Koitan ilmaista asian lyhyesti.
Uusperhe-elämää kestänyt 6v 2v seurustelu sitä ennen,on edellisen liiton lapsiani,sekä yhteisiä.
Koko ajan ollut ongelmana miehen kova,ankara,joustamaton suhtautuminen ja vaatimukset edellisen liiton lapsia kohtaan.Esiintynyt vaihtelevasti tietynlaista ruumiillista kuritusta,sekä henkistä,sekä uhkailua.Asioista puhuttu "pitkin kaupunkia" eri tahojen kanssa,hän ei ymmärrä että tekee väärin,väittää ammatti-ihmisillekkin vastaan,tykkää että pitää olla pennuilla kuri...ja on mieltä että minä en pidä kuria hyvin(vaikka ammatti-ihmiset jälleen kerran ovat monesti sen sanoneet,että minun rajat ja kasvatustavat on erittäin hyvät,ja vastaavasti ilmaisseet että mieheni tyyli on kaikkea muuta kuin sitä)Tästä tapellaan ihan jatkuvasti.Minun lapset ei saisi tehdä juuri mitään kotona,kaikkeen kysyttävä lupa(no se on hyvä tapa kuitenkin)ja siltikään ei saa.He eivät saa minkäänlaista tukea,läheisyyttä tmv mieheltäni,mieheni ei hoida minkäänlaisia "isäpuolen" tehtäviä koskien lapsiani,ennen kuin teen riidan siitä.
Lisäksi hän käyttää jonkin verran alkoholia,ei niinkään ankyröissään kotona,vaan joko kiukkuisempi taikka "vitsikäs" ,kumpaakin vaihtoehtoa lapset karsastaa,vierastaa,pelkäävät,ovat ilmaisseet että ei ole hyvä tunne.Minulla samoin.Alunperin ilmoitin etten hyväksy alkon käyttöä kodissani....
Kaikki tämä on sitä pahaa.Sitten on hyvääkin,tietenkin,kuten kaikissa.Hän tekee ruokaa,kotitöitä,hoitaa omia lapsiaan,tuo tilit kotiin,seksi sujuu kaikesta huolimatta....silti minua kaihertaa kaikki se paha jota hän ei itsessäään näe tai ei voi myöntää.Voimat alkaa ehtyä,tätä on jatkunut kuitenkin koko sen ajan mitä olemme yhdessä asuneet eli 6 vuotta.
En kykene tekemään ratkaisua vaikka monesti niin suututtaa,olen ihan raivoissani tilanteesta.Pinna kiristyy ja purkaantuu tiuskimisena lapsillekkin.Osaan pyytää onneksi anteeksi,sydäntäni särkee silti että minä vielä lisään heidän taakkaa entisestään :( Olen heille huono äiti kun annan tämän jatkua ja viedä voimani,mutta apua olen hakenut monelta taholta,saatukin on,mutta mikään ei muutu koska mieheni ei muutu/halua muuttua/ei koe tarpeelliseksi muuttua.
Keksiikö kukaan mitään ratkaisua?
Kiitos jos viitsit vastata asiallisesti tähän.
Uusperhe-elämää kestänyt 6v 2v seurustelu sitä ennen,on edellisen liiton lapsiani,sekä yhteisiä.
Koko ajan ollut ongelmana miehen kova,ankara,joustamaton suhtautuminen ja vaatimukset edellisen liiton lapsia kohtaan.Esiintynyt vaihtelevasti tietynlaista ruumiillista kuritusta,sekä henkistä,sekä uhkailua.Asioista puhuttu "pitkin kaupunkia" eri tahojen kanssa,hän ei ymmärrä että tekee väärin,väittää ammatti-ihmisillekkin vastaan,tykkää että pitää olla pennuilla kuri...ja on mieltä että minä en pidä kuria hyvin(vaikka ammatti-ihmiset jälleen kerran ovat monesti sen sanoneet,että minun rajat ja kasvatustavat on erittäin hyvät,ja vastaavasti ilmaisseet että mieheni tyyli on kaikkea muuta kuin sitä)Tästä tapellaan ihan jatkuvasti.Minun lapset ei saisi tehdä juuri mitään kotona,kaikkeen kysyttävä lupa(no se on hyvä tapa kuitenkin)ja siltikään ei saa.He eivät saa minkäänlaista tukea,läheisyyttä tmv mieheltäni,mieheni ei hoida minkäänlaisia "isäpuolen" tehtäviä koskien lapsiani,ennen kuin teen riidan siitä.
