Olen nyt tavannut miehen ja ihastunut (aika oikea sana) todella pahasti. Viimeisen kerran olen välittänyt toisesta ihmisestä vuonna 2002. No, mutta tämäpä onkin varattu. En itse hyväksy pettämistä MISSÄÄN tilanteessa. Minua itseäni ei ole koskaan petetty, mutta olen vierestä seurannut monien ystävien sydänsurut ja mm. siskoni hajonneen avioliiton lapsineen kaikkineen - kaikki pettämisen takia. Ilmoitin tälle miehelle jo puoli vuotta sitten, että jos hän joskus taas on vapaa, niin soittelee.
Pari kuukautta sitten tapahtuikin humalapäissään se, mitä eniten pelkäsin (ja mitä halusin). Ja se on jatkunut siitä lähtien. Inhoan itseäni, mutta olen korviani myöten "rakastunut", enkä saa miestä mielestäni. Tapaamme väkisinkin työni takia, joten en voi häntä vältelläkkään. Yhteisiä seurusteluvuosia hänellä on tyttöystävänsä kanssa takanaan viisi, mutta he eivät asu yhdessä, eivätkä usein tapaakaan (mielestäni luonnottoman harvoin)ja sen takia tämä onkin saattanut jatkua. Ikävöin häntä aina, kun hän ei ole vieressäni ja vihaan häntä, kun hän joskus harvoin on hänen vieressään. Ei olla keskusteltu asiasta paljoakaan, tulevaisuudesta jne. Tiedän kuitenkin, että hän välittää minusta ihan oikeasti. Eikä hän ole mikään pelimies.
Olen todella lapsellinen ja tiedän ettei tämä voi toimia. Vai voiko? Onko kenelläkään kokemusta ihmisestä, jonka kanssa seurustelu on alkanut pettämisestä ja on jatkunut onnellisena? Itse kun olen niin monesti saanut huomata (sivusta) että se joka pettää kerran, pettää toisenkin. Siihen voi mennä vuosiakin, mutta aina niin on käynyt tuttavapiirissäni.
Mietin koko ajan, että onko mulla päässä vikaa, hormonit sekasin vai mitä, koska pystyn yleensä ajattelemaan järkevästi ja omantuntoni kautta. Sydän tässä särkyy joka tapauksessa ainakin joltain, ja luulenpa että se olen minä. Kannattaisiko luopua tästä miehestä?
Jos saisin hyviä neuvoja siitä, miten tällaisesta pääsee yli, itselläni kun ei ole yhtäkään kokemusta vastaavasta tilanteesta. Miten pystyn unohtamaan hänet ja jatkamaan eteenpäin. Tulemme siis edelleen näkemään päivittäin työni takia, joten vältteleminen ei tule kysymykseen. Vai olisiko meillä sittenkin mahdollisuus?
Pari kuukautta sitten tapahtuikin humalapäissään se, mitä eniten pelkäsin (ja mitä halusin). Ja se on jatkunut siitä lähtien. Inhoan itseäni, mutta olen korviani myöten "rakastunut", enkä saa miestä mielestäni. Tapaamme väkisinkin työni takia, joten en voi häntä vältelläkkään. Yhteisiä seurusteluvuosia hänellä on tyttöystävänsä kanssa takanaan viisi, mutta he eivät asu yhdessä, eivätkä usein tapaakaan (mielestäni luonnottoman harvoin)ja sen takia tämä onkin saattanut jatkua. Ikävöin häntä aina, kun hän ei ole vieressäni ja vihaan häntä, kun hän joskus harvoin on hänen vieressään. Ei olla keskusteltu asiasta paljoakaan, tulevaisuudesta jne. Tiedän kuitenkin, että hän välittää minusta ihan oikeasti. Eikä hän ole mikään pelimies.
Olen todella lapsellinen ja tiedän ettei tämä voi toimia. Vai voiko? Onko kenelläkään kokemusta ihmisestä, jonka kanssa seurustelu on alkanut pettämisestä ja on jatkunut onnellisena? Itse kun olen niin monesti saanut huomata (sivusta) että se joka pettää kerran, pettää toisenkin. Siihen voi mennä vuosiakin, mutta aina niin on käynyt tuttavapiirissäni.
Mietin koko ajan, että onko mulla päässä vikaa, hormonit sekasin vai mitä, koska pystyn yleensä ajattelemaan järkevästi ja omantuntoni kautta. Sydän tässä särkyy joka tapauksessa ainakin joltain, ja luulenpa että se olen minä. Kannattaisiko luopua tästä miehestä?
