Mitä nyt katsoo erilaisia tilastoja, kaikki se mitä olen vierestä seurannut, lukenut lehdistä ja foorumeilta ja myös itse kokenut niin alan pikkuhiljaa tulemaan siihen lopputulokseen että tämä pettäminen parisuhteissa on tullut jäädäkseen.
En tarkoita sitä että ihan jokainen pettää, mutta tarkoitan sitä että on lähes mahdotonta että yksikään parisuhde menee kokonaan ilman että jompi kumpi pettää jossain vaiheessa. Tästä on tullut tämmöinen saalistaja/saalistettava ravintoketju. Olet joko pettäjä tai petetty. Onhan noita jotain yksittäisiä eläimiä luonnossa jotka ovat vähän niinkuin perinteisen ravintoketjun sivussa kuten norsut mutta parisuhteisiin verrattuna nämä on sitten niitä yksinäisiä ikisinkkuja jotka ei koskaan lähde suhteeseen. Hekin satunnaisesti rikkoo jokun avioliiton tai parisuhteen naimalla jotain varattua, vähän niinkuin norsukin voi talloa jonkun majavan päälle :) Olipas outo vertauskuva.
Jollain tavalla uskon että se on osittain tämän hienon länsimaalaisen kulttuurin takia, kaikki pitää olla hienompaa, nopeampaa, kauniimpaa ja kaikki pitää saada heti. Jos omaa vaimoa kauniimpi nainen haluaa seksiä niin sitten sitä mennään, jos joku komea karismaattinen uros osuu kohdalle oikealla hetkellä niin sitten sitä mennään. Eihän tuommoista mahdollisuutta löytää "todellinen elämänrakkaus" voi jättää väliin? Arvot ovat muuttuneet siitä mikä koetaan elämän rakkaudeksi.
Sillä parisuhteen (minun mielestäni) tärkeimmällä osalla, eli sielun ja sydänystävyydellä nykyään ei ole niin suurta merkitystä. Nykyään sanotaankin että "naisia/miehiä saa aina uusia mutta ystävät pysyy", mitä tapahtui sille ystävä-osuudelle siinä parisuhteessa? Se on yksinkertaisesti haalistunut pois eikä ole enää osa parisuhdetta. Vaimo on vaimo ja mies on mies, näille harvemmin enää suodaan parhaan ystävän uskollisuutta.
Minua petti yli 10 vuoden jälkeen nainen josta tiesin että hän ei tule koskaan pettämään minua. En siis uskonut, vaan tiesin. En ollut koskaan mustasukkainen koska pystyin olemaan varma ja luottavaisin mielin.
Olen aika varma että tulevaisuudessa nainen pettää minua taas ennemmin tai myöhemmin ja alan jo hyväksymään tämän osaksi sitä jos haluan koskaan parisuhteen, tietysti toivoisin että löydän semmoisen naisen joka jakaa yhtä vakaasti käsitystä parisuhteesta kuin minä mutta se on äärimmäisen epätodennäköistä. Sitten kun ja jos joskus uskallan johonkin suhteeseen taas niin toivoisin että naisella olisi sen verran sitä rohkeutta että kertoo sitten kun hän on pettänyt että ei harrasta sen jälkeen minun kanssani yhtään mitään ja tietää sen että suhde loppuu siihen paikkaan. En enää haaveile lapsista koska minä en halua uusperhettä vaan ydinperheen joka yhdessä taistelee läpi jokaisesta vastoinkäymisestä.
En halua maksella elatusmaksuja, kuskata lapsia edestakaisin kahden kämpän välillä. Haluaisin että olisi vain yksi perhe jossa aamulla yhdessä aamupalalla, päivän rutiinit jne. ja aina kun on vaan vapaata tai aikaa niin tehtäisiin jotain yhdessä, matkusteltaisiin ja haaveiltaisiin jostain asioista yhdessä, toteutettaisiin pieniä ja suuria unelmia yhdessä, autetaan toisiamme kun on vaikeata jne. Nykyään se vaan on niin että jos haluaa lapsia niin voi alkaa jo etukäteen säästämään rahaa elatusmaksuihin ja järjestellä asiat niin että on mahdollisimman helppoa siirtää lapsia edestakaisin.
Minun ainoa lohdutukseni on se että minulla on pienempi todennäköisyys saada jotain sukupuolitauteja kuin enemmistöllä koska en itse petä ja uskon että saan naisenkin kertomaan pettämisestä ja olla antamatta minulle enää yhtään mitään sen jälkeen. Olen toistaiseksi täysin puhdas ja näin ajattelin pysytellä.
Ihan loppukaneetiksi vielä, ehkä tämä kehitys-suunta on juuri se mitä luontoäiti on iskenyt ihmisten päähän millä karsitaan vähän tätä maapallon ylikansoitusta? Heitetään vähän tappavia sukupuolitauteja sekaan ja järjestetään niin että kaikki nai kaikkia :D
En kirjoita tätä kovin vakavalla mielellä, lähinnä tässä aamukahvin yhteydessä vähän puran ajatuksiani foorumille joten älkää jaksako vastailla jotain turhaa vittuilua ja kiukkuilua, jos on asiallisia kommentteja tai mielipiteitä niin niitä lueskelen mielelläni vaikka täältä suomi24 foorumilta niitä saa kyllä etsiä välillä todella ahkerasti. Ei tarvitse olla samaa mieltä minun kanssani, en odota että kukaan ajattlisi samalla tavalla jne. Mutta pysykää asiallisena ja jos teillä nyt oikeasti on jotain tähän vastaamista niin kertokaa aidosti miten itse ajattelette ja tunnette, ei mitään katkeraa tilitystä.
