Miniä on äitiyslomalla. Vauva on helppohoitoinen, nukkuu ja syö ihan kellon mukaan.
Minusta miniä voisi ojentaa minulle auttavan kätensä joskus, kun dementikkomieheni tarvitsisi "lapsenlikkaa." Miestä ei uskalla jättää yksikseen, koska hän saattaa lähteä ulos ilman avaimia tai vähissä vaatteissa. Hän on hyvä ja ystävällinen, eikä aiheuta mitään vaikeuksia, paitsi sen, että olen kuin sidottu kotiin ja häneen jatkuvasti. Minullehan ei tästä asiat parane, joten kaipaisin todella joskus vapaata ilman huolia.
Järjestettyä apua olen saanut terveydenhuollon kautta. Mies pääsee päivähoitoon joksikin tunniksi silloin tällöin, mutta matka dementiayksikköön on pitkä. Ei senkään järjestäminen ole yksinkertaista.
Joskus tarvitsisi apua yllättävän menon vuoksi.
Miniä on suorastaan loukkaantunut koko ajatuksesta.
Toistaiseksi lapsenlasta ei ole tarjottu meille hoitoon. En tiedä, miten suhtaudun, jos sellainen hetki tulee.
Pojan perhe ei tunne velvollisuudekseen avustaa minua edes tunnilla, parilla.
Minusta miniä voisi ojentaa minulle auttavan kätensä joskus, kun dementikkomieheni tarvitsisi "lapsenlikkaa." Miestä ei uskalla jättää yksikseen, koska hän saattaa lähteä ulos ilman avaimia tai vähissä vaatteissa. Hän on hyvä ja ystävällinen, eikä aiheuta mitään vaikeuksia, paitsi sen, että olen kuin sidottu kotiin ja häneen jatkuvasti. Minullehan ei tästä asiat parane, joten kaipaisin todella joskus vapaata ilman huolia.
Järjestettyä apua olen saanut terveydenhuollon kautta. Mies pääsee päivähoitoon joksikin tunniksi silloin tällöin, mutta matka dementiayksikköön on pitkä. Ei senkään järjestäminen ole yksinkertaista.
Joskus tarvitsisi apua yllättävän menon vuoksi.
Miniä on suorastaan loukkaantunut koko ajatuksesta.
Toistaiseksi lapsenlasta ei ole tarjottu meille hoitoon. En tiedä, miten suhtaudun, jos sellainen hetki tulee.
Pojan perhe ei tunne velvollisuudekseen avustaa minua edes tunnilla, parilla.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Ei ole todellakaan miniän tehtävä avustaa sinua, varsinkaan äitiyslomallaan. Eiköhän hänellä riitä tarpeeksi opettelua ja puuhaa vauvansa kanssa, olkoon sitten kuinka "helppo" tahansa. Menojasi varten voit varmasti palkata ammattilaisen huolehtimaan miehestäsi mutta lopeta nyt hyvä ihminen moinen ehdottelu miniällesi, en ihmettele yhtään jos on loukkaantunut. Hän ei varmasti pyydä sinua lastaan hoitamaan siinä pelossa että vastapalveluksena pyydät sopivana hetkenä miniääsi miestäsi kaitsemaan, hyi teitä anoppeja, vielä ihmettelette miksi välit miniöihin ovat niin huonot! Toisen auttaminen pitäisi lähteä puhtaasti sydämestä ja halusta auttaa, ei vastapalveluksia tai korvausta odotellessa. Toivottavasti löydät apujoukkoja jatkossa muualta.
nykyperheiden itsekkyyttä.Minä olen tottunut ajattelemaan,että isovanhemmat ja miniät ja vävyt ovat samaa perhettä.Täällä tulee koko ajan neuvoksi,että pitäs käyttää julkisia palveluja,jos tarvitsisi joskus (1-2kertaa kk)toistensa apua.Kellään ei taatusti ole niin kiire,ettei läheisiä ehtisi auttamaan.Enemmän se on tahtomisesta kiinni,kun joutamisesta,se on järjestelykysymys.Minä ainakin uskon vakaasti siihen.Onko nykyihmisille täysin vierasta antaa pyyteetöntä apua läheisilleen.