Jos saisin hyviä neuvoja siitä, miten tällaisesta pääsee yli, itselläni kun ei ole yhtäkään kokemusta vastaavasta tilanteesta. Miten pystyn unohtamaan hänet ja jatkamaan eteenpäin. Tulemme siis edelleen näkemään päivittäin työni takia, joten vältteleminen ei tule kysymykseen. Vai olisiko meillä sittenkin mahdollisuus?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oletko kysynyt mieheltä, miksi hän ratkesi pettämään? Ehkäpä sä olit vaan lohtureikä, kun hän ei sitä omaa muijaa kovin usein näe. Kannattais kysyä siltä, että mitä se oikeesti haluaa ja haluatko sä epätoivonen itse aloittaa suhteen joka on alkanut pettämisestä? Mitäs jos mies löytää kakkosversion susta?
Niin ja lopeta se alkoholin juominen, jos sä tampio et pysty itseäsi siinä tilassa hillitsemään.
sen miehen kanssa..!! Älä vaadi häntä eroamaan mutta kysy onko teillä tulevaisuutta.Kerro hänelle että et kestä tiannetta,rakastat häntä mutta et tahdo etkä pysty olemaan se toinen. En usko siihen et se joka kerran pettää pettää myös toisen kerran,ei välttämättä. Tee peli selväks,älä kiduta itseäsi. onnea.
Sopiihan se miehelle hyvin, että on kaksi naista. On vaihtelua. suhde sinuun on salainen ja se tuo lisäväriä elämään.
Naisilla vain on paha tapa tunteilla. Seksiin kuuluu tunne ja se vie menojaan. Miehet saattavat kokea seksin vain paineen purkautumisena.
Älä kiusaa itseäsi, Miehiä on maailma täynnä ja vapaitakin. Kysy mikä on asemasi ja mieti kannattaako suhdetta jatkaa. Pyydä häntä jättämään vakisuhde vuoksesi. Älä käske vaan toivo ja kerro tunteesi.
juuri tuollaiset ihmiset jotka pilaavat toisten suhteet pitäisi karkottaa tältä planeetalta. etsisit omat miehesi!
..en edelleenkään ole ylpeä itsestäni, mutta puolustuspuhe: MINÄ en tehnyt aloitetta, MINÄ en soita, enkä MINÄ ehdota tapaamista. Tiedän että pettämiseen tarvitaan kaksi, mutta itse en tätä aloittanut. Onhan se minunkin vikani. Se on aina helpompi syyttää sitä toista naista, ehkä miehessäkin on jotain vikaa? Tai tämän suhteessa tyttöystäväänsä? Onneksi hänen tyttöystävällään ei ole mitään hajua asiasta ja jos mies päättää unohtaa meidän jutun, hän ei saa koskaan tietää, eikä näinollen satuta itseään. (Ellei mies taas uudestaan petä tätä, onkohan sekin minun vikani?)Tosin miehen koko ystäväpiiri tietää tästä, tämä on kuin julkinen salaisuus, ja täytyy vain toivoa, ettei heistä kukaan puhu ohi suun.
No, keskustelen tämän kanssa kun seuraavan kerran nähdään. Jos en saa vastausta tai vastauksen jota en toivo, unohdan koko jutun ja jatkan eteenpäin. Siitähän tässä kirjoituksessani oli kyse, pyysin neuvoa tilanteestani ja neuvoja siitä, miten pääsen eteenpäin, jos päätän lopettaa suhteen. Kun ei ole kokemusta pettämisestä tai särkyneestä sydämestä entuudestaan. Tarkoitus ei ole satuttaa toista ihmistä, itseänihän tämä luultavasti tulee sattumaan (katsotaan nyt, mitä mies sanoo)... Miten te kaikki muut pääsette irti ihastuksestanne/rakkaudestanne, jos joudutte kuitenkin näkemään tätä harva se päivä?
Kiitos aikaisemmista neuvoista paljon. Otan siis nyt selvää tilanteesta ja toimin sen mukaan. Kiitos myös ymmärryksestä, koska minuthan on nyt aiemman kirjoituksen mukaan leimattu syypääksi koko tilanteeseen. Asiat kun eivät aina mene ihan niin.
Hah hah!
Sinusta on tullut vakipillu!
Onneksi olkoon, sinunlaisia tarvitaan!
Minulla on jo kaksi!