En tarkoita sitä että ihan jokainen pettää, mutta tarkoitan sitä että on lähes mahdotonta että yksikään parisuhde menee kokonaan ilman että jompi kumpi pettää jossain vaiheessa. Tästä on tullut tämmöinen saalistaja/saalistettava ravintoketju. Olet joko pettäjä tai petetty. Onhan noita jotain yksittäisiä eläimiä luonnossa jotka ovat vähän niinkuin perinteisen ravintoketjun sivussa kuten norsut mutta parisuhteisiin verrattuna nämä on sitten niitä yksinäisiä ikisinkkuja jotka ei koskaan lähde suhteeseen. Hekin satunnaisesti rikkoo jokun avioliiton tai parisuhteen naimalla jotain varattua, vähän niinkuin norsukin voi talloa jonkun majavan päälle :) Olipas outo vertauskuva.
Jollain tavalla uskon että se on osittain tämän hienon länsimaalaisen kulttuurin takia, kaikki pitää olla hienompaa, nopeampaa, kauniimpaa ja kaikki pitää saada heti. Jos omaa vaimoa kauniimpi nainen haluaa seksiä niin sitten sitä mennään, jos joku komea karismaattinen uros osuu kohdalle oikealla hetkellä niin sitten sitä mennään. Eihän tuommoista mahdollisuutta löytää "todellinen elämänrakkaus" voi jättää väliin? Arvot ovat muuttuneet siitä mikä koetaan elämän rakkaudeksi.
Sillä parisuhteen (minun mielestäni) tärkeimmällä osalla, eli sielun ja sydänystävyydellä nykyään ei ole niin suurta merkitystä. Nykyään sanotaankin että "naisia/miehiä saa aina uusia mutta ystävät pysyy", mitä tapahtui sille ystävä-osuudelle siinä parisuhteessa? Se on yksinkertaisesti haalistunut pois eikä ole enää osa parisuhdetta. Vaimo on vaimo ja mies on mies, näille harvemmin enää suodaan parhaan ystävän uskollisuutta.
Minua petti yli 10 vuoden jälkeen nainen josta tiesin että hän ei tule koskaan pettämään minua. En siis uskonut, vaan tiesin. En ollut koskaan mustasukkainen koska pystyin olemaan varma ja luottavaisin mielin.
Olen aika varma että tulevaisuudessa nainen pettää minua taas ennemmin tai myöhemmin ja alan jo hyväksymään tämän osaksi sitä jos haluan koskaan parisuhteen, tietysti toivoisin että löydän semmoisen naisen joka jakaa yhtä vakaasti käsitystä parisuhteesta kuin minä mutta se on äärimmäisen epätodennäköistä. Sitten kun ja jos joskus uskallan johonkin suhteeseen taas niin toivoisin että naisella olisi sen verran sitä rohkeutta että kertoo sitten kun hän on pettänyt että ei harrasta sen jälkeen minun kanssani yhtään mitään ja tietää sen että suhde loppuu siihen paikkaan. En enää haaveile lapsista koska minä en halua uusperhettä vaan ydinperheen joka yhdessä taistelee läpi jokaisesta vastoinkäymisestä.
En halua maksella elatusmaksuja, kuskata lapsia edestakaisin kahden kämpän välillä. Haluaisin että olisi vain yksi perhe jossa aamulla yhdessä aamupalalla, päivän rutiinit jne. ja aina kun on vaan vapaata tai aikaa niin tehtäisiin jotain yhdessä, matkusteltaisiin ja haaveiltaisiin jostain asioista yhdessä, toteutettaisiin pieniä ja suuria unelmia yhdessä, autetaan toisiamme kun on vaikeata jne. Nykyään se vaan on niin että jos haluaa lapsia niin voi alkaa jo etukäteen säästämään rahaa elatusmaksuihin ja järjestellä asiat niin että on mahdollisimman helppoa siirtää lapsia edestakaisin.
Minun ainoa lohdutukseni on se että minulla on pienempi todennäköisyys saada jotain sukupuolitauteja kuin enemmistöllä koska en itse petä ja uskon että saan naisenkin kertomaan pettämisestä ja olla antamatta minulle enää yhtään mitään sen jälkeen. Olen toistaiseksi täysin puhdas ja näin ajattelin pysytellä.
Ihan loppukaneetiksi vielä, ehkä tämä kehitys-suunta on juuri se mitä luontoäiti on iskenyt ihmisten päähän millä karsitaan vähän tätä maapallon ylikansoitusta? Heitetään vähän tappavia sukupuolitauteja sekaan ja järjestetään niin että kaikki nai kaikkia :D
En kirjoita tätä kovin vakavalla mielellä, lähinnä tässä aamukahvin yhteydessä vähän puran ajatuksiani foorumille joten älkää jaksako vastailla jotain turhaa vittuilua ja kiukkuilua, jos on asiallisia kommentteja tai mielipiteitä niin niitä lueskelen mielelläni vaikka täältä suomi24 foorumilta niitä saa kyllä etsiä välillä todella ahkerasti. Ei tarvitse olla samaa mieltä minun kanssani, en odota että kukaan ajattlisi samalla tavalla jne. Mutta pysykää asiallisena ja jos teillä nyt oikeasti on jotain tähän vastaamista niin kertokaa aidosti miten itse ajattelette ja tunnette, ei mitään katkeraa tilitystä.
Vastaukset 32
Vanhimmat
petti?
Tai toisin sanoen, tunnen kirjoituksesi taas sama nainen joka kehuu Raipesta jatkuvasti. Ettekö te olekkaan onnellisia?
Kyseinen mies ja exä eivät ole koskaan missään tekemisissä toistensa kanssa enää ikinä. Miksi et tahdo uskoa totuutta?
Jätä jo rauhaan asia.
Kyllä erottiin. Ei tuossa ollut edellytyksiä jatkaa. Luottamus meni ja ilman luottamusta minä ainakaan en pysty olemaan parisuhteessa.
Olen edelleen ystävä edellisen vaimoni kanssa mutta kyllä meidän kommunikoinnista huomaa että siitä on se syvä ystävyys ja luottamus kadonnut. Hän jatkoi uuden miehensä kanssa ja toivottavasti on hyvä mies ja kohtelee vaimoa hyvin, muuten tuo kaikki tuska jonka varmaan vaimokin kävi läpi olisi ollut aika turhaa.
