Olen neljä vuotta sitten eronnut ja siitä liitosta on kaksi lasta. Toinen lapsista asuu minun kanssani ja toinen isänsä kanssa. Exän kepulikonsteilla näin. Nyt sitten nuo tapaamiset ei ole ottaneet sujuakseen koko neljän vuoden aikana, että lapset saisivat nähdä toisiaan ja me vanhemmat myös omia lapsiaan.
Nyt ei kuitenkaan onnistu millään ilveellä tuo toisen lapsen näkeminen. Aina isä keksii jos vaikka mitä syytä ettei vaan lapsen tarvitsisi tulla. Minun luona asuvaa lasta olisi ottamassa vaikka joka päivä, mutta ei se ole kohtuullista.
Pitäisikö mun lyödä hanskat tiskiin ja unohtaa toinen lapseni? pää leviää tällä jatkuvalla soutamisella ja huopaamisella.
Nyt ei kuitenkaan onnistu millään ilveellä tuo toisen lapsen näkeminen. Aina isä keksii jos vaikka mitä syytä ettei vaan lapsen tarvitsisi tulla. Minun luona asuvaa lasta olisi ottamassa vaikka joka päivä, mutta ei se ole kohtuullista.
Pitäisikö mun lyödä hanskat tiskiin ja unohtaa toinen lapseni? pää leviää tällä jatkuvalla soutamisella ja huopaamisella.
Vastaukset 4
Vanhimmat
antaa tavata lastansa,ota vaikka yhteyttä lakimieheen ja kysy miten toimia.
Niin se kai laissa on määritelty? Kyse ei ole vanhempien, vaan lasten oikeuksista. Siltä kannalta ex-puolisoilla ei ole mitään oikeutta evätä tapaamisia. Lähtökohtaisesti lapsella on aina oikeus molempiin vanhempiin. Ennen kuin tähän tulee älähdyksiä, niin sanon, että välillä on niin, että lapsen suojelemiseksi on syytä rajoittaa jomman kumman vanhemman tapaamista, mutta sen päätöksen tekee yleensä oikeus. Vanhemmilla ei ole kummallakaan oikeutta riistää lapselta toista vanhempaa. Eli oikeuteen, jos siltä tuntuu.
oikeassa olet että vanhemmilla ei ole oikeutta estää tapaamasta vanhempiaan mutta tavallaan kuitenkin suurin osa äideistä tavallaan estää lapsiaan tapaamasta isäänsä kun ovat ns. lähivanhempia ja se isä kun yleensä saa vaan luut eli ne harvat viikonloput.
Tarkoitin kyllä sitä, että tapaamiseen voi hakea oikeutusta lastensuojelun, lakimiehen tms. kautta, mutta perusteena ei ole vanhemman oikeus tavata lastaan, vaan lapsen oikeus tavata vanhempaansa.
En ole laintuntija, mutta noin päin se perustelu minun mielestä menee. Vanhemman oikeudet perustuvat kai siihen, miten huoltajuus on järjestetty. Jos toinen vanhemmista on luopunut huoltajuudestaan, hänellä ei ole mitään juridista oikeutta lapsen asioihin. Moraaliset oikeudet ovat sitten erikseen.