Hometalojen mikrobimyrkyt

Näitä vaarallisimpia toksiineja ei tahdo löytää nykyisillä menetelmillä ihmisestä, koska niin pienet määrät ovat ihmisille myrkyllisiä. Valinomysiiniä ja kereulidia on kuitenkin löytynyt rakennuksista sellaisia määriä, että ne riittävät sairastuttamaan ihmisen. Rakenteita on helpompi tutkia, koska niistä löytyy myös myrkyn tuottajat. Valinomysiiniä on ainakin ennen käytetty salamurhiin, koska sitä ei pysty millään nykyisellä menetelmällä löytämään vainajan elimistöstä.

Hämmästyttävä lause:

"Homeiden ja bakteereiden tuottamat toksiinit ovat vallan hyvin tiedossa." ????

Asia on kyllä täysin päinvastoin. Niitä tunnetaan todella huonosti. Puhumattakaan toksiinien yhdistelmistä, jolloin melko harmittomista yksittäisistä toksiineista voi yhdessä tulla täysin uusia yhdisteitä, jotka voivat olla erittäin vaarallisia.

(Sekoitatkohan nyt asioita ja tarkoitat elintarvikkeissa esiintyviä toksiineja, joita on tutkittu jo jonkin verran, mutta ei edes niistäkään likimainkaan mitään tyhjentävää tietoa ole olemassa.)

Mikrobitoksiinien tuotto ja toksiinin laatu on ensinnäkin riippuvainen kovin monesta eri tekijästä. Niitä ovat esim. laji ja kanta, muiden mikrobien läsnäolo, kasvualustan ravinteet, lämpötila, kosteus jne..

Mikrobilajeja on julmettu määrä ja yksittäisellä mikrobilla voi olla kyky tuotta kymmenittäin erilaisia toksiineja riippuen yllä mainituista tekijöistä. Kuvitteletko ihan oikeasti, että nämä kaikki toksiinit voitaisiin tunnistaa tai että niillä olisi jopa oma nimikin????

Kun yliopistotasoisissa tutkimuksissa selvitellään hometalojen toksiineja, useimmiten saadaan selville pelkästään, kuinka myrkyllisiä ne ovat. Ei niitä juuri kyetä tunnistamaan esim. nimeltä, kuten ilmeisesti oletat.

Samasta syystä ei niitä voida myöskään verestä tutkia ja yhdistää hometalo-oireisiin.

Kysymyksessä on aihealue, jonka tutkimukset ovat vielä täysin lapsenkengissä ja tutkimustarve on hyvin tiedostettu.

Uupe kirjoitti:

Näitä vaarallisimpia toksiineja ei tahdo löytää nykyisillä menetelmillä ihmisestä, koska niin pienet määrät ovat ihmisille myrkyllisiä. Valinomysiiniä ja kereulidia on kuitenkin löytynyt rakennuksista sellaisia määriä, että ne riittävät sairastuttamaan ihmisen. Rakenteita on helpompi tutkia, koska niistä löytyy myös myrkyn tuottajat. Valinomysiiniä on ainakin ennen käytetty salamurhiin, koska sitä ei pysty millään nykyisellä menetelmällä löytämään vainajan elimistöstä.

Lue lisää

Rakennuksesta niitä pitää tutkia. Laboratorio-oloissakin toksiinien tuotanto häiriintyy helposti. Vaikea aihepiiri on kyseessä, vaikka näiden palstalaisten mielestä kaikki on kovin yksinkertaista.

Uupe kirjoitti:

Näitä vaarallisimpia toksiineja ei tahdo löytää nykyisillä menetelmillä ihmisestä, koska niin pienet määrät ovat ihmisille myrkyllisiä. Valinomysiiniä ja kereulidia on kuitenkin löytynyt rakennuksista sellaisia määriä, että ne riittävät sairastuttamaan ihmisen. Rakenteita on helpompi tutkia, koska niistä löytyy myös myrkyn tuottajat. Valinomysiiniä on ainakin ennen käytetty salamurhiin, koska sitä ei pysty millään nykyisellä menetelmällä löytämään vainajan elimistöstä.

