Minulla olisi töistä mahdollisuus päästä kurssille, jonka aikana joutuisin asumaan 6 viikon pituista jaksoa toisella paikkakunnalla. Muuten kurssi on päiväkurssina asuinpaikkakunnallamme.
Vaimoni on kurssia vastaan, koska joutuisi näiden viikkojen aikana hoitamaan lapset yksin. Nyt osallistun lasten ja kodin hoitoon töiden jälkeen ja viikonloppuisin. Meillä on 1- ja 4-vuotiaat lapset, eli he vaativat vielä kohtuullisen paljon hoitoa ja perään katsomista. Tykkään myös olla paljon lasteni kanssa ja he ovat tottuneet saamaan paljon isänkin huomiota.
Pidän kurssia työni kannalta erittäin tärkeänä, sillä pääsisin kehittämään itseäni ja saisin osaamisestani samalla konkreettisen todistuksen. Etäjaksot ovat kahden tai kolmen viikon välein ja kävisin normaalisti töissä väliajat. Lisäksi tulisi vielä lähijaksot (klo 8-16) ja kotitehtävien tekoa, jonka voisin tehdä iltaisin ja työaikana.
Mielestäni kuusi viiden päivän poissaoloa ei ole liikaa. Vaimon mielestä nyt on liian aikaista lasten kannalta alkaa tehdä mitään ylimääräistä poissaoloa vaativaa. Hän perustelee asiaa lasten ja oman jaksamisensa kannalta. Jos osallistun, se kuulemma vie meidät etäämmälle toisistamme. Itse uskon, että jos toisesta välittää, pitäisi olla myös valmis näkemään vaivaa toisen parhaaksi. Jos tilanne olisi toisin päin, olisin mielelläni valmis hoitamaan lapsia ja venymään tilapäisesti toisen hyväksi.
Jos 6 poissaoloviikkoa olisi yhteen putkeen, en olisi lähdössä kurssille. Mutta kun välissä on aina viikko tai kaksi vähintään, niin mielestäni se keventää ja jaksottaa poissaoloja paljon helpommaksi kestää niin lapsille kuin aikuisille. Kursseja varmasti järjestetään ensi tai seuraavanakin vuonna, mutta nyt olisi töiden puolesta mahdollisuus päästä kurssille. Ensi tai seuraavana vuonna voi olla jo toinen tilanne.
Nyt kaipaisin kommentteja. Olenko itsekäs enkä välitä perheeni hyvinvoinnista ja terveydestä vai onko vaimoni liian tiukkis vaatiessaan minua luopumaan työn kannalta tärkeästä kurssista? Olisiko jollain kokemuksia vastaavasta tilanteesta?
Vaimoni on kurssia vastaan, koska joutuisi näiden viikkojen aikana hoitamaan lapset yksin. Nyt osallistun lasten ja kodin hoitoon töiden jälkeen ja viikonloppuisin. Meillä on 1- ja 4-vuotiaat lapset, eli he vaativat vielä kohtuullisen paljon hoitoa ja perään katsomista. Tykkään myös olla paljon lasteni kanssa ja he ovat tottuneet saamaan paljon isänkin huomiota.
Pidän kurssia työni kannalta erittäin tärkeänä, sillä pääsisin kehittämään itseäni ja saisin osaamisestani samalla konkreettisen todistuksen. Etäjaksot ovat kahden tai kolmen viikon välein ja kävisin normaalisti töissä väliajat. Lisäksi tulisi vielä lähijaksot (klo 8-16) ja kotitehtävien tekoa, jonka voisin tehdä iltaisin ja työaikana.
Mielestäni kuusi viiden päivän poissaoloa ei ole liikaa. Vaimon mielestä nyt on liian aikaista lasten kannalta alkaa tehdä mitään ylimääräistä poissaoloa vaativaa. Hän perustelee asiaa lasten ja oman jaksamisensa kannalta. Jos osallistun, se kuulemma vie meidät etäämmälle toisistamme. Itse uskon, että jos toisesta välittää, pitäisi olla myös valmis näkemään vaivaa toisen parhaaksi. Jos tilanne olisi toisin päin, olisin mielelläni valmis hoitamaan lapsia ja venymään tilapäisesti toisen hyväksi.
Jos 6 poissaoloviikkoa olisi yhteen putkeen, en olisi lähdössä kurssille. Mutta kun välissä on aina viikko tai kaksi vähintään, niin mielestäni se keventää ja jaksottaa poissaoloja paljon helpommaksi kestää niin lapsille kuin aikuisille. Kursseja varmasti järjestetään ensi tai seuraavanakin vuonna, mutta nyt olisi töiden puolesta mahdollisuus päästä kurssille. Ensi tai seuraavana vuonna voi olla jo toinen tilanne.