En tiedä kuka on raipe, en ole nainen enkä tiedä mistä puhut kun ihmettelet jos ollaan onnellisia. En tiedä mitä tarkoitat että miksi en halua uskoa totuutta kun minä tässä juuri olen sitä kertonut eikä tuossa ole mitään epäselvää, näin kävi eikä tuossa nyt mitään salattua dramatiikkaa kulisseissa.
Tämä taisi olla juuri yksi niistä vastauksista mistä mainitsi tuolla alkuperäisessä kirjoituksessa että voi jättää väliin :) joku alkaa mouhoomaan jostain raipesta .. :D
pettäjämies.Todella sairaalollisen mustasukkainen omasta exätäsi olit, sitä en tiedä oletko vielä eron jälkeenkin mutta sehän ei vaikuta enää mitenkään.
Hyväksyisit jo menetyksen. Sinä olet itse aiheuttanut lopullisen eron. Saat itseäsi vain siitä syyttää et ketään muuta. Nythän olet onnellinen entisen kakkosesi kanssa. Hänen kanssaan petit exääsi mennen, tullen ja palatessasi.
Eikö ole ihanaa kun ei tarvitse enää salailla mitään vaan aina olette onnellisia käsi kädessä yhdessä elämän loppuun saakka.
Kummankaan teidän ei tarvitse pettää toistanne. Täydellinen seksi tekee teidät entistä läheisimmäksi toisillenne.Olette ikuisesti yhtä samaa lihaa ja verta.
Siis mikä juttu tämä nyt sitten on? Eikö täällä tosiaan ole muuta kuin katkeria ihmisiä jotka haluaa jotenkin nostaa omaa itsetuntoa haukkumalla tai polkemalla muita?
Kirjoitukseni oli puhtaasti ajatuksia suhteista ja pettämisestä, pientä muistelua menneestä. Ei mikään jyrkkä kannanotto johonkin yhteiskuntakulttuurilliseen aiheeseen tai henkilökohtaisiin asioihin.
En ole pettäjämies, en ole koskaan ollut mustasukkainen, hyväksyin jo aikoja sitten menetyksen, en tiedä aiheutinko minä eron vai kasvettiinko vain liikaa erilleen ja olosuhteet hoiti loput? En minä syytä ketään, en itseäni enkä ketään muutakaan, näin vaan kävi. En ole onnellinen entisen kakkoseni kanssa koska minulla ei ole kakkosta eikä koskaan ollutkaan, en ole edes suhteessa tällä hetkellä.
Ihan oikeasti ihmiset, skarpatkaa nyt hieman älkääkä pitäkö kirjoitustani jonain viestinä teille teidän vastoinkäymisistänne eikä tämä ole mikään iso paljastus tai totuuden tunnustus tms.
Tiedän että petetyksi tuleminen on helvetin raskas paikka mutta yrittäkää nyt vähän skarpata. Tuskinpa kukaan elämäni naisista on koskaan eksynyt suomi24 palstalle tai tulee sitä koskaan tekemäänkään, kaikki ovat vihaneet tietokoneita, internettiä ja ovat olleet enemmänkin luonnonlapsia kuin tekniikan sukupolvea.
Olen varsin samoilla linjoilla kuin sinä, mitä tulee pettämiseen, uusio- ja ydinperheisiin jne.
Tiivistelmä omasta elämäntilanteesta: ikää 40 , pitkä liitto takana vaimon kanssa, yksi tenava vähän toisellakymmenellä, talot ja tavarat hankittu ja maksettu, kummallakin työmaa, talous hallinnassa, elämän PITÄISI hymyillä parhainta hymyään... mutta kaiken tämän sai romutetuksi liittomme syvin kriisi mitä ikinä, eli vaimon neljänkympin kriisin seurauksena piti hänen käydä lämmittämässä toisen miehen sänkyä muutama kuukausi.. aikaa tästä on jo pari vuotta kun asiat sitten selvisivät, eikä sen jälkeen enää ole ollut normaalia elämää.
Kuitenkin, ja kaikesta huolimatta, jatketaan yhteiseloa ja sitä ydinperheen elämää edelleenkin koska molemmat sitä haluamme. Mitä olisi vaihtoehtona? Juuri nuo kuvailemasi jutut, eli lapsen roudaamista eestaas kämpästä toiseen jne. eroperheen kuviot, omaisuuden jakaminen ym. ikävät seikat. Vaikka tämä liitto ei enää niin täydellinen olekaan, voi siitä ajan mittaan vielä parempi tulla, tähän uskon sillä muuten en enää jatkaisi pettäjän kanssa.
Sitä vaan, että tällaisen syvemmän aviokriisin koittaessa ihminen joutuu niiden syvimpien kysymysten ääreen, pohtimaan asioita juuriaan myöten, mitä haluaa elämältään jatkossa. Kun päätyy, olin ne periaatteet aiemmin mitä tahansa, kuitenkin jatkamaan kolhiintunutta liittoaan, joutuu väkisinkin tekemään kompromisseja. Toisessa vaakakupissa on se ydinperhe, oman lapsen kasvattaminen omassa kodissa molempien vanhempien taholta, vakaa talous, jokseenkin tuttu elämänkumppani joskin langennut, mutta katuva ja toivon mukaan tapansa parantanut ja virheestään oppinut.. toisessa kupissa painaa henkisenä painolastina se fakta että oma vaimo on jakanut intiimihetkiä toisen miehen kanssa, valehdellut toistuvasti kun on kysytty pettääkö, loukannut syvästi eikä ole kunnioittanut liittoaan. Nämä negatiiviset asiat eivät ole vähäisiä, mutta ne olisivat silti olemassa vaikka erottaisiinkin, ehkä vitutus olisi vielä syvempi silloin koska menetys olisi ns. totaalinen eli sen ydiperheen menettäminen, jonka eteen kuitenkin ponnisteltu jo kymmeniä vuosia.