Lisäksi hän käyttää jonkin verran alkoholia,ei niinkään ankyröissään kotona,vaan joko kiukkuisempi taikka "vitsikäs" ,kumpaakin vaihtoehtoa lapset karsastaa,vierastaa,pelkäävät,ovat ilmaisseet että ei ole hyvä tunne.Minulla samoin.Alunperin ilmoitin etten hyväksy alkon käyttöä kodissani....
Kaikki tämä on sitä pahaa.Sitten on hyvääkin,tietenkin,kuten kaikissa.Hän tekee ruokaa,kotitöitä,hoitaa omia lapsiaan,tuo tilit kotiin,seksi sujuu kaikesta huolimatta....silti minua kaihertaa kaikki se paha jota hän ei itsessäään näe tai ei voi myöntää.Voimat alkaa ehtyä,tätä on jatkunut kuitenkin koko sen ajan mitä olemme yhdessä asuneet eli 6 vuotta.
En kykene tekemään ratkaisua vaikka monesti niin suututtaa,olen ihan raivoissani tilanteesta.Pinna kiristyy ja purkaantuu tiuskimisena lapsillekkin.Osaan pyytää onneksi anteeksi,sydäntäni särkee silti että minä vielä lisään heidän taakkaa entisestään :( Olen heille huono äiti kun annan tämän jatkua ja viedä voimani,mutta apua olen hakenut monelta taholta,saatukin on,mutta mikään ei muutu koska mieheni ei muutu/halua muuttua/ei koe tarpeelliseksi muuttua.
Keksiikö kukaan mitään ratkaisua?
Kiitos jos viitsit vastata asiallisesti tähän.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Seurustelin muutaman kuukauden miehen kanssa, jonka koin suoraan omakseni. Näiden kahden kuukauden jälkeen muutimmme yhteen minun kotiini. Hänen lapset vierailivat luonamme viikonloppuisin ja lomisin. Niistä muodostui alkukainostelun jälkeen epämielyttävää kaaosta. Uusioperheyrityksemme jatkuessa paljastui miehen osalta valehtelua, huijaamista sekä julmuutta minua ja lapsiani kohtaan. Mitään näistä hän ei kokenut tapahtuneen, joten ei myöntänyt niitä. Yli vuosi treenattiin kunnes romahdin, elin ja hengitin puolivuotta lähes zompina kunnes jostain sain voimaa tehdä päätöksen erosta.
Kaikki tuo inhottavine hetkineen ja tapahtumineen on nyt takanapäin enkä kadu ratkaisuani. Eniten kadun, että altistin lapseni moiselle kohtelulle. Nyt olen seurustellut aivan toisenlaisen miehen kanssa kolme kuukautta. Nyt on kaksi osoitetta ja yhteiset hetken niin halutessamme. Ehkä nyt voin turvallisin mielin, vähitellen tutustuttaa hänet lapsiini ja edetä suhteessa eteenpäin, mutta aiemmasta oppineena katson, kuulostelen, tunnustelen ja annan ajan kulua. Ehkä näin minäkin selviän "voittajana".
Toivotan sinulle voimia, koska vuosia kestänyt kaaos ja turvattomuus elämässänne ei voi olla jättämättä jälkiä. Kun teet ratkaisun rehellisenä itsellesi ja lapsillesi voit aloittaa elämän vapaana, omana itsenäsi, rajoittamatta ja rajaamatta ketään. Ketään ei voi muuttaa, määräyksetkin ovat kyseenalaisia saati parisuhteen ikävät karikot kuten kahden perheen arjen yhdistäminen siinä onnistumatta. Kyllä kaikki järjestyy, onhan aikaa kulunut ja olet tehnyt paljon, joten olisiko nyt ratkaisun aika.