Nyt kaipaisin kommentteja. Olenko itsekäs enkä välitä perheeni hyvinvoinnista ja terveydestä vai onko vaimoni liian tiukkis vaatiessaan minua luopumaan työn kannalta tärkeästä kurssista? Olisiko jollain kokemuksia vastaavasta tilanteesta?
Vastaukset 56
Vanhimmat
kohtuuton!! Ei tuntuisi missään noin pienet poissaolot, kun on toiseen tottunut.
Meillä isä on ollut pitemmän aikaa eri paikkakunnalla töissä. Lapset 1v. ja 2v. Raskastahan se on kun tuo vuoden ikäinen vielä heräilee öisin, mutta ei tässä auta muukaan. Viikonloppuisin tulee kotiin.
"Itse uskon, että jos toisesta välittää, pitäisi olla myös valmis näkemään vaivaa toisen parhaaksi. "
Näin mäkin asiat näen.
No eihän tuo ole ollenkaan paha juttu..! Mene ihmeessä vaan kurssille, kun se ei ole tuon kummoisempi aika. Moni opiskelee toisella paikkakunnalla pari vuotta ja jotkut tekevät töitäkin niin, että ovat vuosikymmeniä viikot poissa! Onhan sulla oikeus elää omaakin elämääsi ja kehittää ja kouluttaa itseäsi, ihan yhtälailla kuin vaimollasikin.
Ja niinkuin sanoit, mistä sen tietää mikä tilanne on parin vuoden päästä. Pääsetkö sitten koulutukseen yhtä kivuttomasti? Mikä on silloin perheen/työpaikan/terveydentilanne?
Jos vaikka ehdottaisit, että niille viikoille, joilla olet poissa, palkattaisiin illaksi tai kahdeksi kotiapua? Silloin kodinhoito ei kaatuisi kokonaan vaimon harteille!
Lastenvahti voisi katsoa lapsia sen aikaa, että vaimo ehtisi omille asioilleen ja kotisiivooja tekisi viikkosiivouksen, kun vaimo ja lapset ovat vaikka mummolassa tai kirjastossa... Näppärää, eikä edes mitään tolkuttoman kallista! :)
Kannatan tätä.
Mutta sitä en kannata, että lähdet sille kurssille vastoin vaimosi tahtoa. (sen arvoista se EI ole)
Toivoisin vain että vaimosi tajuaisi joustaa tässä asiassa sovinnolla.
Todellakin on näin, että vaimosi on asiantuntija arvioimaan omaa jaksamistaan, siinä ei muiden mielipiteet loppupeleissä paina, sen kai tajuat?
Vaimosi voisi silti kerran vielä harkita, ja kysyä itseltään, että olenko liian läheisriippuvainen? Sillä kyllä meilläkin mies on poissa viikot, eikä järjestely tuota mitään ongelmaa. Liian mustasukkainen ei kannata olla. Ehkäpä te olette vielä niin nuoria? Vähän ikää lisää, ja tuollaisia ongelmia ei enää ole.
Lapsenvahtia olen kyllä ehdottanut ja isovanhempien apua myös. Vieraan ihmisen apu kotona ei kuulemma auta, kun pitää ottaa stressiä sen kutsumisesta ja palkan maksusta - ja miten lapsetkin siihen suhtautuu, jne.
Isovanhempien apukaan ei oikein toimi. Oma äitinsä ei pääse hoitamaan, minun vanhempani kyllä pääsisivät ja olisivat halukkaita auttajia, mutta heidän kanssaan on kaikkea pientä kränää, kun ovat niin eri tyyppisiä ihmisiä.
Tuntuu, että ainoa vaihtoehto on minun jäädä pois kurssilta. Mikään ehdottamani kevennys työkuormaan ei ole mennyt läpi.
kaikesta huolimatta.
Jos vaimosi on jaksamisensa rajoilla, niin kyllä apu kelpaa. Taitaapa vaan haluta, että sinä et lähde.
Miten hän kuvittelee selviävänsä, jos sulle yllättäin sattuisi jotain? Kaikista asioista ei voi itse päättää.
Kenen kanssa vaimo sitten tulee toimeen, vai eikö kenenkään? Vähän epäilen jälkimmäistä.
Onko vaimolla itsellään aikomusta mennä töihin? Pitäisi ymmärtää, että nykypäivän työelämä vaatii kaikenlaista kurssittamista ja tietojen päivittämistä. Kai hänellekin raha kelpaa?
Järkevät perustelut tuntuu sulla olevan. Ptäiskö tässä lähteä sitten siltä pohjalta, että vaimo ensiksi hoitoon, jos on niin väsynyt. Ihme, jos ei aikuinen ihminen lasten kanssa pärjää tuollaista aikaa.
