Ei yli eikä ympäri

tuo nimimerkki kertoo kaiken . Jos mun kadottamani nainen .jonka tossa keväällä suoraan sanottuna ajoin pois luotani. Ku en uskaltanu enää rakastaa häntä enkä luottaa . vaikka halusin sitä enemmän ku mitään muuta. Mutta pelkäsin suoraan sanottuna niitä hulluja tunteita jota hän herätti minussa. Ja olihan se aika vaikea suhde. Mutta ne ihanat hetket jota koettiin ,niitä ei korvaa mikään ei koskaan...Olis hemmetin hieno tietää et jos hän vielä ajattelis noin , ni se ainakin lohduttais enemmän ku mikään tällä hetkellä. Ja nyt ku syksy on taas tulossa ni olet mielessäni enemmän ku mikään muu...Vaikka mulle on loppukesästä tapahtunutki monta hyvää asiaa joidenka ajattelis yhtäkkiä et mitään muuta ajatteliskaan... No niin se ei ole. minäki olen yrittäny tässä kesän aikana ihastua ja rakastua . Mutta ku ei tule mitään ...en tunne mitään syvää enää. Tuntuu että olen joutunu vähä sellaseen kierteeseen et pidän yhtä 2-3 viikoa ja sanon et heippa. Ku ei ni ei. Ja tottahan on että et sinäkään aina kauhean mukava ollut kuten en mäkään. Mutta parasta olit silti mitä myös hiukan yli 30 vuotisen elämäni aikana olen kohdannut. Mutta en aio jäädä itkemään enää kovin pitkäksi aikaa perääsi... Pakko on jatkaa elämää .tulee muuten liikaa sivullisiakin uhria. Olen koko kesän toivonu et jokin ihme saisi meidät vielä edes saman pöydän ääreen ja saatais kahden kesken edes jutella vähän ja että pyydettäis kunnolla toisiltamme anteeksi ja toivotettais onnea kunnolla elämäs eteenpäin .koska musta tuntuu että meillä jäi sellanen kivimuuri väliin joka estää myös sen et ei pysty jatkamaan uuteenkaan...

Ku olemme kyllä nähneet muutamaan otteeseen ja vähän yllättävissäkin paikoissa , Mutta ku ei o oikein edes kehdannu tervehtiä. Vaikka melkein olis tehny mieli tulla ja halata kunnolla ja sulkea sut syliin ja kuiskata korvaasi .Et sä olet yhä edelleen se kaikista rakkain ja jos vie kerran sinut saisin takaisin ,Ni yrittäisin kaikkeni että myös pysyisit siinä. Nyt tiedän monta juttua jonka olis voinu hoitaa vähän toisellakin tavalla... Et vasta nyt kesän aikana olen oppinut että liika on aina liikaa. Ja jollain oudolla tapaa olen jotenki myös ymmärtäny sinuakin paljon paremmin. Mutta näin ei taida käydä. Koska mä en ole se jota tämä ap kaipaa,,, ja mun kaipaamaa ihmistä tää tuskin edes on.
Et se siitä. Ja arvatkaa montako kertaa olen ottannu yhteyttä eron jälkeen ...aika monta. mut ei vastausta. Mutta kunhan vaan puran ajatuksia jonnekki. Mutta tää ap on varmaan nainen...Sulle sanoisin et Ota siihen mieheen yhteyttä ihan vaikka minkälaises asias...Ja kato mitä se tuumaa ja yritä vaikka sopia joku tapaaminen että juttelisitte...Koska se asia voi jäädä kiusaamaan lopuksikin ikää . Ja 60 :nä sä mietit että mihinkä mun elämä on mennyt ja mitään järisyttävää en oo enää kokenu. Ja rakkauskin on vaan ollu pintapuolista. Ja paha ikävä voi tehdä sairaaksikin...Älä anna elämän lipua ohi. Se uusi ihastuksesi ehkä ymmärtää sen takia sun haikailus ku se voi olla että hän itsekkään ei ole tosissaan sun kanssas ja mielessään voi haikailla omnaaki exäänsä tai jotain muuta...Jos oisit se mitä toivoisin ,ni olen nähnyt sun uuden ja suoraan sanottuna ,Hän on kyllä varmasti kiltti ja ymmärtäväinen ja fiksu. Mutta en mensi takuuseen että hän on se oikea sulle ja et hän ois edes tosissaan Ei ainakaan sen jälkeen ku sä ihan rehellisesti oot sanonu haikailevas edellistäs. . . Ei vaikuta oikein tyypilliseltä miehen käytökseltä et hän sulattaisi sen ku sä haikailet vanhaas. Aivan varmasti hän tekee mielessään koko ajan varasuunnitelmia. Koska hän tietää sen et sä et pysty antautumaan täysillä...

Tää on vain teoria. Mut älä vedätä sitä miestäkään kovin pitkään jos kovin pitkään haikailet vanhoja. Mä yritän tehdä samoin. yritetään molemmat käyttäytyä edes muita kohtaan arvostavasti , vaikka toisillemme ei sitä välttämättä aina oltu.