Moi kaikille! Tässä teille huvittava tarina siitä, miten mies voi typeränä roikkua suhteessa, jolla ei ole mitään tulevaisuutta.
Aloin seurustella tytön kanssa, joka oli juuri eronnut poikaystävästään. Tyttö oli pohtinut ja vatvonut eroa jo noin puoli vuotta, joten typeränä ajattelin, että ero on suunnilleen jo setvitty.
Viikko meidän suhteen alussa oli oikein mukavaa. Sitten aloin jo vaistota, että tytöllä on vielä asioita kesken exänsä kanssa. Aloin vihjailla kauniisti siihen suuntaan, että meidän suhteemme ei toimi, jos hän koko ajan soittelee ja tekstailee exänsä kanssa - sitä hän ihan selvästi teki. Tyttö lupasi muuttaa tapansa.
Pari viikkoa tästä sain hänet kiinni siitä, että hän oli yötä ravintolaillan päätteeksi exänsä luona. Okei, paikalla oli muitakin yhteisiä tuttuja, mutta se ei mua hirveästi lohduttanut. Pieni kriisi siitä tietenkin tuli. Typeränä kuitenkin jatkoin suhdetta.
Pari viikkoa meni taas ihan ok, tosin itse olin aika epävarma ja kohtelin varmasti aika välinpitämättömästi tyttöystävääni. Sitten minut pistettiin yhtäkkiä parin viikon tauolle. Tyttö sanoi, että hän haluaisi keskittyä nyt itseensä ja pistää päänsä kuntoon. Hyvä tavoite sinänsä joten suostuin. Pari viikkoa meni. Tyttö otti yhteyttä ja tuli takaisin, kaikki oli hyvin taas. Noin viikko tästä kysyin, mitä varten taukomme oli. Aloin suoranaisesti kuulustella tyttöä ja tulihan se totuus sieltä! Hän oli taukomme aikana tavannut exäänsä, käynyt jätskillä, kutsunut jopa kotiinsa. Suutuin valtavasti, sillä mielestämme olimme sopineet aivan muuta. Tyttö oli asiasta oikeasti pahoillaan ja tsemppasi selvästi suhteessa. Annoin typeränä anteeksi.
Pari viikkoa meni taas ok. Sitten tyttö tuli viettämään iltaa ravintolaan, jossa olen töissä. Näin hänet istumassa siellä erään toisen miehen sylissä. Kysyttäessä mieshän oli vain kaveri, jne. mutta nyt alkoi mitta olla jo täysi. Olisi pitänyt jättää hänet Helsingin keskustaan ja ajaa itse vain kotiin työvuoron jälkeen. Olisi saanut kävellä itse sen 15km tai ottaa taksin.
Tästä ei oikeastaan enää toivuttu. Tyttö lähti 3kk vaihtoon Espanjaan ja suhde pistettiin poikki. Tytön mielestä minä tietenkin olin mielettömän mustasukkainen narsisti. Ei voinut ymmärtää miten exään ei saa pitää yhteyttä eikä kavereiden sylissä saa olla, kun siinä ei kuulemma ole mitään tunteita. Luottamus oli niin heikoissa kantimissa, ettei suhdetta enää mun puolelta voinut jatkaa. Tyttökään ei halunnut jatkaa, sillä kohtelin häntä kaiken tämän jälkeen niin huonosti.
Vielä siis 33v iässäkin voi olla näin typerä ja roikkua. Tyttö on mua aika paljon nuorempi, joten itseään tietenkin saa syyttää. Ei kyllä juuri ole viisastunut sitten nuoruuden päivien! Tässä annos arkipäivän komediaa siis teille kaikille.
Aloin seurustella tytön kanssa, joka oli juuri eronnut poikaystävästään. Tyttö oli pohtinut ja vatvonut eroa jo noin puoli vuotta, joten typeränä ajattelin, että ero on suunnilleen jo setvitty.
Viikko meidän suhteen alussa oli oikein mukavaa. Sitten aloin jo vaistota, että tytöllä on vielä asioita kesken exänsä kanssa. Aloin vihjailla kauniisti siihen suuntaan, että meidän suhteemme ei toimi, jos hän koko ajan soittelee ja tekstailee exänsä kanssa - sitä hän ihan selvästi teki. Tyttö lupasi muuttaa tapansa.