Lue lisää

Mikrobit - määrittely ja mitä ne aiheuttavat

Toksiinit - mitä, missä ja miten voidaan todeta

Sisätilojen haitalliset mikrobit ja niiden tuottamat myrkylliset toksiinit


Yhteenveto oireista mitä sisäilman kosteusvaurio homeille ja - mikrobeille altistuneet tutkimuksissa kertovat:

Silmien ärsytys, yskä, kurkkuärsytys ja -kipu, väsymys, riniitti, nenäoireet, iho-oireet, hengenahdistus,
pahaolo, hengitystietulehdukset, kuumeilu, korvakipu ja nivelkivut.


Rakennuksissa esiintyvät mikrobit eivät yleensä kasva ihmisessä,
vaan aiheuttavat terveyshaittaa tuottamalla herkistäviä, immuunireaktiivisia, myrkyllisiä
tai muuten bioaktiivisia aineita.

Mikrobi jättää myrkyt ilmaan tuhoutumisensa jälkeenkin eikä niitä voi esim. desinfioimalla poistaa,
mikrobi kuolee kyllä puhdistettaessa, mutta myrkkyyn tai myrkyllisyyteen se ei vaikuta.

Elämän kolme valtakuntaa: Bakteerit (tuli arkkien jälkeen), eukariootit (sienet, kasvit, eläimet ja ihminen)
ja arkit ( elämä alkoi näistä).


Myrkylliset mikrobit: Mm. > Aktinobakteerit eli kutsumanimeltään sädesienet (streptomyces, nocardiopsis, gordonia...)


Kasvit suojelevat itseään taudinaiheuttaja sieniltä bakteereiden avulla.
Kuusen hienojuurten ritsobakteerit esim. voivat kasvaa kostuneissa lastulevyissä ja levittää myrkyllisiä aineita sisäilmaan.


Homeet ovat sieniä ja eukariootteja kuten ihminenkin ja sienille myrkylliset mikrobit ja
niiden tuottamat aineet ovat vahingollisia ihmiselle.


Streptomykeetit ovat yleisiä luonnossa ja kosteusvaurio rakennuksissa.

Ne elävät hajottaja sienien kanssa kostuneissa puuvillassa ja paperissa, sen itiöt eivät kestä lämpöä ja kemikaaleja.


Työkalut myrkyllisyyden määrittämiseen ilman koe-eläimiä: soluviljelmät, kudos/elin viljelmät, ihmisten tai eläinten solut,
puolustusjärjestelmän solut, eristetyt soluelimet (mitokondriot, viherhiukkaset) ja kemiallinen analyysi (läsnäolon ja määrän tutkiminen).



Minkälaisien soluvaurioiden mittaamiseen on menetelmiä?

Toksisuuden indikaattorit (solukuolemat, toiminnan häiriöt, perimän vauriot),

Soluelinten vauriot (solukalvon muutokset, energiantuotannon vauriot, solujen viestintäjärjestelmien häiriöt).

Tärkein tutkintamenetelmä on sian siittiöissä tapahtuvien muutosten tutkiminen.

Voidaan tutkia myrkkyjen vaikutusta kokonaisuudessaan tai solutasolla tai solujen osissa.


Kipsilevyssä kosteuden seurauksena voi esiintyä stachybotrys chartarum sientä,

sen kannat voivat tuottaa satratoksiinia, mikä aiheuttaa terveyshaittoja.


Tämä voidaan todeta mikrobi- tai materiaalinäytteestä.

Myös mycobacterium voidaan todeta materiaali- tai pölynäytteestä.



Bacillus cereus on yleinen vesivahinko tiloissa, pölyssä ja rakennusmateriaalissa kuten laasti,

tasoitteet ja eristeet, eu-biologinen vaararyhmä 2, voi aiheuttaa infektioita, tuottaa myös toksiineja

ja itiöitä.


