Hei kaikki!
Kertookas minulle ihmiset hyvät et milloin on aika luovuttaa ja jatkaa elämässä eteenpäin? En tiedä onko meillä enään yhteistä tulevaisuutta, yhteyttä pidetään noin 1-2 kertaa viikossa,mieheni asuu 50 kilsan päässä,mutta silti nähään noin kerran 2 viikossa. Riittäkö tämä? En kuule enään ystävällisiä sanoja enkä paljon muutakaan.. Yhteistä taivalta on takana jo.. Kannattaisko lopettaa ja alkaa elämään omaa elämää,mutta toisaalta se on vaikeaa koska toisesta välittää..huoh..en tiiä,mut kertoilkaapa omista eroistanne ym..Kiitos :)
Kertookas minulle ihmiset hyvät et milloin on aika luovuttaa ja jatkaa elämässä eteenpäin? En tiedä onko meillä enään yhteistä tulevaisuutta, yhteyttä pidetään noin 1-2 kertaa viikossa,mieheni asuu 50 kilsan päässä,mutta silti nähään noin kerran 2 viikossa. Riittäkö tämä? En kuule enään ystävällisiä sanoja enkä paljon muutakaan.. Yhteistä taivalta on takana jo.. Kannattaisko lopettaa ja alkaa elämään omaa elämää,mutta toisaalta se on vaikeaa koska toisesta välittää..huoh..en tiiä,mut kertoilkaapa omista eroistanne ym..Kiitos :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Siltä tuntuu.
Jos tämä ei riitä sinulle vaan vaadit enemmän.
Jos kumpikaan ei ole valmis tekemään mitään asiantilan korjaamiseksi...
Mikä ihmeen matka 50 km on, ei mikään senhän käveleekin jos rakastaa.
jos mietitkään eroa olet sen jo ottanut mukaan suunnitelmiin, eikä se sieltä itsestään häviä mihinkään.
Kummasta on kiinni että niin harvoin tapaatte?
Onko seksielämänne tyydyttävää?
Odotatko aina tapaamisia innokkaasti?
Onko hän ihminen jonka kanssa haluat "tuhlata" omaa aikaasi ja oman elämäsi?
Jos näin on, niin panosta suhteeseen ja odota ja vaadi että toinenkin panostaa.
Luovuttamista on helpomman tien valitseminen, eli paskaan suhteeseen jääminen ihan vain tavan vuoksi. Vaatii paljon enemmän sisua lähteä kävelemään...
Painin saman ongelman kanssa alkukesästä. Silloin kun vielä seurusteltiin niin välillä muutuin etäiseksi jolloin poikaystäväni hienosti kysyi että mikä vialla. Silloin tuli tilitettyä tuntojaan ja mietittyä ääneen. Hän vakuutti rakkauttaan ja niin päätin vielä jäädä suhteeseen. Tämä tapahtui useaan kertaan pitkähkössä suhteessamme. Kunnes alkukesästä sain mietintäni päätökseen, ei se tästä miksikään muutu. Hän ei ollut valmis sitoutumaan saman katon alle vielä vuosiin (välimatka sama kuin teillä). Mietin omaa rakkkauttani häntä kohtaan ja punnitsin asioita eri näkökulmista. Lopulta jätin hänet. Se oli oikea päätös. Ei asiat itsekseen miksikään muutu. Kehottaisin teitä keskustelemaan, mikä on miehesi näkökanta asiaan? Jos molemmat ajattelee hiukan välinpitämättömästi suhdetta kohtaan niin silloinhan peli on selvä.