Tylsää

Totuus on, että vammaiset ovat aika hännillä ihannekumppanina ja vammaisena voi helposti olla sinkku koko elämänsä, vaikka kuinka toisin yrittäisi. Itsekin olen miettinyt, että varmaankin olisin käynyt edes kerran elämässäni treffeillä jos vamma ei haittaisi elämää. Tällaiset haaveilut olen kuitenkin jättänyt aikapäiviä sitten, ja nykyään keskityn lähinnä työhöni. Jos kerran poikaystäväksi minusta ei ole, voin kuitenkin viettää mielekästä elämää töissäni. Haluan tehdä asioita, joissa todennäköisesti onnistun, joten olen jättänyt naisasiat mielestäni ja käytän aikani kirjoittelemalla julkaisuja sekä lukemalla muiden saamia tuloksia. Näin on kaikkien kannalta parempi: naisille ei tule paha mieli kun joku ärsyttävä vammainen tulee flirttailemaan ja minä taas voin hyvillä mielin lähteä yhtäkkiä vaikka Bostoniin tiedekonferenssiin, kun voin päättää menemisistäni ja tulemisistani.

Kyllä vammainenkin voi elää hyvässä parisuhteessa, mutta minä haluan käyttää aikani tehokkaasti enkä tuhlata aikaa turhaan etsimiseen. Tämänkin viestin ehdin kirjoittamaan lähinnä siksi, että koneeni on tällä hetkellä laskemassa erästä ongelmaa ja sen tuloksista riippuu, miten tutkimus etenee. Muuten kirjoittelisin artikkeliani.