Itiöt elävät vaikka bakteeri kuolee ne kestävät monia koviakin käsittelyjä vahingoittumattomina.


Tämän tuottamista myrkyistä: kereulidi, kaliumin kuljettaja ja mitokondrio myrkky.


Myrkky ruuan mukana aiheuttaa rajun oksennustaudin.


Muutenkin tämä myrkky on pieninäkin pitoisuuksina todettu myrkylliseksi kaikille ihmisen solutyypeille ja

erityisesti kuuloelimen ja puolustuksen NK-soluille.



Trichoderma harzianum on myrkyllisiä peptaiboleja tuottava sieni,

joka esiintyy kosteusvaurio rakennuksissa.


Myrkky aerolisoituu: se voidaan todeta siittiötestillä, myrkky tekee kaliumkanavia solun kalvoihin.

Tämä aiheuttaa kalium tasapainon järkkymisen ja esim. sydänkohtauksia.


Jotkut myrkyistä ovat joni kanavia tuottavia, ne oikosulkevat solujen viestijärjestelmän.


Nämä kestävät lähes kaiken käytettävissä olevan käsittelyn, joten ne ovat erittäin "vastustuskykyisiä".


Edellä mainittujen lisäksi on löydetty seuraavia myrkyn tuottajia sisäilmasta: Streptomyces griseus (valinomysiini, jonofoorinen)),

Bacillus licheniformis (myrkyllisiä lipopeptidejä), Bacillus amyloliquefaciens (jonofoorinen myrkky)




Sienet tuottavat mykotoksiineja eli homemyrkkyjä.


Useat sienilajit voivat tuottaa samaa myrkkyä

- vastaavasti useat voivat tuottaa montaa eri toksiinia tai ei lainkaan toksiineja.



Mykotoksiinien tuottajiksi tiedettyjä sienilajeja on usein kasveissa.




Keuhkoissa ihmisen puolustus mikrobeja vastaa on heikoin.

Tähän perustuu tutkimustulokset että hyvinkin pienet pitoisuudet voivat aiheuttaa terveydellisiä haittoja.


>Tätä hyödynnetään myös biologisessa sodankäynnissä.

sota nykyaikaa kirjoitti:

Mikrobit - määrittely ja mitä ne aiheuttavat

Toksiinit - mitä, missä ja miten voidaan todeta

Sisätilojen haitalliset mikrobit ja niiden tuottamat myrkylliset toksiinit


Yhteenveto oireista mitä sisäilman kosteusvaurio homeille ja - mikrobeille altistuneet tutkimuksissa kertovat:

Silmien ärsytys, yskä, kurkkuärsytys ja -kipu, väsymys, riniitti, nenäoireet, iho-oireet, hengenahdistus,
pahaolo, hengitystietulehdukset, kuumeilu, korvakipu ja nivelkivut.


Rakennuksissa esiintyvät mikrobit eivät yleensä kasva ihmisessä,
vaan aiheuttavat terveyshaittaa tuottamalla herkistäviä, immuunireaktiivisia, myrkyllisiä
tai muuten bioaktiivisia aineita.

Mikrobi jättää myrkyt ilmaan tuhoutumisensa jälkeenkin eikä niitä voi esim. desinfioimalla poistaa,
mikrobi kuolee kyllä puhdistettaessa, mutta myrkkyyn tai myrkyllisyyteen se ei vaikuta.

Elämän kolme valtakuntaa: Bakteerit (tuli arkkien jälkeen), eukariootit (sienet, kasvit, eläimet ja ihminen)
ja arkit ( elämä alkoi näistä).


Myrkylliset mikrobit: Mm. > Aktinobakteerit eli kutsumanimeltään sädesienet (streptomyces, nocardiopsis, gordonia...)


