Minusta alkaa tuntumaan että rakkaus, eli kahden ihmisen välillään tuntema yhteenkuuluvuuden tunne ja aito välittäminen toisen tunteista, ajatuksista, ominaisuuksista, toisen hyväksyminen, anteeksipyytäminen ja anteeksiantaminen, alkaa olla vain jotain romanttista löpinää jostain toissavuosisadalta.
Tuntuu että suurin osa täälläkin seuraa hakevista miehistä/naisista on vain seksiä hakemassa, välittämättä siitä henkilöstä jolta sitä seksiä yritetään saada.
Missä on se nainen/mies joka ymmärtää että toimiva parisuhde vaatii molemmilta määrätietoista työskentelyä toisen hyvinvoinnin eteen?
Ympärilläni on yritetty "katsotaan jos saatais jotain toimimaan"-tyyppisiä suhteita.
Poikkeuksetta ne ovat päättyneet eroon, tai niin kuin siskollani, joka on par'aikaa kahden lapsensa kanssa muuttamassa erilleeen miehestään joka on muuttunut väkivaltaiseksi.
Mikä ihmisissä on vialla???
Tuntuu että suurin osa täälläkin seuraa hakevista miehistä/naisista on vain seksiä hakemassa, välittämättä siitä henkilöstä jolta sitä seksiä yritetään saada.
Missä on se nainen/mies joka ymmärtää että toimiva parisuhde vaatii molemmilta määrätietoista työskentelyä toisen hyvinvoinnin eteen?
Ympärilläni on yritetty "katsotaan jos saatais jotain toimimaan"-tyyppisiä suhteita.
Poikkeuksetta ne ovat päättyneet eroon, tai niin kuin siskollani, joka on par'aikaa kahden lapsensa kanssa muuttamassa erilleeen miehestään joka on muuttunut väkivaltaiseksi.
Mikä ihmisissä on vialla???
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mielestäni nykyisin suhteista annetaan joka puolella hieman vääristynyt kuva. Siitä nuoret, ja miksei hieman vanhemmatkin, ottavat mallia.
Ikävä sanoa, mutta naistenlehdilläkin on tähän oma osuutensa. Muistan nähneeni erään lehden kannessa suuren tekstin "testaa onko miehesi hyvä rakastaja?" Monet varmaankin nauravat moiselle testille, mutta taatusti niitäkin löytyy, jotka ovat tulleet siihen tulokseen, ettei poikaystävä olekaan "hyvä rakastaja" ja päättänyt suhteen. Tuntuu siltä, että välillä media pääsee ohjaamaan ihmisten ajatuksia enemmän kuin terve järki.
Monille seurustelusta tulee paineita, tai lähinnä siitä, ettei seurustella. Tämä johtaa siihen, että nopeasti valitaan joku, jonka kanssa "seurustellaan", ettei kukaan vaan luule, että itsessä olisi jotain vikaa, kun ei ole kumppania. Sitten jos löytää mukavan ihmisen, joka ei esim ole kaunis, mutta muuten kultainen, voi kaverit alkaa kyselemään, mitä näet hänessä, tms. No siitäkös sitä vasta paineita tulee suhteen päättämiseen...
Se on kuitenkin sanottava, että kyllä maailmasta löytyy myös niitä miehiä ja naisia, jotka eivät hae seksiseuraa ja jotka ovat valmiita panostamaan suhteeseen kaikkensa. Vaikeaa heitä on ehkä löytää, mutta kun sellaisen tapaa, kannattaa hänestä pitää kiinni!
Se on niin kun löytää kivan niin sillä riittää kyllä ottajia. Jos itse on sinut itsensä kassa ja vasta puoli myös niin enään ei tartte kun löytää.
Aivan, ei oo helppo. Sit jos siinä alkuvaiheessa sattu sanoon jotain joka ei saa oikein ymmärrystä niin siinä on suuri vaara että juttu kuolee.
Malttia, ei painetta. Hyvä juttu on edetä esm. kuunnella ja osata, mut jos joutuu kuunneltavaksi niin kannataa yrittää kammeta juttua toisin päin niin voi´s edes yrittää pitää tai pysyä ajan tasalla.
No tietty kuuluuhan siihen muutakin pitäis yrittää olla kiinnostava/haluttu ja sillee ...
ei helppoo. Kyllä kun mä olen seurannut noita pareja niin aika usein siihen liityy paljon ns. diivailua.
Ja miks mä olen vielä sinkku ? Niin mä olen ollut aina se sama joka olen, sillä ei kyllä näytä olevan tulevaisuutta mut kyllä mä yritän.
Et tämmönen näkökulma.
... jatka samalla tavalla, sillä eihän se määrä vaan laatu on se jokin. Näin tuumaa toinen sinkku, jee.
Sinähän varsinainen sanailija olet:) Ja todellakin aivan oikeassa. Se "rakkaus" ja "välittäminen" ym. mitä ihmiset odottaa, on todellakin sanahelinää. Sitä katsellaan ties minkä väristen linssien läpi ja suodatetaan se mitä ei haluta nähdä. Tunne tulee tunteesta, ei olettamuksista, odotuksista, toiveista, ennakkoasenteista. Realisti romantikko.
...eivät koe tarvetta ajatella asioita kumppaninsa näkökannoilta. Sen sijaan aina eniten merkitsee se miltä itsestä tuntuu: loukkaannutaan vaikka toinen ei tarkoita mitään, erotaan pienimmänkin vaikeuden koittaessa ja varsinkin jos se toinen ei olekaan sitä mitä itse oli kuvitellut.
Sanalla sanoen: Nykyajan ihmiset ovat itsekkäitä.
Naisen on turha valittaa kun mies ei ymmärrä, jos nainen ei auta miestä ymmärtämään.
Samaten kun mies ei puhu, kun miehestä tuntuu ettei häntä kuunnella. Ja sama toisinpäin. Kyllä me miehetkin osamme olla sulkeutuneita ja vastaanottamattomia.
Todellinen parisuhde vaatii työtä, mutta nykyajan ihmisille kaikki pitäisi antaa valmiina lautasella. Kun toinen tai kumpikaan ei ymmärrä sitä, suhde on suuressa vaarassa kariutua ennenpitkää.
Jos ihmettelet miksi olen vielä sinkku, niin se johtuu siitä etten ole vielä tavannut muita kuin "nykyajan" naisia. Ja semmoisen kanssa ei kertakaikkiaan kiinnosta mikään. Jos joskus alan seurustelemaan, niin se on sitten tositarkoituksella, molemminpuolin.
...kuivan tieteelisesti ilmaistuna; eräänlainen aivojen välittäjä-aineen toiminnassa tapahtuva kemiallinen häiriö, joka saattaa pahimmillaa aihettaa pysyvän aivovaurion (tunteetomuuden).Ihmisestä tulee tunteiltaan kuollut.Voidaan hoitaa mielialalääkkeillä, mutta niissä on havaittu e-pillereiden käytön yhdeydessä vakavia sivuoireita (esim. personaalisuuden muutos).