Lapset kyllä jaksavat. Todennäköisesti lapsilla olisi hauskaakin, kun saisivat olla isovanhempien kanssa tai muidenkin aikuisten. Varsinkin, jos äiti on noinkin väsynyt.
ja vahingon iloisen vastuuton. Älä missään tapauksessa lähde vastoin vaimosi tahtoa.
Hän se on ainoa oikea ihminen päättämään jaksamisestaan. Jos et sinä häntä kunnioita niin kuka sitten?
Sovussa tuollaiset asiat päätetään.
AI niinkö? Ja vaimohan ei sitten varmasti siinä teidän liitossanne myöskään tee mitään vastoin miehen tahtoa - kysytkö edes mieheltäsi? Tiedätkö edes mikä on miehen tahto vai luuletko vaan tietäväsi? Vai saneletko valmiiksi miehelle?
itse kunnioittaa itseänsä. Vain siten voi saada toisten kunnioituksen.
ja jos hän kunnioittaa itseään, ja mies lähtee luvatta reissuun, niin mies palaa tyhjään taloon.
on tässä omassa liitossani yhteneväiset. Jos jokin asia on toiselle erityisen tärkeä niin sitä kunnioitetaan. Sopumme on kestänyt jo 16 v.
Alkuperäinen kirjoitti myös että kursseja järjestetään vuoden päästä ja kahdenkin, ja jos vaimo tällä hetkellä kokee lapsen huolto-taakan liian suureksi yksin, miksei mies voisi myös tätä ymmärtää?
Minä en kokisi varmastikkaan, muttakun minä en ole alkuperäisen vaimo, niin se ei auta asiaa. Hänen vaimonsa on ainut joka sen asian on kykenevä arvioimaan. ET SINÄ en minä, vaan hän jota asia koskee. Sinällään mies on jo jonkin asteen tyhmä, kun tuollaista täältä kysyy, sillä osoite on aivan väärä. Mitä hän tekee meidän mielipiteellämme? Ei sitten yhtään mitään.
Tää on ihan sama kun minä kysyisin täältä, että saanko minä lisää palkkaa töistä?
Ja sitten pärjää hyvin kersojen kanssa? Aivan.
Helpompaahan se on ilman miestä kun sitten hankalan/kuutelutaidottoman vastaan panijan kanssa.
Tollasella on taipumusta vaan pahentua iän myötä.
Tästäkös se onkin kysymys, että tulkitaan, että nainen on orjan asemassa, ja elää vain miehensä armollisella avulla? yksinhuoltajana saa kyllä apua eritavalla muilta tahoilta, kun kukaan ei oleta että perheessä on se mies joka tekee osansa.
Ei ainoat auttajat ole suinkaan anoppi ja appi he lienevät vain ainoat ILMAISET tässä tapauksessa.
Ja ehkäpä kärkkäät puuttumaan perheen asioihin.
Mutta turhaapa on mennä asioiden edelle, ehkäpä ja todennäköisesti onkin tällä parilla kyky ratkaista asia sovussa ilman konflikteja. Heidän asiansahan se ratkaiseminen on. Me voimme vain olla jotain mieltä. Siihen on tyydyttävä.
on niin pieni aika elämässä. työhön kannattaa aina satsata kun siihen on mahdollisuus.
jos vaimollasi on masennusta taikka on sairas taikka lapset on vakavammin sairaita niin sitten en tietenkään suosittele. kyllä vaimosi pärjää sen ajan ihan varmasti jos kaikki on terveitä.
pikkusen esivalmisteluja voi tehdä. laittaa esim.ruokaa pakastimeen niin on helpompaa.
en voi kuitenkaan olla kysymättä että mistä sinun vaimos on tehty? posliinista vai?
arvostelua ihmisestä jota kirjoittaja ei lainkaan tunne, ja jonka tilannetta ja mietteitä on HELPPO arvostella ja vähätellä.
Mielestäni kirjoittaja joutaisi saunan taakse. Siellä on tilaa.
Edelleen, VAIMOSI ON SE IHMINEN jolta sinun lupa pitää kysyä.
LUPA?! Aikuinen ihminen kysyy LUVAN?! Eiköhän neuvottelu olisi parempi sana, kumpikin joustaa, eikä vain toinen kysy lupaa ja toinen armollisesti "salli" asioita, mitä milloinkin..
Eikä netistä suinkaan.
voi sitä toki jättää kysymättäkin mutta silleen kyllä pääsee ex-puolisoksi todella nopeasti.
Avioliitto on kahden kauppa, ei toista alistaen.
Tässä tapauksessa vaimo on ainoa ihminen arvioimaan omaa jaksamistaan.
Ollaampas täällä herkkänä.
