Olen 25-v. nainen ja kuppikokoni vaihtelee 70F-75E/DD välillä. Suuret rintani ovat häirinneet minua jo useamman vuoden ja pitkän harkinnan tuloksena olen päättänyt hakeutua lääkärin vastaanotolle mahdollisimman pian ulkomailta Suomeen palattuani.
Oireina ovat ne tuikitavalliset päivittäiset niska-hartia-selkä-päänsäryt unohtamatta isojen rintojen aiheuttamia henkisiä kärsimyksiä. Rintani ovat kiinteät, mutta painavat kuin synti. Olen aina urheillut ja muutenkin huolehtinut itsestäni, joten ylipainoa ei ole. Pituuden ja painon suhde on 178cm/65-68kg ja tavoitteenani on saada paino pysymään 65 kg:n tienoilla tai hieman alle vuoden loppuun mennessä. Pääsen plastiikkakirurgilla käymään aikaisintaan tammikuussa, jos saan YTHS:ltä lähetteen lokakuussa Suomessa lomaillessani.
Kuka osaisi sanoa mitkä ovat mahdollisuuteni päästä hoitoon puoli-ilmaiseksi eli toisin sanoen ilmeisesti julkiselle puolelle? Onko mitenkään mahdollista saada edullista leikkausta yksityisellä? Kuinka hyvää työtä julkisella puolella tehdään? Onko jollain kokemuksia Turun plastiikkakirurgeista? Opiskelen Turussa, mutta voinko hakeutua esim. Helsingin YTHS:n kautta hoitoon, jos siellä on paremmat lääkärit? Miten Kelan pisteytys toimii korvausta haettaessa? Kauanko joutuu jonottamaan ennen leikkaukseen pääsyä?
Arpien paraneminen, mahdollinen imetyskyvyn häviäminen ja muut leikkausriskit pelottavat, mutta uskoisin olevani silti erittäin tyytyväinen, jos saisin rintani pienennettyä 70C-75B/C kokoon, joten olen valmis ottamaan riskin. Jos jollain about mun ikäsellä on tehty kyseinen toimenpide, niin olisi mukava kuulla kokemuksia. Parantuuko arvet helpommin jos leikataan näin nuorena? Mitä tapahtuu silloin, jos imettäminen on mahdollista - rinnat turpoavat ja sitten lurpsahtavat, vai? Onko mitään järkeä tehdä leikkausta ennen raskautta? Lapsia ei ole vielä tiedossa ehkä useampaan vuoteenkaan, joten turhaa en viitsisi enää kärsiä montaa vuotta.
Kiitos paljon kaikille, jotka jaksatte auttaa :)
Oireina ovat ne tuikitavalliset päivittäiset niska-hartia-selkä-päänsäryt unohtamatta isojen rintojen aiheuttamia henkisiä kärsimyksiä. Rintani ovat kiinteät, mutta painavat kuin synti. Olen aina urheillut ja muutenkin huolehtinut itsestäni, joten ylipainoa ei ole. Pituuden ja painon suhde on 178cm/65-68kg ja tavoitteenani on saada paino pysymään 65 kg:n tienoilla tai hieman alle vuoden loppuun mennessä. Pääsen plastiikkakirurgilla käymään aikaisintaan tammikuussa, jos saan YTHS:ltä lähetteen lokakuussa Suomessa lomaillessani.
Kuka osaisi sanoa mitkä ovat mahdollisuuteni päästä hoitoon puoli-ilmaiseksi eli toisin sanoen ilmeisesti julkiselle puolelle? Onko mitenkään mahdollista saada edullista leikkausta yksityisellä? Kuinka hyvää työtä julkisella puolella tehdään? Onko jollain kokemuksia Turun plastiikkakirurgeista? Opiskelen Turussa, mutta voinko hakeutua esim. Helsingin YTHS:n kautta hoitoon, jos siellä on paremmat lääkärit? Miten Kelan pisteytys toimii korvausta haettaessa? Kauanko joutuu jonottamaan ennen leikkaukseen pääsyä?
Arpien paraneminen, mahdollinen imetyskyvyn häviäminen ja muut leikkausriskit pelottavat, mutta uskoisin olevani silti erittäin tyytyväinen, jos saisin rintani pienennettyä 70C-75B/C kokoon, joten olen valmis ottamaan riskin. Jos jollain about mun ikäsellä on tehty kyseinen toimenpide, niin olisi mukava kuulla kokemuksia. Parantuuko arvet helpommin jos leikataan näin nuorena? Mitä tapahtuu silloin, jos imettäminen on mahdollista - rinnat turpoavat ja sitten lurpsahtavat, vai? Onko mitään järkeä tehdä leikkausta ennen raskautta? Lapsia ei ole vielä tiedossa ehkä useampaan vuoteenkaan, joten turhaa en viitsisi enää kärsiä montaa vuotta.
