Itse olin todella yksinäinen parisuhteessa. Mies oli paljon pois kotoa, hän korjasi venettä mieluummin kuin vietti aikaansa minun kanssani. Pahoitin siitä useasti mieleni. Olin yksin, yksinäinen, koska edes ystävilleni en pystynyt tunnustamaan ettei mieheni viihtynyt seurassani.
Mies oli myös väkivaltainen, jonka johdosta sitten päädyin eroon. Eroa edelsi pitkä harkinta, en tehnyt hätiköityä päätöstä. uskoin vielä viime metreillä, että jotain positiivista tapahtuisi, tai sitten olin vaan niin voipunut miehen väkivallasta ja laiminlyönnistä sekä ainaisesta yksinäisyydestä, etten jaksanut erota.
Kun sain eropapaerit liikenteeseen (yhdessä miehen kanssa, kerrankin yksimielisyys jostakin), aloin elämään ihan toisenlaista elämää.
Tapasin ihmisiä, juttelin asioistani ja sain tukea ystäviltäni. Uskalsin vihdoin tunnustaa itselleni eläneeni väkivaltaisen, välinpitämättömän miehen kanssa, jolle en merkinnyt yhtään mitään.
Jokainen tapaamani ihminen on lohduttanut minua sanomalla ettei olisi kestänyt yhtään vuotta kyseisessä suhteessa.
Oikeasti tapasin miestäni ehkä 2 tuntia päivässä, viikonloput hän korjasi venettä ja oli illalla ehkä 3 tuntia kotona. yöt tietysti.
Ei se mitään avioelämää tosiaankaan ollut.
Nyt olen vapautunut yksinäisyydestä ja väkivallasta. Vihdoinkin koen olevani arvokas ihminen. Tuollainen käytös murentaa itsetuntoa.
Helpottava olo.
Mies oli myös väkivaltainen, jonka johdosta sitten päädyin eroon. Eroa edelsi pitkä harkinta, en tehnyt hätiköityä päätöstä. uskoin vielä viime metreillä, että jotain positiivista tapahtuisi, tai sitten olin vaan niin voipunut miehen väkivallasta ja laiminlyönnistä sekä ainaisesta yksinäisyydestä, etten jaksanut erota.
Kun sain eropapaerit liikenteeseen (yhdessä miehen kanssa, kerrankin yksimielisyys jostakin), aloin elämään ihan toisenlaista elämää.
Tapasin ihmisiä, juttelin asioistani ja sain tukea ystäviltäni. Uskalsin vihdoin tunnustaa itselleni eläneeni väkivaltaisen, välinpitämättömän miehen kanssa, jolle en merkinnyt yhtään mitään.
Jokainen tapaamani ihminen on lohduttanut minua sanomalla ettei olisi kestänyt yhtään vuotta kyseisessä suhteessa.
Oikeasti tapasin miestäni ehkä 2 tuntia päivässä, viikonloput hän korjasi venettä ja oli illalla ehkä 3 tuntia kotona. yöt tietysti.
Ei se mitään avioelämää tosiaankaan ollut.
Nyt olen vapautunut yksinäisyydestä ja väkivallasta. Vihdoinkin koen olevani arvokas ihminen. Tuollainen käytös murentaa itsetuntoa.
Helpottava olo.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tiedän, mistä puhut. Itse en koskaan saanut niin paljon aikaan, että olisin eronnut. Koskaan en ole ollut niin yksinäinen kuin aviossa ollessani. Minun piti jättää omat ystäväni, kun menimme naimisiin. Ainoat luvalliset ihmiset olisivat olleet hänen sukulaisensa ja toisaalta he eivät minusta koskaan edes pitäneet, olin ei toivottu miniä.
Olen kai ollut pelkkä piika ja patja. Jos mies sattui olemaan kotona, niin oli tuppisuuna. Minusta tuli arka, koska ei tiennyt, kuinka mies suhtautuisi, jos puhuin jonkun vieraan kanssa. Hyväksyttyjä puhekavereita eivät olleet edes naiset.
Ainainen epäoikeudenmukainen arvostelu murentaa itsetuntoa. Jos mitään mitä teen ei miellytä miestä tulee sellainen olo etten halua tehdä mitään.
Ex-mieheni arvoseli ankarasti toimintaani esim. veneessä. En ollut koskaan riittävän hyvä mihinkään. Loppuaikoina välttelin veneilyä hänen kanssaan jatkuvan arvostelun pelossa.
Epäoikeudenmukaisuuden huippu oli se, kun mies osti minulle lippalakin kun oli kuuma ilma.
Minulle tulee herkästi pää kipeäksi ja huono olo kun kävelen auringonpaisteessa.
Kun kävelin se miehen ostama lippalakki päässä hän arvosteli sitä lippalakkia.
Kun olin aiemmin kävellyt ilman lippalakkia hän haukkui minua siitä, että olin hankkinut itselleni päänsäryn kun en käyttänyt lippalakkia.
Jotenkin koin, että mies ei ole normaali. Sekin alkoi pelottamaan. Hän oli niin inhottava, etten jaksanut enää mitään.
Käperryin vaan sikiöasentoon ja itkin. Miehen läheisyys alkoi pelottamaan niin paljon että minun oli pakko lähteä pois.
>
Hienoa, että osasit muuttaa käyttäytymistäsi ja lakkasit kohtelemasta itseäsi huonosti lähtemällä pois suhteesta!
itse samanlaista kokeneena voin onnitella, että viimeinkin lähdit niin tein minäkin.
Täällä käyn ja se helpottaa sillä eron jälkeenkin, vielä luulin että tein väärin sillä itsetuntoni ole viety.
Aurinkoa ja onnea!