Kasvit suojelevat itseään taudinaiheuttaja sieniltä bakteereiden avulla.
Kuusen hienojuurten ritsobakteerit esim. voivat kasvaa kostuneissa lastulevyissä ja levittää myrkyllisiä aineita sisäilmaan.


Homeet ovat sieniä ja eukariootteja kuten ihminenkin ja sienille myrkylliset mikrobit ja
niiden tuottamat aineet ovat vahingollisia ihmiselle.


Streptomykeetit ovat yleisiä luonnossa ja kosteusvaurio rakennuksissa.

Ne elävät hajottaja sienien kanssa kostuneissa puuvillassa ja paperissa, sen itiöt eivät kestä lämpöä ja kemikaaleja.


Työkalut myrkyllisyyden määrittämiseen ilman koe-eläimiä: soluviljelmät, kudos/elin viljelmät, ihmisten tai eläinten solut,
puolustusjärjestelmän solut, eristetyt soluelimet (mitokondriot, viherhiukkaset) ja kemiallinen analyysi (läsnäolon ja määrän tutkiminen).



Minkälaisien soluvaurioiden mittaamiseen on menetelmiä?

Toksisuuden indikaattorit (solukuolemat, toiminnan häiriöt, perimän vauriot),

Soluelinten vauriot (solukalvon muutokset, energiantuotannon vauriot, solujen viestintäjärjestelmien häiriöt).

Tärkein tutkintamenetelmä on sian siittiöissä tapahtuvien muutosten tutkiminen.

Voidaan tutkia myrkkyjen vaikutusta kokonaisuudessaan tai solutasolla tai solujen osissa.


Kipsilevyssä kosteuden seurauksena voi esiintyä stachybotrys chartarum sientä,

sen kannat voivat tuottaa satratoksiinia, mikä aiheuttaa terveyshaittoja.


Tämä voidaan todeta mikrobi- tai materiaalinäytteestä.

Myös mycobacterium voidaan todeta materiaali- tai pölynäytteestä.



Bacillus cereus on yleinen vesivahinko tiloissa, pölyssä ja rakennusmateriaalissa kuten laasti,

tasoitteet ja eristeet, eu-biologinen vaararyhmä 2, voi aiheuttaa infektioita, tuottaa myös toksiineja

ja itiöitä.


Itiöt elävät vaikka bakteeri kuolee ne kestävät monia koviakin käsittelyjä vahingoittumattomina.


Tämän tuottamista myrkyistä: kereulidi, kaliumin kuljettaja ja mitokondrio myrkky.


Myrkky ruuan mukana aiheuttaa rajun oksennustaudin.


Muutenkin tämä myrkky on pieninäkin pitoisuuksina todettu myrkylliseksi kaikille ihmisen solutyypeille ja

erityisesti kuuloelimen ja puolustuksen NK-soluille.



Trichoderma harzianum on myrkyllisiä peptaiboleja tuottava sieni,

joka esiintyy kosteusvaurio rakennuksissa.


Myrkky aerolisoituu: se voidaan todeta siittiötestillä, myrkky tekee kaliumkanavia solun kalvoihin.

Tämä aiheuttaa kalium tasapainon järkkymisen ja esim. sydänkohtauksia.


Jotkut myrkyistä ovat joni kanavia tuottavia, ne oikosulkevat solujen viestijärjestelmän.


Nämä kestävät lähes kaiken käytettävissä olevan käsittelyn, joten ne ovat erittäin "vastustuskykyisiä".


Edellä mainittujen lisäksi on löydetty seuraavia myrkyn tuottajia sisäilmasta: Streptomyces griseus (valinomysiini, jonofoorinen)),

Bacillus licheniformis (myrkyllisiä lipopeptidejä), Bacillus amyloliquefaciens (jonofoorinen myrkky)




Sienet tuottavat mykotoksiineja eli homemyrkkyjä.


Useat sienilajit voivat tuottaa samaa myrkkyä

- vastaavasti useat voivat tuottaa montaa eri toksiinia tai ei lainkaan toksiineja.