Mielestäni kurssille meno ja asioiden järjestäminen sen mukaiseksi ja mahdollistamiseksi ei ole mitenkään kohtuutonta. Kyse on ensinnäkin todella lyhyestä ajasta vaikka kuinka olisi pieniä lapsia perheessä jne. Toisekseen hyöty on todella suuri työssä etenemisen, siinä pärjäämisen ja jopa lisäpalkkamahdollisuuden vuoksi. Miksi vaimo ei ymmärrä tätä että kurssi todellakin voisi kohentaa heidän taloudellista tilannetta, tehdä miehestä onnellisemman, ja samalla myös ainakin turvata sitä taloudellista tilannetta (esim. työn jatkuvuus, missä sekään on kuuluutettu, ainahan mies voidaan korvata sillä joka kurssille lähti miehen puolesta). Todella lyhytnäköistä kieltää kurssille meneminen.
Vaimon jaksavuuden kannalta on olemassa rtakaisuja ja vaikka ne hieman näiden viikkojen ajalta maksaisivatkin ekstraa, se todennäköisesti korvautuu muilla tavoin takaisin kuten yllä kirjoitin. Mies voisi myös ehdottaa vastavuoroista kompromissia vaimolle, kun kurssi on käyty niin vaimo saa vapaaviikot tai pääsee kylpylään tai muuta vastaavaa... yhteiseksi palkinnoksi "me selvittiin" tai pelkästään kiitokseksi vaimolle, että hän jaksoi ja ymmärsi ja sitoutui myös miehen hyvin vointiin.
Avioliitto on kompromisseja ja niistä voivat neuvotella ja sopia vain te kaksi, mutta kyllä vaimokin voisi tässä tehdä kompromissin, ja samoin miehet niissä liitoissaan joissa vaimot valittavat olevansa avioliitto yh:tä.
Ei pahalla, mutta vaimon ois hyvä mennä hoitoon. Eihän se ole ihan normaalia, ettei tuonvertaista aikaa pärjäisi lasten kans ilman isän läsnäoloa!
Jotain häikkäähän sillä muijalla täytyy olla päässä, ku ei mikään järjestely sovi, eikä meinaa kenenkään kans tulla toimeen.
Netistä ei ap varmaan lupaa kysykään, käsittääkseni vain mielipiteitä.
Kyllä mäkin olen sitä mieltä, että voi lähteä mitään lupia kyselemättä keneltäkään. Jos ap ite tietää ja tuntee, että opiskelu on tärkeää, kyllä hään lähtee.
Jos tuollaisesta tulee ero, tulee se jossain vaihees kumminkin. Kuinkahan vaimo sit eron jälkeen ajattelis pärjäävänsä lasten kanssa?
Jos lapset tosiaan ovat päivät vaan äitinsä kanssa, tekisi varmasti lapsiellekin olla muidenkin aikuisten kanssa. Mikä sitä vaimoa rassaa, kun apuakin olis tarjolla, mutta ei hälle ei käy?
Ei se mitään alistamista ole, jos toinen puolisoista tekee järkevän päätöksen. Miksi, ette luule, että mies ei lähtisi litosta, jossa on pmpoteltavana? Miksi ihmeessä tämä asia pitäisi tehdä vaimon mielen mukaan?
Itse lähtisin. Ja olen lähtenytkin. Ei meillä ole ollut mitään ongelmaa asian kanssa. Meillä ainakin nämä ylimääräiset reissut tietää aina lisää rahaa. Ja mun vaimolle kyllä raha kelpaa. Sitten, kun menee töihin, käy varmasti hänkin kaikki tarvittavat koulutukset ym. Meillä lapset 1 ja 3. Reissuhommia olen tehnyt ajoittain koko liiton ajn.
On paljon eroa siinä onko ihminen olevinaan yksinhuoltaja avioliitossa vai todella yksinhuoltaja! Olen molemmat kokenut ja tiedän, että olla todella yksinhuoltaja on täysin eri asia. Antaisivat vaimot vaan miesten tehdä töitä rauhassa. Se voi olla miehen tapa osoittaa rakkautta hankkimalla leveämpää leipää! Yleesä naiset kuitenkin mielellään käyttävät sitä rahaa, minkä mies on hankkinut.
Minä jaksan miehen reissut, koska mulla kuitenkin on koko ajan läheinen ihminen, vaikka ei ihan fyysisesti lähellä olisikaan. Ei tarvitse sitä yksinhuoltajan yksinäisyyttä kestää. Meillä vanhempi lapsi käy päiväkodissa puolipäivää, jos mies on pitkään reissussa.
Vähän off topic, mutta olkoon. On tässä jotain asiaan liittyvää.
Luin viestin. Ei siinä ollut mitään arvostelua tai vähättelyä.