Jokainen tarvitsee joskus apua, jos on mahdollista niin kyllä asioissa pystyy joustamaan.
Mutta voisihan se poikakin isäänsä hoitaa, esim iltaisin ja viikonloppuisin että äiti pääsisi edes lenkille.
tiedät? Kysyn vaan? Tai miniäs terveyden? Kunhan vaan omaan napaan tuiottelet.
Jo vain, en minäkään edes tutustuttaisi lastani tuollaisiin isovanhempiin.
Mikset sinä ota miestäsi mukaasi jos menokenkää vipattaa? Jos kerta on hyvä ja ystävällinen.
Johan on kamalia puheita.
Että uupunut (dementikon) omaishoitaja tuijottaa vain omaan napaansa ja että hänellä muka menokenkää vipattaa. Ei anoppi mitään menokengästä puhunut. On muitakin menoja kuin dokaaminen ja biletys, kun ihminen tarvitsee toista ihmistä avukseen, esim. katsomaan dementikon tai pikkulapsen perään.
Entäpä, hyvät miniät, kun itse olette täysin uupuneita, sairaita tai teillä on mentävää vaikka asiallisille asioille tunniksi pariksi keskellä päivää? Kenet te otatte hoitamaan kotiinjäävää siksi ajaksi? Tai seuraavan raskauden aikana?
Yleensä elämässä metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Ehkä juuri se miniä, joka nyt suut silmät täyteen irvii apua tarvitsevaa anoppia, tarvitseekin itse nopeata apua sukulaiselta? Mitä silloin teet?
Sama koskee tietysti anoppeja. Jos et auta miniää, kun tämä on synnytyksen jälkeen avuttomimmillaan pelkästä uupumuksesta, odotatko hänen auttavan itseäsi, kun tarvitset apua?
Naiset, kyllä me tarvitsemme toisiamme kaiken ikäisenä. Koskaan ei ole takuita, milloin lapsi vammautuu tai mies sairastuu vakavasti.
Jätämmekö me aina ja johdonmukaisesti apua edes pikkuisen antamatta?
Mistä h***stä tuon repäisit?
Oletko sinä aina valmis auttamaan sellaista ihmistä, josta et välitä pätkääkään, jonka kanssa sinulla on riitaa melkein aina?
Neuvominen on aina niin helppoa, kun ei itse ole siinä tilanteessa. Me olemme jo nyt auttaneet anoppia ja appea näiden yhteisten vuosien aikana enemmän kuin omia vanhempiani, välimatkaa kun on vähemmän anoppilaan, ja uskon, tiedän, että tulevaisuudessa niitä avunpyyntöjä tulee vielä tiuhemmin.
Useimmat saisivat saman avun, esim. remppaa varten, vieraan palkkaamalla, mutta "sukulaisten" syyllistäminen tulee halvemmaksi, ja omilta lapsilta pyytäminen kaikkein halvimmaksi. Heille kun ei tarvitse maksaa käypää hintaa, hintaa ollenkaan. Ihan on omakohtaisia kokemuksia tästä asiasta. Talkoilla on sitä aiemminkin taloja pykätty suvun piirissä, hernesopan voimin, eikä niinkään isoilla rahatukuilla..
Eli ei se avunpyyntäjä välttämättä aina ole puhtain ajatuksin liikkeellä, on sitten kyse avuttoman vanhuksen vahtimisesta. Tunteisiin vetoaminen on se keino, jolla saa toisen helpoimmin pauloihin, ja huonon omantunnon luominen se kaikkein varmin keino.
Eräs anoppi kirjoitti suoraan, oliko nyt tässä ketjussa, että täytyy kai sitä alkaa säästää rahaa vieraan apua varten, kun ei omilta "sukulaisilta" apua saa. Pojaltaan ei voi apua pyytää, koska tämä on aina töissä, miniän velvollisuus siis auttaa, vaikka tällä pieni lapsi. Kysyn, että millä perusteella? Uskon ja tiedän, että pienen lapsen hoivaaminen on paljon vaativampaa kuin aikuisen, vaikkakin dementoituneen miehen. Mutta kutsukaa vaan kylmäksi, sehän on se yksi syyllistämisen muoto.