Kiitos paljon kaikille, jotka jaksatte auttaa :)
Vastaukset 37
Vanhimmat
Älä ihmeessä pienennä kiinteitä suuria rintojasi. Nehän ovat yksi naisellisuuden mitta. Suurilla ja näyttävillä rinnoilla olet myös miesten mieleen.
Itse suurennutin rintani kokoon D-E ja olen todella tyytyväinen saamaani huomioon.
mee ny muualle, kun et mitään ymmärrä...
Kyllä pienemmillä rinnoillakin voi olla nainen aivan 100%:sesti! Rintojen koko ei määrittele naiseutta ja oikeutta tuntea olevansa nainen. Tarkoituksenani ei ole poistattaa rintojani, vaan tehdä niistä sopusuhtaisemmat muuhun vartalooni nähden ja näin yksinkertaisesti helpottaa elämääni.
Yhtä asiaa ihmettelen lueskeltuani näitä pienennykseen meneviä.
Usein valitetaan isojen rintojen aiheuttavan henkisiä kärsimyksiä; miksi? Miten ihmeessä? Ei kai nyt kenenkään itsetunto voi niin huono olla, ettei kestä, jos miehet ja miksei naisetkin tuijottaa. Miehet katselevat kuitenkin hyväksyvästi ja naiset todennäköisimmin kateellisina. Eli itsetuntoahan tuon pitäisi nimenomaan kohottaa. Vai mistä on kyse?
Toki ymmärrän rintojen pienennyksen fyysisten oireiden takia, etenkin, jos selkä- ja hartiaseudun lihasten vahvistaminen ei tuo tulosta. Tosin harva nainen taitaa noita keinoja tosissaan kokeilla ennen pienennykseen menoa.
Mua vähän ottaa pattiin tälläset kommentit. Ilmeisesti kirjoittaja on "normaalikokoinen" eikä siis ymmärrä että ei naisesta välttämättä ole mukavaa joutua katseiden, puheiden ja kourinnan kohteeksi rintojensa takia. Ja jos sulle kasvais d-kupin rinnat ala-asteella niin voisi kuvitella että siitä saa kuulla jonkin verran... Ja jos tällaisesta asiasta saa kuulla pilkkaa (niin, kaikki kommentti ei ole positiivista) jo hyvin nuorella iällä, niin oikea suhtautuminen asiaan on vaikeeta. Ja miks ihmeessä mun pitäis hyväksyä ulkopuolisen tuijottavan mun tissejä, ei ketään sovi tuijottaa! Mun itsetuntoni ei myöskään ole kiinni tästä asiasta, mä vaan en halua että mua määritellään mun rintojen koon perusteella.
Totta on se että nuorena olisin tarvinnu pienennyksen henkisten syiden vuoks, nyt olen leikkaukseen menossa fyysisten oireiden takia. Ja aina puhutaan että pienirintaiset kärsii suunnattomasti henkisesti, miks tää on vaikee ymmärtää? Eikä ne miehet kuitenkaan aina tykkää vaikka tämä yksi kirjoittelija ylempänä niin koittaa itselleen ja muille todistella...
miten muka niitten lihasten vahvistaminen auttaa E ja F kuppiin? minä olen tehnyt ylälihasliikkeitä 15 vuotiaasta lähtien ja ei muuten auta. jos on isot rinnat niin ne paina, niistä tulee hengitysvaikeuksiakin. liikunnassa erityisen hankalat. koko ajan tiellä. mitkään urheilurintsikat alle 50 euroa ei auta liikkuvuuteen. itse jouduin luopumaan ratsastuksesta rintojen koon takia mikä harmittaa hirveästi.
just tuo että ala-asteesta lähtien on ollut isot rinnat ja isoimmat luokasta alkaa lannistamaan itsetuntoa. ihmisten tuijottaminen tekee vain friikki olon ei se hivele itsetuntoa. sitten saa miettiä treffeillä että pitääkö tyyppi minusta vai rinnoista vain. etenkin jos yrittää oikeasti keskutella jostain se on noloa kun toinen tuijottaa rintoja.itse etsin oikeaa rakkautta en rintojen ihailua.
muuten paljon silikonit painaa? veikkaan että paljon vähemmän kuin rintarauhaskudos..
Niin monet ovat näköjään vetäneet herneen nenään kirjoituksestani, että näköjään se koira älähtää...
Tiedoksi, että olen kyllä itsekin isorintainen, 34-v, 174 cm, 71 kg, 80F, joten rintani ovat isommat kuin sinun. Koska ne ovat luomut, ne ovat jo vähän riippuvat, mutta kauniit silti - niin omasta kuin miehenikin mielestä.
