Hah, myönnän, parikymppisenä miehenä suurin syy sinkkuuteeni on eittämättä yrityksen puute. Moni minua tyhmempi, rumempi ja paha-tapaisempikin jannu on jo löytänyt sussun itselleen ja asuvat samassa asunnossa, mutta minä en ole koskaan edes säätänyt.
Mutta miksi, miksi en yritä? No naiset kun eivät tahdo tulla ahdistelluksi. Montakohan viestiä olen lähiaikona bongannut joissa naiset kiroavat limaisia setämiehiä jotka tulevat ehdottelemaan ja lähentelemään, hieltä haisevat lihavat pervot, hyi. Jostain ihmeen syystä sitten samaistan itseni hikiseen pervoon joka sietäisi joutua vankilaan edes ajatellessani kysyväni jotain tyttöä öö... vaikka... tota... kahville tai jonneki....
Vaikka sitten hikisen ja lähentelevän raiskaaja pervon assosiaatio katoaisikin, niin sitten on pakit. Kuinka monta kertaa olenkaan kuullut yläasteen, lukion ja yliopiston tiloissa kuinka neitoset kikattavat kuinka säälittävä ja töksähtelevä lähestyminen tulikaan vastaan. Huh, ei tee mieli joutua nauretuksi. Eihän se ihan puukotusta vastaa, mutta melkein samaa kastia vältettävyytensä kanssa. En sitten tiedä mistä moinen irrationaalinen pelkotila kumpuaa.
Ja kolmas pahe, jos muuta aloittivat seurustelunsa hyvässä lykyssä jo ala-asteen lopulla ja itse olen vielä 25-vuotiaana TÄYSIN kokematon, niin mitä ihmeen saumaa tai yhteistä kenenkään kanssa voisi olla, sillä uskoisin meneväni totaalisen lukkoon jo pelkästä kosketuksesta katseen hakeutuessa muutenkin lattiaan. Ei, ei saatana, nehän nauravat minut hengiltä. Kikattavat ja kertovat bileissään hyvää ja hassua tarinaa siitä säälittävästä jätkästä sillon siellä. "Hyyyyyyyyi yäk mikä pervo ja luuseri, luuseripervo. Punastuikin pahainen kakara, varmasti vielä katselee kotonaan piirrettyjä mokoma nulikka. Etsitään se käsiimme ja pilkataan sitä yhdessä"
Ujous ja siitä spin-offeina syntyneet kauhuskenaariot todella jäytävät elämääni kuin termiitit puutaloa. Voiko niitä myrkyttää millään ennen kuin vahinko on (ellei sitten jo ole) peruuttamatonta?
Mutta miksi, miksi en yritä? No naiset kun eivät tahdo tulla ahdistelluksi. Montakohan viestiä olen lähiaikona bongannut joissa naiset kiroavat limaisia setämiehiä jotka tulevat ehdottelemaan ja lähentelemään, hieltä haisevat lihavat pervot, hyi. Jostain ihmeen syystä sitten samaistan itseni hikiseen pervoon joka sietäisi joutua vankilaan edes ajatellessani kysyväni jotain tyttöä öö... vaikka... tota... kahville tai jonneki....
Vaikka sitten hikisen ja lähentelevän raiskaaja pervon assosiaatio katoaisikin, niin sitten on pakit. Kuinka monta kertaa olenkaan kuullut yläasteen, lukion ja yliopiston tiloissa kuinka neitoset kikattavat kuinka säälittävä ja töksähtelevä lähestyminen tulikaan vastaan. Huh, ei tee mieli joutua nauretuksi. Eihän se ihan puukotusta vastaa, mutta melkein samaa kastia vältettävyytensä kanssa. En sitten tiedä mistä moinen irrationaalinen pelkotila kumpuaa.