Olet oikeassa siinä, että harvassa on ne liitot nykyään, jotka selviävät ilman jommankumman pettämistä. Aiemmin niitä varmaan oli enemmän kun oli tiukemmat normit ja yhteisön valvonta, yleinen uskonnollinen ilmapiiri, ja se tietoisuus, että aviorikos oli silloin jopa rikoslaissa rangaistavaksi luettava teko. Kyllä tuolloinkin naiset ja miehet kävivät kuumina toisiinsa riippumatta siitä olivatko keskenään naimisissa vaiko eivät, mutta useimmat pettämiset jäivät vain ajatuksen asteelle ja unelmiin. Juuri kuten niiden kuuluisi jäädä nykyäänkin.
Mielestäni meidän yhteiskuntajärjestys ja käytännöt antavat liikaa vapauksia yksilölle, tai oikeastaan liian vähän tai ei ollenkaan rangaistuksia, silloin kun on kyse avioliiton yksipuolisesta vaurioittamisesta ilman pätevää syytä. Koska usein liitto päättyy eroon kun on petetty, syntyy siitä mittavia aineellisia vahinkoja myös sille petetylle, puhumattakaan henkisistä vahingoista joita ei voi edes mammonalla mitata. En tällä sitä tarkoita, että eron sattuessa petturi pitäisi jättää puille paljaille, mutta ehkä vähemmälle kuitenkin. Näinhän taitaa käytäntö olla esim. amerikan maassa ellen väärin ole ymmärtänyt. Siellä avioliittonsa romuttaminen sivusuhteen takia voi johtaa myös omaisuuden menettämiseen. Jos meilläkin olisi olemassa lain säätämä sanktiomahdollisuus avioliiton tahallisissa rikkomistapauksissa, se voisi ohjata liittoja ja etenkin niiden purkamista terveempään suuntaan. Siten terveempään, että jos haluaa liitosta eroon, tehdään se ensin rehellisesti ja sitten otetaan vasta se uusi. Avioliitto kun kuitenkin on, tai sen ainakin pitäisi olla, useimmille meille elämän suurin sopimus.
Elämä ei ole aina helppoa, saati mukavaa, saati oikeudenmukaista. Silti sitä on elettävä parhaan kykynsä mukaan, tehden ne henkilökohtaiset ratkaisut.
Kyllähän se pettäminen on hyvinkin yleistä. Joskus nuorempana tuli harrastusten kautta pyörittyä baareissa muutamaa vuotta vanhempien kavereiden kanssa, ja jo silloin opin mitä "miehet" tekee. Joten voin vahvistaa sanomasti pettämisen yleisyydestä. Samoin ystäväpiiriini kuuluu muutama nainen ja kova naistenmies. Joten voin sanoa, että kyllä ne naisetkin pettää, ei rajoitu yksinomaan miehiin.
Toisaalta, olen käynyt asiasta pitkiä ajatushetkiä yksin ja keskusteluja muutamien kavereiden kanssa. Loppujen lopuksi mitkä ovat mahdollisuudet saada kumppani, joka ei petä? Melko olemattomat, kuten sanoitkin. Ja oikeastaan, mitä väliä sillä on, jos pettääkin? Puhtaastikkin tilastojen ja kokemusten valossa asia on vain hyväksyttävä.
Toisaalta, miksi sitä ei voisi hyväksyä? Kuitenkin parisuhteessa tärkeää on läheisyys. Itse ainakin olen onnellinen, kun saan olla lähellä ihmistä, josta välitän. Jos toinen käy silloin tällöin vieraissa, niin so? Ei kai se loppujen lopuksi ole kauheasti multa pois.
Enkä mä omista ketään muuta ihmistä. Jos se toisesta hyvältä tuntuu välillä, niin miksi en antaisi tehdä sitä? Miksi kieltäisin rakkaalta ihmiseltä jotain nautintoa?
Poraudu sinäkin joskus yksinäsi siihen SYYHYN, miksi et antaisi toisen käydä vieraissa. Mietippä hiljaa itseksesi, mikä on se lopullinen syy. Kateus? Pelko? Itsekkyys? Ja mitä tekemistä sillä on rakkauden kanssa?
Vielä otan kantaa siihen, että en usko ihmisen koskaan olleenkaan uskollinen eläin. Asiasta on vaan nyt tehty julkinen mm. iltapäivälehiten toimesta, jotka muistaa tasasin väliajoin kertoa missä petetään, ketkä pettää, mistä tunnistat pettäjän... Tämähän on aina pikkujoulujen alla varma suosikkiaihe iltapäivälehdissä. Aina sitä on tapahtunut, aina sitä tulee tapahtumaan. Nyt asiasta vaan keskustellaan enemmän. Ja tietenkin mahdollisuudet ovat paremmat yhteiskunnan urbanisoitumisen myötä.
Itsestäni sanon vielä sen verran, että tiedän, että minusta tuskin tulee kukaan saamaan täysin uskollista kumppania koskaan. Voin rehellisesti sanoa, että minusta ei siihen ole. Ja toisen on vaan hyväksyttävä se. Toinenhan on ilmanmuuta vapaa sitten tekemään oman päätöksensä sen perusteella, mutta ainakin olen rehellinen.
kun olet pettänyt.
Pitääkö kertoa yksityiskohdatkin? Haluatko tulla meidän väliin nukkumaankin?
Vai sovitaanko niin, että mä huolehdin oman parisuhteeni asioista ja sä omasi?
Miksi en antaisi toisen pettää?
Kokemuksien myötä voisin sanoa että se aiheuttaa kilpailutilanteita, sukupuolitautien riski kasvaa huomattavasti, lapsien teossa jotenkin haluaisin olla varma että se on minun lapseni :) muutenkin minulla on tosi vaikeata kuvitella semmoinen tilanne että jos on vähän tylsempi ilta niin jompikumpi/toinen sanoo heippa ja käy naimassa jotain toista tai vaikka myöhemmällä iällä kun lapset jo ymmärtääkin asioista jotain että lapset oppisi sen että se on ihan ok että käy naimassa muita. Missä äiti on? Ai se on sen Mikon luona, no se tulee sittan varmaan aamuyöstä sitten takaisin taas.