Tuota lupa hommaa en oikein ymmärrä. Kompromisseja aina pitää tehdä.
kanssa olis naimisissa, joka ei omaa napaa pidemälle nää. Olisit ex-mies alta minutin.
Muijitteletko aina vieraita ihmisiä? Mikä antaa Sinulle oikeuden siihen? Vai onko se mahdollisesti esimerkki Sinun kyvystäsi tulla ihmisten kanssa toimeen?
Minä pidän sitä vain keskivertoa tyhmemmän ihmisen puheena.
Sen lisäksi taidat olla lääkäri vielä sivuammatiltasi?>>> menis hoitoon, ei oo normaalia...
Todellakin on normaalia, ettäs sen tiedät. Aivan normaalia että ihminen pystyy määrittelemään minkä verran rasitusta kestää. Rasituksen määrää ja laatua Sinä et tiedä.
ei sitten ole vähättelyä? Kuule, hanki aivot.
suorastaan paniikin valtainen tarve päästä HETI sille kurssille. Vaimohan on vain sanonut ettei lasten ollessa niin pieniä kaivattaisi lisärasitetta. Siinä hän on oikeassa sinällään.
Lapset ovat pieniä vain kerran. Ja ei se ole sama sitten että onko paikalla MML-lastenhoitaja vai isä?
Tietty, jos lapsiaan niin vähän arvostaa, samahan se sitten on vaikka paikalla olisi postimies/maitomies?
Etäännyttäähän se kuuden viikon poissaolo toki parisuhdetta, varsinkin jos tarvetta muutoinkin olisi lähennyttää, tai muita ns.laiminlynnin makuisia asioita on ilmassa.
Mitään paniikinomaista en näe ap.n kirjoituksessa.
Ei ole lasten vähäistä arvostamista, jos haluaa kouluttautua ja pitää huolta itsestään. Toisaalta, aika on noin lyhyt. Ihan sama, kuka lapsia hoitaa, kun kuitenkin hoidetaan.
Kuuden viikon poissaolo ei mitään etäännytä. Viikon jaksoissa, ei todellaakaan. Jos vaimo välittäisi miehestä, tukisi tässä asiassa täysillä. Tai edes suostuisi hänelle tarjottuun apuun. Vaimon kiukuttelua ja määräämisenhalua on minun mielestäni ilmassa.
Tarvitaan sitä apua varmaan siinäkin tapauksessa, jos äiti on "jaksamisen rajoilla". Ei kaksi lasta vedä ihmistä piippuun, jos ihminen on muuten kondiksessa. Että ehkä sitten pitäisi tätä vaimon jaksamisasiaa alkaa miettiä. Jotakinhan hänellä on pielessä, jos tosiaan jaksamisesta on kysymys.
Jos nämä kaikki mielipiteet kiusaavat sinua näin kauheasti, miksi ylipäätään luet näitä?
Samaa mieltä sen kanssa, jolle vastasit. Itelläs taitaa olla aivot hakusessa. Ihan lapsellisia kommentteja sulta täällä. Kuten hanki aivot, ootko jumala jne...
Sekös on Sinun ongelmasi? Kaikkien pitäisi olla kanssasi samaa mieltä? Mitäs itse luet?
Tää on yleinen foorumi, minkäs teet?
Mutta täällä reagoijilla kylläkin, kehoitetaan lähtemään joka tapauksessa, halusi puoliso tai ei.
niin kuuntelisi ja tukisi vaimoaan. Voi sen kääntää myös näinpäin.
vastaus tietty, eihän ne muuten ymmärrä?
etäännyttääkö se vai ei? Jos vaimo jo on sanonut että se etäännyttää, niin miehellä pitäisi hälytyskellojen soida, ja alkaa parantamaan keskinäistä parisuhdetta muutenkin.
Tuossa vaiheessa voi olla kohtalokasta olla kuulematta puolison avunpyyntöä. Siinä ei se poissaolo todellakaan auta asiaa.
Ei auta kun toivoa että ap on tarpeeksi fiksu huomatakseen sen.
Avioliitto/parisuhde tulisi olla elinikäinen ja puolison ykkönen. Töitä ja kursseja tulee ja menee.
miettii ja kuuntelee. Minkähänlaista tukea se vaimo tarvitsisi? Kun mikään ei kelpaa?
lukea myös tarkemmin. ei ole verrattu posliiniin. se oli vaan kysymys?????
kyllä jokaisen äidin pitäisi pärjätä viisi päivää lasten kanssa. tämä kurssi tilaisuus kun näytti olevan miehelle tärkeä työn kannalta.
kyse siis ei ollut edes kuudesta viikosta kerrallaan.