Ja kolmas pahe, jos muuta aloittivat seurustelunsa hyvässä lykyssä jo ala-asteen lopulla ja itse olen vielä 25-vuotiaana TÄYSIN kokematon, niin mitä ihmeen saumaa tai yhteistä kenenkään kanssa voisi olla, sillä uskoisin meneväni totaalisen lukkoon jo pelkästä kosketuksesta katseen hakeutuessa muutenkin lattiaan. Ei, ei saatana, nehän nauravat minut hengiltä. Kikattavat ja kertovat bileissään hyvää ja hassua tarinaa siitä säälittävästä jätkästä sillon siellä. "Hyyyyyyyyi yäk mikä pervo ja luuseri, luuseripervo. Punastuikin pahainen kakara, varmasti vielä katselee kotonaan piirrettyjä mokoma nulikka. Etsitään se käsiimme ja pilkataan sitä yhdessä"
Ujous ja siitä spin-offeina syntyneet kauhuskenaariot todella jäytävät elämääni kuin termiitit puutaloa. Voiko niitä myrkyttää millään ennen kuin vahinko on (ellei sitten jo ole) peruuttamatonta?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jos ujous on noin elämän läpäisevää, niin kannattaa harkita josko käydä ammattilaisen juttusilla. Siis psykologin, lääkärin yms. Lääkkeet voivat auttaa myös pahimpiin oireisiin, vaikken niitäensimmäiseksi vaihtoehdoksi suosittelisikaan.
Itsetunto-ongelma on paha rasti. Jos itsetunto on muissakin asioissa matalalla, niin kannattaa kokeilla lähteä pienin askelin liikkeelle. Siis ihan muista asioista. tee ensiksi jotain pientä, mistä saavutat itsellesi jotain tärkeää.Sitten vähän jotain isompaa jne.
Mutta jatka eteenpäin suunnitelmallisesti tekemällä ensiksi tavoite ja saavuttamalla se. älä sorru kuitenkaan siihen sudenkuoppaan, että yrität saavuttaa aluksi liikaa, koska jos se epäonnistuu, niin pettymys on sitä suurempi.
Mikään ei hivele omaa itsetuntoa enempää kuin se, että ottaa elämänsä ohjat omiin käsiinsä. Kun saavuttaa itselle tärkeitä asioita. Kun alkaa olla siinä suhteessa varma, kasvaa itsetuntokin, luulisin, kuin huomaamatta. Ja se näkyy ulospäin.
Voi olla, että kun koet saavuttaneesi tarpeeksi itsellesi tärkeitäasioita, niin ehkä pokka kasvaa siinä lähentymisasiassakin. Ja vaikkei kasvaisikaan, niin em. tavoitteiden ja saavutusten tie ei kuitenkaan pahaa tee.
Ja pahimmille vääräleuoille nyt selvennän tässälopuksi, että en tarkoita ettäpitää mennä bodaamaan tai tarkoituksella tehdä sellaisia tavoitteita ja saavutuksia, jotka jotenkin oletusarvoisesti kiinnostaisivat juuri naisia. Ei, en tarkoita että näillä saavutuksilla pitäisi olla naisille mitään merkitystä. Heidän ei tarvitse niistä edes tietää. tarkoitan sitä, että kun saavuttaa itselleen tärkeitä tai merkityksellisiäasioita, niin voi olla aidosti ylpeä itsestään.
Mutta voihan olla, ettäolet saavuttanut jo kaiken haluamasi, eikä itsetunnossasi muuten ole mitään vikaa kuin tässä naisasiassa. Siinä tapauksessa koko pitkä neuvoni on tietenkin täysin turha.
Tsemppiä.
Valitan, luulen että sinulla ei ole hirveän hyviä mahiksia. En usko että itsetunnossasi on vikaa. Yhteiskunnassa on vikaa sekä monissa naisissa on vikaa. Olet myöskin huomannut minkälainen etulyöntiasema naisilla on noissa parinvalintakuvioissa. Jos kerran yli kaksikymppistä neitsyttä pidetään sairaana sosiopaattina, niin se ei hyvää lupaa tulevaisuuden kannalta. Niinhän tuossa joku alempana kirjoittikin että nuorena ne kortit jaetaan, yllättävän nuorena...
Karu tosiasia on että tietyn maagisen iän ylitettyä muiden kokemuspohja alkaa olla "liian" kaukana omasta, ja meno vain kiihtyy. Voihan olla että löydät vielä naisen joka on samalla tasolla kanssasi/ei välitä kuinka kokenut olet yms.
Itse en enää tässä iässä viitsi alkaa juoksemaan naisten perässä kun en sitä tehnyt nuorempanakaan. Ei huvita, ja kyse ei ole huonosta itsetunnosta, melkeinpä päinvastoin :)
T. 30-vuotias seurustelematon mies.
niiden oikeilla nimillä, niin kyllä minä ainakin ihmettelisin jos kumppaniehdokkaana olisi koskaan seurustelematon tai mitään kokematon henkilö.