Itse en ole kokenut henkistä kärsimystä rinnoistani koskaan; kieltämättä olin vähän hämmentynyt, kun ne alkoivat 10-vuotiaana kasvaa, mutta koska vertailuryhmänäni oli perheeni muut naiset, jotka myös ovat isorintaisia, en kokenut asiaa mitenkään oudoksi tai kiusalliseksi. En myöskään koskaan ottanut mitenkään vakavasti kiusoittelua tms, kaipa itsetuntoni oli jo silloin vahva.
Mitä tulee fyysisiin vaivoihin, niitä minulla oli vain vähän aikaa kasvuiässä, mutta sitten voimistelunopettajani koulussa antoi hyvät neuvot, miten monipuolisella ja hartiaseudun ja yläselän lihaksia vahvistavalla liikunnalla pääsen säryistä eroon. Ja keinot tepsivät - edelleen.
Mitä tulee tuijotukseen, mitä sillä on väliä? Etkö itse koskaan katso ketään pidempään? Harva taitaa kuitenkaan sinuakaan ihan tuijottaa, katse saattaa viivähtää rintasi rekisteröiden, mutta jatkaa sitten matkaa...
Mitäpä muuten tekisit, jos saisit esimerkiksi jännetupen tulehduksen ranteeseen - antaisitko amputoida kätesi vai yrittäisitkö kuntouttaa ranteesi seudun lihaksia vahvistavilla liikkeillä? Kuten aiemmin sanoin, harva nainen yrittää tosissaan tehdä asialle mitään ennen rintojen pienennykseen menoa, laiskoja kun ovat.
Ja jotta asia tulisi selväksi, en ole todellakaan pienennysleikkauksia vastaan, ymmärrän aivan hyvin, että selvästi eriparia olevat rinnat saattavat olla esteettisesti oudon näköiset, että todella ylisuuret rinnat ovat hankalat, että oikein tehdystä jumpasta huolimatta kaikki eivät pääse säryistä eroon. Mielestäni leikkauksiin turvaudutaan vain liian hätäisesti, vaivautumatta kokeilemaan muita vaihtoehtoja. Mutta jokainen tekee tietysti omat ratkaisunsa, kunhan asiaa vain ihmettelen!
Henkisillä kärsimyksillä viittaan siihen, että hyvin usein - ellei lähestulkoon aina - miehet kiinnittävät ensimmäisenä huomionsa rintoihini. Ei siinä mitään - ihan kivaahan se on saada huomiota. Mutta kun he puhuvat rinnoilleni sen sijaan, että katsoisivat kasvoihini ja sitä jatkuu vuosia ja vuosia, eivätkä ihmiset lakkaa kyselemästä ovatko rintani aidot vai onko mulla silikonit, päivittelevät, että onpas sulla melonit ja tuijottavat häikäilemättömästi ilman minkäänlaista häpeää, niin jo alkaa rasittaa.
Jokainen voi kuvitella, että Suomessa saamani huomio pysyy kohtuuden rajoissa, mutta Etelä-Euroopassa vaalea nainen kunnon rintavarustuksella herättää sellaista huomiota, että rauhassa ei saa olla hetkeäkään. Ei musta oo kiva kuulla muutaman sekunnin välein kommentteja mahtavista rinnoistani ja olla koko ajan monen silmäparin tuijotuksen alaisena. Pitäisi varmaan olla tyytyväinen, mutten osaa enkä ymmärrä miksi ylenpalttinen huomio ei saisi häiritä minua. Tottakai se häiritsee, sillä ei saa hetkeäkään olla rauhassa ilman että joku huomauttelee jotain.
On totta, että monet miehet pitävät suurista rinnoista ja ovathan ne naiseuden symboli, mutta kyllä monille pienemmätkin riittävät. En näe mitään syytä kantaa tämänkokoisia meloneja muuten sopusuhtaisessa vartalossa ja kärsiä päivittäin kivuista, kun helpommallakin voisi elämässä päästä.
Ystäväni, joiden rintavarustus on pieni/normaali, eivät ongelmaani voi edes käsittää. Takovat vain järkeä päähäni sanoen, että "hulluhan sä oot jos sä pienennät rintojasi, olisit tyytyväinen että sulle on suotu tollaset". Mun itsetunto on sen verran hyvä, että jos rinnoista lähtee kilo tai kaksi, niin en usko että se siitä ainakaan musertuu - ehkä päinvastoin, koska elämä pienempien rintojen kanssa on helpompaa: on helpompaa (ja halvempaa) löytää kivoja alusvaatteita/bikinejä/vaatteita, voi olla ilman rintsikoita, ei tarvitse kärsiä samalla lailla rintojen pomppimisesta urheillessa etc. etc. Yksinkertaisesti olisin tyytyväisempi elämääni, jos saisin muutaman sata grammaa pois rinnoistani.
