Olen ollut pitkään avoliitossa ihanan miehen kanssa mutta anoppi tuhoaa kaiken vihaamalla puolisoa. Tämä riisti jo lapsen meiltä viestimällä perusteettomia ilmoituksia sossuun jne, kuitenkaan hän ei ottanut sitä itselleen hoidettavaksi vaan kiikutti tuntemattomaan perheeseen josta lapsikin nyt kärsii.
Lapsen osalta siinä mielessä hyvin että kotiutuksesta olemme jo puhuneet mutta miten voin koskaan ajatella yhteistä uutta lasta mieheni kanssa jos äitini on tämänkaltainen?
Lapsen osalta siinä mielessä hyvin että kotiutuksesta olemme jo puhuneet mutta miten voin koskaan ajatella yhteistä uutta lasta mieheni kanssa jos äitini on tämänkaltainen?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Muuttakaa ja kauas. Ja ryhdistäytykää, ei lasta yleensä oteta pois perusteetta.
Ehkä ei yleensä oteta ilman perusteita mutta tässä tilanteessa kävi juuri niin että täysin valheellisia tietoja äitini antoi sossuun ja täten jätti myös oman lapsenlapsensa toisten huoviin. Useimmat minut tuntevat ovat käskeneet tehdä rikosilmoituksen moisesta touhusta. Onneksi asiat etenevät mutta anteeksiantamatonta on äitini teko
Toisin sanoen me emme tarvitse ryhdistäytymistä vaan äitini sakin hivutusta? ei olisi koskaan uskonut että hyvä mieheni saisi anopistaan "noita-akan"!!
No jos ja kun todella kaikki on ollut valetta niin ehkä olisi parasta selvityttää sossujen toiminta (oliko todella välttämätöntä ottaa lapset huostaan ja pompotella vai olisiko asian voinut selvittää toisin) ja jutella viranomaisten kanssa voisiko vilpillisestä ilmiannosta tehdä rikoslimoituksen ja olisiko se parasta.
Viranomaisten yms virallisten tahojen virheitä voi olla vaikea selvittää ja heidän "rankaiseminen" vielä vaikeampaa ja viranomaiset voivat suhtautua vähättelevästi vilpilliseen ilmiantoon vaikka se teidän lisäksi aiheutti vahinkoa ja kärsimystä myös lapsille, mutta mielestäni asia tulee selvittää ja väärin toimineita "rankaista". Jos sossu ja äitisi eivät saa tuntuvaa palautetta niin oikean ja väärän raja hämärtyy entisestään. Äidinkin olisi hyvä kohdata väärien ja mahdollisesti lainvastaisten toimiensa seuraukset.
Keskustelua äidin kanssa on varmaan turha ehdottaa. Ehkä kuitenkin jos olisi mahdollisuus keskustella jonkin perheterapeutin tai jonkin ohjauksessa?
Joka tapauksessa kauas muuttaminen on usein ainoa apu kun sukulainen tai joku on vahingollinen.
Toivottavasti asiat selviävät ja elämä jatkuu positiivisemmin!
Anteeksi voi antaa ja olisi parasta jossain vaiheessa antaa ihan äidille suoraan puhumalla, mutta hyväksyä ei tule koskaan väärää toimintaa. Anteeksiantamisen rajakin tulee tietenkin vastaan jos vahingoittaminen toistuu. Aina olisi parasta saada väärintekijä kohtaamaan toimiensa seuraukset mm aiheuttamansa vahingon tiedostamisen ja virallisen rangaistuksen muodossa.
Anteeksiantoa olen yleensä aina paasannut mutta kun tämä tapahtui ja vielä siltä kaikkein läheisimmältä ihmiseltä niin on vaikea käsitellä ymmärtämystä/anteeksiantoa.
En olisi voinut koskaan uskoa mihin läheisinkin ihminen pystyy. Siitä on perheessämme käyty keskustelua ja olemme päätyneet siihen mahdollisuuteen että oma vanhempi epäonnistui minun lapsuudessani ja koittaa nyt tällä keinoin hyvittää itselleen tapahtuneen. Minä itse en kokenut lapsena välittämistä ja rakkautta tältä ns.äidiltä
Uskon että nämä asiat tulevat käsittelyyn viimeistään oikeudessa ja toivon että tästä aiheettomasta kärsimyksestä saa sen aiheuttanut rangaistuksen. Eräs ystäväni sai luettavaksi tämän kyseisen sosiaalivirastoon menevän kirjeen ja sanoi että rikosilmoitus ehdottomasti. Uskon että näin pitäisi tehdä mutta omaa äitiä ei ole kaikkein helpoin kohdata oikeudessa.
