Tulin juuri kotiin kavereiden kanssa vietetyn hauskan illan päätteeksi. Palasin yksin kotiin kämppään, jossa ainoa odottava elollinen oli huonekasvi. Jotenkin ajatus siitä, että myöhään kotiin tullessa ovea avatessa joutuisi jotenkin varomaan turhan äänen päästämistä tai sisällä ollessa turhien valojen palamista tuntuu kaukaiselta: sänky on aina pedattu päiväpeittoon kun saavun myähään kotiin.
Krapulapäivät sujuvat mukavasti yksin, muistan toki aikoja, kun ne pystyi jakamaan toisen kanssa: peiton alla halailu, suutelu ja seksin harrastaminen telkkarin huutaessa taustalla oli silloin normaalia sunnuntain viettoa. Tavanomaiseen sunnuntaihin kuuluu nykyään nukkuminen, syöminen, telkkarin katsominen ja edellisen illan tilinpäätöksen tekeminen - säälittävää?
Elämä on kuitenkin kivaa. Pystyn keskittymään opintoihin/työhön sekä kavereihin. Kavereista puheenollen, alkaa kuitenkin huolestuttamaan se, että ystävillä on jo pitkäaikaiset tyttö- / poikaystävät, minulla ei ketään. Odotan innolla ekoja häitä.
Huomenna käyn porukoiden luona. Äiti ottaa taas puheeksi, mitä kuuluu naisrintamalle - "hiljaista", vastaan - ja faija taas taputtelee olalle kuinka hyvä poika hänellä on. Totuus on kuitenkin se, että tässä rupee itseäkin pikkuhiljaa hävettämään. Toivoisin voivani joskus olla vanhemmilleni ylpeyden aihe. Kun sukujuhlissakin tivataan "miksi sulla ei ole tyttöystävää", menen hiljaiseksi.
Parisuhteeseen ei ole todellakaan kiire. Voihan sitä kehittää uraa sillä aikaa. Ikävä on kuitekin aina myöhään kotiin palatessa omaa mielikuvitusyttöystävää, jolle jättää tilaa sängyssä. Ehkä sen tilan joku joskus täyttää.
Krapulapäivät sujuvat mukavasti yksin, muistan toki aikoja, kun ne pystyi jakamaan toisen kanssa: peiton alla halailu, suutelu ja seksin harrastaminen telkkarin huutaessa taustalla oli silloin normaalia sunnuntain viettoa. Tavanomaiseen sunnuntaihin kuuluu nykyään nukkuminen, syöminen, telkkarin katsominen ja edellisen illan tilinpäätöksen tekeminen - säälittävää?
Elämä on kuitenkin kivaa. Pystyn keskittymään opintoihin/työhön sekä kavereihin. Kavereista puheenollen, alkaa kuitenkin huolestuttamaan se, että ystävillä on jo pitkäaikaiset tyttö- / poikaystävät, minulla ei ketään. Odotan innolla ekoja häitä.
Huomenna käyn porukoiden luona. Äiti ottaa taas puheeksi, mitä kuuluu naisrintamalle - "hiljaista", vastaan - ja faija taas taputtelee olalle kuinka hyvä poika hänellä on. Totuus on kuitenkin se, että tässä rupee itseäkin pikkuhiljaa hävettämään. Toivoisin voivani joskus olla vanhemmilleni ylpeyden aihe. Kun sukujuhlissakin tivataan "miksi sulla ei ole tyttöystävää", menen hiljaiseksi.
Parisuhteeseen ei ole todellakaan kiire. Voihan sitä kehittää uraa sillä aikaa. Ikävä on kuitekin aina myöhään kotiin palatessa omaa mielikuvitusyttöystävää, jolle jättää tilaa sängyssä. Ehkä sen tilan joku joskus täyttää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse ainakin ajattelen asian niin, että se on jokaisen ihmisen oma asia, seurusteleeko vai ei, haluaako lapsia vai ei jne. Jos joku ei edes halua seurustella koskaan, niin se on ihmisen oma asia eikä toisten pitäisi sitä moralisoida. Ja tollaset kysymykset justiin, että "miksei sulla ole ketään?", ärsyttävää. Jos joku kysyy multa tuollaista, niin vastaan jotenkin sarkastisesti.
Onhan se toisaalta mukavaa, kun kysellään, että "ootko tavannut ketään kivaa miestä?". Mutta tuleehan siinä vähän haikea olo itselle, kun joutuu vastaamaan, että "en". Ja varsinkin, kun miltei kaikilla on just tyttö-/poikaystävä ja itse joutuu katselemaan onnellisia pariskuntia. Tietysti on onnellinen heidän puolestaan, mutta mieluusti sitä itsekin olisi jonkun ihanan miehen kanssa.
Kyllä meille jokaiselle on täällä joku :) löytäisi sen vaan...
Taas yksi läheisriippuvainen. Taidat olla nainen.
"ja faija taas taputtelee olalle kuinka hyvä poika hänellä on"
Sinä taas taidat olla naisvihaaja. Ei läheisyyden kaipuu ole sukupuolesta kiinni, eikä tarkoita heti riippuvuutta. Sinulla ei sellaisia tunteita sitten taida ollakaan?
Heh... Sama juttu. Ihmetellään miksi en seurustele? Ei ole ollut mikään erityisen pakottava kiirekkään vaikka 23 jo on. Ei vain ole kolahtanut. Tietenkin sitä haluaa miehen ja lapsia jne. mutta mikä kiire tässä vielä on? Tuli vain mieleen, että ehkä meidän kannattaa miettiä niihin sukujuhliin valekaveria. :)