Itse olin lapsena aika pyöreä, ruoka ja etenkin makeat maistuivat.
Nyt aikuisena olen tosi lihava ja kärsin ahmimishäiriöstä.
Parhaimmillani olen laihduttanut painonvartijoissa 48 kiloa, mutta vuosien saatossa kilot tulivat takaisin.
Kun ajattelen ystäviäni jotka olivat lapsena lihavia niin monet ovat sitä aikuisenakin.
Nyt aikuisena olen tosi lihava ja kärsin ahmimishäiriöstä.
Parhaimmillani olen laihduttanut painonvartijoissa 48 kiloa, mutta vuosien saatossa kilot tulivat takaisin.
Kun ajattelen ystäviäni jotka olivat lapsena lihavia niin monet ovat sitä aikuisenakin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ruokailutavat on opittu lapsuudessa,ja harva tapojansa muuttaa.
Itse opin lapsena elämään syömällä, yh-äitimme oli työssä käyvä alkoholisti joka kohteli lapsiaan todella huonosti. Jääkaappi oli täysi ja lisänä aina hampurilaista ja perunalastua ymv, kaikki muu puuttui joten nuo tuli hyödynnettyä vimeiseen murenoon kaiken muun korvikkeena. Juominen oli jokaviikkoista. Henkinen väkivalta, fyysinen väkivalta ja yksin pärjääminen olivat jokapäiväisiä. Perhehelvetti heijastui tietenkin kouluelämään mm heikkona valmiutena kaikkeen, kiusatuksi joutumisena ja heikkona menestyksenä. Ajoittain olin jopa laiha, pääasiassa kuitenkin vaikeasti ylipainoinen. Joka tapauksessa täysin onneton. Vielä aikuisenakin olen syrjäytynyt, valmiuteni ovat heikot ja halveksin itseäni koska siihen lapsena tehokkaasti opetettiin. Edelleen olen vaikeasti ylipainoinen, pari kertaa olen laihduttanut yli 50 kg lähes normaaliin painoon. Vaikea arvioida omaa syömistä ja ylipainoisuuden taustaa, mutta uskoisin että henkilökohtaisella historialla on asiaan osuutensa. Toisaalta se että olen edelleen täysin onneton ja syrjäytynyt vaikuttaa asiaan. Joku väittää että henkilökohtaisella historialla ei ole merkitytä (päihdepalstoilla ainakin yleistä), mutta minä väitän että sekä historialla että nykyisyydellä on merkitystä.
Jännä juttu että olen vaikeasti ylipainoinen. Syön nimittäin pääasiassa liian vähän ja liian yksipuolisesti (tiedän että tämäkin lihottaa). Pari kertaa kuukaudessa tulee joskus syötyä lihottavia herkkuja, mutta ei edes joka kuukausi. Liian vähän syöminen, yksipuolisesti syöminen ja silloin tällöin liiallinen syöminen ovat kai minun lihavana pitävä yhdistelmäni. Jostain syystä kerään helposti läskiä, syöminen ei kaikkea selitä. uusimmat tutkimukset ovat osoittaneet että toiset ovat perimältään hyviä lihomaan (ihmisen historiassa lienee ollut tärkeää että on hyvä lihomaan) ja toiset eivät.
Jos OIKEASTI OIKEASTI syöt vähän, ja silti et laihdu vaan pikemminkin lihot, niin mene hyvä ihminen lääkärille, se ei ole normaalia! Älä vaan kohauta hartioitasi ja sano, että toiset lihoo helpommin koska se ei ole selittävä tekijä. Toiset ehkä lihoo helpommin, jos syövät liiallisia määriä, mutta normaali ihminen ei liho syömällä yksipuolista ruokaa tai syömällä liian vähän. Keho ei voi tuottaa energiaa tyhjästä, joten jostain se energia tulee ja varastoituu.
Musta tuntuu että lapsuudestaan asti lihavalla on niin vääristynyt kuva siitä mikä on normaali määrä ruokaa, että he kuvittelevat lihovansa syödessään aivan "normaalin määrän" ruokaa vaikka tosiasiassa heidän syömänsä ruokamäärä on paljon enemmän kuin keskivertoihmisellä. He vain eivät huomaa sitä itse.
Liian vähän syöminen nimenomaan estää laihtumisen ja kun sen yhdistää satunnaisiin ylensyömisiin niin lihominen on täysin normaalia.
Jollakin voi olla vääristynyt kuva syömisestään, mutta minulla ei ole vääristynyt kuva syömisestäni. Syön aivan liian vähän (paljon vähemmän kuin "normaali määrä") ja liian yksipuolisesti. Pääasiassa terveellistä ruokaa koska on erityisruokavalio. Satunnaisesti syön liikaa etenkin herkkuja. Nämä yhdessä ovat paha yhdistelmä.
Keho ei ole yksiulotteinen.
Mutta kun se nyt vaan on niin, että kun ihminen syö oikeasti vähemmän kuin kuluttaa, hän laihtuu. Ei suinkaan liho.
