Oletteko kukaan ihan silmästä silmään joutuneet kohtaamaan tämän naikkosen? Mitä tapahtui? Pystyittekö olemaan rauhallisia? Itse tiedän että jos sen haahkan joskus kohtaan, niin siitä ei hyvää seuraa, kenellekään...Siksi toivonkin, etten koskaan häntä joudu näkemään koska en haluaisi vankilaankaan joutua. Mutta kyllä hän oikeasti ansaitsisi kaiken sen millä olen häntä joka ilta haaveissani muistanut. Ja vielä paljon enemmän...Joten toivo sinä pikku vosu ettet koskaan osu tielleni.
Oletteko nähneet
miehenne panon?
222270
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tiesikö tämä "haahka" että mies on varattu?
Miksi elät suhteessa joka on epätasapainossa tässä asiassa kun selvästi haluat uskollisen kumppanin?
Otatko tietoisesti sen riskin että koet saman uudestaan vielä myöhemmin?
Jokainenhan valitsee oman tiensä elämässä, minulla on ihan yksiselitteinen tapa hoitaa näitä asioita. Minä en petä, sen tiedän, jos naiseni pettää niin se ei ollut minun naiseni ja suhde loppuu juuri siihen paikkaan eikä asiasta keskustella sen enempää. Minä haluan että naisellani on selkärankaa kestää vaikka mitä houkutuksia, se on sitten eri asia jos rakkaus loppuu niin sitten ei ole syytä pitää toista kiinni suhteessakaan enää vaan päästää vapaaksi etsimään "sitä oikeata" itselleen. Minä haluan jonain päivänä löytää "sen oikean" minulle, en ota mitään kakkos-palkintoja vastaan tuossa asiassa.
Itse en kärky mitään varattuja naisia koska kunnioitan parisuhteita sen verran paljon kahden keskeisenä asiana että en halua mennä laittamaan nokkaani muiden ongelmiin. Jos suhteessa ei ole ongelmia niin ei ole edes mahdollista saada siitä irroitettua toista osapuolta itselleen.
Haahka tiesi erityisen hyvin että mies on varattu ja teki kaikkensa tunkeakseen itsensä väliin ja aiheuttaakseen ongelmia. Tietenkin jokaisessa parisuhteessa on ongelmia joskus, mikään suhde ei ole ongelmaton vuosikaudet ja iänikuisesti. Ongelmat on tarkoitettu ratkaista parisuhteessa, ilman että joku tunkee itsensä väliin kaikin tavoin ja aiheuttaa pahempia ongelmia joita ei sitten enää ratkaistakaan. Ei toisen osapuolen tarvitse "irrottautua" suhteesta ja sitoutua tähän kolmanteen pyörään jotta suhde olisi pilalla. Kyllä siihen riittää vaikka yksi känninen pano. Vahinkoa ei silloin korjaa mikään katuminen. Enkä elä enää tuossa suhteessa. En hyväksy pettämistä joten en voinut elää edes yhden erehdyksen kanssa. Mutta katkeruus jäi. Tiedoksi sinulle; on olemassa ihmisiä jotka eivät kunnioita ketään eivätkä mitään parisuhdetta. Koska eivät osaa kunnioittaa edes itseään.
Kiitos vastauksista, tuosta nyt sain vähän laajemman käsityksen siitä mitä on tapahtunut. Ymmärrän katkeruudenkin mutta vinkkinä voisin sanoa että "been there, done that, got the t-shirt". Älä anna vihan ja katkeruuden voittaa, ne on tunteita jotka peittää alleen ymmärtämisen ja siinä vaiheessa kun ei enää ymmärrä mistään mitään niin on rampa ihmisraunio.
Viha ja katkeruus ovat vaan tainneet jo voittaa, eli siinä mielessä taitaa olla myöhäistä mun kohdalla. Joskus ehkä ymmärsin jotain, nyt en enää sitäkään vähää eli kai olen hyvää vauhtia matkalla ihmisraunioksi. Vaikeinta on ymmärtää että ihmiset ei oikeasti välitä toisten tuskasta yhtään mitään, tärkeintä on saada toteuttaa omia hetken mielihalujaan. Tunnetaan ylpeyttä siitä että on saatu pilattua jotain ja ilkutaan päälle. Kaikki ikävät seuraukset jää näille tuntemattomiksi. Toivon vaan, että käy niin että löytävät ne joskus omasta elämästään. Hyvää ja pahaa voi täällä laittaa kiertämään, kumpikin palaa joskus takaisin itseensä. Siksi kannattaisi miettiä sitä vanhaa sanontaa; "Mitä ette halua itsellenne tehtävän..."
"haahkaksi", mutta miestä (=pettäjää) kutsutaan nätisti "mieheksi". pitäisköhän sun tarkistaa noi sun moraalikäsitykset...pikkusen pielessä on juu!!! eikös se k*sipää ole se sun mies? todennäköisesti sanonu sille naiselle että aikoo jättää sut tai on jopa sinkku...että sillee.!