Eihän se ole väärin, että kehtaa pyytää, vaan se ettei suostu...
Apua tarvitseva ihminen voi ajatella, että ei se kaksi tuntia ole mitään miniän arjessa, että miniä keksii vaan turhia tekosyitä, mutta sillä miniällä on koti, työ, voi olla lapsikin huolehdittavana, ja ne omat vanhemmatkin tarvitsevat apua ehkäpä.
Ensisijassa sen anopin miehen auttaminen on kyllä sen anopin itsensä vastuulla, varmaan yhteiskunnalla olisi keinonsa auttaa, ja anopin lähipiirillä, ehkä naapurilla. Anopin pitää jutella asiasta poikansa/lastensa kanssa, ei miniällä ole tämän asian kanssa mitään tekemistä, periaatteessa. Joku vääräleuka kuitenkin sanoisi, että siellä se miniä nyt puuhailee, yrittää puhua perintöä omiin suihin, kohnaa vaan kaikki paikat kun muka valvoo vanhusta.
Ei miniä ole sukua, ei miniällä ole mitään velvollisuutta auttaa, jos ei tahdo, ei voi, vaikka onkin naimisissa anopin pojan kanssa. Jos haluaa ja tykkää auttaa, on asia eri. Mutta jos on skismaa, ei se siitä nälväilystä ainakaan parane.
On niin kiva vaan unohtaa, että sillä on miniällä on ne omatkin vanhemmat yleensä elossa, ainakin toinen heistä. Eli pitäisikö tuon naisen, miniän repiä itseään kahteen paikkaan yhtä aikaa? Kyllä minä miniänä tunnen suurempaa velvollisuutta huolehtia omista vanhemmistani kuin mieheni vastaavista. Jos en tuntisi, vasta se tekisi minusta kylmän. Jos ei olisi perusteltua syytä toimia ja ajatella toisin.
En tiedä,
mutta tuli vaan mieleen että lasta ei ole tarjottu senkään takia hoitoon kun, kuullostat itsekkin aika ylirasittuneelta oman taakkasi alla.
On ihan totta että miniä voisi ehkä vähän auttaakkin, ETENKIN oma poikasi. Mutta älä kuitenkaan vaadi sitä syyllistämällä tai oleta että heilläkään on helppoa pienen lapsen kanssa.
Tuli vaan tuossa mieleen että voisiko olla mahdollista että katselisitte jostain palvelutalosta itsellenne huoneistoa? Meinaan vaan että se voisi sinunkin taakkaasi pienetää, ja voisit ehkä saada itsekkin sitä kaipaamaasi vapaa aikaa silloin tällöin? En puhu nyt mistään laitospaikasta. Vaan palvelutalosta jossa ihmisillä on ihan omat asunnot.
Jollei poikasi auta sinua, on turha syyttää miniääkään.
Poika on työssä, Luojan kiitos. Se vielä puuttuisi, että olisi päivät kotona työttömänä.
Ei minulla iltaisin mihinkään menoa ole, asioilla käydään virka-aikana.
Jännää huomata, että kirjoittelun mukaan apua tarvitseva anoppi on itsekäs ja omaan napaansa tuijottaja.
Montako kirjoitusta näillä palstoilla on siitä, että miniät eivät saa tarpeeksi hoitoapua anopilta?
Joku kirjoitti, että miniä ilmeisesti tiedostaa anopin väsymyksen, kun ei ole pyytänyt hoitoapua lapselle. Aika ristiriitaista. Miniähän on kotona äitiyslomalla. Hänellä on yhtä paljon aikaa kuin anopillakin. Jos hän haluaa lähteä asioimaan, voi otta lapsensa mukaan vaunuissa, mutta anoppi ei voi aina kuljettaa mukanaan omaa hoidokkiaan.
Miniää ei pidä rasittaa dementoituneella isoisällä, jolle ei sentään tarvitse vaippoja vaihtaa, eikä lusikalla syöttää, perässä juosta, pukea, riisua, pissittää eikä nukuttaa.
