Esittäisin kysymyksen mielellään vain miehille, koska haluaisin saada vain heidän ajatuksiaan tästä tilanteesta.
Naisihmisille en uskalla koko asiasta edes puhua, koska se näyttää karkaavan ihan vainoharhaiseksi hysteriaksi useimmissa tapauksissa. Ei pahalla, älkää hermostuko.
Tässä tapauksessa nyt vain luulen, että mies tietää parhaiten miten tässä tilanteessa itse toimisi ja ajattelisi, joten...
Olisin kovin kiitollinen, jos joku mies voisi asiallista mielipidettä antaa.
---
Taustallani kummittelee surullinen historia; väkivaltainen liitto, pettänyt mies jne, joten pelkoni ovat senkin takia ehkä ylireagointia.
Siksi kaipaisinkin jalat-maassa-olevaa keskustelua aiheesta.
Viime keväänä tulin yllättäen raskaaksi. Pari kuukautta meni asiaa sulatellessa, molemmilla, sillä vauva ei ollut mitenkään päin suunniteltu. Nyttemmin odotus on alkanut olemaan jo mukavaa. Olemme jo yli 3-kymmenen ja elämää oli suunniteltu hiukan toisenlaiseksi seuraavat tulevat vuodet. Vauva on ehdottomasti nyt "haluttu" eikä sen tulemiselle ole mitään esteitä olemassa.
Olin juuri ylitämässsä sitä kriittistä 12vko:n rajaa, kun löysin puolivahingossa (käsi sydämellä) mieheni kotisähköpostista viestejä naiselta, joka oli kuulema vanha koulukaveri ulkomailta. Hän oli muuttanut nyt Suomeen asumaan.
Koko kroppa jyskyttäen tein sellaista, mitä en ikinä olisi uskonut; luin koko viestiketjun läpi ja tässä ollaan.
Hämmästelin eniten sitä, miksi mieheni antoi näissä (ensimmäisissä kirjoittelemissaan) meileissä ymmärtää asuvansa täysin yksin, sinkkuna ja vapaana reissaamaan. Välimatkaa heidän välillään on noin 300km, ja mieheni käy kyllä tuolla suunnalla paljon työmatkoilla.
Ja on siellä päin parhaillaankin. On sunnuntaihin asti ystävällään yökylässä mutta kertoi suoraan ottavansa hotellin su-ma yöksi...Minkä ihmeen takia? Kyseessä on kuitenkin hyvä lapsuudenystävä.
Britti-naiselle meilien teksti oli kaikkea muuta kuin brittiläisen "jäykkää": "Honey", "sweetie" ja muuta...kuin olisivat intiimit ystävät olleet aina.
Sen ymmärsin, että nainen oli ottanut yhteyden ensin ja nämä meilit olivat todellakin ensimmäisiä yhteydenottoja toisiinsa. Mieheni mukaan he ovat viimeksi nähneet noin 10v sitten nimenomaan Englannissa ollessaan. Sanoi, ettei heillä ole koskaan mitään suhdetta ollut.
Sen enempää hän ei alkanut selittämään. Sanoi, että rehellisen ei tarvitse selitellä mitään, mikä on tietysti totta. Jotain jäi silti puuttumaan.
Meileissä he sopivat tapaamista naisen suunnalle muutaman viikon päähän, joka oli kuitenkin mennyt myttyyn.
Kyseessä oli meidän yhteinen reissumme eräille messuille (jonne minun ei ollut tarkoitus mennä, van muualle kaupunkiin) ja että heidän oli tarkoitus tavata sinä aikana ko. kaupungissa.
Mieheni ei ollut siis maininnut minulle mitään tästä suunnitelmastaan, eli tapaaminen oli tarkoituksenakin järjestää salaa, hänen "ollessaan messuilla".
Me olemme aina olleet avoimia ja aivan kaiken suhteen. Siksi minua hämää aivan hirveästi nyt tämä salaperäinen ilmapiiri, mikä yhtäkkiä ilmaantui ko. naisen kanssa.
