Kokkosen Viimeiset kiusaukset on maailman huonoin ooppera. Täysi paska alusta loppuun. Kokko oli täysin epäluova persoona. Se oli kiinnostunut vain vallasta ja käytti sitä todella törkeesti. Kokkonen oli Suomen musiikkielämän Pol Pot, musiikin elävyyden tuhoaja.
Viimeiset
kiusaukset on
2442
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Näistä tulee aina mieleen, että joku Kokkos-tutkija tai elämäkerturi päästelee nyt vähän höyryjään. Jotenkin tuntuu, että aika suppeaa elämää on eletty siellä päässä, anteeksi vaan.
Anyways, voisitko argumentoida musiikkiakin? Tämähän on kovin mielenkiintoista, kun melkein koko Kiusausten jälkeinen kotimainen ooppera rakentuu Kokkosen rakenneperiaatteelle. Onko Rautavaaralla yhtään oopperaa, joka ei toistaisi Kiusausten dramaturgista kaavaa?
Kokkosen tunnusmerkki on kaava, kaavamaisuus ja täydellinen keskinkertaisuus, tekotaiteellisuus, tylsyys, jäykkyys, epäluovuus, kekseliäisyyden puute. Se ei keksinyt yhtään mitään. Siksi sen musalla ei minkäänlaista kysyntää. Kokkonen on vain ja ainoastaan tekopyhä, raskasmielinen ja viinalla aivonsa paskaksi juonut mölli, joka muka tiesi musasta jotakin. Se ei tajunnut edes alkeita. Kokkosen palvonta oli suomalaisen kulttuurin rappion merkki.