Tämä tapahtunut on siinäkin mielessä järkyttävää ettei lapselle suotu edes sijoituskotia kenenkään tutun tai sukulaisen luona. Onko normaalia että kenenkään iso-äiti vie lapsen lapsensa muualle hoidettavaksi hänen kotoaan kertomatta siitä lapsen vanhemmille? ainoastaan puolisoni anopin henk.koht.viha saa aikaan jotain tällaista eikä kaikessa inhossaan ole ajatellut seuraamuksia.
Ensinnäkin sinun (ja perheesi) tulisi ottaa välitön ja täydelinen ero äidistäsi. Muuttaa jonnekin kauas ja olla pitämättä mitään yhteyksiä. Koskaan.
Uskomatonta, mutta totta. Äitisi näyttä olevan pahasti luonnehäiriöinen, kenties psykopaatti. Tuntuisi nauttivän läheistensä kiusaamisesta ja mitä suuremman sekasotkun saa aikaan, sen suurempi on hänen nautintonsa. Eikö tämäkin jo todista, että aika sekopää äitisi on?
Luepa sivuja www.narsistienuhrientuki.info ja
kerro sinne tarinasi. Saat vastaavaa kokeneilta varmasti arvokasta vertaistukea ja hyviä neuvoja. Sinulle paras keskutelupalsta voisi olla "narsistin lapsena".
Muista sitten, että äiti ei muutu. Jos muuttuu, niin sinun kannaltasi vain pahempaan suuntaan.
Tilanne on kyllä todella ns.helvetti ja mietinkin sitä että miten äiti sitten mahtanee toimia jos ottaa välimatkaa. Olen myös miettinyt mitä teen sen kirjeen kanssa jonka sain sossusta? ehkä aika näyttää mutta tuskin se olisi lapselle kovin herkkua saada myöhemmin käsiin joku tuollainen isoäidin tekemä tekele.
Täytyy lapsen kuitenkin joskus tietää totuus tapahtuneista asioista ja silloin viimeistään räjähtää juttu käsiin...hmm en uskalla edes ajatella. Olisi kyllä ihana saada täysi rauha tuonkaltaisesta tuholaisesta. Oli minulta tietysti pahasti sanottu mutta on vaan hiukan vaikea ymmärtää sellaista äitiä joka voi tehdä jotain tällaista lapselle ja lapsenlapselle!
Näin ei tilanne voi pitkään jatkua kun en voi edes mennä mihinkään lapseni juhliin(koulu jne)kun tämä
lapseni isoäiti on kytistelemässä.
Uskon tietäväni näistä äiti - tytär -asioista, kun itse olen (tyhmyyttäni) ollut liian kauan kyykytettävänä. Toisin en ole enää eikä kuvioon kuulu lastenlasta.
Piti kyllä ottaa ns. ero vanhemmista, asuin heistä kaukana, joten ei tarvinnut muuttaa, mutta kaikki yhteydenpito loppui kyllä.
Ja mitä seuraa suhteiden katkaisemisesta?
Seuraa kaikkea hankaluuksia, mitä äitisi vaan keksiikään aiheuttaa. Hänhän on luonnehäiriöinen, jonka elämän "ruisleipää" on aiheuttaa sotkua ja sählinkiä Sinun elämääsi, saada sinut kenties paniikkin ja pakokauhun valtaan.
Mutta, minä sanon, ÄLÄ ÄLISTU.
Mitä,jos ottaisit yhteyttä vaikkapa oman alueesi turvakotiin. Siellä on käsittääkseni ammattitaitoista henkilökuntaa, joka voisi antaa sinulle puhelimessa toimintaohjeita ja suhtautua muutenkin neutraalisti elämäntilanteeseesi.
Katso: www.turvakoti.net
Luonnehäiriöiset ovat kauheimmillaan täysin mahdottomia eikä heitä ns. pitele mikään, jos äityvät aivan hulluiksi.
Se ei merkitse hänelle mitään, että sinä olet tytär ja lapsesi on hänelle lapsenlapsi. Te olette vain välineitä. Hän näkee ja kokee vain itsenä, itsensä, itsensä...
,....