Mykotoksiinien tuottajiksi tiedettyjä sienilajeja on usein kasveissa.




Keuhkoissa ihmisen puolustus mikrobeja vastaa on heikoin.

Tähän perustuu tutkimustulokset että hyvinkin pienet pitoisuudet voivat aiheuttaa terveydellisiä haittoja.


>Tätä hyödynnetään myös biologisessa sodankäynnissä.

Lue lisää

poimintaa pääesikunnan sivuilta:

Joitakin mikrobeja, lähinnä bakteerilajeja voidaan käyttää erilaisten materiaalien tuhoamiseen tai ominaisuuksien muuttamiseen. Bakteerit voivat olla joko luonnon maaperässä yleisesti esiintyviä tai niistä geneettisesti modifioituja lajeja. Geneettisellä modifioinnilla tavalliseen bakteeriin on voitu lisätä jokin uusi ominaisuus, esim. kyky käyttää uusia materiaaleja, kuten erilaisia polttoaineita tai kemikaaleja ravinnonlähteenä. Kullakin mikrobilajilla on lajispesifiset vaatimukset niin ravinnon kuin myös muiden kasvutekijöiden suhteen (vesiaktiivisuus, lämpötila, pH ja hapen määrä) (20). Mikäli mikrobin kasvuun vaikuttavat tekijät ovat optimaaliset, mikrobi voi lisääntyä eksponentiaalisen kasvun vaiheessa erittäin voimakkaasti.
Tiettyjä bakteereja käytetään hyväksi prosessoitaessa perinteisillä menetelmillä vaikeasti käsiteltäviä ja hajotettavia ongelmajätteitä, esim. räjähdysaineita, kemikaaleja, muoveja ja polttoöljyjä tai näiden saastuttamaa maa-ainesta (taulukko 2) (21). Monet näistä bakteereista ovat merkittävän kaupallisen (ja sotilaallisen) mielenkiinnon kohteena, joten niiden kehittelyyn ja ominaisuuksien hyödyntämiseen panostetaan monissa tutkimuslaitoksissa ja -laboratorioissa.
Taulukko 2: Eri materiaaleja ja niitä hajottavia mikrobeja (22-25).

Kohdemateriaali Hajottava mikrobi
Polttoöljyt Pseudomonas spp.
(fuel oils) Clostridium spp.
Ammoniumnitraatti Denitrifikaatiobakteerit (monia lajeja)
(ammonium nitrate)
Nitroglyseriini Bacillus thuringiensis/cereus
(glycerol trinitrate) Enterobacter agglomerans
Nitroselluloosa Neocallimastix frontalis
(nitrocellulose) Methanobrevibacter smithii
Bakteerin materiaalivaikutuksiin on periaatteessa kaksi eri mekanismia.
1) Bakteeri voi käyttää tiettyä materiaalia suoraan ravinnonlähteenään. Tällöin bakteeri käsittelee materiaalia aineenvaihduntajärjestelmässään, käyttää tarvitsemansa yhdisteet elämiseensä ja erittää lopputuloksena tuottamansa aineenvaihdunnan sivutuotteet ja materiaalin ei-hyödynnettävissä olevat yhdisteet.
2) Vaikka bakteeri ei suoraan pystyisikään käyttämään materiaalia aineen-vaihdunnassaan, se voi vaikuttaa materiaaliin tuottamiensa aineenvaihduntatuotteiden , kuten eri entsyymien ja happojen välityksellä. Edellytyksenä on tietenkin, että bakteerilla on käytettävissään aineenvaihdunnalleen välttämättömät ravinteet jostakin muusta lähteestä. Entsyymivälitteistä materiaalivaikutusta käytetään esimerkiksi räjähdysaineiden (esim. RDX ja HMX) hajotuksessa, tällainen koelaitos on pystytetty mm. Yhdysvaltojen puolustushallinnon laitokseen Nevadaan (26).
Mikrobien vaikutukset eri materiaaleissa ilmenevät esimerkiksi materiaalin rakenteen peruuntumattomana tuhoutumisena, esim. muovit ja metallit menettävät lujuutensa ja rasituskestävyytensä. Vaikutukset voivat lisäksi ilmetä materiaalin keskeisen ominaisuuden muuttumisena, esim. nestemäinen polttoaine voi muuttua geelimäiseksi tai voiteluaineena käytetty öljymäinen aine menettää viskositeettinsa.
Perinteisempää biologista materiaalivaikutusta edustaa eri mikrobien, kuten bakteerien, sienten ja homeiden merkitys orgaanisen materiaalin esim. elintarvikkeiden ja puurakenteiden pilaajina. Normaalitilanteessa tällainen pilaantuminen ja hajoaminen aiheutuu monien bakteeri- ja homelajien yhtäaikaisesta sekakasvustosta (bakteereja esim. B. cereus, Citrobacteria spp., Clostridium spp., E. coli, Proteus spp. ja Pseudomonas spp., homeita esim. Aspergillus spp. , Botrytis spp., Fusarium spp. ja
Penicillium spp.) (27).
Mikrobit ovat lisäksi erittäin merkittäviä eläin- (ml. ihmis-) ja kasvitautien aiheuttajia, tämän ryhmän mikrobit käsitellään ABC-aseita käsittelevässä osuudessa.