Mieheni tietää aivan 100% varmasti, että jos olisi minulle asiasta ääneen puhunut, olisin ilman muuta hyväksynyt vanhan ystävänsä ja kutsunut vaikka meillä kotonakin käymään. Siitä ei ole epäilystäkään.
> Seksin suhteen olen "hyvin avoin", kimppajutut on tuttua juttua eikä mitään ongelmia ole koskaan ollut. Jos taustalla olisi ollut seksi ja sen nälkä heillä molemmilla, olisin minäkin hyvin tod.näk lähtenyt mukaan tarkistaen vain sen, ettei ko.naista häiritse minun raskauteni. Itse olin ja olen koko raskauden ajan ollut normaalin halukas ja kaikkea muuta kuin pihtari omasta mielestäni. On vaikeaa kuvitellakaan, että mies lähtisi seksin perässä pettämään.
Tuosta meilien lukemisesta on nyt jo puolisen vuotta aikaa, mutta asia kiusaa minua yhtä musertavalla tavalla kuin silloin löytessäni ne.
Luottamus meni..ei kokonaan, mutta niin paljon, että aina hänen ollessaan reissuissa, millä hyvänsä suunnalla, minua kalvaa aivan kohtuuton tuska ja syy on se, että hän selvästi haluaa erottaa tämän maailmansa täällä, minut ja kaiken muun, ja maailman tämän kaiken ulkopuolella. Hänhän antoi selkeästi ymmärtää olevansa sinkku, yksin..Minusta eikä mistään yhteisestä sanankaan mainintaa.
Minulle se oli selvä viesti siis siitä, että ellei pettämistä ole tapahtumassa nyt, niin jossain vaiheessa joka tapauksessa. Ulkomaailma on eri maailma ja siellä saakin yhtäkkiä toimia miten huvittaa?
Tuskaisen ja unettoman yön päätteeksi lähdin nyt aamulla tutkiskelemaan nettiä ja etsimään kohtalotovereita...ehkä apuakin.
Mutta sen sijaan, että olo olisi helpottanut, löysinkin tutkimuksia joissa kylmästi todetaan, että suurin osa miehistä pettää nimenomaan silloin kun naisensa on raskaana. Voiko tämän alhaisempaa enää olla..?
Olen aivan palasina ja katkerana; ei minulla ole minkäänlaisia vaihtoehtoja eikä tilaa tehdä päätöksiä tulevaisuuteni suhteen enää (tai on, mutta mikä on nyt viisainta? En ole enää yksin..), mutta miehellä tietysti on.
Ja jos suurin osa vielä lähtee niinkin avoimesti kuin 80% mahdollisuudella testaamaan haluaan elää lapsen ja vaimon kanssa pettämällä kumppaniaan, niin ei hitto sentään..Onko tuo totta?
Tämä stressi aiheuttaa jo pahimmillaan ennenaikaisia supistuksia ja jopa fyysistä pahoinvointia.
Raskaushormoneilla on varmasti osansa asiaan, sillä jos en olisi raskaana ja näin olisi käynyt, minä olisin jo ajat sitten lähtenyt koko suhteesta; henkinen pettäminen on pahinta mitä tiedän, enkä voisi sellaisen kumppanin kanssa missään nimessä olla. Täydellisestä avoimuudesta siirtyminen salaperäiseen ja epäilyttävään yhteydenpitoon entisten ystävien kanssa On epärehellistä. Tuollaisen asian ketomatta jättäminen on yhtä kuin valehtelemista minun mittapuullani.
Ja tässä sitä nyt kuitenkin ollaan. Vatsa poksahtamaisillaan jumitan yksin kotona ja mietin pää savuten mikä meni vikaan. Enkä löydä MITÄÄN konkreettista syytä.