eikös parisuhteessa ole tärkeää ottaa myös toinen huomioon. tässä tapauksessa (sen perusteella mitä ap. kirjoitti) on mies ottanut huomioon vaimonsa/perheensä eikä vaadi kohtuuttomia. viikonloppuisin voi tehdä niitä esivalmisteluja ruuan ja siivouksen suhteenkin.
myös apuakin oli saatavilla.
voivat tehdä vain asianosaiset. Miellä netti-lukijoissa ei ole käytössä kaikkia taustatietoja. Vain TOISEN osapuolen näkemys.
sitten on kai parempi, että mies irtisanoutuu ja jää kotiin auttamaan, kun vaimo raukalla on niin rankkaa :( vaimo polo ei varmasti jää kaipaamaan miehen tuloja, siksihän hän kursille menisi, että voisi paremmin perheestään huolehtia.
kiitos, mooses, ettei itselle ole moista kammottavaa akkaa kohdalle osunut ...
Pysy tiukkana vaan ja käykää loputonta keskustelua aiheesta. Kysy vaimoltasi miksi ei ja kerro vastaukseen toimiva ratkaisu kurssiviikon ajaksi. Pyrit kuittaamaan kaikki hänen esittämät syyt ja lisäksi perustelet lisämahdollisuuksilla ja hyödyillä (taloudellinen, työssä eteneminen, teidän yhteiset hyödyt, vaimosi hyödyt siitä että menet kurssille). Lopulta vaimosi joutuu myöntämään jos syy on hänen päänsä sisällä (etenemisen estämistä, omaa alemmuudenarvon tuntoa, jne.) jos kehtaa sanoa sen ääneen ja jos se siitä johtuu. Kaikki muut syyt on järjestettävissä ja ratkaistavissa. Jos ei muuta niin vuokraat pienemmän kämpän siltä toiselta paikkakunnalta, otat patjat eukon muksuineen mukaan... Todennäköisesti vaimosi ymmärtää että halvempiakin ratkaisuja on.
Et laittanut kuinka pitkä välimatka kurssipaikkakunnan ja kotinne välillä on, minkälaiset kulkuyhteydet olisivat mennä päivittäin? pari tuntia suuntaansa ei vielä ole mitään siinä määrin kun jakso kestää noin lyhyen aikaa. Onhan se toki yhteisestä ajasta pois, mutta kuten sanottu pari kertaa pari viikkoa. Ei elämä eikä parisuhde siihen (pitäisi) päättyä.
Näin ollen vaadi vaimoasikin antamaan kunnon syyt miksi et voisi osallistua kurssille ja kunnon konkreettiset perustelut syihin. Ei mitään musta tuntuu lässytystä... vai luuleeko se että menet sinne rilluttelemaan muiden eukkojen kanssa.. sekin kannattaa tehdä selväksi.
Puolisoni on ollut paljon työmatkoilla viimeiset kuusi vuotta, 1-4 viikkoa putkeen on ehkä yleisin pituus. Meillä on kolme lasta, 8-, 4-, ja 2-vuotiaat. Pitkien matkojen aikana huomaa kyllä lasten oireilevan, mutta ikävää helpottaa päivittäiset puhelut, sähköpostit ja videon pätkät. Itse saan apua lasten isovanhemmilta, ilman sitä olisi hyvin paljon hankalampaa. Vähintään kerran viikossa ovat lasten kanssa, että voin käydä kaupassa. Olen myös pitänyt siitä kiinni, että auton pitää olla käytössäni jo ihan pitkien välimatkojen vuoksi.
Olen jo melko kokenut työ-leski mielestäni, joten ehkä olen väärä henkilö ottamaan kantaa. Mutta sangen kohtuulliselta kuulostaa. Meillä on tehty niin, että molemmat joustavat, kotona ollessaan puolisoni osallistuu hyvin aktiivisesti kaikkiin kotihommiin. Saan ladata omia akkujani silloin, esimerkiksi lenkkeilyyn järjestyy aikaa. Jos univelkaa on kertynyt, saan levähtää enemmän.
Mutta alku oli hankalaa, vaikka silloin ei ollutkaan kuin yksi lapsi. Kokemuksen myötä kuitenkin oppii helpottamaan arkea yksinkertaisin niksein.
Meillä on myös sillä lailla selvät pelisäännöt, että molemmat joustavat toisen työn vuoksi, ja toisen työtä arvostetaan. Koska työ on tärkeä osa meidän molempien elämänlaatua perheen ohella, pyrimme siihen, että molemmat saavat tehdä sitä työtä, jossa ovat tyytyväisiä. Parisuhde on pysynyt kunnossa,enkä ole itse mielestäni millään lailla kärsinyt puolison poissaoloista. Se on jo meillä niin luonnollinen osa arkeamme.