yksinkertaista kirjoitti:

Hämmästyttävä lause:

"Homeiden ja bakteereiden tuottamat toksiinit ovat vallan hyvin tiedossa." ????

Asia on kyllä täysin päinvastoin. Niitä tunnetaan todella huonosti. Puhumattakaan toksiinien yhdistelmistä, jolloin melko harmittomista yksittäisistä toksiineista voi yhdessä tulla täysin uusia yhdisteitä, jotka voivat olla erittäin vaarallisia.

(Sekoitatkohan nyt asioita ja tarkoitat elintarvikkeissa esiintyviä toksiineja, joita on tutkittu jo jonkin verran, mutta ei edes niistäkään likimainkaan mitään tyhjentävää tietoa ole olemassa.)

Mikrobitoksiinien tuotto ja toksiinin laatu on ensinnäkin riippuvainen kovin monesta eri tekijästä. Niitä ovat esim. laji ja kanta, muiden mikrobien läsnäolo, kasvualustan ravinteet, lämpötila, kosteus jne..

Mikrobilajeja on julmettu määrä ja yksittäisellä mikrobilla voi olla kyky tuotta kymmenittäin erilaisia toksiineja riippuen yllä mainituista tekijöistä. Kuvitteletko ihan oikeasti, että nämä kaikki toksiinit voitaisiin tunnistaa tai että niillä olisi jopa oma nimikin????

Kun yliopistotasoisissa tutkimuksissa selvitellään hometalojen toksiineja, useimmiten saadaan selville pelkästään, kuinka myrkyllisiä ne ovat. Ei niitä juuri kyetä tunnistamaan esim. nimeltä, kuten ilmeisesti oletat.

Samasta syystä ei niitä voida myöskään verestä tutkia ja yhdistää hometalo-oireisiin.

Kysymyksessä on aihealue, jonka tutkimukset ovat vielä täysin lapsenkengissä ja tutkimustarve on hyvin tiedostettu.

Lue lisää

Vallan kattava luettelo kosteusvauriorakennuksissa majailevista bakteereista ja niiden tuottamista LÖYDETYISTÄ toksiineista löytyy professori Salkinoja-Salosen kirjasta MYRKYLLISET MIKROBIT SISÄTILOISSA.

Tutkimuksissa löytyi homeita, mutta ei niiden tuottamia toksiineja.