Millaisia ajatuksia tämä teissä miehet herättää? Mitä on tapahtunut ja miksi? Tottakai raskaus on syy-listalla ensimmäinen, mutta...
Kertokaa ajatuksia, kiitos :)
Naisihmisille en uskalla koko asiasta edes puhua, koska se näyttää karkaavan ihan vainoharhaiseksi hysteriaksi useimmissa tapauksissa. Ei pahalla, älkää hermostuko.
Tässä tapauksessa nyt vain luulen, että mies tietää parhaiten miten tässä tilanteessa itse toimisi ja ajattelisi, joten...
Olisin kovin kiitollinen, jos joku mies voisi asiallista mielipidettä antaa.
---
Taustallani kummittelee surullinen historia; väkivaltainen liitto, pettänyt mies jne, joten pelkoni ovat senkin takia ehkä ylireagointia.
Siksi kaipaisinkin jalat-maassa-olevaa keskustelua aiheesta.
Viime keväänä tulin yllättäen raskaaksi. Pari kuukautta meni asiaa sulatellessa, molemmilla, sillä vauva ei ollut mitenkään päin suunniteltu. Nyttemmin odotus on alkanut olemaan jo mukavaa. Olemme jo yli 3-kymmenen ja elämää oli suunniteltu hiukan toisenlaiseksi seuraavat tulevat vuodet. Vauva on ehdottomasti nyt "haluttu" eikä sen tulemiselle ole mitään esteitä olemassa.
Olin juuri ylitämässsä sitä kriittistä 12vko:n rajaa, kun löysin puolivahingossa (käsi sydämellä) mieheni kotisähköpostista viestejä naiselta, joka oli kuulema vanha koulukaveri ulkomailta. Hän oli muuttanut nyt Suomeen asumaan.
Koko kroppa jyskyttäen tein sellaista, mitä en ikinä olisi uskonut; luin koko viestiketjun läpi ja tässä ollaan.
Hämmästelin eniten sitä, miksi mieheni antoi näissä (ensimmäisissä kirjoittelemissaan) meileissä ymmärtää asuvansa täysin yksin, sinkkuna ja vapaana reissaamaan. Välimatkaa heidän välillään on noin 300km, ja mieheni käy kyllä tuolla suunnalla paljon työmatkoilla.
Ja on siellä päin parhaillaankin. On sunnuntaihin asti ystävällään yökylässä mutta kertoi suoraan ottavansa hotellin su-ma yöksi...Minkä ihmeen takia? Kyseessä on kuitenkin hyvä lapsuudenystävä.
Britti-naiselle meilien teksti oli kaikkea muuta kuin brittiläisen "jäykkää": "Honey", "sweetie" ja muuta...kuin olisivat intiimit ystävät olleet aina.
Sen ymmärsin, että nainen oli ottanut yhteyden ensin ja nämä meilit olivat todellakin ensimmäisiä yhteydenottoja toisiinsa. Mieheni mukaan he ovat viimeksi nähneet noin 10v sitten nimenomaan Englannissa ollessaan. Sanoi, ettei heillä ole koskaan mitään suhdetta ollut.
Sen enempää hän ei alkanut selittämään. Sanoi, että rehellisen ei tarvitse selitellä mitään, mikä on tietysti totta. Jotain jäi silti puuttumaan.
Meileissä he sopivat tapaamista naisen suunnalle muutaman viikon päähän, joka oli kuitenkin mennyt myttyyn.
Kyseessä oli meidän yhteinen reissumme eräille messuille (jonne minun ei ollut tarkoitus mennä, van muualle kaupunkiin) ja että heidän oli tarkoitus tavata sinä aikana ko. kaupungissa.
Mieheni ei ollut siis maininnut minulle mitään tästä suunnitelmastaan, eli tapaaminen oli tarkoituksenakin järjestää salaa, hänen "ollessaan messuilla".