"Koko ajan ollut ongelmana miehen kova,ankara,joustamaton suhtautuminen ja vaatimukset edellisen liiton lapsia kohtaan.Esiintynyt vaihtelevasti tietynlaista ruumiillista kuritusta,sekä henkistä,sekä uhkailua" Ja paljon muutakin tuolla luki.
Minua huolestuttaa lasten puolesta. Olisiko parempi että etsit edes naapurista kodin, jossa lapset on vain sinun kanssasi ja mies ei puutu kasvatukseen enää.. mutta mies taas sinua lähellä.. ainakin niin kauan kunnes ei ratkaisua keksi. Lapsia ei kannata todellakaan altistaa miehen aggressioille. Juttelisitte siitä ratkaisusta vaikka positiivisessa hengessä... koska miestä näyttää stressaavan vieraat lapset... itse ne keksi muuta ratkaisua kuin joku kompromissi ja mies kun ei nyt muutu just. Olisi parempi jos lapset ei edes tapaisi miestä enää, koska käytös on mitä sattuu.
Täs tilanteessa ei voi kuin suojella lapsia ja sinä korjaat suhdetta mieheen tai lopetat sen ? Pääasia olisi että jokaisella on oikeus rauhalliseen elämään, ilman uhkauksia tai muuta ikävää.
Sulla on pakko olla päättäväisyyttä ainakin sen verran että lapseet on suojassa, vaikka itse olisit miehen kanssa.
Ja sinullekaan tuo mies ei kuulosta kovin kivalta, koska laittaa tuohon asemaan. Jos päätät lopettaa, voit olla onnellinen ja parempaa on olemassa takuulla. Miehen kuitenkin olisi pitänyt ymmärtää jotain niissä keskusteluissa jo...
Itse olisin jättänyt suhteen jo tuossa 2kk jälkeen moista käytöstä jos ei olisi varoituksistani ja raivoamisestani ymmärtänyt muuttaa suhtautumistaan.
En osaa sanoa. En osaa eläytyä. En ikimaailmassa päätyisi itse tuohon tilanteeseen lapsieni kanssa, tiedän että löytyy parempia - ei ole mitään syytä tyytyä ja jäädä roikkumaan moiseen pelleen.
"Olen heille huono äiti kun annan tämän jatkua ja viedä voimani,mutta apua olen hakenut monelta taholta,saatukin on,mutta mikään ei muutu koska mieheni ei muutu/halua muuttua/ei koe tarpeelliseksi muuttua. "
Tähän kerron tarinan joutsenista ja taivaanvuohista.
Joutsenet solmii parisuhteen eliniäksi ja antaa kaikkensa sille. Joutsenet ovat aina yhtä. Niitä pidetään parisuhteen esimerkkinä. Totuus joutsenista kuitenkin on että ne jättävät lentokyvyttömät jälkeläisensä armotta jälkeen jos talvi tai peto pääsee yllättämään, eivät edes yritä auttaa.
Taivaanvuohi puolestaan on melkoinen elostelija. Ne menevät ja nussivat ristiin aivan niinmonta kertaa kuin mahdollista on. Yhdellä taivaanvuohi-uroksella voi olla viisi tai kuusikin pesuetta kerralla tulilla. Kuitenkin taivaanvuohi on vanhempana todella uhrautuvainen, uros auttaa jokaista pesuettaan ja jos vaara uhkaa on havaittu että taivaanvuohi riskeeraa oman elämänsä jälkeläistensä edestä epäröimättä hetkeäkään.
...
Miettimisen aihetta.
Mikä on tärkeää?
Miksi olette tehneet suhteeseen lisää lapsia? Ei uusilla lapsilla paikata suhdetta, joka on jo muuten pielessä. Miehesi käy töissä, tekee ruokaa ja hoitaa lapsensa. Mitä sinä teet? Jos lapsesi huutavat ja väittävät vastaan jatkuvasti työpäivän jälkeen, kuka tahansa voi hermostua. Jos eroat, sinulla on kahdesta eri liitosta lapsia. Teetkö kolmanteenkin lisää, jos ongelmia ilmaantuu suhteessa? Koita itse päättää mikä sinulle ja lapsillesi on parhaaksi. Olet vihainen ja tiuskit itse lapsillesi. Mitä se kertoo sinusta?