Jos tähän sanot että ei sitä tarvitse kertoa lapsille niin en koskaan voisi elää semmoista elämää että en voisi iskeä vaikka suoraan pöytään avoimesti koko elämäni juuri semmoisena kuin se on, kelle tahansa, mitään salaamatta, mitään häpeilemättä.
Mulla itselläni on tuo seksuaalinen uskollisuus niin voimmakkaana että se ei ole mikään opittu arvo vaan syntymälahja/kirous. Kuulostaa ehkä typerältä, mutta minä en yksinkertaisesti kykene pettämään ja haluanhan minä vastaavanlaisen puolison itselleni mutta näin tuskin käy.
Mutta tuolle kyllä nostan sulle hattua että olet rehellinen ajatuksinesi ja olet/aijot olla rehellinen kumppanillesi että sinä haluat myös jatkossa muitakin. Veikkaanpa että sulla tulee olemaan paljon helpompaa löytää itsellesi kumppani kuin mitä minulla nainen etkä tule käymään läpi samanlaisia tunne-helvettejä kuin mitä minä olen käynyt läpi (ja tulen varmaan vielä käymään läpi).
Olen aika nirso tuon uskollisuus-asian kanssa, tiedän. Tuo tulee varmaan olemaan myös syy miksi tulen elämään pääosin yksin jatkossa mutta en voi mitään sille minkälainen olen, lahja tai kirous, en tiedä, mutta tämä on minä. Ilman seksiä en ole enkä tule olemaan mutta todennäköisesti voin unohtaa perheen ja sitoutumiset. Joidenkin miesten mielestä minun nykyinen tilanne olisi aika ideaalinen, minulla on naispuolinen hyvä ystävä joka on todennäköisesti uskollisempi kuin kukaan aikaisempi naiseni. Minäkään ei touhua muiden kanssa ja meillä on ihan selkeät sopimukset siitä mitä ja miten tehdään jos sekaan tulee jotain muita ihmisiä tunnetasolla tai fyysisesti.
Olen huomannut jopa sen että en pysty sitoutumaan ihmisten kanssa jotka ovat pettäneet aikaisemmin, rikkoneet avioliittoja tai muita suhteita (eli tietäen käyneet naimassa jonkun varatun kanssa). Tässä iässä missä minä nyt olen niin näitä naisia jotka ei olisi tuommoista tehneet alkaa olla NIIN harvinaisia että eipä noita oikeen näytä löytyvän mistään :)
" Enkä mä omista ketään muuta ihmistä. Jos se toisesta hyvältä tuntuu välillä, niin miksi en antaisi tehdä sitä? Miksi kieltäisin rakkaalta ihmiseltä jotain nautintoa? "
Mutta eihän silloin ole kysymys pettämisestä jos kumpikin parisuhteen osapuoli tietää mitkä ovat suhteen säännöt. Se on sopimuskysymys jos noin voi toimia, eräällä tavalla jopa hieno asia. Mutta veikkaan, että suurin osa parisuhteessa elävistä ei tuota niele, siis että pystyisi sopimaan kumppanin kanssa moisesta järjestelystä, saati hyväksyisi jos sitä sopimusta on yksipuolisesti rikottu.
Ainakin minä mennessäni avioon, lupasin rakastaa ja kunnioittaa jne. liturgiat, samoin lausui vaimo. Mutta kuinka ollakaan, hän ei lupaustaan voinut pitää vaan karkeasti ja yksipuolisesti rikkoi sen. Tällöin on kysymys pettämisestä.
Maailma on väärällään kaikenmoista järjestelyä joissa ihmiset elävät vapaaehtoisesti, kuten seksuaalivähemmistöt, sateenkaariperheet ym. hippihommat, jopa mormoonityyliin eletään vielä pitämällä useita vaimoja vaikka se ei liene enää edes jenkeissä sallittua mutta käytännössä kuitenkin niin tehtään. Mutta nämä käytännöt ovat kaikki ko. olosuhteissa elävien osapuolten hyväksymiä jo ennakkoon, ei tule ongelmia sopimusrikkomusten suhteen.
Että niin :/
Olen kokenut sen mitä se on kun parisuhde ei ole nainen ja mies vaan kaksi ihmistä joiden rakkaus sulkee koko muun maailman pois, kumpikaan ei antaisi mitään pahaa tapahtua toiselle, täydellinen kunnioitus ja arvostus, sielunystävä. Tunne siitä että sinä et ollut oma kokonaisuutesi vaan että vasta kumppanin vierellä olette yhtä. Kaikki surut, ilot, seikkailut, myötä ja vastoinkäymiset nauretaan ja itketään yhdessä.
Tuo on niin voimakas olo ja tilanne, että se on se mitä minä haluan uudestaan, kaikki muu on vain minä ja joku muu jotka nyt tekee jotain ja vähän tutustuu toisiimme. Silloin kun tuo "täydellinen rakkaus" on voimakkaimmillaan se toisten kunnioitus on niin raudanluja että siinä ei katso muita, siinä en tunne seksuaalista vetoa muihin, siinä en halua antaa ymmärtää kellekkään mitään vaan päinvastoin haluaa tehdä selväksi sen niille jotka yrittävät jotain että tämä suhde on jotain mihin ei ihminen pääse väliin vaan tarvitaan jo jostain paljon suurempaa.
Tuommoisen voi löytää vain silloin kun on 100% oma itsensä ja ns. kemia leikkaa toisen kanssa yhteen ensimmäisestä sekunnista lähtien. Kaikki vaan loksahtaa paikoilleen eikä kumpikaan epäile sekuntiakaan toista tai onko tämä "se oikea" vai ei, sen tietää eikä sitä epäile tai edes ajattele.