No ajattelin vain nostaa esille toisenlaisenkin hoitoprobleeman, joka on minua monta kertaa ajatteluttanut, kun olen lukenut niitä moitteita, joita anopeille syydetään lapsenhoidon tiimoilta.
Kyllä minä jaksan papan hoitaa. Hän on tyytyväinen, mutta kovin hajamielinen.
Hoitokotiin muutto on ollut mielessä, mutta pienillä eläkkeillä se ei ole mahdollista.
Täällähän käy aika tiuhaan tahtiin anoppeja, jotka muun asian puutteessa pyrkivät rakentelemaan riitoja ns. "päinvastaisista" jutuista. Ehkä inhoavat omaa/omia miniöitään, eivät tykkää omasta miehestään, ovat katkeria kun poikansa on "hylännyt" heidät... "Pojalla on vain yksi äiti..."
Joo joo. Yrittäkää nyt vanhemmat naiset pysyä nahoissanne, on ihan luonnollista, että lapsenne rakentavat omaa elämäänsä ja heillä on siinä varmaan ihan täysi työ. Keksikää jotain ajankulua itsellenne ja muita ratkaisuja kuin lapsenne perheen kiusaaminen.
Lasten kanssa on tärkeää toimia samaoilla "rutiineilla", se tuo lapselle turvallisuutta ja juuri siksi ovat niitä "helppoja" lapsia.
Muutenkin miniäsi elää nyt elämänsä onnellisinta aikaa ja hänen tulee saada nauttia siitä vauvansa kanssa. Niinkuin varmaan muistat kuinka nopeasti se aika menee ja kuinka nopeasti ne lapset kasvavat.
Lapsen 3 ensimmäistä vuotta ovat hyvin ratkaisevia lapsen kehitykselle ja sinä aikana "kylvetystä siemenestä" niitetään ensimmäinen sato lapsen ollessa murrosiässä.
Anna miniällesi "työ rauha"
mitä palvelutalossa asuminen maksaa?
Ei sinne niin vain mennä muutenkaan, koska anoppi ei sentään ole vielä samanlaisessa kunnossa kuin miehensä.
Tottakai anoppi myös haluaisi itse hoitaa miehensä niin kauan kuin se on jotenkin mahdollista.
Uskon, että hän on jo nyt melko kauan hoitanut ja vahtinut sairasta miestään, koska pikkuhiljaahan se dementia yleensä tulee.
Jossain vaiheessa varmasti on vaikeasti dementoituneelle potilaalle saatava paikka jostain kunnallisesta laitoksesta, jossa maksut menevät tulojen mukaan.
Sellaista hoitopakkaakaan tuskin nykyaikana saa muuta kuin äärimmäisessä tapauksessa.
Vaikka aika vauvan kanssa menisi kuinka nopeasti, en usko, etteikö siitä joskus voisi nipistää muutamaa tuntia, jotka voisi viettää lapsen isoisän kanssa. Olkoonkin dementoitunut, kun ei ole mitenkään väkivaltainen tai muuten hankala.
Ei kukaan anoppi tällaisessa tapauksessa miniältä turhan tähden apua pyydä.
On myös todella tökeröä kenenkään sanoa, että poika voisi auttaa vanhempiaan tässä tilanteessa. Kyllä jokainen vähänkin ajatteleva ihminen ymmärtää, ettei asioita iltaisin hoideta, eikä isyysloma ole kuin muutaman viikon ja sen jälkeen jatkuvat työt.
Kuka muuten perheen elättäisi?
Koska itse olemme vuosikausia ilomielin, pyytettömästi antaneet poikamme perheelle kaiken mahdollisen apumme, tuntuu todella ikävältä lukea täältä kalseita vastauksia, kun joku anoppi joskus tarvitsisi hiukan apua toisinkin päin.
No, ehkä tämä ko. anoppi ei ole voinut vielä antaa poikansa perheelle omaa apuaan olosuhteista johtuen.
Tosin ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, jos appi joutuu hoitolaitokseen ja lapsia syntyy lisää.
Kyllä täällä yleisesti on selvinnyt, että appivanhempien velvollisuus on auttaa pyyteettömästi varsinkin lastenhoidossa.