Salitreeni ja fysioterapeutin antamat ohjeet eivät ole auttaneet vielä tähän mennessä, ja lääkärikin on joskus maininnut, että oireet varmasti johtuvat rintavarustuksestani. Ajattelin varmuuden vuoksi tiputtaa nyt syksyn mittaan muutaman kilon, jotta voin sitten todeta lääkärillä, ettei rinnat mihinkään ole pienentyneet. Vaikka lihoisin tai laihtuisin, niin rauhaskudoksen määrä ei muutu miksikään ja rasvaa rinnoissani ei pahemmin ole.
Eikö jokainen kuitenkin saa tehdä itse omaa elämää koskevat päätökset aivan itse. Jollet ymmärrä valintaani, niin ole sitten ymmärtämättä ;)
Mä nyt "älähdän" taas vaikken kommenttia ymmärtänytkään... Mistä päättelit että sinun rintasi ovat isommat kuin minun? Jos mulla oli 11 v. d-kupit niin ei se kasvu siihen jääny. 14 vuotiaasta lähtien oon ollu nykyisessä koossa 70G. Ne on kiinteet, kauniit... ja aikas pirun painavat. Ja oikeesti ilman mitään pottuilua, sä saat olla onnellinen että sua ei olla kiusattu etkä oo tuntenu oloos epämukavaks rintojes takia, mut ota huomioon et suuri osa naisista kärsii siitä. Eikä kannattas haukkua naisia laiskaks ettei omin neuvoin pääse eroon kivuistaan, mulla esim. on selkäranka mutkalla painon takia, joten eipäs yleistetä. Ja voit olla varma ettei julkiselle puolelle pääse ilman todellista haittaa, tänä päivänä ei leikellä turhaan. Yksityinen puoli on sit asia erikseen ja jokaisen oma päätös. Joten tän enempään en aio asiasta älähtää, mut kannattaa muistaa et vaikka omat asiat on hyvin niin meitä on muitakin.
kun jo 7-luokkalaisena päätyy jatkuvasti 9-luokkalaisten poikien kourimaksi (vetivät mm. piiloon rappujen alle ja kävivät joukolla käsiksi rintoihini ja vietin koko nuoruuteni uskoen, että vika oli jotenkin minussa), aikuisenakin vielä ihmiset muistavat minut vain rintojeni takia "ai niin se olise jolla oli ne isot tissit", ystävät (?) suhtautuvat neuroottisesti peläten miestensä olevan kiinnostuneita minusta seksuaalisessa mielessä, miesten viheltelyt ja tuijotukset joka paikassa(tuntee itsensä halvaksi), vieraiden naisten ilkeät ja pisteliäät kommentit, yleinen uskomus että isorintainen nainen on miehenkipeä, tyhmä bimbo....listaa voisi jatkaa vaikka kuinka.
Itseasiassa edellä mainitsemani asiat ovat tehneet minusta vahvemman, mutta aina välillä vieläkin kirpasee. Joten ymmärrän täysin jos joku haluaa pienentää rintojaan.
Ottamatta lainkaan kantaa tuohon rintojen pienennykseen, haluan kuitenkin hieman ottaa kantaa tähän muuhun tässä ketjussa sivuttuun...
Ymmärrän kyllä teitä, hyvät naiset, jotka olette joutuneet kokemaan ikäviä asioita pelkästään rintojenne koon vuoksi.
Nimittely ja viheltely on aina ikävää ja sehän on sanomattakin selvää, ettei kehenkään saisi käydä käsiksi. Toisaalta uskon, että nämä nimittelijät tekevät samoin muillekin ihmisille sukupuolesta ja rintojen koosta riippumatta, ette siis ole ainoita, jotka heidän ilkeydestään kärsivät. Ja uskoisin, että naiset, jotka saattavat esiintyä vihamielisesti, tekevät niin, koska teillä on jotain sellaista, mitä heillä ei ole. Ehkä syy on mielestänne huono, mutta he ovat kateellisia. Vahvaitsetuntoiset ja oikeasti itsensä kanssa sinut olevat naiset tuskin kokevat teidät uhkaksi vaikka eivät olisikaan itse isorintaisia.