Harvoin tapahtuva mässäily, kuten itse sanoit kerran kuukaudessa, vaikka tapahtuisi kerran viikossa, ei todennäköisesti lihota. Tottakai voi olla mahdollista että jos joko oikeasti yhden päivänä aikana ahtaa itseensä esim. 7000 kcal, hän voi lihota kilon. Se on aika hemmetin monta suklaalevyä ja pizzaa ja pullaa se. Harva siihen edes pystyy.
JOS söisit oikeasti vähän, et olisi lihava. Niin se vain menee, sori, mut se on se karu totuus. Varsinkin jos syömäsi ruoka on vielä terveellistä ja terveellinen ruoka on yleensä kevyttä.
Tai sitten sinulla tosiaan on joku sairaus, ja se kannattaisi tutkia. Jos syöt pitkiä aikoja yksipuolisesti ja vähän, se alkaa näkyä ja tuntua koko kropassa. Toisinsanoen suorituskyky laskee, infektioherkkyys lisääntyy, hiukset, iho ja kynnet kärsivät, väsymys, hengästyminen ja uniongelmat alkavat vaivata, jne.
Elimistö tarvitsee ravintoa myös laihdutukseen ja jos ei elimistössä ole tarpeeksi ravintoa elimistö alkaa polttaa ravintoa säästöliekillä ja kaikki kerääntyy elimistöön. Eli nyt säännölliset ruoka ajat, määrät ja terveellinen ruokavalio, niin eiköhän läskitkin ala palamaan!!Ja makean nälkään marjoja ym ;o)
tuo säästöliekki on selityksistä hulluin ja silti sitä aina joku lässyttää.
lihominen tai laihtuminen ei tapahdu päivässä, vaan kroppa alkaa poltella vararasvoista kun energian saanti alittaa tarpeen.
laihduttajan kulutus on toki pienempi, koska jatkuva vaje syö vireyttä kun elimistö pyrkii selviämään sillä mitä saa. kuitenkin niin kauan kun sydän lyö ja raajojaan jaksaa heilutella niin elimistö kuluttaa ihan vaikka vaan nukkuis.
jos ihminen syö vähän ja terveellisesti ei hän voi lihoa tai pysyä lihavana.
SE EI YKSINKERTAISESTI OLE MAHDOLLISTA.
yhtä viisasta olisi uskoa, että jos tankkaa vähemmän, niin auto kuluttaa säästeliäämmin.
Voitkos sit kun kerta tiedät noin hyvin valaista miksi painonvartijoissa ohjaaja puhui elimistön palamisen säästöliekillä??? Auto ja ihmisen elimistö on hieman eri asia!!
mitä elimistöllä jää varastoitavaksi, jos kulutus ylittää tarpeen?
aivosi taitavat toimia säästöliekillä.
nyt jos syöt yhdenkin namin niin varmaankin liimaantuu heti vasempaan lohkoon:)
Anorektikot ovat yleensä koko ajan säästöliekillä mutta kumma juttu he eivät ole 100 kiloisia!
älkää viitsikö naurattaa noiden säästöliekki-selittelyjenne kanssa. Jos energiaa tulee vähän sisään, sitä ei jää varastoitavaksi vaan se menee elintoimintojen ylläpitoon.
Säästöliekki on olemassa MUTTA SE EI ESTÄ LAIHTUMISTA!!!
Se tarkoittaa yksinkertaisesti pienentynyttä kulutusta (joka johtuu tippuneesta painosta) ja jonkin verran hidastunutta aineenvaihduntaa. Aineenvaihdunta voi vähäkalorisella dieetillä hidastua 20% mutta se ei tarkoita etteikö ihminen LAIHTUISI. Elimistössä vaan ruoka liikkuu hitaammin. SIinä kaikki.
Uskokaa nyt säästöliekki ei estä ketään laihtumasta. Se on urbaanilegenda. Ottakaa asioista selvää.
Muutenhan anorektikot ja afrikan nälkiintyneet eivät olisi siinä kunnossa kuin ovat, vaan muistuttaisivat pikemminkin teitä satakiloisia.
JOS olette lihavia, se johtuu siitä että syötte enemmän kuin tarpeen. Piste.
Lihava olin jo kakarana, aikuisena havahduin 142kg ja rapiat kohdalla ja päätin tehdä asialle jotakin. Nyt 41kg hävinnyt ja päätin etten enää ikinä anna itseni lihota takaisin. Meikäläisen lähes koko suku reilusti ylipainoisia/lihavia joten hyvin on mennyt perille se että syö, syö ettet nälkään kuole;)
T:Nilkallinen
pullukka aikuinen. Sisareni oli lapsena lihava ja on sitä edelleen, yksi veljeni oli lapsena laiha ja heiveröinen, nyt aika hyvin kasvanut möhömaha mutta muuten ihan normaali, toinen veljeni oli luuta ja nahkaa, samanlainen on edelleen.
Noin se menee, jollei missään elämänsä vaiheessa muuta elämäntapojaan. Huonommaksi niitä on helppo muuttaa, kuten minä.. ei ole sitä tekosyytä, että olisin ollut lapsena jo lihava, olin normaali ja vähän luisevanpuoleinen, nyt on suklaalla hankittu pehmuste luiden ympärillä :)