Miniältä ei missään tapauksessa saa erehtyä pyytämään pienintäkään apua.
Pojalta ei voi pyytää, koska miehet ovat yleensä töissä ja muutenkin se olisi pois perheen yhteisestä ajankäytöstä.
Niin, että hyvät appivanhemmat kannattaa pitää rahoistaan kiinni loppuun asti, koska jokainen meistä jossain vaiheessa jonkinlaista apua tarvitsee. Silloin on voitava löytyä euro poikineen, että joka asiaan pystyy palkkaamaan vieraan ihmisen.
Miniällä olisi sitten kaksi vahdittavaa anoppilassa, se oma pikkuvauva ja miehensä isä, jota miehensä äiti hoitaa. Kenelle miniä sen pikkuvauvansa lykkää, anopille,? kun hoivaa sitä miehensä isää? Miniä ja anoppi ovat kummatkin omissa hoidokeissaan kiinni 24/7 joka tapauksessa.
Vauvan hoito on varmaankin vaativampaa kuin sen aikuisen, miniällä on kotonaankin hommia esim. miehensä ruoan valmistuksessa, pyykkäämisessä jne.
Pojalta ei voi pyytää, koska miehet ovat yleensä aina töissä? Pojalle ei myöskään voi olla vihainen tästä, mutta miniälle voi, vaikka kyse ei ole edes tämän sukulaisista?
Miniältä voi pyytää, vaikka tällä olisi omakin hoidettava, kyllähän miniä aina kaksi hoidettavaa voi valvoa, vaikka anoppi ei voi edes yhtä. Väsyy se miniäkin. Vai onko se edes sallittua? Miniällä on omatkin vanhemmat, oletteko unohtaneet, joille tämä on ihan oikeasti sukua, eikä vain avioliiton kautta, joita tämän ennen kaikkea "kuuluu" hoitaa?
Mutta ei. Miniän pitäisi hoitaa omat lapsensa, miehensä, omat vanhempansa ja appivanhemmat siinä sivussa, koska muuten hän on kiittämätön nuori kakara, joka ei koskaan ole auttanut ketään? Kaikki tai ei mitään.
Viimeisessä kappaleessa tuli ilmi se perimmäinen syy, miksi ihmiset hankkivat lapsensa. Ei sen takia, että he haluavat viedä ihmiskuntaa eteenpäin, vaan jotta nämä lapset auttaisivat omia vanhempiaan. Korjaus, eiväthän nämä lapset voi auttaa, ei, lapsia tehdään, jotta näiden lasten vaimot auttaisivat muiden vanhempia.
Mitä tarkoittaa "hoivata"?
Ainoa asia, mitä pappa tarvitsee, on henkilö paikalla. Hänen tulee huolehtia, että pappa ei lähde omille teilleen.
Muuten hän on ihan kunnossa, vaikka unohteleekin asioita, ja kyselee samaa pitkin päivää.
Keskustelu on näköjään kääntynyt siihen, että anoppi haluaa miniän hoitavan papan kun kerran on äitiyslomalla.
Alkuperäinen ajatus oli pari tuntia silloin, kun anopilla on päiväsaikaan sellainen meno, johon ei pappaa voi mukaan ottaa. Toistaiseksi sellaista ei ole vielä ollut.
Kysymys olikin siitä, että jos sellainen tilanne mahdollisesti tulee, niin miten asia hoituu.
Siinä on eroa. Esim. siinä on se ero, että tätä tilannetta ei siis vielä ole ollutkaan. Haluaisin vain miniöiden mietiskelevän, onko helppoa ottaa toisen ihmisen hoidokki kotiin ja huolehtia hänestä, kun ei ole tätä työtä jatkuvasti tehnyt.
Miniä pelkäisi tilannetta ja arvelisi, ettei pärjää.
Palstalle kirjoittajien mukaan mummuille tuodaan lapsi/lapset ja pidetään itsestään selvänä, että mummu pärjää kyllä. Pärjäsihän hän 30 v. sittenkin!
Vastustelu on vain itsekkyyttä.