Minulla on vähän semmoinen ajatusmaailma että jokainen ihminen kävelee läpi omat megahelvettinsä ja jokaisen elämään kuuluu tietty määrä vastoinkäymisiä.
Sanotaan että se mikä ei tapa vahvistaa, tuo ei ehkä ole ihan täysin totta mutta henkisellä tasolla väitän että ne vastoinkäymiset jotka voittaa, vahvistaa aivan helvetisti. Mutta se tosiaan vaatii sen että voittaa sen vastoinkäymisen henkisellä tasolla.
Tämä menee enemmän jo jonkunlaisen psykoterapian puolelle mutta ensimmäinen askel tuohon on antautua "maailmalle", ei taistele vastaan raivolla ja vihalla, vaan käsittää sen että kaikki mitä tapahtuu, tapahtuu sen takia että me kaikki ollaan ihmisiä ja ihmisen luonteeseen kuuluu tehdä kaikki nämä asiat mitä tapahtuu meidän ympärillä.
Minä en voi vihata vaimoani sen takia että hän petti, minä ymmärrän että se kuuluu ihmisen luonteeseen tehdä näin. Oli vaan harmi että minun kohdalle sattui semmoinen yksilö jolle se uskollisuus ei ollut yhtä tärkeä asia kuin minulle. En syytä siitä itseäni että olen mitä olen enkä vaimoani siitä että hän on mitä on.
Muistelen yhteisiä aikoja vaimon kanssa lämmöllä, se pettäminen oli vain semmoinen piste sille suhteelle, se aika mitä minulle oli varattu vaimon kanssa oli loppu mutta se oli kuitenkin hienoa aikaa. Linnanmäki menee myös kiinni ja sitten pitää poistua sieltä, se ei tee siitä päivästä mitenkään rumaa tai huonoa ja aina voi muistaa miten hauskaa oli siellä.
Kaikki loppuu aikanaan, viimeistään sitten kun lääkäri antaa viimeisen lausunnon.
Naisilla tuntuu olevan ihan käsittämätön kysy sulkea silmänsä miesten tekosilta ja syytellä toisia naisia! Joskus hävettää olla nainen (joskin toisenlainen)!
ja lähes poikkeuksetta naiset sietävät tuota käytöstä mieheltä ja jatkavat suhdetta/avioliittoa. Ja purkavat kaiken vihan naiseen jonka kanssa mies petti. En tajua!
sitä vihaa puretaan siihen mieheenkin tottakai. Se ei kyllä helpolla pääse sekään. Kakkoseen kohdistuva viha johtunee vaan siitä että se nyt vaan on helpompi vihata vierasta ihmistä enemmän kuin semmosta ihmistä jonka tuntee hyvin ja jota kohtaan on tunteita.
Suhteen jatkaminen pettämisen jälkeen tai sen aikana on ihan kunnioitettava ratkaisu sekin - jos se oikeasti on ratkaisu eikä muutoksen pelkoa. Jos päättää jäädä, pitää hyväksyä tosiasiat ja lopettaa loputon syyttely. Jos siihen ei pysty, on parempi lähteä.
kun tosiasioita et tiedä.
myös viha pitää päästä näyttämään ja tuomaan julki jos se kerran se tunne jonka tuntee. Patoumat ei ole hyviä kellekkään. Itselläni kävi niin että tämä "kakkonen" käveli meitä kaupassa vastaan ja naama messingillä moikkas ukkoani. Minäpä näytin hänelle keskaria tuuman päästä nenästään ihan siinä kaikkien ihmiten nähden ohikulkiessani. Mitään en sanonut, ele riitti ja johan hymyt hyyty muijan naamalta. HAH....että tuli itelle hyvä olo kun sai tuoda tunteet aidosti julki. Ihan sama mitä kukaan asiasta ajatteli. Eukko laitto sitten hetikohta ukolle viestiä että kauheeta käytöstä, aatella nyt jos joku tuttu tai työkaveri näkee ku mulle tehdään näin. Ihan sama, ei pidä suututtaa ihmisiä jos ei kestä sitä että ihmiset sitten on sulle vihasia oikeesti ja julkisesti, mull nääs ei ole mitään "salasuhdetta" sen kanssa. Mä voin ihan aidosti ja rehellisesti ja julkisesti tuoda asiani esille. Itse se ämmä maineensa pilasi, en minä.