En jaksanut lukea noita muita vastauksia, mutta annan kommentin omasta kokemuksestani. Meillä mies on vuodessa vähintään kerran 2 kuukautta putkeen ulkomaan komennuksella ja siihen päälle on muutamia viikon-kahden reissuja. Ja eihän se herkkua ole olla yksin kuukausitolkulla alle vuoden ikäisen vauvan ja kahden koiran kanssa. Mutta kaikkeen tottuu. Mielestäni tuo sinun opiskelusi vaatima poissaolo on hyvin kohtuullista. Ilmeisesti tuo viikko vierähtäisi toisella paikkakunnalla, joten sieltä olisi sentään mahdollisuus tulla kotiin, jos tilanne niin vaatii. Meillä mies ei ihan äkkipäätä pääse noilta reissuilta kotiin, vaikka mikä olisi. Joskus pelkkä kotimatka saattaa viedä 5 vuorokautta!
Ja minä olen myös oppinut nauttimaan noista miehen poissaoloista. Iltaisin, kun muksu nukkuu, niin on ihan täysin omaa aikaa itselleen vaikka löhötä sohvalla tai surffailla netissä hyvällä omallatunnolla tunti tolkulla=)
Kaikki on tietysti suhteellista, mutta mielestäni kurssille osallistuminen olisi ihan fiksua. Tuleepahan vähän vaihtelua parisuhteeseenkin, kun on muutaman päivän tauko, ettei toista näe...=) Ja viikon kyllä pärjää kuka tahansa vaikka päälleen seisten!
ja rupesi ihan sapettamaan! Siis sinun vanhempasi eivät kelpaa avuksi, kun on kaikkea pientä kränää niiden kanssa. Kyllä sen pikkuvaimon olisi nyt vaan viisainta höllentää ohjia ja niellä ylpeytensä! Ei ilmeisesti ole kuitenkaan niin rankaa lasten kanssa, kun ei apu kelpaa.
Minä olen lapseni ja koirieni kanssa ihan kahdestaan, kun mies on poissa. Ei ole apuja lähellä! Kaikki isovanhemmat asuvat 300 kmn päässä ja ovat työelämässä, joten eivät voi olla apuna vaikka kuinka haluaisivat. Tähän mennessä olen kyllä aina jotenkin pärjännyt, mutta varmasti jossain vaiheessa tulee palkattua lapsenvahti MLL:sta ja koirien ulkoiluttaja 4H-kerhosta.
Äh, nyt mua kyllä todella korpeaa sun vaimosi nipotus! Kyse on kuudesta viikosta vuoden aikana, ei muusta! Mihinkäs se koulutus tähtää? Onko sen jälkeen mahdollista, että työmääräsi ja poissaolosi kota lisääntyisivät? Sitten ehkä ymmärtäisin tuon tiukkapipoisen asenteen...
KAIKKIEN toisten puolesta!
Oletko ollut kauankin JUMALA?
kun SINÄ seisot päälläsi viikon.
mutta sinä olet ainakin aika hermostunut ihminen. Sinäkö tosiaan olet tämä kyseinen vaimo? Ainakin tämä asia näyttää sinua kalauttavan aika rankasti.
vertauskuvallinen sanonta.
Etkö hermostukseltasi ymmärrä sitä? Vai mitä meinaat?
Koo yön tänne naputellut viestejä?
että Sinulla "tuuli huulia vaan heiluttelee" ja sekin on vain sanonta.
Mutta mene, ihmispolo, välillä nukkumaankin. Näitä kommentteja heittää eri ihmiset, mutta näkyy olevan sinä yksi, joka vastailet kaikkeen.
Olen leponi saanut, itse asiassa valvon vauvan kanssa aamu-yön, mieheni meni nukkumaan vuorostaan.
Tässäpä ehkä syyni solidarisuuteen vaimoa kohtaan.
Eihän ap oo sanonut, että ois mitään erityisempää valvomista, mitä nyt tietysti on aina välillä varmaankin vauvojen kanssa. Ihan tavallista, jos ei oo jatkuvaa.
Miksi sinä valvot? Miksi vauvanne kanssa pitää jonkun koko ajan valvoa? Onko teillä koko ajan niin?
mutta meillä tämä lapsi on keskonen, tuli 2 kk ennen aikojaan, tankkaa maitoa 1,5 tunnin välein yöt päivät. Kasvaa kohisten. Meillä vahtivuorot on jaettu-onneksi. Meillä toistaiseksi näin.
ja että se on syy solidaarisuuteen.
Keskoslapsen kanssa valvominen on ihan eri asia kuin ap:llä. Hänellä käsittäkseni terveet lapset. Ei ainakaan ole muuta maininnut.
