen tai muiden ulkoisten olosuhteiden antaa vääristää tuota sisäistä viisautta. Onneksi elämä on järjestänyt asiat niin, että tässä on vielä miehen puoli asiassa mietittävänä, joskus on ihan hyvä ja tarkotuksenmukaista ikäänkuin, ettei joku tietty tyyppi ihastukkaan meihin. Ehkä miehen sisäinen miehuus on sanonut miehelle jotain, jos sinun sisäinen naisesi ei ole kertonut sinulle mihestä jotain.
...Joo ymmärrän ok. että että jos ei pysty jakamaan elämää vaikeiden elämänkokemusten takia niin silloin ei kannatakaan väkisin jakaa elämäänsä.
Nainen joka ei tarvitse miestä, mutta antaa miehelle kaiken mitä mies haluaa. Jos on vielä kaunis, niin sen parempi.