Mitä tulee tuohon tuijotukseen, sekin on luonnollisesti ikävää, jos joku ihan oikeasti vain tuijottaa. Tosin olen itse huomannut, että pienikin katse tulkitaan heti tuijotukseksi. Itse pidän isorintaisista naisista vaikka en naista niiden perusteella arvotakaan, muut asiat kun ovat paljon tärkeämpiä; isot rinnat ovat vain minulle jostain selittämättömästä syystä naiseuden symboli, ehkä siksi, että ne näkyvistä vartalonosista eniten poikkeavat miehen vastaavista. Tästä syystä minä ihan vaistomaisesti, ajattelematta, katseellani rekisteröin kohtaamani naisen rinnat, enkä todellakaan jää tuijottamaan. Silti useinkin huomaan naisen närkästyvän, ilmeisesti hän arvelee minun pitävän häntä kävelevänä tissiripustimena vaikka tämä ei todellakaan pidä paikkaansa. Usein tällainen lyhytkin katse jo siis saa naisessa aikaan negatiivisen reaktion ja minut tuomitaan samaan kastiin viheltelijöiden ja kourijoiden kanssa.
Yrittäkää siis, hyvät naiset, ymmärtää, että vaikka huomaatte jonkun miehen katseen viivähtävän hetken rinnoissanne, älkää heti tuomitko häntä kuolaavaksi idiootiksi. Antakaa hänelle mahdollisuus todistaa toista; voihan olla, että hän osoittautuu oikein mukavaksi ja korrektiksi ihmiseksi. Tuskin itsekään haluaisitte itseänne tuomittavan, jos pidätte esimerkiksi miehen pepusta ja joskus annatte katseenne vaeltaa hetkeksi jonkun takamukselle.
Jää sitä tuijotettavaa siihen siltikin vielä vaikka ylisuuria raskaita rintojaan pienentäisikin. Ajattelepa itse jos kantaisit joka päivä mukanasi appelsiinin kokoisia palleja.. elämää saa ja pitää helpottaa jotta ihmisen elämisen laatu kohenee.
Et näemmä lukenut lainkaan tuota tekstiäni vai onko sinulla luetun ymmärtämisen kanssa vaikeuksia?
En siis tuijota, enkä myöskään paheksu rintojen pienennyksiä. Menikö tällä kertaa perille?
Ihmettelen mitä yleensä lueskelet näitä ketjuja ellet ole jotenkin liian kiinnostunut naisten etuvarustuksista?
Niin sitä tuli taas leimatuksi ala-arvoisilla vihjailuilla jonkinasteiseksi pervertikoksi...
Syitä näiden keskustelujen seuraamiseen on monia - miehilläkin. Omani on ammatillinen. Menemättä yksityiskohtiin, mm. tätä palstaa lukemalla yritin selvittää, onko onnistuneenkin leikkauksen ja hoidon jälkeinen, rintojen pienenemisestä johtuva masentuneisuus yleistäkin rintasyöpäpotilailla. Entä vapaaehtoisesti leikkaukseen menneillä, ovatko he kaikki olleet leikkauksen jälkeen yksinomaan tyytyväisiä?
Oma kirjoitukseni oli vain kannanotto, kun monet ketjussa kirjoittaneet kertoivat omista ikävistä kokemuksistaan, jotka olivat vaikuttaneet heihin psyykkisesti. Lainkaan vähättelemättä heidän kokemuksiaan halusin vain sanoa, omiin kokemuksiini perustuen, ettei kaikki ole aina niin mustavalkoista kuin saattaa näyttää. Epäonnistuin yrityksessäni surkeasti, senhän näkee jo negatiivisesta ja asenteellisesta vastauksestasi.
Enempää en aio tästä asiasta enää kirjoittaa, hyvää jatkoa ja onnea leikkaukseen meneville!
Keskustellessani psykiatrian alan ammattilaisten kanssa, he ovat todenneet, ettei tällaisilla avoimilla keskustelupalstoilla kannata käydä. Näiltä saatava tieto on hyvin värittynyttä, eikä varsinkaan vastauksia kannata kirjoittaa.
Olitpas sä saanut typeriä kommentteja. Musta on hienoo että täällä miehetkin kommentoi ja kurjaa ettei se joillekin toisille sovi. Sulla oli hyviä mielipiteitä ja ainakin mua kiinnostaa kuulla miesten puoli asiasta. Itse olen kärsinyt isoista rinnoistani jo monta vuotta ja jonotan nyt pienennykseen. Kiitos tsempistä ja anna muitten kotkottaa!!
Ns.kauneusleikkauksen jälkeinen masennus on ERITTÄIN yleistä, riippumatta onnistumisesta.
Joskus se on vain reaktio kaiken tapahtuneen jälkeen.
Näistä tiedotetaan vaan meillä Suomessa niin tosi vähän.Kaikkinainen epätietoisuus ja pelko lopullisesta onnistumisesta ja paranemisesta lisää ahdistusta.