Me olemme aina olleet avoimia ja aivan kaiken suhteen. Siksi minua hämää aivan hirveästi nyt tämä salaperäinen ilmapiiri, mikä yhtäkkiä ilmaantui ko. naisen kanssa.
Mieheni tietää aivan 100% varmasti, että jos olisi minulle asiasta ääneen puhunut, olisin ilman muuta hyväksynyt vanhan ystävänsä ja kutsunut vaikka meillä kotonakin käymään. Siitä ei ole epäilystäkään.
> Seksin suhteen olen "hyvin avoin", kimppajutut on tuttua juttua eikä mitään ongelmia ole koskaan ollut. Jos taustalla olisi ollut seksi ja sen nälkä heillä molemmilla, olisin minäkin hyvin tod.näk lähtenyt mukaan tarkistaen vain sen, ettei ko.naista häiritse minun raskauteni. Itse olin ja olen koko raskauden ajan ollut normaalin halukas ja kaikkea muuta kuin pihtari omasta mielestäni. On vaikeaa kuvitellakaan, että mies lähtisi seksin perässä pettämään.
Tuosta meilien lukemisesta on nyt jo puolisen vuotta aikaa, mutta asia kiusaa minua yhtä musertavalla tavalla kuin silloin löytessäni ne.
Luottamus meni..ei kokonaan, mutta niin paljon, että aina hänen ollessaan reissuissa, millä hyvänsä suunnalla, minua kalvaa aivan kohtuuton tuska ja syy on se, että hän selvästi haluaa erottaa tämän maailmansa täällä, minut ja kaiken muun, ja maailman tämän kaiken ulkopuolella. Hänhän antoi selkeästi ymmärtää olevansa sinkku, yksin..Minusta eikä mistään yhteisestä sanankaan mainintaa.
Minulle se oli selvä viesti siis siitä, että ellei pettämistä ole tapahtumassa nyt, niin jossain vaiheessa joka tapauksessa. Ulkomaailma on eri maailma ja siellä saakin yhtäkkiä toimia miten huvittaa?
Tuskaisen ja unettoman yön päätteeksi lähdin nyt aamulla tutkiskelemaan nettiä ja etsimään kohtalotovereita...ehkä apuakin.
Mutta sen sijaan, että olo olisi helpottanut, löysinkin tutkimuksia joissa kylmästi todetaan, että suurin osa miehistä pettää nimenomaan silloin kun naisensa on raskaana. Voiko tämän alhaisempaa enää olla..?
Olen aivan palasina ja katkerana; ei minulla ole minkäänlaisia vaihtoehtoja eikä tilaa tehdä päätöksiä tulevaisuuteni suhteen enää (tai on, mutta mikä on nyt viisainta? En ole enää yksin..), mutta miehellä tietysti on.
Ja jos suurin osa vielä lähtee niinkin avoimesti kuin 80% mahdollisuudella testaamaan haluaan elää lapsen ja vaimon kanssa pettämällä kumppaniaan, niin ei hitto sentään..Onko tuo totta?
Tämä stressi aiheuttaa jo pahimmillaan ennenaikaisia supistuksia ja jopa fyysistä pahoinvointia.
Raskaushormoneilla on varmasti osansa asiaan, sillä jos en olisi raskaana ja näin olisi käynyt, minä olisin jo ajat sitten lähtenyt koko suhteesta; henkinen pettäminen on pahinta mitä tiedän, enkä voisi sellaisen kumppanin kanssa missään nimessä olla. Täydellisestä avoimuudesta siirtyminen salaperäiseen ja epäilyttävään yhteydenpitoon entisten ystävien kanssa On epärehellistä. Tuollaisen asian ketomatta jättäminen on yhtä kuin valehtelemista minun mittapuullani.
Ja tässä sitä nyt kuitenkin ollaan. Vatsa poksahtamaisillaan jumitan yksin kotona ja mietin pää savuten mikä meni vikaan. Enkä löydä MITÄÄN konkreettista syytä.