..vaikka taitaakin olla vain nimimerkki,tuolla asenteella tuskin psyk.sh :)
Miksi olette tehneet suhteeseen lisää lapsia?
-hyvässä uskossa
Ei uusilla lapsilla paikata suhdetta, joka on jo muuten pielessä.
-totta.
Miehesi käy töissä, tekee ruokaa ja hoitaa lapsensa. Mitä sinä teet?
-hoidan osuuteni sitä sen enempää sinulle ruotimatta
Jos lapsesi huutavat ja väittävät vastaan jatkuvasti työpäivän jälkeen, kuka tahansa voi hermostua.
-lapset ovat itseasiassa kilttejä,eivät väitä vastaan,eivät huuda,vain OVAT,tai yrittävät olla omassa kodissaan-usein kyllä lähtevät samalla oven avauksella kun mies tulee töistä ja viipyvät siihen kunnes on kotiintuloaika.
Lisäksi porukassa on erityislapsia,jotka varsinkin kärsivät vääränlaisesta suhtautumisesta vrt.jos käsket rampaa kävellä tai sokeaa nähdä,yhtä mahdottomia on vaatimukset lapsia kohtaan joilla on rajoituksia tietyillä alueilla
Jos eroat, sinulla on kahdesta eri liitosta lapsia. Teetkö kolmanteenkin lisää, jos ongelmia ilmaantuu suhteessa?
-enköhän sentään ole oppinut jotain,lisäksi lapsien määrä/tekeminen eivät ole tässä asiassa tarkastelun alla
Koita itse päättää mikä sinulle ja lapsillesi on parhaaksi. Olet vihainen ja tiuskit itse lapsillesi. Mitä se kertoo sinusta?
-kertoisikohan se sen,että olen väsynyt tilanteeseen,ja PSYYKKEENI käy varmaan aika ylikierroksilla,kuten varmaan tiedätkin psyk.sh:na,eikö?
Kiitos kuitenkin vastauksestasi,toivottavasti myös vastaukseni valaisevat asioita Sinulle.
P.Ä.
Hei!
Olipa mielenkiintoista lukea kirjoituksesi. En osaa kyllä mitään neuvoja tms antaa, kirjoitan vain omasta elämästäni, jonka suunta näyttää olevan sama kuin sulla. Ehkä??
Olen parhaillaan viimeaikoina koettanut miettiä että mitä ihmettä oikein tekisin...
Onneksi asun kahden lapseni kanssa vielä omassa asunnossa!
Enkä kyllä kovin vakavasti ole ajatellut muuttaa miehen luo, vaikka siitä puhetta on ollutkin.
Olen tuntenut/seurustellut miehen noin vuoden ajan. Lapseni myös ovat tunteneet hänet noin reilut puolivuotta.
Minulla on ollut tuntemuksia hänen käytöksestään lapsiani kohtaan jo aiemmin, mutta kun luin kirjoituksesi, tunnistin "oireet" heti. Ehkä noin pitkälle ei vielä ole menty mutta luultavasti suunta on ihan sama kuin teillä.
ESim. mielestäni hän vaatii minun lapsiltani enemmän kuin omiltaan, ei osaa ottaa huomioon sitä, että lapseni ovat puolet nuorempia kuin hänen lapsensa. nämä ovat tosi pieniä asioita mutta esim ruokalautasen tyhjäksi syöminen, lasten kinastelut yms ovat sellaisia asioita joissa olen kiinnittänyt huomion siihen että yleensä vain minun lapsiani komennetaan ja he ovat aina pahanteossa, vaikka tekisivät samoja asioita kuin hänen omansa.
Ja äitinä minusta tuntuu pahalta omien lasteni puolesta. Yleensä sitten pidetäänkin vähän taukoa tapaamisissa.
Mies on mustasukkainen, vinoilee muista miehistä välillä, vaikka minulla ei muita olekaan. Että etsin jotain muuta kuin hän... kuvastaako tämä hänen epävarmuuttaan minun tunteistani häntä kohtaan?? Vai onko se vain silkkaa mustasukkaisuutta?