Voi olla että pääsisin siitä yli ja todennäköisesti pääsisinkin ajan myötä, mutta kyllä se ihan oikeasti vaivaisi, eikä ihan vähää.
Onhan se täydellinen kokemattomuus kuitenkin hirveän harvinaista, vaikka tällä palstalla yleistä.
Niin, ja olen siis mies ja puhun mahdollisesta naiskumppanista.
jos minä olisin se ko. henkilön "vapauttaja", eli henkilö joka päästää tämän kuvitellun naisen seurustelun ja seksin maailmaan, niin hän huomaisikin jääneensä niin monesta paitsi että alkaisikin toteuttaa itseään ihan kunnolla kylillä.
oikein sikiää. Lienee huomattavasti todennäköisempää, että se joka on tähänastikin toteuttanut itseään toteuttaa jatkossakin kuin että se joka ei ole toteuttanut toteuttaisi jatkossa. Ihan oikeesti miten ihmiset jaksaa päätellä/arvata toisista asioista toisia asioita - ja vieläpä etukäteen.
niin. En pitäisi sitä yhtään ihmeellisenä. Valitan, olen huono ihminen.
Hei onko tää taas ketju mihin kaikki yli kolmekymppiset naista saamattomat ilmottautuvat.... Eli tässä vielä yksi vähän yli 30vee ja "sama tarina".
Auttaa en tietenkään voi, mutta mutuamia mielipiteitä raapustan kuitenkin, koska olen sinua vuosia edellä negatiivisessa mielessä :p
Itsellä 30 paikkeilla alkoi auttaa se että ei ole enää oikeen mitään hävittävää. Mikään muu ei tunnu enää miltään tai niin hyvältä että jaksaisi olla ypöyskin "onnellinen" - kaveritkin meni ja pariutui prkl! Uskalsin katsoa oikeasti peiliin ja päättää että ei tässä enää mitään häviä, kyllä se mahdollinen tuska aianakin tylsyyteen vaihtelua toisi.
En tiedä voiko myös pitää hyvänä puolena, mutta jos on muuten "normaali" niin ihmiset hyvin todennäköisesti luulevat että olet vain aika kokemataon... et täysin kokematon :-)
Aikuistuessaan ihmiset tuntuvat myös olevan jos ei nyt kiltimpiä, niin ainakin eri tavalla ilkeitä - Eli nuo sinun kauhukuvat muistuttavat hyvin sellaista 14-18v ihmisten käytöstä. Vanhemmat ihmiset puhuvat enemmän selän takana ja ovat kyynisiä kaikesta.
Ujoutta voi ehkä myrkyttää alkoholilla, mutta ei se mikään ihmelääke ole ja käteen jää loppupeleissä vaan krapula.... Eli loppujen lopuksi sitä on vaan kustava vastatuuleen ja kastuttava - jossain vaiheessa sitä joko osaa itse kääntyä tuulen suuntaan tai tuuli kääntyy muuten.
Terkuin kolkytjotain, joskus jopa treffaileva, ehkä joskus ennen neljääkymmentä jo seurustellutkin "nuorimies" :-)
En lukenut muitten vastauksia, että sori jos tulee samaa asiaa.
Pari juttua. 25-vuotias täysin kokematon ei ole mielestäni menetetty peli. Miksi edes lähestyisit sellaista naista, joka saattaisi puhua sinusta jälkeenpäin noin rumasti? Et kai todellakin usko, että kaikki naiset ovat noin pahantahtoisia? Eivät tosiaankaan ole.
Toinen juttu. Miksi lähestymisestä täytyy tehdä niin selkeä, että suorat pakit on edes vaihtoehto? Itse olen lähestynyt ihmisiä siten hieman kuulostellen ja katsellen ja etenkin huumorin kautta, että "torjumisen" voi tehdä samalla tekniikalla. Kyllähän ihmisestä huomaa, jos minkäänlaista vastakaiun mahdollisuutta ei ole.
Torjuminen on todennäköistä. Ikävä kyllä. Ihminen voi olla jonkinnäköisessä suhteessa rai ihastunut toiseen, ei etsi sillä hetkellä ketään jne.. Tai sitten et ole hänen mieleensä. Mutta se on vain yksi mahdollinen syy, joten siitä ei kannata masentua!
