Minua ärsyttää kaverissani kun hän aina pihtailee ihan hirveesti rahassa. Aina puhuu kaikkien asioiden hinnoista ja perustelee valintojaankin kun pääsi halvalla. Ja kaverilla on kyllä säästöjä, mutta elämäntapa on pihi.
Se ärsyttää, kun itse en rahasta niin välitä puhua en ole mikään tuhlari, mutta käytän rahaa kun tarvitsen sitä.
Niin ja se piheily ja liiallinen säästöjen tarkkailu uhkaa vielä tarttua kun on liikaa tämän ystävän seurassa.
En koskaan kehtaa sanoa mitään mikä voisi loukata toista. Tekisi kyllä mieli sanoa jotain siitä että se ei aina puhuisi rahasta. Niin ja ollaan opiskelijoita molemmat. Ja ei kaikkilla opiskelijoilla ole jatkuva pula rahasta.
Se ärsyttää, kun itse en rahasta niin välitä puhua en ole mikään tuhlari, mutta käytän rahaa kun tarvitsen sitä.
Niin ja se piheily ja liiallinen säästöjen tarkkailu uhkaa vielä tarttua kun on liikaa tämän ystävän seurassa.
En koskaan kehtaa sanoa mitään mikä voisi loukata toista. Tekisi kyllä mieli sanoa jotain siitä että se ei aina puhuisi rahasta. Niin ja ollaan opiskelijoita molemmat. Ja ei kaikkilla opiskelijoilla ole jatkuva pula rahasta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
voisi joskus tarjota sille köyhemmälle,ettei tarvitsisi joka ropoa laskea.
Mulla oli aikoinaan yhden ystäväni kanssa tullut tavaksi että se kummalla on rahaa tms jeesii toista ja se vaan muodostui kuin itsestään. Ei laskettu sitä kumman vuoro oli tarjota toiselle apuaan tai rahaa. Joskus teimme esimerkiksi ruokaa niin että tuo sinä jotain ja minä tuon jotain. Jos toisella oli jotain loppunut niin toinen auttoi ja korjasi tilanteen. Kaikkien ihmisten kohdalla tuota sanatonta vastavuoroisuutta ei ollut.
Eräs toinen kaverini on/oli todella pihi rahoistaan. Jos vaikka vitosen vippasi niin hyvä että ei pitänyt tehdä kirjallista sopimusta milloin rahan maksaa takaisin. Se on kumma miten joillain elämä pyörii niin tarkasti rahan tai oman navan ympärillä että ei voi auttaa toista. Mutta hyvä antaa vähästään, paha ei paljostakaan
ärsyttämään minuakin eräässä ex-kaverissa. Hän oli vielä tuolloin opiskelija, että ymmärrän sikäli. Alkoi ärsyttämään pikkutavaroiden hintaerojen perässä juokseminen (hänen seurassa ollessa). Itse kun jo olin tottunut ostamaan sen minkä tarvitsen.
Mulla taas pari sellasta kaveria, jotka ovat koko ajan p-a. Ottaa päähän, kun tietää että jos kysyy vaikkapa kahville tms, vasta siinä kahvilan kassalla sitten sanotaan tyyliin 'mulla ei o just nyt rahaa, voitsä tarjota'. Ja siinä vaiheessa on niinku jo tarjottimella kahvit kaadettuna tai leffaliput kourassa.
Eli mulla ei ole mitään sitä vastaan, ettenkö voisi aina silloin tällöin tarjota vaikka sitä kahvia ja leffaa, mutta jos tiedät, että koskaan et saa lainaamiasi rahoja takaisin tai vastapalvelusta, se alkaa ottaa päähän!
Nyt en enää lainaa rahaa enkä maksa kahveja. Tästä on tullut riitaa, koska olen nyt kavereitten mielestä 'saatanan pihi jne'. Siis haloo! Miksi nämä tyypit ei itse mene tekemään keikkaduunia rahapulansa eteen tai hoida asioitaan paremmin?
Eli jokainen hoitakoot omat raha-asiansa, tää on mun mielipide. Jos asutaan samassa taloudessa, molemmilla oma tili ja sitten yhteinen tili vaikkapa vuokraa ja ruokamenoja varten.
Mutta aloittajalle, kerro sille kaverillesi, että et jaksa aina jauhaa rahasta, käännä keskustelu aina jos mahdollista muihin juttuihin. Luulisi sen tehoavan ajan kanssa.
oikein kirjoitettuna, tarkista vaikka sanakirjasta.
voi ihan hyvin nätistä sanoa että puhutaanko
välillä jostain muusta tai onhan näistä raha asioista jo puhuttu tarpeeksi tms. Tai tosiaan itse voi alkaa puhumaan jostain muusta niin silloin ainakaan ei tarvitse miettiä että loukkaantuuko toinen vai ei. Yleensä jos joitain asioita esim. rahahuolia miettii liikaa niin ne ikäänkuin kasvavat todellista isommiksi huoliksi. Voisi tehdä kaverillesikin hyvää välillä miettiä ihan jotain muita asioita.
Pihiyshän on vaan hyvästä, raha ei kasva puissa.