Eikö kukaan naapuri, ihan oikea sukulainen, poikasi sisaret, veljekset, voisi auttaa? Pari tuntia on ehkä sinulle pieni aika, haluaisit hoitaa asioita, mutta miniälle se voi olla isompi, ja voi olla, että pari tuntia ei riitäkään.
Jos tulee toimeen anopin ja apen kanssa, kaksi tuntia on pieni aika. Jos ei, se on aika iso aika. On syytä sitten kenessä tahansa.
uskomaton asioiden vääristelijä ja liioittelija.
Oikeastaan kirjoituksesi on niin paksua puppua, ettei sitä kannata enempää kommentoida.
Voit lukea ihan oman viestisi tuolla edellä. Kerroit siinä, että tiedättekö kuinka kallista on asua palvelutalossa, ja ei sinne voi ihan joka tilanteessa mennä, ja että pojalta ei voi apua pyytää, kun tämä on töissä, ja miksi miniä ei ehdi auttamaan? Valitit myös siitä, että kai tässä täytyy ruveta säästämään joka euro, koska täytyy näköjään alkaa palkata vieras ihminen kotiin auttamaan.
Minä ainakin sain tästä sellaisen käsityksen, että sukulainen on sinulle, etenkin lapsi, sen vaimo, ilmainen työvoiman tarjoaja. Herran jestas, juuri kirjotit, että pojalta ei voi apua pyytää, koska on töissä, mutta miniältä voi, vaikka tällä olisi lapsi hoidettava?
Viestejäsi ei tarvitse vääristellä, niitä ei tarvitse edes lukea rivien välistä, kirjoitat aika suoraan, ja motkotat siitä, kun sanon uudelleen sen minkä sinä itse olet edellä kirjoittanut. Nimmarillasi eräs anoppi.
Itse kukin tarvitsee joskus apua ja sen pyytäminen on ok. Se jolta apua pyydetään (anoppi, miniä, kuka vaan) itse tietää tilanteensa ja sen, että pystyykö ja haluaako pyyntöön suostua. Jos hän ei ehdi tai jaksa (tai mikä tahansa syy mitä toinen ehkä ei voi nähdä tai ymmärtää) niin hänellä on lupa kieltäytyä. Toisen syyllistäminen on mielestäni virhe. Sitten on vaan löydettävä jokin muu keino.
Täällä palstalla on tosiaan useinkin moitittu anoppeja, kun eivät ota lapsia hoitoon ja vielä useaa lasta yökausiksi. Silloin olen ollut anopin puolella. Hänellä on syynsä kieltäytyä. Hän ei ehkä jaksa tai mitä vaan, mitä emme tiedä eikä meidän tarvitse tietääkään. Nuoren perheen on sitten vaan luovittava tämän tilanteen kanssa eikä heillä ole sen kummempaa oikeutta syyttää anoppia, että kun ei hoida.
Sama juttu toisinpäin. Sivusta katsoen voi näyttää siltä, että kyllähän tuo miniä ehtisi sitä ja tätä. Mutta eipä mennä käsikirjoittamaan toisen elämää. Vaikea tietää sivullisen mikä on raskasta ja mikä keveää.
Aloittaja tekee tärkeää ja sitovaa työtä ja ihan taatusti tarvitsee siihen helpotusta. Mutta jos miniä ei voi tai halua auttaa, niin eipä syytellä häntä. Hänellä on omat kuvionsa, joista emme tiedä sen enempää. Aloittaja pohdiskeli, että mitä sitten jos häntä pyydetään lapsenvahdiksi. Sanoisin, että jos hän haluaa ja jaksaa ja ehtii, niin miksi ei ottaisi lasta. Mutta jos hänellä on jokin syy, että hän ei voi ottaa, niin hän sanoo että valitettavasti hän ei voi auttaa. Ja siitä taas ei mummua syyllistetä.
Näin toivoisi monen muunkin käsittävän nämä ihmiselon jutut. Kaikilla on "omat kuvionsa". Juuri niin. Emme voi tietää, mitä muuta tekemistä sillä "vapaalla" henkilöllä on, ehkä on paljonkin suunnitelmissa, omia sukulaisia autettavina, ehkä on vuosia autellut jotakuta ja vihdoin saanut hieman omaa aikaa... Kaikki skenaariot varmaan ovat mahdollisia.
