Haluaisin kuulla ihmisten mielipiteitä siitä, pitäisikö työttömän ihmisen olla valmis jättämään entinen elämä ja ystävät taakseen, jos hänellä olisi mahdollisuus työllistyä ihan toisella puolella suomea?
Minulla on nyt edessäni piakkoin tällainen valintatilanne missä pitäisi päättää että otanko vastaan oikean hyväpalkkaisen työn itselleni vieraassa paikassa, vai valitsenko sen sijaan pienipalkkaisen harjoittelussa tutulla paikkakunnalla jossa minun koko sosiaalinen verkostoni on. Olen sinkku, joten nykyisessä asuinpaikassani ei minua mikään parisuhde pidättele. Perhe ja ystävät ovat kuitenkin täällä ja en haluaisi muuttaa kuitenkaan heistä hirvittävän kauas..ylipäätänsä pääkaupunkiseutu jossa tämä "oikea" pesti olisi, ei minua pohjoisen ihmistä hirveästi innosta..
Olen siis nyt pattitilanteessa johon en tunnu keksivän vastausta..voisin kituutella työharjoittelurahalla täällä pohjoisempana tai sitten lähteä "oikeisiin" töihin etelään. Etelässä en tosin tuntisi ketään joten tämä yhtälö hieman hirvittää. Siellä ollessani en myöskään pääsisi näkemään perhettä ja ystäviä enää niin usein kuin haluaisin(vaikka siihenkin varmaan tottuisin).
Mutta kuitenkin..perimmäinen kysymys on..kumman te ihmiset priorisoitte korkeammalle..sosiaalisen verkostonne vai työpaikan? Olisinko täysi luuseri ja epäonnistuja jos en nyt ottaisi riskiä ja lähtisi töiden perässä uuteen paikkaan?
Kiitos kommenteistanne jo etukäteen!=)
Minulla on nyt edessäni piakkoin tällainen valintatilanne missä pitäisi päättää että otanko vastaan oikean hyväpalkkaisen työn itselleni vieraassa paikassa, vai valitsenko sen sijaan pienipalkkaisen harjoittelussa tutulla paikkakunnalla jossa minun koko sosiaalinen verkostoni on. Olen sinkku, joten nykyisessä asuinpaikassani ei minua mikään parisuhde pidättele. Perhe ja ystävät ovat kuitenkin täällä ja en haluaisi muuttaa kuitenkaan heistä hirvittävän kauas..ylipäätänsä pääkaupunkiseutu jossa tämä "oikea" pesti olisi, ei minua pohjoisen ihmistä hirveästi innosta..
Olen siis nyt pattitilanteessa johon en tunnu keksivän vastausta..voisin kituutella työharjoittelurahalla täällä pohjoisempana tai sitten lähteä "oikeisiin" töihin etelään. Etelässä en tosin tuntisi ketään joten tämä yhtälö hieman hirvittää. Siellä ollessani en myöskään pääsisi näkemään perhettä ja ystäviä enää niin usein kuin haluaisin(vaikka siihenkin varmaan tottuisin).
Mutta kuitenkin..perimmäinen kysymys on..kumman te ihmiset priorisoitte korkeammalle..sosiaalisen verkostonne vai työpaikan? Olisinko täysi luuseri ja epäonnistuja jos en nyt ottaisi riskiä ja lähtisi töiden perässä uuteen paikkaan?
Kiitos kommenteistanne jo etukäteen!=)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä minä lähtisin etelään. Se todennäköisesti kuitenkin vie elämääsi eteenpäin ihan eri tavalla kuin jumiin jääminen nykytilanteeseen.
Pidä kuitenkin koko ajan verkot vesillä pohjoisessa niin että kun siellä tulee sopiva paikka vastaan, voit palata. :-) Ja työllistyminen pohjoisessakin lienee todennäköisempää, jos alla on jo hyvä työsuhde eikä vain satunnaisuuksia.
En tiedä mitä tuo työharjoitteluraha tarkoittaa, mutta jos siihen liittyy yhteiskunnan tukiaiset niin suosittelen tietenkin sitä hyväpalkkaista "oikeata" työtä täällä etelässä. Suomi on aika pieni maa, lentelet tai junailet helposti kotiseudulle.
Moni tekee näin, että lähtee sinne pkseudulle ja sitten palaa kotiseudulleen, kun työkokemusta on karttunut. Nykyaikana moni lähtee opiskelemaankin kauas, ulkomaita myöten. Onhan sähköposti, kulkuneuvoja ja puhelin keksitty! Harjoittelu kun valitettavasti on sellaista, että moni työnantaja ei sitä työkokemuksena arvosta, riippumatta täysin mitä olet harjoittelussa tehnyt.
Itse lähtisin kauemmaksi, kokemykset myös avartavat.
Minulla on ollut vaikeaa (tosin en asukaan kotiseudullani) kun en ole perheen (mies ja lapsia, joista toinen pitkäaikaissairas) vuoksi päässyt lähtemään ja olen jäänyt tukityö-harjoittelu-työvoimakoulutuskierteeseen, missä taidan olla lopun ikääni. Oikeat työt eivät harjoittelukokemuksella auta.
Tänne vaan! Mistä luulet että muuttoliike syntyy ellei siitä kun ihmiset muuttaa pohjoisesta etelään? Täällä on suurin osa muualta kotoisin, joten saat uusia verkostoja entisten lisäksi. Ei ne kotiverkostot siitä mihinkään häviä jos et koko ajan ehdi näkemään niitä ihmisiä, sukulaiset ja ystävät pysyvät siellä ja tapaat niitä sitten lomilla. Ja puhelimet on keksitty.
Minullakin oli ensin ennakkoluuloja etelään muuttamisesta, mutta sitten kun olin täällä jonkin aikaa asunut niin huomasin että se kotipaikka olikin aika pieni ja rajoittunut. Täällä on vapaampaa ja mukavampaa. Ei ole ehkä sellaista huolenpitoa ja välittämistä kuin pohjoisessa läheisten kesken, mutta ei ole myöskään kyttäämistä tai vahtimista. Nyt kun olen tutustunut ihmisiin ja saanut ystäviäkin, on tietsyti välittämistä mutta silti sitä kyttäämistä, ja tuntuu paremmalta asua täällä.
Minä ainakin viihdyn oikein hyvin. Kotiseudulla käyn kylässä kun sukulaiset ovat siellä, mutta aina tulen tänne mielelläni takaisin.