Morjens,
mistähän sitä tietäisi onko parempi olla yksin kuin seurustella? Eli kuinka paljon pitäisi joustaa ja ymmärtää ja missä vaiheessa pistää pelin poikki? Mitenkähän voisi etukäteen tietää tuleeko lopettamista katumaan?
Varmasti sitä hyvät muistot jäävät mieleen ja jossain vaiheessa kaduttaakin, mutta kun minusta tuntuu tällä hetkellä tosi hyvältä olla yksin. Energiaa jää kaikkeen muuhun eli lapsiin, harrastuksiin ja töihinkin. Silti tuntuu että on jotenkin epänormaalia ettei tässä ole metsästämässä miestä koko ajan... jotenkin olisi hyväksyttävämpää sosiaalisesti seurustella. Vaikka taidan ehkä ollakin sitten pikkuisen erakko kun nautin hiljaisista koti-illoista...
Saisinko mielipiteitänne, kiitos.
mistähän sitä tietäisi onko parempi olla yksin kuin seurustella? Eli kuinka paljon pitäisi joustaa ja ymmärtää ja missä vaiheessa pistää pelin poikki? Mitenkähän voisi etukäteen tietää tuleeko lopettamista katumaan?
Varmasti sitä hyvät muistot jäävät mieleen ja jossain vaiheessa kaduttaakin, mutta kun minusta tuntuu tällä hetkellä tosi hyvältä olla yksin. Energiaa jää kaikkeen muuhun eli lapsiin, harrastuksiin ja töihinkin. Silti tuntuu että on jotenkin epänormaalia ettei tässä ole metsästämässä miestä koko ajan... jotenkin olisi hyväksyttävämpää sosiaalisesti seurustella. Vaikka taidan ehkä ollakin sitten pikkuisen erakko kun nautin hiljaisista koti-illoista...
Saisinko mielipiteitänne, kiitos.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kai sulla on jonkinmoista kokemusta ja tietoa seurustelusta.
lapsentekoon kuin yksi panokerta.
Voi maailma!
Kyllä sitä on seksiä tullut harrastettua moneenkin kertaan, onneksi... mutta nyt taitaa olla selibaatti tiedossa - sehän tässä sinkkuudessa onkin varmasti "harmittavinta" ;-)
viisi hyvää käteenvetoa on parempi kuin yksi huono pano!
Älkää silti nuolaisko ennen kuin tipahtaa. Nähkääs kun on ensin tavattu muutamia kertoja,
ja sitten alkaa tekemään "mieli". Ensin pitää ottaa ne pakolliset lääkkeet (eihän se muuten onnistu), sitten odotellaan kuin kuuta nousevaa, odotellaan, odotellaan. No viimein päästään itse asiaan, ja mitä sitten tapahtuukaan; pieni ja unelias "prinssin nakki" yrittää löytää
sen makoisan suun, jolle se maistuisi hunajalta vähintäänkin (toiveikkaana odottaa hän, suu).
No sitten yrittää "viilata ja höylätä", kuten
laulussa sanotaan, ja homma loppuu ennen kuin on edes kunnolla alkanutkaan. Kuka saa siitä nautinnon, hä? kysynpä vaan. Jälkimaku kaikkea muuta kuin nautinnollinen, siis pettymys melkoinen.
Tämä vain niille tiedoksi, jotka vielä "vanhan kuun" aikaan suunnittelevat niitä treffejä. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta. Onnea kuitenkin yritykselle, eihän koskaan tiedä etukäteen, mitä sieltä "kaapista" löytyy ;)
Ei kokemusta, mutta vilkas mielikuvitus keksi edellisen, ja olen Q, ensimmäinen neljännes :)
Ei kai se mitenkään epänormaalia ole, jos viihtyy yksikseen. Kyllä sekin asia ajan oloon muuttuu. Itse ainakin olen mielummin yksin, kun epäsopivan kaverin kanssa, toimimattomassa suhteessa. Ja olen ollutkin jo pitkään. Aikansa kutakin.Ja mitä seksiin tulee;niin miksi ostaa koko lehmä maitopurkin takia;)
Suosittelen yksin olemista, vaikka se onkin helvetin synkkää..eiku siis tosi fantsuu!