Kauhutarina Saksasta ja vähän muualtakin

Kamalaa luettavaa mutta itse Keski-Euroopassa asuvana voin hyvinkin uskoa että tollasta porukkaa löytyy. Oikein pistää vihaksi. Jos poliisiasemaa näyttävät ja uhkailevat niin kannattaisi au pairin sanoa, ok mennään sinne niin hän saa tehdä rikosilmoituksen laittomasta uhkailusta. Ja ennen kuin jättää perheen niin joka tapauksessa kannattaa sanoa: Leck mich am Arsch und fick euch! Sopiva hyvästely tollasille kusipäille. Olkaa hyvät tytöt varovaisia minne meette. Paras vaihtoehto olisi varmasti aina suomalainen perhe, nuo kulttuurierot on aika suuria Saksan ja Suomen välillä..

Ite oon tässä kuussa lähössä täyssaksalaiseen perheeseen ja tunnen Saksasta muitakin kuin tulevan perheeni joten oman kokemukseni perusteella minä ainakin sanoisin että juuri Saksan ja Suomen kulttuurierot ovat pieniä. Kumma juttu. Ehkä kohdallesi vain on sattunut todella harvinaisen p*skoja ja outoja hyypiöitä.. :(

Hitlerin peruja ..Olevinaan niin herras kansaa !
Eivät paljon puhukkaa muuta kuin omaa kieltään ! Eikä ole historia vielä opettanut tarpeeksi kumma homma !? Mut onneksi se natsi sika ei yrittänyt raiskata siskoasi ..se olisi vielä luulut kuuluvan niitten perinteeseen...

Siis aivan kauhea tapaus! Oon itse lähdössä au pairiksi kuun lopussa saksaan kaksilapsiseen perheeseen just mol.fi:n sivuilta.. Voitko kertoa vähän tarkemmin perheestä tai jotain?

Tosi hirvee juttu! Kelasin vaan ettei satu olla sellanen perhe, jossa äiti on suomalainen ja isä saksalainen ja kaksi alle tyttölasta? Löysin meinaan sellasen ilmotuksen MOLin sivuilta, eli ei kai satu oleen sama? Työsopimuksen tekopaikka olisi kai Saksa, en oo ihan varma.. Apua! :)

Onhan järjestön kautta tietysti turvallisempaa lähteä, mutta ei perheen vaihto aina onnistu. Itse olin au pairina Espanjassa. Kun perhe halusi au pairista eroon (lähettää kotiin tai sijoittaa uuteen perheeseen) niin se kyllä kävi helposti, mutta jos au pair halusi vaihtaa perhettä niin se olikin sitten jo huomattavasti vaikeampaa... Siis ne au pairit, jotka halus vaihtaa perhettä niin niillä oli ihan todellisia ongelmia, ei mitään että mä en tykkää mun huoneen verhojen väristä. Kaikista tuntu, että se yhteystoimiston setä oli aina vaan perheiden puolella. Ja kukaan ei edes vieraile perheen luona tai tapaa heitä tai mitään... En sitten tiedä mitä ne tarkottaa sillä "huolella valittu" perhe.

Tosi hirvee juttu! Kelasin vaan ettei satu olla sellanen perhe, jossa äiti on suomalainen ja isä saksalainen ja kaksi alle tyttölasta? Löysin meinaan sellasen ilmotuksen MOLin sivuilta, eli ei kai satu oleen sama? Työsopimuksen tekopaikka olisi kai Saksa, en oo ihan varma.. Apua! :)

Mä olin Espanjassa au pairina mol.fi sivun kautta.
Perhe oli kans saksalainen ja puoliksi suomalainen. Työsopimuksesta ei ollut puhettakaan/en koskaan sellasta nähnyt. Mutta ehkä parempi niin, että pääsin sitten lähtee sieltä pois silloin kun halusinki. Sähköpostissa perheen äiti kertoi, että lapset ovat hyvin kasvatettuja. Ja paskat. Eivät totelleet yhtään. Varsinkaan 2 nuorempaa. Aamulla 2 herätykseen meni jo puol tuntia, kun he vaan kitisivät, ja sit kun piti olla hiljaa, ettei perheen äiti herää, ni mite niitä lapsia siitä nyt ylös saa, etteivät ne huuda jne. Sitten jos perheen vanhin lapsi oli unohtanut laittaa kellon soimaa, ni se oli minun vika. Lapsi kumminkin oli jo 14v. Niin en kai minä sitä nyt vahi, kun vielä oli poika kyseessä. Vapaa päivät unohtuivat aina. Piti aina sitten niistä sanoa itse, että voisko tänää olla vapaa päivä. Minusta se vapaa päivä olisi pitänyt olla KOKO päivä, eikä vaan pari tuntia.
Kaikkein inhottavinta siinä talossa oli, kun kaikki piti olla just eikä melkein. Pyykit jos oli väärällä tavalla laittettu niin tuli huudot. Hommia oli aivan liikaa. Minun mielestä siivoominen ei kuuluisi kaikki Au pairille. Mutta aina kun lapset olivat koulussa, niin minä siivosin heidän isoa talotta. En ehtinyt ikinä viettää vapaata ja käydä jossain kaupungilla.
Jo ensimmäisestä päivästä asti mietin, että millon sitä pääsisi kotiin!! Tutustuin onneksi lentokoneessa yhteen naiseen ja vaihettii numerot. Olin sitten reilu viikon lomalla hänen luona ja siitä lähdin Suomeen. Sain tutustua Espanjaan :)
Tää naisen ystävät kerto, että en ollut ENSIMMÄINEN joka siitä perheestä lähti pois kesken kaiken ja samoin on kuulemma toinen perhe Espanjassa mistä kanssa lähteneet Au pairit kotiin. Katsoin nyt että mol.fi sivuilla oli se ilmoitus hävinnyt, että he ovat saaneet uuden au pairin. Että toivotan ONNEA sille kuka sinne menee!