Silloin kun minun lapset on isällään viikonlopun ja hänellä taas omansa kotona, minun pitäisi viettää "vapaani" heidän kanssaan, en saisi mennä mihinkään. Suoraan hän ei ole sitä sanonut, mutta puheista olen huomannut. Oma sukuni asuu kaukana ja joskus haluaisin tavata heitä ilman lapsiakin, saisin jutella rauhassa äitini, siskoni yms kanssa. (Lapset ovat vilkkaita ja yleensä vievät kaiken huomion kyläillessämme).
Mutta kun tuntuu että olen pahanteossa jos lähden... edellinen mieheni oli samanlainen. Vedänkö jotenkin puoleeni tuollaisia mustiksia ja sellaisia miehiä jotka jotenkin haluavat että olisin riippuvainen heistä? ovat omistushaluisia on varmaan oikea sana.
Tämän lisäksi hän käyttää alkoholia. Itse en käytä juuri lainkaan tai jos käytän niin ihan normaalisti vain (esim yökerhossa 3-4 annosta illan aikana muutaman kerran vuodessa.
Hän taas ei varmaankaan mikään alkoholisti vielä ole mutta ei kaukanakaan. Minun mittapuuni mukaan. Noin, siis aika tarkalleen, kerran kuukaudessa hänellä on useamman päivän putki. Eli kun aamulla herää, tarvitsee kaljan, toisen ja kolmannen, ei ehkä pukeudu kokopäivänä vaan hiipparoi kylpytakissa... ja illan edellä sitten menee johonkin räkälään, vetää lärvit "päivän päätteeksi" ja sitten kotiin nukkumaan kauheassa kunnossa. ja aamulla sama uudestaan. Mistä tämä kertoo?? alkoholismiako? (hänen veljensä on samanlainen ellei pahempikin ja hänen sukulaisensa on sanonut että mieheni on raitistunut seurustellessaan kanssani..)
Kerran kaadoin kaikki viinat mitä häneltä löysin viemäriin ja sen seurauksena hän rikkoi kaksi ikkunaa (omasta autotallistaan) ja piti minua kiinni korvasta, ei pahasti, mutta kuitenkin niin että sattui. Väkivaltainen ajanmittaanko??
Mutta sitten kääntöpuoli on taas aivan ihana unelmamies... osaa tehdä hyvää ruokaa ja tekee sitä mielellään, siivoaa kotinsa/talonsa, pesee pyykit, silittääkin jos tarve vaatii, huolehtii lapsista, antaa minulle lahjoja, (olen miettinyt että onko se jotain hyvittelyä?) On hyvä sängyssä ja osaa pitää naista, siis osaa kosketella sillein että tuntuu tosi hyvälle...
Siis unelmamies, jolla taitaa olla 50/50 hyviä ja huonoja puolia!?
Toisaalta en uskalla jättää häntä, entä jos en koskaan enää tapaa ketään muuta "yhtä hyvää"? Sen lisäksi minulla ei ole kovin montaa ystävää tällä paikkakunnalla, ja sukulaiset kun asuvat kaukana, hän on aika tärkeä elämässämme.
Entä jos jätän hänet, mitä sanon lapsilleni??? Ymmärtävätkö he sen ettei enää mennä sinne kyläilemään tai yökylään? Onko heille liian rankkaa kun ensin erottiin lasten isän kanssa ja sitten vielä äidin uudesta ystävästä.
Toisaalta helpompaa se nyt on kuin että jos asuttaisi yhdessä. Mutta entä jos olenkin väärässä ja hän onkin se minun prinssini? Mutta voinko erehtyä noin pahasti??
Kiitos jos joku jaksoi lukea tämän. Mielellään luen myös kommentteja...
Toivottavasti aloittaja ja viimeksi kirjoittanut lukevat omat kirjoituksensa ajatuksella sanasta sanaan.
Siellä se vastaus on, ei sitä tarvitse muilta kysyä.