Minulla tietoa, kokemusta omalta kohdalta ( ja myös ammatillisesti)
ihan vain tiedoksesi, lähes kaikkien alojen ammattilaiset käyvät lukemassa omiin aihealueisiinsa kuuluvia keskustelupalstoja. Vaikka nämä pääsääntöisesti ovat täynnä puppua ja siivotonta käytöstä, niistä näistä kuitenkin saa osviittaa ihmisten mielipiteistä, uskomuksista, luuloista, todellisen tiedon tasosta, puheenaiheista yms.
Suurin osa ammattilaisista ei kuitenkaan jaksa/viitsi vastata, koska keskusteluun osallistuminen ei ole heidän intresseissään.
"Yrittäkää siis, hyvät naiset, ymmärtää, että vaikka huomaatte jonkun miehen katseen viivähtävän hetken rinnoissanne, älkää heti tuomitko häntä kuolaavaksi idiootiksi. Antakaa hänelle mahdollisuus todistaa toista; voihan olla, että hän osoittautuu oikein mukavaksi ja korrektiksi ihmiseksi."
Tein itseasiassa niin, lähdin tanssimaan miehen kanssa joka ei saanut katsetta irti rinnoistani. Ensimmäiset 2 viikkoa hän puhui ainoastaan rinnoilleni, mutta nostettettuaan katseensa hänestä paljastui ihana, lämmin, ymmärtävä, älykäs mies, jonka kanssa olen ollut erittäin onnellisesti naimisissa yli 15 vuotta.
Kiitos hyvistä kommenteistasi, on mukava lukea miehenkin näkökantoja! Varmaankin moni nainen tosiaan on hieman yliherkkä reagoimaan negatiivisesti huomatessaan pienenkin silmäyksen rintavarustuksen suuntaan, ei tosiaankaan pitäisi. Kyllä ne varsinaiset tuijottajat käyttäytyvät kuitenkin toisin, huutelijoista ja kähmijöistä puhumattakaan! Onneksi he ovat kuitenkin hyvin pieni vähemmistö.
Olen myös pahoillani kanssasisariltani saamistasi ikävistä kommenteista!
Mä en voi ymmärtää sitä, että jos joku rintojen pienennyttäjä pyytää apua ja neuvoa hengenheimolaisilta. Ni mitä piip piip piip tänne tulee nämä suurien tissejen kannattajat neuvovaan ja väittämään että toinen on väärässä.
Eiköhän jokainen joka on tohon leikkaukseen menossa ole päätöksensä tehnyt jo. Tosi ärsyttävää kun yrittää ite saada tietoa aiheesta (oon itekkin leikkaukseen menossa) ja sit välissä on AINA näitä 'mä en voi ymmärtää piennennyttäjiä'. Pistäkää oma keskustelu käyntiin aiheesta jos on ihan pakko aiheesta avautua.
Pientä kunnioitusta toisten päätöksiä kohtaan!!! Murrrrrr.
Tää on piiitkä juttu, jota on vaikeaa lyhyesti selitellä, siispä tässä linkki.. :)
http://keskustelu.plaza.fi/ellit/liikunta-ja-terveys/keskustelu/t1607729
Toivottavasti toimii ja aukeaa.. :)
Ymmärrän halun pienentää, mulla oli koko 90DD/E ja olen lyhyt. vaatteita oli vaikea löytää, koska isojen tyttöjen (rinnan kohdalta mahtuvat) koot olivat vyötäröltä liian isoja ja pitkiä. kipuja oli myös ja iho ärtyi.
julkisella leikataan vain terveydell. ei esteettisistä syistä, mutta varmaan pääset julk. tärkeä mitta kaulakuopasta nänninpäähän yli 27 cm. mmulla oli 31 ja 33 cm, ja yleensäkin haitta ryhdille, niskalle jne.
yths/terkkarin lekuri varmaan laittaa lähetteen. pidän erittäin tod.näköisenä että pääset julkiselle. maksat vain sairaalamaksut eli noin 26 e vrk, itse oli sairaalassa 2 vrk. ja tietty lääkärikäynnit mut ne ei oo julkisel paljon. hintaero yksityiselle on huima, tietääkseni hesas leikkaukset 3000-5000 e.
en usko että saa yksityisellä edullista leikkausta, kelan korvausta ehkä vähän mut silti jäisi tonneja itse maksettavaksi.
en tiedä voitko hakeutua hesan yths kautta. usein samat lääk. leikkaa sekä julk. että yksityisel, ainakin mulla näin töölössä.
arpien paraneminen on yksilöllistä, iän vaikutuksesta en osaa sanoa. itse olin 35 leikkauksessa ja 1 lapsi, nyt siis 36.