Aivan erinomainen teko :) Itsekin olen joutunut kokemaan uskottomuutta, pitkäaikaisen sivusuhteen, mieheni puolelta. Olen myöskin miettinyt, mitä tekisin tavattuani tämän naisen. Työskentelee kampaajana, joten yksi ajatus oli, että menisin ko. liikkeeseen, valitsisin sieltä tuotteita , ja kun maksun aika tulisi, sanoisin mahdollisimman kovalla äänellä "eiköhän tämä ole jo kuitattu luonnossa, XXXX:n taholta mieheni kanssa!" Siinä saisivat sitten kampaamon asiakkaat ym. sipistä ja juoruilla rauhassa. No, nyt on aikaa kulunut, ja olen alkanut olemaan vähemmän katkera, ja ehkä jää vain naurattamaan ajatuksiini. Tämäkin on yksi terapiamuoto sielulleni, vaikkeivat ajatukseni koskaan toteutuisikaan.
"...myös viha pitää päästä näyttämään ja tuomaan julki jos se kerran se tunne jonka tuntee."
Totta tuokin, mutta kannattaako omaa elämäänsä pilata loputtomalla vihalla ja katkeruudella? Itse siitä eniten kärsii.
ja katkeruudesta pääse eroon nimenomaan näyttämällä ne muuten ne jatkuu loputtomiin. Nyt on hyvä ja vapautunut olo :)
jeesustelua. Mikä ihme siinä on että suomessa vaan pitäs kaikki tunteet piilottaa? Mitään ei saa näyttää muutakun hieman iloa ja sekin humalassa. KAIKKI tunteet esiin vaan, niin negatiiviset kuin positiivistekin. Näin asioista päästään keskusteleen niiden oikeilla nimillä ja patoumat lähtee ja itsarit vähenee. Tommonen (uskovaisten?) juttu että käyttäydytään kaikille kohteliaasti mutta selän takan puhutaan siten paskaa vaan ja vihataan uhmisiä lopun ikää vaan siksi ettei saa tunteitaan purkamalla näyttää on persiistä.
Olen samaa mieltä, että kaikki tunteet, myös negatiiviset, pitää hyväksyä ja ne pitää voida myös ilmaista. Ilmaisemisen tapoja on kuitenkin monia, rakentavia ja rikkovia.
Yllä oleva kommenttini viittasi kuitenkin enemmän siihen, miten kauan ihminen antaa vihan tunteiden syödä itseään. Ainakin tällä palstalla tuntuu pyörivän paljon niitä, joille vihaamisesta on tullut elämäntehtävä. Se on tullut tärkeämmäksi kuin oma elämä, tärkeämmäksi kuin läheisten elämä. Jossain vaiheessa pitäisi osata siirtyä elämässä eteenpäin, ihan oman itsensä takia.
Vihaan tuntuvat juuttuvan etenkin ne, jotka eivät uskalla ottaa vastuuta omasta elämästään, vaan näkevät itsenä ajopuuna aalloilla - vailla mahdollisuutta vaikuttaa omaan kohtaloonsa.
niin antoi samalla Miehelle tehtäväksi levittää geenejään niin paljon kuin ehtii ja jaksaa. Joten ei Miestä saa syyttää luonteestaan ja tekemisistään, lähettäkää ne valitukset Yläkertaan, arvon naiset!
myös ihmiselle itseleen VASTUUN tekemisistään jo Aatamista ja Eevasta lähtien. Joten aviorikos ei ole "yläkerran" mielestä hyväksyttävää missään nimessä (jos kerran raamattua ja jumalaa tähänkin pitää vetää tekosyyksi)...
myös aivot. Niitä voisi käyttää vaikka evoluutiobiologiaan perehtymiseen. On nimittäin melkoista puppua tuo geenienlevitystehtäväväite. Jotkut vaan haluavat viettää elämänsä valehtelemalla itselleen. Älä silti luule, että menee kaikille muillekin läpi. Jotkut myös käyttävät niitä aivojaan.
En - mutta ote oli revetä käsistä jo pelkästä asian lukemisesta. Löysin miehen puhelimesta tekstareita mitä en ikimaailmassa olisi halunnut näkeväni! No, sain leiketeltyä tekstareiden muodossa hutsun kanssa jonkin aikaa kunnes en enää kestänyt vaan pistin täysillä menemään uhkailuviestiä sille haahkalortalle. Säihkähti se piru aikalailla! Ainakin se suhde päättyi siihen. Nyt sitten pitää olla varpaillaan kaikenaikaa, vaikka lupailuja niiskutusten kera onkin tullut "ettei ikinä enää".
Jos haahkalortta edes tajusi vähän hävetä, hyvä niin. Itse olen tavannut sellaisen joka vielä kehtasi kehuskella ja uhkailla taudeillaan ja keksityillä raskauksillaan. Juu, eipä ollut kehumista ämmän elämässä varmasti kenenkään muun mielestä, vain omassa sairaassa päässään ajatteli olevansa jotenkin kadehdittava. Hienoa elämää vaan sulle pikku tautipesä, taidat saada jatkossakin sitä mitä kerran tilasit.