Voimia sulle! Ja teidän perheelle.
paljon helpotuksia vaimosi elämään. Tehkää isoja satseja erilaisia ruokia pakkaseen, siivotkaa koti kunnolla ja ennakoikaa mm. talvivaatteiden esiinkaivaminen ja muu ajankohtainen ettei jää yksin vaimon kontolle kun olet poissa.
Siivouspalvelun voi tilata, ja voitte sopia etukäteen tuttujen/sukulaisten kanssa että ainakin kerran viikossa käy joku lapsenvahtina tai ainakin auttelemassa ja pitämässä seuraa kotiväelle, osta kaappiin piiloon pari lastenohjelmakasettia ja vaimolle muutama levy suklaata pahan päivän varalle..
Voit soittaa joka ilta vaimollesi, jutella lapsillekin ja muistuttaa heitä että olkaa kilttejä ja totelkaa äitiä.
Tuollaista tilaisuutta ei välttämättä järjesty enää, ja jos siitä on työsi kannalta hyötyä, mahdollinen palkan nousu auttaa myös perhettäsi.
Tuntematta teidän tilannetta paremmin on vaikea ottaa kantaa asiaan, kuten monet on sanoneet, on kyse teidän perheen päätöksestä.
Meillä kuitenkin jo lapsen hankintaa suunniteltaessa sovittiin, että molemmat joutuvat nyt laittamaan työasiat toiselle tai kolmannelle sijalle. Eli päätös lapsen hankinnasta tuli, kun itse suostuin jäämään työelämästä kokonaan pois ja siten jäämään urajunasta. Mies haki samalla sellaista pestiä työpaikallaan, että ei tarvitse juurikaan olla öitä pois kotoa. Välillä yökeikkoja tulee, sitä ei voi välttää. Sovittiin, että niin kauan kun lapsi/lapset on pieniä, mies ei hakeudu ulkomaankeikoille/koulutuksiin, niiden aika on sitten myöhemmin.
Näin tehtin meillä yhteinen päätös molempien työelämästä ja hyvin on toiminut.
EI voi olla totta? Minkälainen vaimo sulla, jos ei tue opiskelua! 6 viikkoa on TOSI! pieni aika, ota vaikka lapset mukaan ja osta hoitopalvelu sieltä toiselta paikkakunnalta! Itse kävi 1.5 vuotta kestävän koulutuksen ja puoliso hoiti mukisematta lapset, kodin ja kävi töissä sinä aikana. Onhan selvää, että koulutus takaa työmarkkinoilla etenemisen! Mielestäni päätös ei ole TEIDÄN vaan SINUN! Mieti miten järjestät lastenhoidon ja lähde kurssille!
Tuo sanomasi siitä, ettei vaimosi halua apua kotiin kuulostaa tekosyyltä... Jokainen ymmärtää, että tuollainen tilanne vaatii jous-to-a! myös vaimoltasi
aikoinaan, että minulla on vaikeaa, kun on kaksi lasta. Nyt kun on neljä lasta, olen tajunnut miten helpolla pääsin, kun oli vain kaksi lasta.
Pitäisi ehkä ryhtyä järjestämään elämyskursseja: joku joka luulee olevansa vaikeuksissa kahden lapsen kanssa, voisi tulla meille vaihtoisäksi tai -äidiksi vaikkapa kahdeksi viikoksi. Sen jälkeen oma tilanne tuntuisi takuulla lepokodissa olemiselta.
Minulla oli yhden lapsen kanssa vaikeampaa kuin nykyisin kolmen. Tuppaa nimittäin kokemus karttumaan, ja oppii katsomaan hiukan enemmän läpi sormien. Itseasiassa, kun kolmas syntyi, arkemme rauhoittui ja helpottui huomattavasti, sainhan olla kotona taas vähän aikaa. Toiset lapset kasvoivat ja järkevöityivät siinä ajassa myös. tämä nykyinen olotila on kuin lepokoti verrattuna vaikkapa neljän vuoden takaiseen, vaikka aika pitkälti itse tätä rumbaa pyöritänkin. Yksi suuri asia on se, että talous ei ole enää niin tiukalla kuin aikoinaan, koska olemme saaneet molemmat puolisot kouluttautua ja olla työelämässä mukana toisen joustaessa tarvittaessa, ja nimenomaan joustoa on puolin ja toisin. Puolison työmatkoja ei pysty siirtelemään, niitä on paljon, mutta aina muulloin kyllä.
Veikkaan, että taustalla on jotain muutakin ongelmaa, jos ei kuuden viikon kurssitus onnistu edes lisäapuja hankkimalla. Usein vaimoilla on taustalla esimerkiksi epävarmuus, oma uupumus jne... Ja ehkä on luettu täältä keskustelupalstoilta, että kaikki miehet pettävät jos ovat pitkään pois kotoaan.