Hei olkaa yhteydessa edellisen (tai useammankin) aupparin kanssa ennen kuin lahdette! Jos perheessa ei sellaisia oo ollut, taytyy tietysti luottaa omaan harkintaan ja on varmaan parasta hoitaa tyosopimus kuntoon jo ennen lahtoa. Jos perhe ei suostu antamaan yhteystietoja, se kertoo jo paljon ja sellaseen perheeseen ei kannata menna.

Itse soitin edelliselle aupairille pitkan puhelun joten mulla oli hyva kuva perheen hyvista ja huonoista (no niita ei kovin paljon kylla ole) puolista ja hyvin piti kuvaus paikkansa. Tapasin host-perheen myos itse etukateen Suomessa ja se kylla helpotti lahtojannitysta tosi paljon kun tiesi kenen luokse sita on lahdossa.

Itsella ei ole kokemuksia jarjestoista, mutta kavereilta kuultuna ei asiat ole niissa paljon paremmin, eli en usko etta se on mikaan takuu kuten jo joku edella kirjoittikin. Mun perheen loysin MOL:in sivuilta ja kaikki on sujunut tahan asti (kohta kuukausi!) tosi hyvin.

Ja jos osuu kauhuperhe omalle kohdalle: lahtekaa kotiin! Eihan sita liian helpolla pida luovuttaa, vaikeita paivia ja aikoja tulee varmana jokaiselle, mut eihan sita tarvii itteaan loputtomiin raakata jos homma ei keskusteluista huolimatta toimi!

Ite oon irlannissa aupparina ja loysin perheeni internetin valityksella, ilman mitaan jarjestoa, ilman sopimuksia... Olin tosi onnellinen ja innoissani lahdossa...

Lentokoneessa mieleeni juolahti, etta enta jos perhe ei olekkaan odotuksiani vastaava?! (Oltiin tosiaan oltu sahkopostitse yhteyksissa vain pari viikkoa ja puhuttu aidin kanssa kerran puhelimessa...) enta jos perhe tekee ns. oharit? enta jos kaikki menee pain per**tta?

No, kentalla oli vastassa 4 iloisesti vilkuttavaa ihmista, 2 aikuista ja 2 lasta. kolmas oli kotona nukkumassa hoitotadin kanssa. Kaikki on mennyt aivan loistavasti, ja perhe on aivan mahtava. Ollaan tosi samanlaisia, sopeudun tanne loistavasti. Vapaapaivat ja babysitting illat sovitaan hyvissa ajoin, ja niista pidetaan kiinni. joka ilta puhutaan vanhempien kanssa paivan plussat ja miinukset ja kaikki. Vanhemmat kuljettavat minua autolla mihin milloinkin haluan, jos en tahdo kayttaa bussia. Kaikki on aivan loistavasti.

Valitettavasti kaikilla ei ole yhta hyva tuuri kuin minulla, mutta ajattelin heittaa taman keskustelun valiin tallaisen menestystarinankin. Ettei paase totuus unohtumaan, Ihmiset on erilaisia.

Yhdyn edellä sanovaan. Itse olin USAssa 3 kk au pairina ja tiesin perheestä vain sähköpostin kautta muutamia asioita ja olimme jutelleet muutaman kerran puhelimessa ennen sinne menoa. Pelotteluista huolimatta ystävystyin perheeni kanssa ja pidämme kuuden vuoden jälkeenkin yhä yhteyttä. Riippuu ihan siitä, pelaako teillä perheen kanssa kemiat yhteen.
Tiedän muutamia kavereitani, jotka ovat lähteneet kesken kaiken perheestä huonon kokemuksen takia. Sitä ei voi muuta kuin ottaa riski ja katsoa :)

Neuvo teille nuorille: hakeutukaa työhön/alalle jossa käytössä työehtosopimus. Ja huom, työsopimus ja työehtosopimus eivät ole sama asia. Näin ollen teitä ei kuseteta.