Millaisia ajatuksia tämä teissä miehet herättää? Mitä on tapahtunut ja miksi? Tottakai raskaus on syy-listalla ensimmäinen, mutta...
Kertokaa ajatuksia, kiitos :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kovin käy sinua sääliksi.
Miehellesi raskaus oli yhtä suuri yllätys kuin sinulle.
Epäilen, että miehesi haluaa nähdä vielä entisen kumppaninsa ja saada siihen päätös, haluaako ja halajaako vielä entiseen. Hän vertailee, itsekseen. Eikä tosiaan tiedä tuskastasi.
Neuvoisin sinua odottamaan lastasi rauhassa ja puhumaan asiasta neuvolassa ihan rehellisesti.
Katso asiaa uudelleen kun lapsi on syntynyt ja tee sitten päätös jos miehesi jatkaa näitä "reissujaan".
Tosin tämä on hyvin vaikea toteuttaa mutta ajattelin vain lohduttaa sinua.
Toivon, että miehesi tekee ratkaisun sinun ja lapsen hyväksi.
Totuus kuitenkin on että lähtölaskenta on alullaan epärehellisyyden vuoksi.
Tekisi mieleni sanoa: nauti raskaudestanne, vaikka tiedän miten vaikeaa se on .
Olen kylläkin nainen, mutta saman kokenut ja tiedän tuskasi. Meillä meni puoli vuotta ja erosimme. Pärjäsin lapsen kanssa tosi kivasti vaikka ikävä miestäni oli kova.
Masennuin ja tuli pelkotiloja, etten pärjäisikään? Yöllä asiat tulivat kaksinkertaisesti pahana olona mieleen.
Niin ja paniikkihäiriö myös.
Mutta kannatti se ero kuitenkin, en olisi jaksanut hoitaa kotia ja lasta ikuinen pelko sydämessä: missä hän on ja kenen kanssa.
Ystävällisin terveisin.
Ps aikaa on kulunut jo 10v.
Minusta tuo että on sopinut hotellin on selvä merkki että näkevät siellä .
Sinun pitäisi vain selvittää miehelle asia että tiedät. Raivostumisesta välittämättä.
Kerro myös että toiminnallaan aiheuttaa omalle lapselleen riskejä.. Kun äiti voi huonosti voi lapsikin huonosti.. Ja kuka haluaa sairauksia omalle lapselleen, tuskin edes pettävä isäkään..
Se että pettääkö vai ei. ei ole oleellista oleellista on se haluaako hän todella olla kanssasi tulevaisuudessa lasta kasvattamassa vai ei. Vähän viittaa siihen nuo viestit että ei halua. ei kehtaa sanoa millainen paska-jaakko on ja toivoo vain että lasta ei ole.
Usein nuo ajatukset voi muuttua kun sitten kuulee sen ensi rääkäisyn omalta lapseltaan. Tajuaa vasta silloin asiat. Se että annatko anteeksi vai merkitseekö asia mitään. Kukaan ei pysty siinä sanomaan mitä tapahtuu.. Vähän luulen että ei edes tämä sun avomieskään sitä tiedä..
Sano että tiedät. ja päätä jatkaako kanssasi ! Voi olla että jos nyt olet hiljaa. Mies tulee pettämään sua koko lapsen elin ajan. !!
Yleensä miehelle pitää asettaa rajat kuin koiralle.
Tämä ei ole hysteerinen vastaus vaikka naiselta tuleekin..
Laitetaan nyt yksi miehen vastauskin, vaikkei tästä lajista (pettäminen) kokemusta olekaan. Lapsia sen sijaan on, joten tiedän miten lapsen tulo muuttaa parisuhdetta ja koko elämää.