Lapsistanne olen huolissani jos ette näe metsää puilta
Kyllä minä olen psyk sh ja asenteeni on oikeanlainen. Olen kohdannut samanlaisia ongelmia kuin sinulla on työssäni paljon. Ihmisen on kyettävä kantamaan itse vastuu valinnoistaan ja elämään niiden kanssa. SINÄ valitsit tuollaisen miehen, joka kohtelee lapsiasi kaltoin. Myös sinun on tehtävä ITSE päätös mitä teet
tulevaisuudessa. Voitte varmasti yrittää perheterapiaa, mutta ketään ei voi muuttaa, jos ei itse halua muuttua. Voit myös yksinkertaisesti erota, jos et jaksa/kestä. Varmasti lapsillasikin olisi silloin helpompaa. Valinta on yksin sinun. Hyvää jatkoa!
Anteeksi jo etukäteen mutta nyt on pakko herätellä sinua. Olet laiminlyönyt vakavasti velvollisuutesi pitää huolta lastesi henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista, heille on saattanut jo tulla traumoja jotka vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen.. minkä takia? Sulla on ihan pakko olla mies kotonasi, ei väliä vaikka se kuinka kiusaa lapsiasi, pääasia että tiskaa, niinkö?
Säälin lapsiasi, heillä on varmaan tosi ankeaa, ekaksi joku kusipäinen "isäpuoli" terrorisoi ja sitten vielä äitikin tiuskii, ei turvaa ollenkaan.
Poikani kaveri joutui muuttaan pois äitinsä luota juuri tuollaisesta syystä, isäpuoli hakkasi ja äiti ei tehnyt mitään, ei nostanut sormeakaan puolustaakseen poikaansa, "äiti" luopui ennemmin pojastaan kun uudesta miesystävästään. Toinen poika teki itsemurhan kun ei enää kestänyt.
Koska lapset on tehty ja ne on ollut ensiksi niin äidin ensisijainen velvollisuus on huolehtia hyvin heidän turvallisuudestaan jne vaikka omalla kustannuksella. Minä itse en ota miestä asuun kotiini juuri tuollaisten syiden takia, en halua ikinä nähdä tai kokea lasteni kärsimystä enkä suostu uusperhejuttuihin.. niistä kuuluu yleensä pelkkää huonoa kuten nyt.
Aikaa ei saa käännettyä takaisinpäin joten on yritettävä korjata jo tehtyjä virheitä ja minä näen tuon liiton virheenä. Mies on käynyt jo vaikka missä eikä vieläkään tajua mitään joten ero on paras ratkaisu tai sitten luovutat lapset isälleen jossa he ovat toivottavasti paremmassa turvassa.
Minä en näe muuta ratkaisua kuin ero, itse tuossa tilanteessa oisin jo eronnut aikaa sitten. Noi huonot puolet on liian huonoja jotta (mitättömiltä kuulostavat) hyvät puolet pystyisi niitä kumoamaan. Lopeta se itsesi syyttely, ota itseäsi niskasta kiinni, hyväksy tekemäsi virheet ja KORJAA NE NYT.. älä anna tuon jatkua, te olette kohta koko porukka jossain hoidossa. Tuosta miehestä tuskin on sulle apua joten sun on puskettava ja jaksettava, lastesi hyvinvointi riippuu sinun sisustasi ja tahdostasi..
Voimia, sitä tulet tarvitsemaan. Olen itse meinannut kuolla erossa muuta selvisin kuitenkin ja nyt ollaan lasten kanssa vihdoin turvassa ja kiittelen harva se päivä uskallustani joka mahdollisti meille kaikille paremman ja onnellisemman tulevaisuuden.
vai mitenköhän se menee.
Kiitän kovasti vastauksistanne,sain sitä mitä hain,vaikka tosin kukaan ei puuttunut asiaan nimeltä"miehen vastuu tilanteesta"-onko siis minun yksin vastuu tästä,minä en tiettävästi ole se alkuperäinen "pahantekijä"?Minusta vaan on tullut sellainen tässä paineessa.Ymmärtääkö sitä kukaan?
Eikähän asiat niin yksioikoisia ole.helppoa se olisikin jos mies suostuisi lähtemään tästä yhteisestä kodistamme,mutta ei.Minut ja lapset siis pakotetaan lähtemään meille sopivasta asunnosta jos haluamme elää "miehestäni vapaata" elämää.