Olen tämän kaksi kertaa kokenut, tiedän mitä se on. Jopa seksissä niin tulee aivan uudet mittasuhteet kuvioon, se menee niin "taivaalliseksi" kuin seksi on mahdollista mennä kun rakastelee ihmisen kanssa jota haluat täydellä sydämellä, sielun ja ruumiin voimalla ja tunne on molemminpuolinen. Vaikka karski mies olenkin niin tämmöisen jälkeen jopa minulta valahtaa tippa silmästä pelkästään sen kokonaisuuden kauneudesta. Kaikki muu on runkkaamista toiseen naiseen eri asennoissa.
Anteeksi karski kielenkäyttöni :)
No tottakai sukupuolitautien riski kasvaa. Mutta sille ei voi mitään. Sama riski se on olemassa sinkkunakin. Ja sitä varten on kondomit.
"muutenkin minulla on tosi vaikeata kuvitella semmoinen tilanne että jos on vähän tylsempi ilta niin jompikumpi/toinen sanoo heippa ja käy naimassa jotain toista tai vaikka myöhemmällä iällä kun lapset jo ymmärtääkin asioista jotain että lapset oppisi sen että se on ihan ok että käy naimassa muita. Missä äiti on? Ai se on sen Mikon luona, no se tulee sittan varmaan aamuyöstä sitten takaisin taas."
No joo, nyt vähän karkeasti karrikoit tuota tilannetta. =)
Mutta ei se mitään, et ole ensimmäinen. Ei se nyt ihan noinkaan mene. Se on vähän kuin autolla ajaminen sen minkä se kulkee. Paljon on hyviä suoria tyhjiä teitä, mutta ei sitä tule joka suoralla revitettyä. Ymmärtänet idean. Eikä sitä nyt noin vaan tylsän illan ratoksi lähdetä vieraisiin.
Mä ainakin teen sen joskus, silloin tällöin illan päätteeksi. Mutta kuten sanoin, ei joka suoralla kokeilla, paljon auto kulkee.
"Jos tähän sanot että ei sitä tarvitse kertoa lapsille niin en koskaan voisi elää semmoista elämää että en voisi iskeä vaikka suoraan pöytään avoimesti koko elämäni juuri semmoisena kuin se on, kelle tahansa, mitään salaamatta, mitään häpeilemättä."
En mä sano mitään. Sinulla on hienoja periaatteita, toki annan sinun elää niiden mukaan. Pääasiahan on, että tekee elämästään onnellisen.
"Tuo tulee varmaan olemaan myös syy miksi tulen elämään pääosin yksin jatkossa mutta en voi mitään sille minkälainen olen, lahja tai kirous, en tiedä"
Pakko kysyä. Kumpana sen itse koet, lahjana vai kirouksena?
En ymmärrä että aikuiset ihmiset jaksavat jostain pettämisestä hirveitä pultteja ottaa, eihän siihen maailma kaadu. Ei se varmasti mukavaa ole mutta sellaista se elämä on.
Silloin ymmärrän petetyn syvän suuttumuksen jos pettämisen seurauksena syntyy lapsi tai saa taudin kavalan. Muuten paljon porua, vähän villoja. Ei se käytössä kulu joten se siitä.
Pettämisen syy on hyvin yksinkertainen, ruoho näyttää aina aidan takana vihreämmältä. Ja onhan se sitä jonkin aikaan, sitten uutuudenviehätys haihtuu. Silloin pitää laittaa jo uutta matoa koukkuun.
Tiedän itsekkin mitä on parisuhteen "huuma". Olen sen itsekkin kokenut muutaman kerran. Jostain syystä se vain hälvenee ajan myötä ja alkaa huomaamaan ympärillään muitakin. Sen jälkeen tulee mukaan halu.
Kyse ei ole siitä, ettenkö rakastaisi, kunnioittaisi, välittäisi toisesta tai haluaisi olla toisen kanssa niin henkisessä kuin fyysisessäkin siteessä. Ei. Päin vastoin. Rakastan edelleen toista, kunniotan ihmisenä ja maailmankatsomusta. Haluan olla toisen lähellä ja seksiä. Haluan vain muutakin.
Halulleni en mahda mitään. En tiedä, mistä se syntyy, enkä sen sisintä olemusta. Mutta Buddhan mukaan sen haluaminen, mitä emme saavuta, on kärsimystä. Ja toisaalta, elän vain kerran, enkä halua kärsiä. Joten olen päätynyt ratkaisuun antaa itselleni ja toiselle tämä vapautuminen tästä kärsimyksestä.
Tietenkin parisuhdeseksi on aina parempaa, kuin "runkkaaminen naiseen". Ei sen ole tarkoituskaan olla mitään maata järisyttävää. Ehkä enemmänkin vain vaihtelua. Se ei todellakaan ole muuta kuin seksiä. Halujen tyydytystä.
"Pakko kysyä. Kumpana sen itse koet, lahjana vai kirouksena?"
Hmm, vaikea kysymys. Kyllä minä pidän tuota lahjana mitä en pääse käyttämään :) Vähän niinkuin olisi uuden hienon bayliner veneen kanssa keskellä saharaa odottamassa tarpeeksi runsasta vesisadetta että pääsisi revittelemään. Onhan saharassakin jossain jotain lätäköitä mutta löydänkö ne? Mahtuuko mun uusi hieno bayliner siihen lätäkköön? Oliko se vain kangastus ja ihan turhaan raahasin koko romun 800 kilometriä. Kaikki ajaa mun ohi uudella bayliner-ilmatyynyaluksella :D Anteeksi, repeen itse jo tälle mun vertauskuvalle.
Minä en ota sinänsä "pultteja" mutta olen omien petetyiksi tulemisien jälkeen ollut todella pettynyt. Onhan siinä oma elementtinsä että tiedän että joku äijä on tunkenut vehkeensä naiseeni mutta enemmänkin se pettymys on tullut siitä että yhteisistä pelisäännöistä ei ole pidetty kiinni.