Nythän on kysymys siitä ylläpitääkö kosteusvauriorakennuksissa astmaattista, allergista ja reumaattista oireilua kuin myös toistuvia flunssia tulehdusreaktioineen kosteusvauriomikrobitoksiinit vain kosteusvauriomikrobien sisältämät allergisoivat proteiinit.
Ja homeethan ovat allergeenijä siinä misstä eläinepiteelit ja siitepölytkin.
Ja se, mitä allergisia sairauksia homeet aiheuttavat on tiedetty jo vuosisatoja.
Niiden toteaminen on vain kiikun kaakun maassamme.
Kiikun kaakun siksi, että tarvittavat tutkimukset tehdään TTL:lläkin ennen keuhkoaltistusta, ei altistuksen jälkeen kuten pitäisi. Keuhkopolitutkimuksissa vastaavia tutkimuksia suoritetaan viikkojen kuukausien päästä työpaikka-altistuksen päättymisestä esim. sairaslomilla oleville.

Maamme homeguruthan (TTL, KTL) ovat ylläpitäneet toksiinivouhotusta yllä kehittämällä 1980-luvulla toksiinidiagnoosin ODTS:n AKUUTIN allergisen alveoliitin pohjalta kuin myös supistamalla allergiakäsityksensä vain anafylaktiseen reaktiotyyppiin, jonka tyypin perii vain noin 10 prossaa väestöstä, niin siksipä tuo IgE-homeallergia on vallan harvinainen.

Ja kun TTL on laukonut noita ODTS-reaktioita kolmella luonnonhomellaan, niin mistään toksiineista ei ole ODTS:nkään kohdalla kyse.

Itse ODTS:läisenä totean, että jos ODTS:n laukoo päälle home-bakteeritoksiinit, niin sitten noita toksiineja on joka ikisessä kosteusvauriorakennuksessa kuin myös lumettoman ajan luonnossa. Ja sehän ei voi pitää paikkaansa.

Veroeurot seis toksiinitutkimuksiin.

Homeherkkä kirjoitti:

Vallan kattava luettelo kosteusvauriorakennuksissa majailevista bakteereista ja niiden tuottamista LÖYDETYISTÄ toksiineista löytyy professori Salkinoja-Salosen kirjasta MYRKYLLISET MIKROBIT SISÄTILOISSA.

Tutkimuksissa löytyi homeita, mutta ei niiden tuottamia toksiineja.

Nythän on kysymys siitä ylläpitääkö kosteusvauriorakennuksissa astmaattista, allergista ja reumaattista oireilua kuin myös toistuvia flunssia tulehdusreaktioineen kosteusvauriomikrobitoksiinit vain kosteusvauriomikrobien sisältämät allergisoivat proteiinit.
Ja homeethan ovat allergeenijä siinä misstä eläinepiteelit ja siitepölytkin.
Ja se, mitä allergisia sairauksia homeet aiheuttavat on tiedetty jo vuosisatoja.
Niiden toteaminen on vain kiikun kaakun maassamme.
Kiikun kaakun siksi, että tarvittavat tutkimukset tehdään TTL:lläkin ennen keuhkoaltistusta, ei altistuksen jälkeen kuten pitäisi. Keuhkopolitutkimuksissa vastaavia tutkimuksia suoritetaan viikkojen kuukausien päästä työpaikka-altistuksen päättymisestä esim. sairaslomilla oleville.

Maamme homeguruthan (TTL, KTL) ovat ylläpitäneet toksiinivouhotusta yllä kehittämällä 1980-luvulla toksiinidiagnoosin ODTS:n AKUUTIN allergisen alveoliitin pohjalta kuin myös supistamalla allergiakäsityksensä vain anafylaktiseen reaktiotyyppiin, jonka tyypin perii vain noin 10 prossaa väestöstä, niin siksipä tuo IgE-homeallergia on vallan harvinainen.

Ja kun TTL on laukonut noita ODTS-reaktioita kolmella luonnonhomellaan, niin mistään toksiineista ei ole ODTS:nkään kohdalla kyse.

Itse ODTS:läisenä totean, että jos ODTS:n laukoo päälle home-bakteeritoksiinit, niin sitten noita toksiineja on joka ikisessä kosteusvauriorakennuksessa kuin myös lumettoman ajan luonnossa. Ja sehän ei voi pitää paikkaansa.