Ensinnäkin, hotellin otti su-ma yöksi varmaan sen takia, että sen voi laittaa työnantajan piikkiin. Se että siitä piti sähköpostissa mainita, kyllä viittaa aika pahsti pettämistouhuun. Voi olla, että hän haluaa nyt uuden vaiheen alla "parsia kokoon" vanhan elämänsä langat. Eli vähän virkistellä nuoruuden muistoja ennen vakiintumista. Tai sitten hän ei ole vain uskaltanut sanoa hänelle muuttuneesta tilanteestaan. Väärin ja epäasiallista sinua kohtaan joka tapauksessa, jos pettää.
Nettitietoihin pettämisen yleisyydestä suhtautuisin todella epäillen. Luvut ja jutut voi olla ihan mitä sattuu - disinformaatiota ja huuhaa-tutkimuksia on paljon.
Miten jaksat elää jatkossa, jos et pysty luottamaan toiseen? Itse suostuisi sellaisessa suhteessa elämään. Tavalla tai toisella sinun pitäisi saada varmuus, että pettämistouhut loppuvat. Tai sitten teidän pitää sopia säännöt pettämiselle. Eli että hän voi olla muiden kanssa vaikka työmatkoilla tms. Jos se sinulle sopii. Itse en tuollaiseen lähtisi. En näe, että se voisi olla toimivan perheen pohja. Parempi erota heti mieluummin kuin myöhemmin. Itse ottaisin heti asian puheeksi ja laittaisin tosiasiat pöydälle. Jos sinulla ei ole muuta tukea raskauteen ja synnytykseen, niin sitten saattaisin odottaa synnytyksen jälkeiseen aikaan ennen kuin otan puheeksi. Työkaverilla (nainen) oli sisko mukana synnytyksessä, eli vaihtoehtoja on.
Se vielä, että jos luulet että nyt on rankkaa, niin pienen vauvan kanssa vasta rankkaa on. Niin rankkaa, ettei pysty teeskentelemään edes itselleen, että kaikki on OK. Suosittelen siis miettimään asiaa jo tässä vaiheessa perusteellisesti ja pyrkiä olemaan itselleen rehellinen ja avoin.
Pyysit vastauksia miehiltä mutta en voi olla kertomatta omaa kokemustani vaikka olenkin nainen.
Tulin yhtälailla ns. suunnittelemattomasti raskaaksi, ja pohdimme myös yhdessä pitkään mitä teemme ja päädyimme 'haluamaan' lapsen. Raskausaikana mies häpesi minua eikä esitellyt minua kenellekkään. Hänen suunnitelmiinsa ei todellakaan ollut kuulunut lapsen teko ja sen kyllä havaitsi. Ilmeisesti häntä hävetti oma tilanteensa ja yritti kaikin puolin peitellä/salata sitä.
Lapsen synnyttyä vuosikausien ajan sain kuulla ja tuntea että olin 'pilannut' miehen suunnitelmat tällä lapsen maailmaan saattamisella, vaikka alunperin asia oli myös hänen päätöksensä.
Tuntui että yritin yksin pitää suhdetta pystyssä ja kaiken huipuksi paljastui samanlaista salailua ja lopulta pettämistä.
Vasta kun sanoin haluavani lähteä suhteesta heräsi mies todellisuuteen. Hän ei halunnutkaan että lähtisin ja muutti sen jälkeen käyttäytymisensä aivan toisenlaiseksi.
Tuosta sinun alkuperäisestä kysymyksestä:
Sitä ei tiedä muut kuin miehesi, mutta näyttää kovasti ulkopuolisen silmiin ettei hän ole hyväksynyt tilannettaan vaan haluaisi sen olevan toisenlainen. Tästä syystä hän kapinoi vastaan ja yrittää tehdä omaa elämäänsä sellaiseksi kuin itse haluaa, välittämättä seurauksista.
Voisitko pyytää häntä kertomaan mitä hän toivoi elämältään ENNEN raskaus-uutista ja muuttiko tämä rastaus-uutinen hänen suunnitelmiaan?
Jos muutti niin miksi? Omasta vapaasta halustaan, vai tekikö hän muutokset pakkotilanteessa?