Olin (EI, vaan olen) rakastunut erääseen naiseen korviani myöten, mutta koska olen luonteeltani erittäin ujo yritin tiedustella hänen läheisen kaverinsa kautta, olisiko hän mahdollisesti kiinnostunut minusta.
Kuulemma siis en ollut ollenkaan kiinnostava, ja että hän toivoisi minun unohtavan moiset haaveet, mutta voisi silti olla ystäväni jne.
Tätä tietoa vielä tuki se että tämä kaunotar on niin kaunis että kaltaiseni tavis hädin tuskin voisi edes unelmoida niin kauniin naisen kiinnostuksesta.
Tieto siis luonnollisesti musersi minut täysin, vaikka olin jostain toisenlaisesta ehkä haaveillutkin yhteisten intressien, luonteen yms. kiinnostusten samanlaisuuden perusteella.
Kyselin ystäviltänikin neuvoa, mutta vastaus oli ilmeisen ulkoisten ominaisuuksien perusteella tyrmäävä "ei toivoakaan" "hän haluaa varmasti olla vain kaveri" jne...
Edellämainitut tiedot luonnollisesti musersi kiviryökkien lailla itseäni, ja kynnys kysyä itse henkilöltä kasvoi ylitsepääsemättömäksi...
Yritin lähinnä päästä asian yli, ja niellä tunteeni... Tässä tilanteessa em. naisen kaveri osottaitui varsin ymmärtäväiseksi ja avuliaaksi... Näin jälkeenpäin ymmärrän miksi...
Kuukausien saatossa lähennyimme henkisesti ja fyysisesti, ja päädyimme lopulta suhteeseen.
Vähän myöhemmin sain kuulla suoraan naiselta johon olin, ja mitä ilmeisimmin edelleenkin olen korviani myöten rakastunut... että hän onkin kiinnostunut minusta.
Ja siis se joka täysin päinvastaista alunperin kavereineen väittikin, onkin nykyinen seurustelukumppanini.
Nainen jota selkeästi edelleenkin rakastan, on kuitenkin verisesti loukkaantunut. (hän ei aivan tiedä asioiden todellista kulkua vielä).
Toisaalta olen oppinut välittämään nykyisestä kumppanistani paljon, hän teki ruman tempun mutta toisaalta on kokenut aiemmissa suhteissa todella kovia, enkä haluaisi häntäkään enää satuttaa lisää.
Kiteytän viestin otsikkoon, mitä helvettiä tässä enää voi tehdä?!?!?
Kuulemma siis en ollut ollenkaan kiinnostava, ja että hän toivoisi minun unohtavan moiset haaveet, mutta voisi silti olla ystäväni jne.
Tätä tietoa vielä tuki se että tämä kaunotar on niin kaunis että kaltaiseni tavis hädin tuskin voisi edes unelmoida niin kauniin naisen kiinnostuksesta.
Tieto siis luonnollisesti musersi minut täysin, vaikka olin jostain toisenlaisesta ehkä haaveillutkin yhteisten intressien, luonteen yms. kiinnostusten samanlaisuuden perusteella.
Kyselin ystäviltänikin neuvoa, mutta vastaus oli ilmeisen ulkoisten ominaisuuksien perusteella tyrmäävä "ei toivoakaan" "hän haluaa varmasti olla vain kaveri" jne...
Edellämainitut tiedot luonnollisesti musersi kiviryökkien lailla itseäni, ja kynnys kysyä itse henkilöltä kasvoi ylitsepääsemättömäksi...
Yritin lähinnä päästä asian yli, ja niellä tunteeni... Tässä tilanteessa em. naisen kaveri osottaitui varsin ymmärtäväiseksi ja avuliaaksi... Näin jälkeenpäin ymmärrän miksi...
Kuukausien saatossa lähennyimme henkisesti ja fyysisesti, ja päädyimme lopulta suhteeseen.
Vähän myöhemmin sain kuulla suoraan naiselta johon olin, ja mitä ilmeisimmin edelleenkin olen korviani myöten rakastunut... että hän onkin kiinnostunut minusta.
Ja siis se joka täysin päinvastaista alunperin kavereineen väittikin, onkin nykyinen seurustelukumppanini.
Nainen jota selkeästi edelleenkin rakastan, on kuitenkin verisesti loukkaantunut. (hän ei aivan tiedä asioiden todellista kulkua vielä).
Toisaalta olen oppinut välittämään nykyisestä kumppanistani paljon, hän teki ruman tempun mutta toisaalta on kokenut aiemmissa suhteissa todella kovia, enkä haluaisi häntäkään enää satuttaa lisää.
Kiteytän viestin otsikkoon, mitä helvettiä tässä enää voi tehdä?!?!?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Faktat puhuvat puolestaan...hänen kaverinsa toimi täysin laskelmoidusti että saisi sinut itselleen...mutta totuus on ettei tunteet kehity hetkessä...ja sanot nyt olevasi kiintynyt nykyiseesi...Ei ongelma ole niin suuri kuin luulet..kyse on puhtaasti siitä että kumman kanssa haluat olla...kenties loppuelämäsi..Molempia et voi saada ja eikä kannata yrittää edes, sillä silloin joku saa siipeensä pahimman kerran...joku viisas sanoi joskus minulle seuraavasti: "Sanansa ja tekonsa voi valita mutta ei tunteitaan"
Toi oli vanha temppu naisilta! Itse olinjoskus kauan sitten samassa tilanteessa. Mutta en antanut periksi, eli en uskonut noita naispuolisia juttuja "ei muka ollu kiinnostunut musta" Kaikkensa hänen paras kaverinsa yritti ettein meillä olisi tullut mitään. Tosin hänen paras kaverinsa ei ollut enään paras kaveri sen jälkeen tai ei ollenkaan kavereita. Mieti kumpi on sulle tärkeempi..Mutta vaikee tilanne sulla onkin! Toinen ei oo susta kiinnostunut aidosti, mutta kumpi??? Aina se on niin että kun naapurilla on jotain niin mulle kans, eikö! Otat selvää. Tsemppiä sulle;). Petoksella vai ilman.