Minä varmaan hakkaan päätäni seinään,mutta haluaisin hänet vastuuseen.Minua inhottaa ettei ole kuin yksi naislääkäri TAYSissa ollut,joka on hänelle sanonut suorat sanat päin naamaa kun kasvatusasiat olivat tapetilla erityislasten asioiden tiimoilta.Muuten vain hyyssytellään,puhutaan niin kauniisti,ettei tuollaisella PUTKIAIVOLLA ole mitään mahdollisuuksia tajuta,koska ei muutenkaan ymmärrä sosiaalisen elämän sääntöjä,saatikka erityislasten tarvitsemia erityissääntöjä.
Okei,minähän se tässä syyllinen siis olen,lopetan siis valittamisen.En tiedä miksi en saa tehtyä niin rajuja eleitä,että mies lähtisi.Hän ei ole lähtenyt vaikka minulla oli toinen mieskin.Uskomatonta jääräpäisyyttä kyllä.Ikääkin niin PALJON että tuskin enää kehittyy,olisi kehittynyt jos sikseen olisi.
Sinä jolla oli samanoloinen tilanne,pyydän,ole minua viisaampi!Kuten joku kommentoikin,ne suhteellisen merkityksettömät hyvät puolet,esim ruuan laitto,kodistaan huolehtiminen(tämä muuten kokemukseni mukaan sitten kääntyy itseään vastaan,mieheni on hysteerisen tarkka kaikesta lapsien tekemästä sotkusta ja antaa julmettomat painoarvot pikkuseikoille)jne.Mutta jos hän nyt jo kuljektii aamutakissaan juotuaan päiviä putkeen,niin uskon että se tapa säilyy ja pahenee.Tuntuu tyhmälle "neuvoa" vaikka itsehän tässä kusessa olen.
Tsemppiä sinulle ja kiitos vastanneille!
Myös mies ON syyllinen, olet siinä oikeassa mutta ongelmahan on ettei hän sitä tajua. Ymmärrätkös, se ei tajua enkä myöskään usko että se siitä alkaa tajuaan kun ei ole kerta monien eri tyyppienkään sanomisista välittänyt, aivan kuten minun ex. Jos nyt ilmoitat erosta niin se voi alkaa sanoon että joo, nyt mä tajuan ja muutun mutta on taas parin kuukauden päästä ihan samanlainen.. ei se muutu eikä tajua joten vastuu siirtyy sille joka vielä jotain tajuaa.
Mä ymmärrän hyvin sua, koska olen itsekkin edelleen exän kanssa ihan pulassa ja voin 6v erossa olleena sanoa, että pahimmissa tapauksissa ne ei tule ikinä tajuaan mitään. Luovuta heti alkuunsa, minäkin jätin taloni ja lähdin pois ihan vaan siitä hyvästä että pääsin pois. Turha oli hengellään leikkiä jonkun rahan takia. Kyllä sen uuden kodin saa aikaiseksi, täytyy vaan lähteä. Työtähän se teettää mutta palkinto on sen arvoinen. Jos toinen ei lähde niin lähde tosiaan sinä äläkä ajattele, että se on epäreilua.. niinhän se on mutta kun toinen ei tajua niin sitten on nieltävä se epäreiluus ja lähdettävä itse. Tarkoitushan on päästä hyvään elämään eikä "tasata tilejä", siihen harva eropariskunta edes ikinä pystyy vaan toinen on vittumainen kusipää joka tekee kiusaa ja toinen myötäilee. Sun täytyy olla se myötäilijä, jotta pääsette lähteen.
Naisten turvakodista voi muuten saada neuvoja siihen miten sen miehen saa ulos jos kerran asunto on yhteinen ja nainen jolle jää lapset haluaa erota miehestä joka ei suostu lähteen. Soita niille ja kysy neuvoa.
Älä missään nimessä ala pettään tuossa tilanteessa, sillä touhulla saat tuon sopan äkkiä veriseksi ja mies tekee kiusaa niin pitkään kun jaksaa.