Pari viikkoa tästä sain hänet kiinni siitä, että hän oli yötä ravintolaillan päätteeksi exänsä luona. Okei, paikalla oli muitakin yhteisiä tuttuja, mutta se ei mua hirveästi lohduttanut. Pieni kriisi siitä tietenkin tuli. Typeränä kuitenkin jatkoin suhdetta.
Pari viikkoa meni taas ihan ok, tosin itse olin aika epävarma ja kohtelin varmasti aika välinpitämättömästi tyttöystävääni. Sitten minut pistettiin yhtäkkiä parin viikon tauolle. Tyttö sanoi, että hän haluaisi keskittyä nyt itseensä ja pistää päänsä kuntoon. Hyvä tavoite sinänsä joten suostuin. Pari viikkoa meni. Tyttö otti yhteyttä ja tuli takaisin, kaikki oli hyvin taas. Noin viikko tästä kysyin, mitä varten taukomme oli. Aloin suoranaisesti kuulustella tyttöä ja tulihan se totuus sieltä! Hän oli taukomme aikana tavannut exäänsä, käynyt jätskillä, kutsunut jopa kotiinsa. Suutuin valtavasti, sillä mielestämme olimme sopineet aivan muuta. Tyttö oli asiasta oikeasti pahoillaan ja tsemppasi selvästi suhteessa. Annoin typeränä anteeksi.
Pari viikkoa meni taas ok. Sitten tyttö tuli viettämään iltaa ravintolaan, jossa olen töissä. Näin hänet istumassa siellä erään toisen miehen sylissä. Kysyttäessä mieshän oli vain kaveri, jne. mutta nyt alkoi mitta olla jo täysi. Olisi pitänyt jättää hänet Helsingin keskustaan ja ajaa itse vain kotiin työvuoron jälkeen. Olisi saanut kävellä itse sen 15km tai ottaa taksin.
Tästä ei oikeastaan enää toivuttu. Tyttö lähti 3kk vaihtoon Espanjaan ja suhde pistettiin poikki. Tytön mielestä minä tietenkin olin mielettömän mustasukkainen narsisti. Ei voinut ymmärtää miten exään ei saa pitää yhteyttä eikä kavereiden sylissä saa olla, kun siinä ei kuulemma ole mitään tunteita. Luottamus oli niin heikoissa kantimissa, ettei suhdetta enää mun puolelta voinut jatkaa. Tyttökään ei halunnut jatkaa, sillä kohtelin häntä kaiken tämän jälkeen niin huonosti.
Vielä siis 33v iässäkin voi olla näin typerä ja roikkua. Tyttö on mua aika paljon nuorempi, joten itseään tietenkin saa syyttää. Ei kyllä juuri ole viisastunut sitten nuoruuden päivien! Tässä annos arkipäivän komediaa siis teille kaikille.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ihminen kaipaa toista ihmistä niin kovasti, että on valmis kestämään kaikenlaista. Vasta jälkikäteen osaa katsoa asiaa ja huomaa monesti, että on antanut tehdä itsestään kynnysmaton...
Parempaa jatkoa sinulle.
Komedian tästä tekee se, että itse on 33v ja tyttö 21v. Lähdin tuossa tilanteessa olevan näin paljon nuoremman tytön matkaan. Hei järki käteen. Mutta eipä näitä asioita järjellä ajatella. En olisi koskaan uskonut, että annan itseni joutua tähän tilanteeseen. Treenaan paljon, teen töitä turvallisuusalalla, päivät kuluvat jotensakin ns. macho-bullshit -ympäristössä. Luulisi, että minussa olisi ollut alfaurosmeninkiä niin paljon, että olisin lopettanut suhteen heti. Mutta ei, heikko paska vaan jatkaa.
Mikä sulla oli tuossa ongelmana?
Itse soittelen, viestittelen ja tapaan useampaa exää, eikä avomiehelläni ole mitään ongelmaa asian kanssa.
Eihän tuossa nyt ollut mitään pahaa, jos ei tyttö pettänyt sua?
Älä itteäsi syytä. Äläkä missään nimessä pidä itseäsi heikkona. Päinvastoin olet vahva, kun uskallat heittäytyä tunteiden vietäväksi, vaikka lopputulosta ei voi tietää. Se on rakkautta, aitoutta.