Jotenkin minulla on niin voimakkaana se että jos minä sovin naapurin kanssa että hän ruokkii lemmikkimarsuani kuukauden ajan kun olen matkoilla ja kun tulen kotiin niin huomaan että marsu on kuollut sinne häkkiin niin tottakai siinä vähän alkaa vituttamaan että mitä helvettiä, enkö antanut avainta, rahaa marsunruokaan, tarjosin viinakaappiani, pientä vaivanpalkkaa jne? Miksi ihmeessä mun marsu nyt sitten makaa kuolleena häkissä ja viinakaappi on tyhjä?
Taas näitä mun ihmeellisiä vertauskuvia, anteeksi :D
Jos naapurisi aiheuttaa täydellisellä välinpitämättömyydellään marsusi kuoleman on teko peruuttamaton, mikään ei tuo marsuasi takaisin. Teon törkeyttä lisää se että naapurisi on juonut (kalliit) viinasi!
Pettämisessä ei mitään peruuttamatonta ole tapahtunut mikäli naisesi ei ole raskaana (pitää lapsen) tai hän on tartuttanut sinuun AIDSin. Pettynyt varmasti jokainen on mutta ei se estä etteikö yhteiselo voi jatkua. Saatpahan hyvän lyömäaseen tulevissa kiistoissa. Pettämisen voi aina vetää esille, vaikka itselläkään ei olisi puhtaita jauhoja pussissa. Mitä ei tiedä, se ei loukkaan.
Ei ihminen voi vieteilleen mitään. Jotenkin niitä voi hillitä mutta kun viinaa saa päähänsä ja tilaisuus tulee niin se on menoa. Tämä koskee niin naisia kuin miehiäkin.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Vietit on kyllä niin voimakkaat, että niitä on mahdotonta pidätellä. Se kyllä onnistuu jonkun aikaa. Mutta aivan kuin niillä olisi taipumus alkaa kumuloitumaan, mitä pidempään pidättelet, sitä suuremmaksi ne kasvaa.
Jos muut suhteet oman ohella ovat ok, niin miksi pettää? Miksei sitten reilusti kerrota, että näin tämä toimii?. Jos pitää selän takana toimia eli pettää, ei ole itsekään sinut asian kanssa, sanoo mitä sanoo.
Kiitos ajatuksistasi, antoi toivoa siitä, että joku maailmassa vielä kunnioittaa "vanhoja arvoja" ja haluaa elämältä sellaisia asioita, jotka minunkin ymmärtääkseni ovat arvokkaita. Eihän mitään todella arvokasta saa helposti, vaan se vaatii aikaa ja työtä. Olen joskus näistä suhdeasioista ja tavoista käsitellä toisia ajatellut, että nykyään ollaan vähän kuin pikaruokalassa koko ajan.. Kaikki pitää saada nopeasti ja vaivattomasti, halvalla ja paljon.. Sitten vain ihmetellään, kun mikään ei maistu enää oikein miltään.
Tietysti jokainen saa elää niinkuin parhaaksi näkee, mutta olisihan kuitenkin hyvä pitää mielessä, että kaikki päätökset ja teot eivät aina koske pelkästään itseä, vaan niillä voi olla vaikutuksia myös toiseen tai toisiin ihmisiin.
Kyllähän uskollisuus on katoava hyve ja välillä tuntuu, että moraalista selkärankaa omaavat ihmiset leimataan helposti jotenkin säälittäviksi ja luusereiksi, mutta ajattelisin kuitenkin niin, että toisten teot on toisten tekoja,eivät pettäjän teot syö petetyn arvoa, mikäli itse ei anna niin tapahtua.
Itsensä kanssa sitä on kuitenkin joka päivä elettävä ja vastattava vain omista teoistaan ja silloin on hyvä tietää, että vaikka vähän sattuisikin, niin on kuitenkin säilyttänyt itse riman sillä korkeudella kuin sen haluaa olevankin.
Kyllähän kosto ja kaikki sellainen varmaankin houkuttelee, mutta eihän siitä mitään hyötyä ole. Helppoja suhteita ja seksiä saa kyllä liiankin helposti, joten mitä sillä voittaa? Tai edes tarvitsisi voittaa, eihän terveen parisuhteen edes tulisi olla mikään kilpailu. Kaikki me varmasti kelpaisimme useammalle kuin yhdelle ihmiselle eikä itsetuntoaan voi korjata ja parantaa keräämällä mahdollisimman paljon kokemuksia, vaikka sillä ehkä hetkellisesti on muka parantava vaikutus.
Mielestäni suhtaudut asioihin terveellä tavalla etkä ole yhtään katkeroituneen oloinen, niinkuin monet petetyksi tulleet ovat. Aurinkoa syksyysi ja kaikkea hyvää.
Tuntuu ihanalta tietää, että maailmassa on vielä miehiä, jotka ajattelevat näin.
Jonain päivänä kun vielä elämässä sellaisen kohtaisi. Tämä loi vähän uskoa.
Tuli mieleen että kun joskus 80-luvulla tuli tämä buumi että jos miehellä on oikeassa (vai oliko se nyt vasemmassa) korvassa korvis niin se olisi merkki siitä että on homo. Nykyään on olemassa kaikenlaisia muita pieniä "vinkkejä" kuten sateenkaaren värejä tms. erilaisille vähemmistöryhmille.
Pitäisi kehittää joku vastaavanlainen "laitetaan vihreä pipo jossa keltainen tupsu" merkki niille ihmisille jotka ovat aidosti uskollisia niin voivat löytää toisensa. Uskoin että me ollaan huomattava vähemmistö nykyään :)
ja ennenkaikkea haluan löytää sellaisen toisen piponkäyttäjän :)
Mun mielestä tuo oli niin hauska juttu että nyt kun olen menossa ostoksille tuonne granny smith-kauppakeskukseen niin käynpäs ostamassa itselleni tuommoisen pipon ja laitan seinälle :D Sillä alkaa olemaan jo semmoinen pieni arvo "inside huumorilla". (Talvella laitan päähän)
Perustetaan nettikauppa ja aletaan myymään noita pipoja tekstillä "Olen yksi heistä!" :D Näin kesäisin voisi sitten käyttää iskurepliikkinä baareissa "Terve (vähän vinkata silmää), mulla on kellarissa vihreä pipo (lisää silmien vilkuttelua) jossa on keltainen tupsu".