No joo, nää nyt oli tälläsiä aika simppeleitä juttuja, ja jos todellakin olet noin kauhuissasi asian kanssa kuin annat ymmärtää, voi homma olla vähän vakavampikin. Olen kuitenkin tosissani sitä mieltä, että olet nuori vielä eikä vahinko ole peruuttamaton!
Tosiaan täysin samanlainen tarina minulla. En ole edes yrittänyt pyytää "kahville", tuntuu että ei viitsi naisihmisiä häiritä sellaisilla tyhmillä kysymyksillä.
Eniten harmittaa ne menetetyt tilaisuudet tässä viimeisen kymmenen vuoden sisällä. En taida olla ihan rumimmasta päästä, kun kuitenkin mielenkiintoa tulee naisilta päin aina joskus. Katseita kadulla, koulussa, kassaneideiltä, kerran esim.seisoskelin kaupungilla erään liikkeen avautumista odotellessa ja ihmettelin kun tuli siinä vieressä kolmen n.35v naisen joukolta leveät hymyt.
Joku ehkä jo arvasikin että baarit ja muut perinteiset ravitsemusliikkeet jätän väliin.
25-vuotias setämies? Nyt suosittelen päivittämään ajatuskantaa valoisammaksi. Ne teinitytöt jotka kuvittelet sinua naureskelleen kasvavat vielä vanhemmiksi. Ikää sinulla on ihan hirveästi.
Pakeista ei kannata välittää, varsinkaan ventovieraiden naisten antamista. Yrittämällä yhä uudelleen saat positiivisia kokemuksia itsetuntosi kehittämiseen ja alat ymmärtää tilannekohtaisesti mikset onnistunut.
Tarkoitan että AIKAA sinulla on ihan hirveästi. Miehet paranevat vanhetessaan, tosin toki vanhimmat alkava tolla ylikypsää.
"Ne teinitytöt jotka kuvittelet sinua naureskelleen kasvavat vielä vanhemmiksi."
Mutta ei ne sitten ole enään niin hyvännäköisiä.
Sinkkuus on parasta, mitä voi saada nykyaikana.
Menneet ajat ovat eri, silloin naiset olivat naisia ei mitään kikattajia ja mitättömyyksiä.
Ei suomalaista nykynaista ovi ottaa tosissaan, ne vasta on pervoja.
Kiertäkää tämä mies kaukaa.
Ehkä kärjistetty provokaatio, pitäen sisällään kuitenkin totuuden siemenen. Näin kokemattomana (ok joskus käynyt kahvilla ja pitänyt kädestä vuonna 1999 marraskuussa) mutta siihen se jäikin eikä enempiä ole.
Kuitenkin olen saamattomana sivusta seuraillut muiden heilasteluja sekä naisten hummailua ja herää kysymys olenko törmännyt vain kaikkein räikeimpiin tapauksiin?
Ensinnäkin monet pettävät, kokematon on tietysti tuossa asiassa heikommalla pohjalla kuin muut, ja saa siten ennemmin tai myöhemmin henkisesti turpiin ja selkään. Ei tee mieli, ja sitäkin voitaneen verrata toivottavuudessaan puukotetuksi joutumiseen.
On muitenkin sivuseikkoja mitkä mahdollisessa (ja ilmeisen mahdottomassa) parisuhteessa voisivat olla omituisia, takkuilevia ja jopa kohtalokkaita niin suhteen kuin mielenterveyden kannalta, mutta tiivistetysti on paha lähteä leikkiin mukaan ellei tiedä niksejä ynnä sääntöjä.
Ei naisista ota selvää ei sit millään. Uskaltaako niihin ylipäätään luottaa vai onko lähdettävä strategiselta pohjalta siten liikkelle, että kun kikkeli lasteineen on sisässä, ejektoidutaan sekä kikkeli että mies pihalle asunnosta heti kun on annettu neidille väärät yhteystiedot hänen niitä pyytäessä ja pyyhitty smäigät marimekkoverhoihin?
Ei sillä että noin tahtoisin toimia, mutta olen ymmärtänyt sen olevan olosuhteiden pakko ellei halua tämän tästä korjailla sydäntään pikaliimalla laihoin tuloksi?