Ja asiasta toiseen, älä anna tuon salitouhun ym. ulkonäkö/nuoruusihannoinnin mennä överiksi...jotenkin tuntuu että se muuttaa miestä, ei se bodattu pinta ja "macho-bullshit" korjaa henkisiä säröjä. Tulipahan mieleen, seurustelen itse 10v vanhemman kanssa, sinun ikäisesi. Miksi on muuten aika yleistä, että teidän ikäiset salimiehet löytävät itsensä nuoremman kainalosta...onko siinä jotain ikäkriisiin viittavaa, pelätään että menetetään oma viehätysvoima, ja siinä nuoressa naisessa on vielä viattomuutta, vouhkaamista, idealismia...ei vielä elämän tuomaa kyynisyyttä. Ihastuitko naisessa siihen, mutta huomasit, että hän ei ole vielä tarpeeksi kypsä tietämään, mitä itse haluaa? Se on yleistä parikymppisillä, muttei silti kannata ajatella että nuoremman matkaan lähteminen olisi aina virhe. Ei missään nimessä. Pidä silmäsi ja sydämesi avoinna, älä tee itsestäsi katkeraa. Koetut asiat vain tekevät sinusta vahvemman, kaikki kokemukset kasvattavat henkisesti.
Mun mielestä alfaurosmeininki on aika säälittävää, se on todellisen itsensä pakenemista, tarpeetonta pullistelua. Ehkä miehet sitä tarvii tietyissä yhteyksissä ja se heille suotakoon, mutta pidä itsesi aitona. Tsemppiä ja kyllä varmasti löydät vielä todellisen rakkauden!
Laitappas minulle postia [email protected], ihan oikeasti. Tämä ei ole enää läheltä liippaava juttu tai yhteensattuma. Voin todennäköisesti antaa sinulle monen monta vastausta mitä olet vailla.
No, sehän on ihan ihmiskohtaista, mutta kyllä mullakin sellainen ajattelutapa on, että exät on exiä, ei mitään kavereita. Tämäkin tietysti tapauskohtaista. On se nyt niin, että olis mustakin ikävää jos mieheni jatkuvasti tekstailis/tapailis entisiä seksikumppaneitaan. Kaverit on sitten erikseen. Mulla ei ainakaan ole sen suurempaa tarvetta ollut pitää exiä kavereina. Ja näillä nyt tarkoitan ihan vakavia suhteita, ei mitään säätöjä.
Tapauskohtaistahan tuo on, mutta ainakin omat suhteeni ovat aina pohjautuneet vähintään yhtä paljon ystävyyteen kuin seksiin. Ja itse en kyllä mielelläni skippaa hyvää ystävää elämästäni vain siksi että romanttinen suhde ei syystä tai toisesta kestä.
En myöskään ymmärrä tuota pettämispelkoa exien suhteen, sehän on nähty ja koettu jo? Luulisi että uudet ja sikäli kiehtovammat ihmiset olisi suurempi "vaara" suhteelle.
Onneksi oma mieheni ymmärtää ja luottaa ja onpa itsekin ystävystynyt parin exäni kanssa.
Minulle yksikään aikaisempi naiseni ei ole "exä". Olen jokaisen kanssa kokenut niin fantastisia seikkailuita ja hienoja juttuja että minä en millään voisi vain ohittaa heitä ja unohtaa jatkossa heidän olemassaolon. Kukaan ei ole rätti jota käytetään kunnes ei ole käyttöä enää ja heitetään pois. Jokainen on oma henkilönsä, persoonallisuutensa, myös eron jälkeen.
Olen hyvissä väleissä kaikkien aikaisempieni naisten kanssa, käyn kahvilla, lähettelen sähköposteja, kirjoitellaan tekstiviestejä ja soitellaan. Ainoa poikkeus on tuorein tyttöystäväni joka lähti tässä puolisen vuotta sitten hippulat vinkuen. Minulla ei ole mitään häntä vastaan enkä mitään pahaa hänelle koskaan tehnyt mutta hänelle on tärkeätä että ihmisistä tulee exiä eikä niillä ole enää ihmisarvoa. Toivottavasti tuo jonain päivänä muuttuu.
samaa mieltä m 1973:n kanssa!
No tuskin nyt kukaan ajattelee, että "heittää" noin vain exän elämästään. Kuten sanoin, jokainen tapaus on erilainen, mutta lähinnä pidän itse etäisyyttä niihin exiin, jotka ovat kovin tuoreita tapauksia. Jos yrittää kääntää saman tien eron jälkeen rakkaussuhteen ystävyyssuhteeksi niin voi käydä köpelösti. Joiltakin se voi onnistua, mutta järkevintä suhteen jälkeen on ottaa etäisyyttä. Aika näyttää sitten onko exästä ystäväksi.