rintojen muoto muuttuu väistämättä raskauden ja imetyksenaikana, se on rinnankehityksen viimeinen vaihe. painonvaihtelu eli lisäys tietty vaikuttaa rintoihin. olen kuullut terkkarilta että jos paino nousee paljon piennenn. jälkeen, rinnat on kahta kauheemmat.
pienennysleikkauksissa on mahdollista pyrkiä pitämään imetyskyky eli etteivät irrota nänniä vaikka siirtävätkin sen. eli eivät katkaise maitotiehyitä. kannataa kysellä lääkäriä joka osaa tämän tekniikan. tosin kukaan ei voi sanoa että voisitko nytkään imettää. esimerkiksi äitini ei voinut imettää siskoani ja eikä mitään rintaleikkauksia oltu tehty. koska nänniä leikataan voi siitä tulla hermosto vahinkoja mutta ne käsittääkseni parantuvat ihan hyvin vaikka siinä saattaa kestää muutama vuosi. itse olen 20 vuotias ja olen menossa nyt talvella leikkaukseen 75 D/E koko. nuoruuden pitäisi auttaa parantumiseen ja hyvän kunnon. siihen rupsahtamiseen lasten tulon yhteydessä voi vaikuttaa, etenkin pitämällä tukevia rintaliiveja, vahvistamalla lihaksia siellä alla. rintaliivejä pitäisi pitää silloin myös yöllä.
Olisiko jollain kokemusta imetyskyvyn säilymisestä/menetyksestä leikkauksen myötä? Entä onko tällä palstalla ketään, jolle olisi tehty leikkaus 25 ikävuoden paikkeilla ja kokemusta siitä, miten arvet paranevat ja miten näkyviksi ne tulevat jäämään? Onko antaa suosituksia hyville plastiikkakirurgeille? Miten hyvä kunto siis vaikuttaa leikkauksesta toipumiseen ja arven parantamiseen? Olisiko jotain, joka osaisi kertoa, mitä pienennetyille rinnoille tapahtuu raskauden ja imetyksen jälkeen? Kiitos kaikille, jotka ovat kirjoittaneet asiallisia vastauksia. Niistä on ollut apua :)
niin varmaan jonottelet siellä missä olet kirjoilla eli jos olet turussa niin tyksiin, jos julkiselle meinaat. ei kai sitä kaupunkia voi valita julkisella, sama juttu ymmärtääkseni kuin muissakin toimenpiteissä ja tutkimuksissa, vai?
En käsitä pienennysleikkaukseen meniöitä. Naisellisuus lähtee suurista rinnoista, niinkuin joku täällä jo kirjoittikin.
Miehiltä saatu ihailu jopa kiihottaa minua ja miehet todella kiihottuvat sängyssä kanssani. Nauti suurista rinnoistasi ja lopeta lapsellinen uikutus. Monet ottaisivat kiljuen tuollaiset suuret rinnat kuin sinulla.
Miehet nyt kiihottuvat milloin mistäkin. Mikäli sänkykumppanisi kiihottuvat suurista rinnoistasi, niin varmaan sitten kaikkien muidenkin suurista rinnoista.. sinulta jää siis kokematta aito rakkaus ja se että mies olisi kiinnostunut myös sinusta itsestäsi ihmisenä. Ehkä elämänkokemus avaa silmäsi kun neli-kuuskymppisenä monivaivaisena raahaat maata läheneviä entisiä potkupallojasi mukanasi. Siitä on erotiikka kyllä kaukana, saati sitten pelkkä porno, jossa nainen toimii vain miehen panopuuna. Sänkykumppanitkin jo aikoja sitten varmastikin karanneina parempien ilmapallojen perään..
Toi oli osuva ja hyvä kommentti.
Hei vaan!
Minä taidan olla kohtalotovereitasi. Omat rinnat on kokoa 70E/F ja vaivanneet tuolta lukioajoilta lähtien,olen ~25v. Nyt olen miettinyt jo vakavasti taas kuukauden päivät tätä leikkausasiaa (ekan kerran kävin kirurgin juttusilla 19v.) ja haaveilen taas asiasta.
Minua on vaivannut 2-3 vuotta hermosärky, olkapää- ja hartiavaivat, lisäksi rinnat on raskaat ja ryhti painuu kumaraan.
Nyt kävin 2 viikkoa sitten yleisellä lääkärillä jolle kerroin ongelman. Muut lääkäripaperit lähetän säryistä jne. hänelle niin saa nähdä saako lähetteen julkiselle.
Kannattaa terveysongelmia painottaa kun julkiselle hakee.. mutta olisi kiva muuutenkin ajatuksia vaihtaa asiasta. Vastaile viestiini.