Ks. viestiketjua alempana ja ymmärrät syyn. Ja monen muunkin miniän tai oman lapsen syyn olla auttamatta. Niin makaa kuin petaa.
Tai no en ihan varma ole etten auttaisi kuitenkin, mutta hyvä syy olisi olla auttamatta vastavuoroisesti. ;)
Ei kai miniä sinua viitsi auttaa, kun suhtaudut miniään noin ylimielisesti. Poikasi tekee töitä kodin ulkopuolella, joten et edes oleta hänen auttavan sinua, vaikka hän on sentään omaa luuta ja verta. Sen sijaan miniäsi tekee töitä kotona vauvan kanssa, mutta kuvittelet, että hän haluaa hyysätä sinua, vaikka hän ei ole sinulle edes verisukulainen.
Olitko sinä oikeasti ajatellut, että saat miniästä ilmaisen piian itsellesi. Kyllä se on poikasi asia piikoa sinulla eikä miniäsi. Miniällä on varmaan oma äiti ja isä, joiden asioita hän sitten hoitelee, kun on ajankohtaista. Ja ehkä miniä ei ole halunnut luottaa lastaan sinun hoitoosi juuri sen takia, että olet noin tökerö häntä kohtaan. Minä en ainakaan tuollaista anoppia lapsenvahdiksi huolisi!
Ei kai siinä sen kummempaa hoitajaa tarvita, kun lähdette yhdessä hoitelemaan asioita. Tulee samalla ulkoiltua ja saa liikuntaa.
Miniälläsi on pieni lapsi hoivattavanaan, joka tarvitsee äitiänsä enemmän kuin sinä.
Nykyään voi lapsen hankkia suurinpiirtein silloin, kun se itselle ja elämäntilanteeseen sopii parhaiten. Kun se on hankittu, siitä pitää myös huolehtia ja auttaa kasvamaan kelpo kansalaiseksi. Tehtävä alkaa siitä hetkestä, kun pienokainen ilmoittaa tulostaan.
Toisen sairautta ei voi ennakkoon tietää, mutta avioliitto lupauksessa on kohta jossa sanotaan "niin myötä kuin vastoin käymisissä"
Toisten osalle tulee huolehtia sairastuneesta puolisostaan. Sen riskin ottaa avioon menessä.
Kysy paikkakuntasi vapaaehtois järjestöiltä seuralaista miehellesi. Niiltä saa säännöllistä apua esim. asioiden hoitoajaksi, ulkoiluun jne.... Mutta kait se papalle olisi parempi, että oma kulta huolehtii rakkaudella hänestä.
Eikö se ole mieluummin vaikka poikasi tehtävä auttaa isäänsä kuin miniän?
Kyllä varmasti miniäkin on aika lailla sidottu vauvaan siinä missä sinäkin mieheesi. Minusta se ei ollenkaan ole miniäsi velvollisuus hoitaa miehensä isää.
Voi olla ulkopuolisten silmiin että vauva on helppohoitoinen, nukkuu ja syö ongelmitta.
Mutta, koska on äitiyslomalla, on vauva maksimissaan 4kk vanha. Miniällä saattaa olla asioita joista ei sinulle kerrota. Harva mainostaa julkisesti edes ystävilleen että synnytyksessä repesi kaikki peräsuolta myöten ja kaksi tuntia kursittiin kokoon parillasadalla tikillä. Tai synnytyksen jälkeinen masenus, jälkivaivat, unettomuus ja muut asiat.
Jos miniälläsi ei mitään ongelmia ole, en ymmärrä miksi loukkaantuu avunpyynnöistä. Voi olla että dementtisen appiukon kanssa ei osaa olla, eikä tiedä onko itse tai vauva turvassa tämän lähellä. Tilanteestanne tarkemmin tietämättä en voi enempiä sanoa, mutta ihmettelen että pojan perhettäkö edustaa vain miniä. Eikö pojasta itsestään olisi joskus hoitoavuksi?