Olen todella tyytyväinen kun saan olla kotona eikä tarvitse lähteä mihinkään,työelämässä meni 25 vuotta 11-12 tunnin työpäivillä ympäri suomea ja ulkomaita.Onneksi tajusin lopettaa ajoissa ton hullutuksen,nyt alle viisikymppisenä talous kunnossa ja terveys tallella ja aikaa harrastuksille ja lapsille.Kivaa metsästää ja sienestää ja kalastaa ja liikkua luonnossa muutenkin,töitä en enää edes hae.
Nautin joutilaisuudesta
Työttömänä 180 päivää
10952
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
..hakea!
NIISTÄ EI NYKYISIN MAKSETA MITÄÄN !!!!!!!!
sitä pitää itse tajuta mikä elämässä on tärkeää! olen ollut pari kuukautta kotona työttömänä ja nauttinut joka hetkestä. nyt on sitä aikaa mitä ei työn takia ollut. toki haen jatkuvasti töitä mutta en ota stressiä vaikka saisin vuodenkin olla kotona..
Onnitteluni!
Olet oivaltanut asian ajoissa.
Minulla meni 50 vaiheeseen ennen kuin älysin eläväni sitku-elämää ja vihelsin pelin poikki.
Elinikäinen työkiintiö täyttyi kuten sinullakin.
Lämpimät onnitteluni erinomaisesta päätöksestä. Itse olen harkinnut ihan samaa. Jos eläisi oikein pienillä menoilla, niin ehkä voisin hypätä oravanpyörästä jo nyt pois. Jos haluaisi hieman taloudellista väljyyttä, niin pari vuotta pitäisi ehkä vielä jaksaa tässä hullunmyllyssä.
Aikoinaan suorastaan nautin työnteosta. Nykyään nautin kaikesta muusta. Minullakin on sellainen tunne, että kiintiö on tullut täyteen. Todella pitkiä päiviä ja vaativia töitä on tullut tehtyä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Koen, että nyt (tai kahden vuoden kuluttua) olisi hyvä antaa vihdoin aikaa itselle.
Miten tuttavanne ja ystävänne ovat suhtautuneet tilanteeseenne?
Suhtautuminen ollut aika kaksijakoista,minulla on 6 sisarusta ja olen itse nuorin.Sukulaiseni tietävät tilanteeni aika tarkkaan koska kypsytellessäni päätöstä,kerroin suunnitemistani heillekkin.Parin sukulaisen kommenteista olen havainnut aluksi vahingoniloa,kateutta ym.mutta nyttemmin hekin suhtautuvat asiallisemmin,Talodesta senverran että kun putoamme pois ansiosidonnaiselta niin pääomatuloa saamme yhdessä noin 2000 euroo kuussa nettona.
Klo 9,15 aloitan katsomaan Serranon perhettä.
Sen jälkeen kuntosalille.
Vaimo lähti juuri entisen työkaverinsa kanssa steputtelemaan.
Tuttavien suhtautuminen?
Läheisempien tuttavien ja ystävien asenteissa en huomannut mitään muutosta.
Suunnitteluvaiheessa olivat skeptisiä mutta eivät hätkähtäneet toteutusta.
Yhteydet ja kanssakäyminen aikaisempien tuttavien ja työkavereiden kanssa on jatkunut normaalisti.
Pitkät poissaolomme aiheuttavat luonnollisia katkoja.
Hyvän päivän tutuissa havaitsin yllättäen kateutta.
Alkuun, jäädessäni työttömäksi näkyi avointa ja peiteltyä vahingoniloa.
Näille tulee, ikävä kyllä, nykyään ilkeiltyä.
Oma ajatusmaailma on siinä mielessä muuttunut etten aina osaa ottaa huomioon työelämässä olevien rajoituksia.
Asumismuodon vaihdoimme OK:sta ydinkeskustan kerrostalokolmioon.
Elämme niukkaa, omien tarpeidemme mukaista elämää.
Matkoilla olemme 3 - 4kk/vuosi.
Nyt, tämän viikon perjantaina 3:n viikon reisulle.
Joulukuuksi varattu 2-viikkoa.
Välillä ehtii käymään jossain, etukäteen suunnittelemattomassa kohteessa.
Kahden joutilasta elämää elelevän ihmisen välttämättömät kulut ovat hyvin vähäiset.
Mitään kummempia hankintoja ei ole odotettavissa.
Hienoa, että ystävänne ja muu lähipiiri on ainakin pääsääntöisesti suhtautunut positiivisesti.
Elämänne kuulostaa juuri sellaiselta, jota itsekin tavoittelen. Kiitokset, että olette jakaneet rohkean päätöksenne jälkeisiä kokemuksia täällä. Minulle niistä on ollut paljon hyötyä.
Täytynee tässä alkaa vielä tekemään uusintalaskelmia, jospa vaikka ensi kesän jälkeen voisi alkaa elämään uudenlaista (todellista ?!) elämää!
Tuota kutsutaan varhaiseläkkeeksi, ei työttömyydeksi. Työtön on työtön vastoin tahtoaan, mutta kaltaisesi nautiskelijat ovat varhaiseläkeläisiä.
Niinkuin itse 58 vuotias. En enää halua nähdä ainuttakaan tilinpäätöstä tai tehdä ainuttakaan jonninjoutavaa tilastoa. Joskus aika käy pitkäksi näin yksineläjälle, mutta hetken ajatus siitä vaihtoehdosta, että pitäisi istua toimistossa päätteen äärellä, vilkuilla kelloa, jotta milloin tämä päivä oikein loppuu...Ilomielin annan nuorempien tehdä nuo toimistotyöt, tienata ja rekentaa elämäänsä. Itse olen ollut työelämässä 18 v iästä lähtien, kotimaassa ja ulkomaillakin pitkään.
Hienoa, että ajattelet noin! Minulla meni työelämässä n. 30 vuotta kunnes elämä järjesti asiat niin, että jäin työttömäksi. Haaveilimme mieheni kanssa ainaisessa kiireessä, että sitten kun ... pidämme hyvällä omallatunnolla kaikki pitämättömät lomat, alamme harrastamaan elämämme ensimmäistä harrastusta, matkustelemme jne. Sen ei vain pitänyt tulla ihan vielä, eikä ainakaan näin, että toinen jää sairaseläkkeelle ja toinen työttömäksi. Nyt yritän työmarkkinoille, vaikka mitään positiivista en ole kuullutkaan yli 50-vuotiaista työn haussa. Jäisin kyllä myös ihan mielelläni kotiin, mutta kaiken kaikkiaan on kuitenkin niin, että siihen ROHKEUS puuttuu. Sinulla sitä on! Onnittelut siitä! Miten sinä olet järjestänyt asiat työvoimatoimiston kanssa? Eivätkö ne siellä patista sinua työnhakuun tai kurssille? Entä kun 500 päivää loppuu?