Olen ikäisesi nainen, minulla on sama kuppikoko ja olen samanpituinen ja-painoinen. Eli tässä tapauksessa minun on helppo samaistua sinuun. En kuitenkaan ikävä kyllä osaa auttaa sinua, vaan päinvastoin ihmettelen onko leikkauksesi todella tarpeen?
Olen jo joskus aiemmin ihmetellyt kuinka usein täällä pienennetään samankokoisia rintoja kuin mitä minulla on. Kuvittelin, että selitys olisi esim. siinä että olen niin pitkä, joten suhteessa rintani eivät ole niin isot. Mutta sinun kohdallasi se ei päde:)
Okei, ymmärrän, että se ettei minulla ole niskavaivoja ei tarkoita, ettei sinulla voisi olla. Mutta oletko ihan varma, että syy on rinnoissasi? Kentis sopiva liikunta auttaisi. (joo, sanoit jo liikuvasi paljon, mutta silti.) Selkävaivat ovat muutenkin aika yleisiä. Ja jos jo koet rintasi vaikeina, voit olla taipuvainen syyttämään niitä.
Ja sitten tuo miesten huomio..no ymmärränhän minä. 15-vuotiaasta asti tällä kropalla, ja suhtaudun nykyään aika kyynisesti saamaani huomioon..vähän surullista, mutta totta. Onhan se imartelevaakin, ulkonäköni suhteen itsetuntoni on ihan hyvä. Toisaalta kiusalliset tilanteet (joskus todella röyhkeä huutelu, kommentit), oma varautuneisuuteni (tuo ei edes mieti millainen olen, tykkää vai rinnoistani) ja joidenkin naisten (ja joidenkin miesten) suhtauminen minuun pelkkänä bimbona ovat sitten iso miinus.
Sinänsä en ihmettele haluasi leikata rintasi pienemmiksi, koska en itsekään usko, että elämänlaatuni kärsisi vaikka kuppikokoni olisi pienempi. Väitän kuitenkin, että leikkauksen riskit ovat kohtuuttoman suuria nykytilanteen haittoihin verratuna.
Minusta sinun tulisi miettiä tarkkaan, onko itsensä leikkeleminen oikeasti oikea tapa reagoida tilanteeseen. Ja olet ehkä tehnyt rinnoistasi liian suuren ongelman itsellesi. Kyse on muistakin asioista. Ongelma voi korostua siinä maassa missä nyt olet. Voi olla että huutelua tulee paljon leikkauksen jälkeenkin..:)
No niin, löytyihän täältä hengenheimolainenkin; toinen nainen, joka ihmettelee tuota suurta intoa piennennykseen menoon.
Olen kanssasi samaa mieltä, että useinkin oikea liikunta auttaisi kuten aiemmin jo kirjoitin, mutta sellaista ei vain haluta tehdä, mieluummin mennään leikkaukseen, joissa aina on myös riskinsä. Monet tosiaankin sanovat liikkuvansa, mutta kävely, aerobic jne. EIVÄT ole sellaista liikuntaa, jotka estäisivät tai kuntouttaisivat näitä vaivoja. Niitä rintoja kannattavia ja ryhtiä parantavia lihaksia pitäisi vahvistaa - ja tämä ei tarkoita, että ne näkyvästi kasvaisivat huomiona sitä pelkääville!
Mutta jokainen tekee kuten haluaa, kunhan jaan kanssasi ihmettelysi!
Pistäkää oma keskustelu aiheesta pystyyn ja pysykää poissa täältä kun yritämme saada lisäinfoa pienennyksestä. Lähinnä vaan ärsyttää lukea noita ihmettelyjänne. Pientä kunnioitusta toisten päätöksiä kohtaan.
Jäikö lääkkeet ottamatta vai mitä reuhaat?
Näillä keskustelupalstoilla saa ilmaista mielipiteensä, eivät nämä ole kenenkään yksinoikeuksia. Jos vastakkaiset mielipiteet eivät miellytä, ehkei kannata palstoja lukea...
Joo oikeassa olet!! Ei tuo keskustelun aloittaja tietääkseni kysynyt viestissään 'löytyykö ihmetteilijöitä' vaan kysy tietoa ja apua. Raivostuttavaa lukea noita ihmettelijöitä.
Olen saanut syksyksi leikkausajan ja haluaisinkin kuulla muiden rintojen pienennysleikkauksen käyneiden nuorten naisten kokemuksia leikkauksesta ja sen jälkiseurauksista. Saa kirjoitella tänne tai halutessasi voin mailata/chattailla henkilökohtaisestikin. Toivottavasti löytyy edes joku, joka on valmis jakamaan oman kokemuksensa kanssani :)