Sitten poket tulee ja heittää pihalle, pahimmassa tapauksessa soittaa poliisit :)
Minä kyllä kantaisin ylpeänä tuommoista pipoa talvisin kun kävelisin käsi kädessä naiseni kanssa seurasaaressa tai jäällä :D
Mun jutut alkaa olla niin levottomia että parempi nyt mennä sinne kauppaan ja antaa tämän suomi24 palstan olla rauhassa hetken.
Hankithan minullekin sellaisen? ps. Mä voisin kyl ottaa sutkin :)
Mihis sähköposti-osoitteeseen lähetetään? :D Piirsin (ihan oikeasti) jo paint ohjelmalla vihreän pipon jossa on keltainen tupsu. Siitä tuli aika söpö vaikka en ole hyvä piirtämään.
Ajatusleikkinä tuo olisi hauska ironian huipentuma jos kaksi ihmistä löytäisi toisensa ja eläisi loppuelämänsä onnellisena yhdessä (ilman pettämistä) suomi24 foorumin "Uskottomuus" palstalla.
Tuossa äskettäin mietin että miksi juuri vihreä pipo? Ja keltainen tupsu? Sitten tajusin että se tuli suoraan alitajunnasta, minulla on olemassa yksi pieni esine josta olen ylpeä, joka pitää ansaita, sitä ei saa mistään ostettua ja se on vihreä ja siinä on "keltainen tupsu" :)
Jos ketään kiinnostaa jutella enemmän tai vaikka udella enemmän niin rohkeasti sähköpostia vaan [email protected]. Ja nyt kaikille ärhentelijöille tiedoksi että ei - en ole tämän kautta pokaamassa ketään jne. Mutta olen sosiaalinen ihminen joka tykkää jutella ja keskustella itsevarmojen ja avarakatseisten ihmisten kanssa, semmoisia ei ole ikinä liikaa.
Ilveksen kannattajiin ja saattekin jotain ihan muuta kuin umpiuskollisen;-)
Itse yli 20v onnellisesti naimisissa ollut ja oleva 45 vuotias nainen. Koemme olevamme tuttavapiirissämme kummajaisia, kun emme ole toisiamme pettäneet ja olemme kumpikin ensimmäisessä avioliitossa.
Olen syksyisin useita kuukausia yksin ja täytyy myöntää, että joskus olisi kyllä tehnyt mieli kokeilla sivusuhdetta. Mutta hyväksyisinkö saman mieheni puolelta...en usko. Olenkin päättänyt pysyä tässä valitsemassani avioliitossa, puhtaalla omallatunnolla. Aikoinaan isäni petti äitiäni ja sen tiesi moni, äitini mukaan lukien. En voisi tätä näkemääni ja kokemaani tuskaa, joka lopulta johti avioeroon, kenellekkään aiheuttaa. Olen sitäpaitsi erittäin huono valehtelemaan ja tunnemme mieheni kanssa toisemme niin hyvin, että en uskoisi valehtelun tai salaamisen pysyvän piilossa.
Koen olevani erittäin onnellisessa asemassa, vaikkemme lapsia ole saaneetkaan ja sekään ei ole mielestäni ollut riittävä syy miehen pettämiseen / vaihtamiseen.
Osa ihmisistä iloisesti lentää kukasta kukkaan, oli sitten itse varattu tai "kukka" varattu, se ei ole niin nokonnuukaa. Sitten on näitä jotka tulevat jatkuvasti petetyksi ja ottavat kovin itseensä. Se on turhaa sillä kuten olet huomannut, se on niin yleistä ettei siitä kannata alkaa vaatteitaan repimään ja tuhkaa päällensä sirottelemaan. Eikös se vain ole hyvä että muillekin kelpaa...
Jokainen tavallaan, minä vaan toivoisin omalle kohdalleni ihmistä joka jakaisi mun kanssa tämän uskollisuus-periaatteen. Ei ole helppoa syntyä tämmöisellä uskollisuus-lahjalla (käytän nyt tuota termiaä lahja tuon yhden aikaisemman kommentin takia) semmoiseen yhteiskuntaan missä kaikki nussii kaikkea mikä liikkuu.
Edelleen etsin sitä graalin maljaani, tai ehkä yritän jopa jotain vielä vaikeampaa - odottelen että graalin malja tipahtaa syliini :) Kaksi maljaa olen löytänyt jo mutta siellä ei ollutkaan sitä elämän elxiiriä vaan myrkkyä. Mutta ne näytti niin aidoilta! Onneksi en nyt ottanut sitä kuitenkaan niin vakavasti että olisin tuhoutunut tuhkaksi (tämän opin indiana jonesista)
Olen aika hyvällä ja hilpeällä tuulella joten älkää ottako minua ihan liian vakavasti näiden vertauskuvien kanssa.
tollasia miehiä olemassa?
Upeeta. Antaa uskoa elämään.
Kohta neljä vuotta erosta, kun mies petti ja tämä kakkonen alkoi odottaa lasta miehelleni. Se oli elämäni raskain, kamalin ja vaikein vuosi.
Asia painaa vieläkin niin, että en ole eron jälkeen tapaillut ketään.
Ja syy on se, että meneti aivan totaalisesti luottamukseni miehiin.
Tiedän, että yleistää ei saa, mutta pää ei anna periksi.
Pelkään kokoajan sitä, että jos joskus sattuisinki löytämään miehen niin...
entä jos sama toistuu??
Sitä mietin aina vaan ja sitten en enää jaksaisi täällä vaeltaa.
Niin, että oli upeeta lukea toisenlaisiaki ajatuksia pettämisestä.
Ehkä jonain päivänä selviän tästä, vaikka vaikeaa on ja olen sentään nelkyt ja risat.
enemmän kuin miehet, tähän tulokseen olen tullut kun olen tarkkaillut elämää ja tapahtumia.