..jos noihin viestettelyihin ja tapamisiin liittyy pikapanot, kaipailut yms. Niikuin minun tapauksessa on käynyt.. Yritettiin selvittää lasten asioiden selvityksillä yms. sellaisella soopalla, miks ex-vaimo käy miehen luona...ja sit mulle selvisi, että melkeinpä jokaisella kerralla "lastentapaamiset" olivatkin kiihkeitä panohetkiä... Kyllä pisti epäilemään mitä niiden lukuisten puheluiden ja viestittelyjen takana oikein oli... Kaikki puhelut käytiin salassa, siis kun puhelin soi, niin mentiin ulos puhumaan...
Itsekin olen sortunut siihen ja exä myös että roikuttiin toisissamme mutta puolisen vuotta sitten löysin uuden naisen joka on miljoon kertaa parempi!
Se on näin että exät on exiä! En näe mitään järkeä siinä että rampataan kahvilla jossain vitun exän tykönä. Soitellaan ja viestaillaan ja ollaan niin "ikuisia ystäviä" muka! Voi helevetti! Onneksi muija on samaa mieltä. Sille kun ex-avomies soittaa niin vastaus on että vittuako tänne soittelet ja lyö luuria korvaan! Mulla sama asenne.
Hei, alfauros : )
kun tunne vie niin ei siinä järjellä ole mitään tekemistä. Vaikka järkeilisi niin tunne on vahvempi ja saa voiton.
Itse 42-vuotiaana tapasin 34-vuotiaan miehen ja jäin koukkuun. Mies ei tapaillut exäänsä vaan kaikkia muita viehättäviä naisia ja jäi myös pettämisestä kiinni.
Kuitenkin pidin miehestä niin paljon ja annoin suhteen jatkua ja sama toistui uudestaan ja uudestaan! Itse koin miehen käytöksen "etsikkoajaksi" ja miehen etsivän itseään, sekä testaavan viehätysvoimansa jne...
Pidin itsestäni hyvää huolta, tapasin ystäviäni ja elin muutenkin itsenäistä elämää. Lopulta mies rauhoittui ja halusi asettua paikoilleen ja alkaa leikkimään kotia kanssani.
Elin silloin elämäntilanteessa, jossa läheiseni sairastuminen vei kaiken vapaa-aikani ja halusin keskittyä häneen. Vastaukseni oli kielteinen, mutta mies jatkoi huomioimistani ja tapaili minua silloin, kun se minulle sopi.
Neljänvuoden kuluttua muutimme yhteen ja asumme edelleen yhdessä. Suhteemma toimii ja luottamus pelaa, vietämme vapaa-aikamme yhdessä ja harrastamme samoja asioita. Sanonta, kerran pettää, niin pettää aina ei pidä paikkaansa!
Ei ole vielä henkisesti kasvanut aikuiseksi.
Mun tekisi mieli kertoa sinulle mun tarina. :)
Että nainen ei vaan ollut 21 vuotias?
Ei ollut ihan 21v mutta hyvin lähellä, nimittäin 20v. Noh, aivan kohta 21v. Kerro ihmeessä tarinasi. Tämä tyttö erosi hyvin hiljan eräästä toisesta ja en pysty edes kuvittelemaan, mitä kaikkea tämä mies on saanut kestää.
En kerro tästä omasta tarinastani sen enempää, tarkennan vain että tyttö ketä minä tarkoitan on 21 ja täyttää ensiviikolla 22. Ajattelin nyt varmistaa vielä että tuo ei ollut mikään kompa.
rakkaus on sokea (jopa vielä näin miltee 35v iässäkin)
että muija oli yksinkertaisesti mielestäsi vaan niin hyvän näköinen että kannatti vähän pinnistellä. Nimittäin meiläläiseltä vanhalta riipputissiltä ei kukaan sietäis tuollaista käytöstä. Onneksi ei kyllä tarvikkaan.
Moi Rajamäki,
halusin vaan tsempata sua, että meitä muitakin on yli kolmekymppisiä jotka joutuu jälkeenpäin ihmettelemään, miten kuvittelin jutun onnistuvan. itse olen 31-v. nainen ja tuntuu et aina ihastun niin pinnallisin kriteerein et sitten kun suhteen pitäisi alkaa rakentua, se loppuu alkuunsa kun toinen on ihan eri planeetalta. Pitäisi kai vaan itse älytä ihastua vain potentiaalisiin kumppaneihin.. vaikeita on nää asennemuutokset...