Veroeurot seis toksiinitutkimuksiin.

Lue lisää

Kirjoitit:
" Vallan kattava luettelo kosteusvauriorakennuksissa majailevista bakteereista ja niiden tuottamista LÖYDETYISTÄ toksiineista löytyy professori Salkinoja-Salosen kirjasta MYRKYLLISET MIKROBIT SISÄTILOISSA.

Tutkimuksissa löytyi homeita, mutta ei niiden tuottamia toksiineja. "

MIKÄÄN TUOSSA YLLÄOLEVASSA EI PIDÄ PAIKKAANSA!

Mitään kattavaa luetteloa ei voi olla aihepiiristä, josta tiedetään vielä kovin vähän. Kyseisessä tutkimuksessakin löydettiin aikaisemmin tuntemattomia mikrobeja ja toksiineja. Tutkimuksen jälkeenkin niitä on maailmalla löydetty jo runsaasti uusia.

Helsingin yliopistossa tuolloin kehitetty menetelmä mahdollisti mikrobitoksiinien myrkyllisyyden mittaamisen. Tutkimushanke sai laajaa julkisuutta myös kansainvälisesti. ”Oivallus tuotti mittavan joukon myrkyllisyyden mittausmenetelmiä, joita voitiin soveltaa suoraan…”

Esimerkin vuoksi otteita kirjasta:

”Tutkimushanke tuotti tärkeitä tutkimustuloksia, joita voi perustellusti kutsua läpimurroksi sairastalosyndrooman selvitystyössä. Ensimmäisinä maailmassa löysimme suoraan homeisista rakennusmateriaalista sellaisen määrän pitoisuuden ihmiselle haitallisia mikrobimyrkkyjä, joilla voi olla merkitystä terveyden vaurioittajana.

Lisäksi onnistuimme eristämään ja identifoimaan useita uusia myrkkyjen tuottajamikrobeja ja niiden tuottamat myrkyt.”

”Tässä tutkimuksessa löydettiin satratoksiini G ja H’ta melko suurena pitoisuutena…. Löysimme myös uusia Stachybotrys chartarum –sienen tuottamia myrkkyaineita…” jne..

Kirjoitit myös:
" Itse ODTS:läisenä totean, että jos ODTS:n laukoo päälle home-bakteeritoksiinit, niin sitten noita toksiineja on joka ikisessä kosteusvauriorakennuksessa kuin myös lumettoman ajan luonnossa. Ja sehän ei voi pitää paikkaansa."

Itse puolestani pidän melko epätodennäköisenä, että olisi kosteusvauriorakennuksia, joissa ei olisi mikrobitoksiineja. Määrät ja myrkyllisyydet toki vaihtelevat. Periaatteessahan kaikkien mikrobien aineenvaihduntatuotteet ovat myrkyllisiä, jos niitä on runsaasti. Ongelmallisimpia ovat ne, jotka ovat myrkyllisiä hyvin pienissäkin määrin.

Sitäkään en ymmärrä, miksi ajattelet, ettei lumettoman ajan luonnossa olisi mikrobitoksiineja. Aina, kun aistit "homeenhajua", hengität mikrobien aineenvaihduntatuotteita. Itsessään mikrobit tai niiden itiöt eivät haise sen kummemmin kuin ihmisetkään, vaan kysymys on aineenvaihduntatuotteiden hajusta.

Mitä tulee mainitsemiisi TTL:n tutkimuksiin, niin kyseessähän on lähinnä vakuutuslääketiede. Mikrobitoksiinien syy-yhteyttä ei nykytiedoin vielä kyetä osoittamaan sillä varmuudella, jota vakuutusyhtiöt edellyttävät. Sitä ei kyetä tulevaisuudessakaan, jos tutkimustoiminta siltä osin lopetettaisiin toiveittesi mukaan.