Minkälaisiin ennakkoluuloihin olette kohdanneet uuteen puolisoon tutustuessa kun olette kertoneet että ex-mies on ulkomaalainen?
Ennakkoluulot eron jälkeen
miettivä...
155572
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 52 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
...lapsi afrikkalaisen miehen kanssa ja on todella vaikea löytää suomalaista miesystävää. Minulla on ravintolassa paljon vientiä, mutta aina kun tapaan jonkun mielenkiintoisen, niin jos hän ei karkaa silloin kun kuulee, että minulla on lapsi, niin viimeistään silloin kun kerron, että hänen isänsä on tummaihoinen :(
Ja tietyt valinnat ihan hautaan asti. Kannattaa miettiä mitä tekee.
Älä tipu mihinkään kaivoon. Olet hienosti selviytynyt, olet upea nainen, olet rohkea ja sinulla on ihana lapsi! Sinulla on ollut rakkautta ja iloa elämässäsi ja se jatkuu hamaan ikuisuuteen.
Jos suomalaisten asenteissa on parantamisen varaa, niin silloin käännä katseesi suvaitsevaisempien puoleen. Heitä on maailmassa paljon - heitä on myös suomalaisissa, mutta aina ei osu kohdalle :)
Kulje silmät ja sydän avoimena, etsi muualta kuin ravintolasta - siellä on paljon pettymystä ja pintaliitoa, materialistisia arvoja edustavia ihmisiä, vaikka myös tasapainoisia ihmisiä muutama hassu joukossa. Etsi itsellesi sellainen harrastus, josta pidät, joka vie sinua eteenpäin ja jonka parissa viihdyt. Liity mukaan hyväntekeväisyysyhdistyksiin, ihmisoikeutta kunnioittavien pariin. Kyllä siellä aina muutama todellinen kultajyväkin on joukossa. Ja omalla esimerkilläsi näytä, kuinka rakkaus ei tunne rajoja :) Kaikkea hyvää sinulle!
* * *
Ketjun aloittajalle :) Suomalaisille en ole edes sanonut - eurooppalaiselle ulkomaalaiselle kyllä, hänelläkin naama venähti hetkeksi niin kalpeaksi, että ei voi kuin todeta, että meitä on moneksi ja rakkautta ja hyväksyntää ei ole koskaan maailmassa liikaa. Joistain asioista on hyvä vaieta kunnes tulee sopivampi hetki :)
kun salaa selvästi erinäköisen lapsen saa edes hetken kuvitella olevansa niinkuin muutkin naiset. Ikävä reaalimaailma tulee sitten vastaan vähän myöhemmin. Mutta jäihän sentään lapsi ja ihanat muistot kuten tuossa ylempänä mainittiinkin.
Mitäs siellä ravintolassa tarvitsee juosta. Eikä ravintolasta saa edes kunnon miestä. Kyllä jos toisesta todella välittää, niin ei siinä ihon väriä kysellä. Maailma on vähän vääristynyt.
Vanhako lapsesi on?Kannattaisi varmaan keskittyä lapseen enemmän kuin miehen hakemiseen.Myös lapsesi saa osansa äidin valinnasta (isä).
Kasvata lapsesi vahvaksi koska vain hyvän itsetunnon omaava lapsi pärjää,sinä olet vastuussa et vain itsestäsi vaan lapsesi tulevaisuudesta.
Hän ei pyytänyt saada syntyä ja elää kenties ilman isän turvaa.Kokemuksesta tiedän että vaikka isä olisi läsnä niin lapsi joutuu kokemaan ihan liikaa äimistelyä;väärää sellaista.Äidin suurin huoli kuuluisi olla lapsi.Saarna tais tulla mutta lapset aina saa mun myötätunnon.Omia on kolme.
No kuinkas siinä niin kävi että isästä jäi vain muisto?
Tässä maassa on loputon joukko naisia joille vain "tapahtuu" asioita. Järkeä ei käytetä missään vaiheessa. Sitten ihmetellään kun elämä on solmussa eikä kukaan enää huoli.
Linnakundien naispuoleisia vastineita. Linnakunditkin syyttävät omasta tilastaan yhteiskuntaa, poliisia! Mitä tahansa paitsi omaa itseä.
"...lapsi afrikkalaisen miehen kanssa ja on todella vaikea löytää suomalaista miesystävää."
Miksi sinun olisi löydettävä suomalainen miesystävä? Olethan jo valinnut negridin lisääntymiskumppaniksi niin miksei samaisen rodun edustaja kelpaa elinkumppaniksi?
Älä vaan sano että haluat vaihtaa etnolinjalta kotimaiseen...sillä jos sanot noin niin ymmärrät sitten varmaan miksi harva suomalainen mies suostuu isäksi lapsellesi.
Kanna vastuu valinnastasi, äläkä sysää sitä suomalaismiehille, jotka ovat tilanteeseesi täysin syyttömiä.
Valintasi on ollut omasi.
oli ökyrikas eurooppalainen kateutta ja kunnioitusta herättävässä ammatissa. Avioliiton aikaisesta elämästäni kertoessa on jäänyt sivuseikaksi se mistä mies oli kotoisin, sen sijaan on taivasteltu silloista luksuselämääni ja mietitty huolinko enää ns. tavallista miestä. No kyllä olen huolinut :-) Lasta ei ole, nykyinen mieheni ei haluaisi edes toisen suomalaisen miehen lasta.
Vastasin tuolla jo otsikolla "Rakkautta", mutta laitan tähän vielä selvennykseksi, että on minulla ollut useita suhteita tai ystävyyssuhteita ulkomaalaisten kanssa ja olen kyllä kertonut suomalaisillekin avoimesti, että minulla on sellaista kokemusta.
Hyvin ovat ottaneet vastaan itse asiassa - tarkemmin ajateltuna olen saanut vähän ravisuteltua turhia ennakkoluulojakin pois. Ei ole yksikään haukkunut eikä sen vuoksi lähtenyt pois.
Kaikille kohtalotovereille iloa ja rakkautta - olipa se kumppani sitten minkä maalainen tahansa :)
...että mahdolliset ennakkoluulot ovat kiinni omasta suhtautumisesta. Jos suhtautuu häpeillen ja surkutellen omaa epäonnistumistaan jne. Niin eipä varmaan tuleva puolisoehdokaskaan asiaan kovin ennakkoluulottomasti suhtaudu.
Asia on toki hieman eri jos liitosta/suhteesta on syntynyt lapsia. Se voi olla joillekin liikaa, vaikka lasten vanhemmat olisivat molemmat suomalaisia.
Sekä mieheni että minä olemme kiertäneet tahoillamme maailmaa viimeiset kymmenen vuotta opintojen ja työn merkeissä. On selvää että ennen tapaamistamme kummallakin on siinä sivussa ollut "ulkomaalaisia" suhteita. Miehelläni oli viimeksi ennen tapaamistamme irlantilainen tyttöystävä ja minulla saksalainen poikaystävä. Ei tulisi kummallekaan edes mieleen oudoksua toistemme entisiä ulkomaalaisia suhteita.
pohdintaa....
Minusta on ihan ymmärrettävää myös se ettei kaikki miehet ole valmiita ottamaan toisen, varsinkaan ulkomaalaisen, miehen lasta "kasvatettavakseen". Henkilökohtaisesti en edes odota että joku ottaisi omani kontolleen ( suomi-suomi lapsia). Mieheltäni odotan vain sitä aikuisen vastuuta joka meillä kaikilla on olkoot sitten omia tai naapurin tenavia, en isyyttä lapsilleni.
Jokaisella meistä on oikeus päättää millaisen seurustelu kumppanin tai puolision itellemme valitsemme. Toiselle sopii että kumppani yh toiselle lapseton.
Olen törmännyt miehiin joille ei lapset kuvioon sovi, ok. se sitten siitä. Ei voi odottaa että lapset muuttuisivat tekemättömiksi enkä voi olettaa että toinen muuttuisi niin että lapset kuvioon sopivat.
Onko se ennakkoluuloa jos uusi tuttavuus nousee takajaloilleen kun kuulee että ex-on ulkomaalainen vaikka lapsia ei suhteesta olisikkaan.
Joudun vastaamaan siihenkin että ei minusta. Samoilla periaatteilla kuin edelliseenkin joudun myöntämään että jokaisella meistä on eri asiat jotka vaikuttavat parin valitsemiseen ja piirteet mitkä toisessa ratkaisevasti vaikuttavat kun pariudutaan.
Ennakkoluulothan tarkoittavat uskomuksia, jotka eivät pidä paikkaansa (välttämättä).
Sitä että puolisoehdokas nousee takajaloilleen kuultuaan ex-miehen/vaimon olevan ulkomaalainen, ei sinänsä ole ennakkoluuloa. Mutta mielestäni esimerkiksi se on, jos nousee takajaloilleen kuultuaan ex-miehen/vaimon olevan sellaisesta maasta joiden kansalaisilla Suomessa on negatiivinen kuva. Se on yleinen uskomus, joka ei pidä kaikkien kohdalla paikkaansa.
On sääli jos ennakkoluulot nousevat esteeksi vaikka muuten synkkaisi loistavasti.
Niinpä niin. Näinhän se on.
Ja uskomusten ja ennakkoluulojen muuttaminen (asiassa kuin asiassa) ei ole mitenkään helppoa ja lähtee vain henkilöstä itsestään joka näin kokee.
Täytyypä pohtia asiaa (taas.... =0) )