Kirjoitan tämän nyt tälle palstalle, vaikka olemmekin olleet avoliitossa. Mutta nyt tarvitsisin oikeasti ulkopuolisen apua tähän tilanteeseen ja ajattelin että jos täältä kokeneemmilta sitä saisin...
Elis siis avoliittoa meillä takana melkein neljä vuotta. Nuoria ollaan, mies muutaman vuoden vanhempi. Omakotitalo osteettiin n. vuosi sitten yhdessä miehen tahdosta ja remontti siellä kesken. >suuri virhe lähteä talojuttuun mukaan! Aavistelin tämän kaiken ja pelkäsin jo ennen kun oltiin ostettu talo > ettei mies saa oikeen mitään aikaseksi. Mutta puheet olivat silloin toista ja tyhmänä "uskoin"(vaikka pelkäsinkin).
Mua ahdistaa suuresti asua siellä ja kaikki se keskeneräisyys > eikä mies voi edes tehdä asioille mitään! Kotihommatkin teen yksin, joskus monien pyytämisten jälkeen mieskin sit jotain tekee, mutta kovan työn ja tuskan takana.
Mies vaan laiskottelee kotona, käy töissä ja harrastuksissa ja halus sillon vielä omakotitalon! Mulla menne taas melkeen kaikki oma vapaa-aika siihen kun teen kotihommia/siivoilen miehen sotkuja. Tai menisi, mutta en enää jaksa...
Olen yrittänyt puhua asioista koko suhteemme ajan, mutta mihinkään ei ole ikinä asiat muuttunu. "Ja mieshän ei kenenkään takia rupea muuttumaan" Eikä se ymmäärrä yhtään mua... haukkuu vaan ku oon niin "negatiivinen" mukamas, jos mua asiat harmittaa.
Viime aikoina olen ruvennut miettimään tätä tilannetta ja tehnyt jo kauan eroa tavallaan. En todellakaan ole onnellinen tässä. En enää rakasta miestä, eikä paljon muitakaan tunteita ole. (Mies loukannut mua henkisesti niin paljon!) En kyllä enää tiedä olenko koskaan miestä edes rakastanut, en ainakaan ole ollut rakastunut häneen.
--------- kaikki nämä tunteet olen aiemmin yrittänyt pitää poissa mielestäni ja elänyt vaan päivä kerrallaan, että jospa se siitä. Mutta eihän se siitä miksikään itsellään mene.
Onneksi olen tajunnut kaiken nyt, eikä meillä ole vielä lapsia!
Mutta siis toi talo. Mitä sen kanssa olisi järkevää nyt tehdä??? Myydä vai asua vielä vuosi ja myydä sitten ku ei siitä menisi niitä voittoveroja?? Siellä siis remontti kesken, eikä paljon puutu että sais edes jonkun jutun valmiiksi, mutta mies ei kuulemma tee enää mitään siellä> Kun puhuin hänelle tunteistani ja että haluaisin erota..
Mua vaan pelottaa ku on tä kuitenkin aika iso juttu mulle ja talossakin on niin paljon rahaa kiinni . Ja mä olen vasta elämää alottamassa...
Kiitos nyt jos jaksoit lukea, toivoisin saavani asiallista kommenttia...
Olen niin hukassa tän kaiken kanssa!
Ja on tässä paljon muutakin, mutta kaikkea en viitsi tänne kirjottaa...
Vai onko tä ihan normaalia? Onko miehet vaan tommosia..
Elis siis avoliittoa meillä takana melkein neljä vuotta. Nuoria ollaan, mies muutaman vuoden vanhempi. Omakotitalo osteettiin n. vuosi sitten yhdessä miehen tahdosta ja remontti siellä kesken. >suuri virhe lähteä talojuttuun mukaan! Aavistelin tämän kaiken ja pelkäsin jo ennen kun oltiin ostettu talo > ettei mies saa oikeen mitään aikaseksi. Mutta puheet olivat silloin toista ja tyhmänä "uskoin"(vaikka pelkäsinkin).
Mua ahdistaa suuresti asua siellä ja kaikki se keskeneräisyys > eikä mies voi edes tehdä asioille mitään! Kotihommatkin teen yksin, joskus monien pyytämisten jälkeen mieskin sit jotain tekee, mutta kovan työn ja tuskan takana.
Mies vaan laiskottelee kotona, käy töissä ja harrastuksissa ja halus sillon vielä omakotitalon! Mulla menne taas melkeen kaikki oma vapaa-aika siihen kun teen kotihommia/siivoilen miehen sotkuja. Tai menisi, mutta en enää jaksa...
Olen yrittänyt puhua asioista koko suhteemme ajan, mutta mihinkään ei ole ikinä asiat muuttunu. "Ja mieshän ei kenenkään takia rupea muuttumaan" Eikä se ymmäärrä yhtään mua... haukkuu vaan ku oon niin "negatiivinen" mukamas, jos mua asiat harmittaa.
Viime aikoina olen ruvennut miettimään tätä tilannetta ja tehnyt jo kauan eroa tavallaan. En todellakaan ole onnellinen tässä. En enää rakasta miestä, eikä paljon muitakaan tunteita ole. (Mies loukannut mua henkisesti niin paljon!) En kyllä enää tiedä olenko koskaan miestä edes rakastanut, en ainakaan ole ollut rakastunut häneen.
--------- kaikki nämä tunteet olen aiemmin yrittänyt pitää poissa mielestäni ja elänyt vaan päivä kerrallaan, että jospa se siitä. Mutta eihän se siitä miksikään itsellään mene.
Onneksi olen tajunnut kaiken nyt, eikä meillä ole vielä lapsia!
Mutta siis toi talo. Mitä sen kanssa olisi järkevää nyt tehdä??? Myydä vai asua vielä vuosi ja myydä sitten ku ei siitä menisi niitä voittoveroja?? Siellä siis remontti kesken, eikä paljon puutu että sais edes jonkun jutun valmiiksi, mutta mies ei kuulemma tee enää mitään siellä> Kun puhuin hänelle tunteistani ja että haluaisin erota..
Mua vaan pelottaa ku on tä kuitenkin aika iso juttu mulle ja talossakin on niin paljon rahaa kiinni . Ja mä olen vasta elämää alottamassa...
Kiitos nyt jos jaksoit lukea, toivoisin saavani asiallista kommenttia...
Olen niin hukassa tän kaiken kanssa!
Ja on tässä paljon muutakin, mutta kaikkea en viitsi tänne kirjottaa...
Vai onko tä ihan normaalia? Onko miehet vaan tommosia..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse tyydyin huonoon parisuhteeseen kun en tiennyt paremmasta. Mies oli välillä väkivaltainen, välillä ilkeä ja välillä ihan kiva.
Ailahtelevainen, loppuaikoina hänen negativiiset ominaisuutensa veivät voiton.
En minä osaa muuta sanoa kuin että älä ikinä tee lapsia sellaisen miehen kanssa jos jo nyt voit noin huonosti.
Kun olet noin nuori, sinulla on vielä mahdollisuus löytää joku kiva mies itsellesi.
Siinä olet oikeassa, että mies ei muutu.
Minulla meni aikaa sen asian oivaltamisessa.
tuollaisia ja vielä vähän päällekin jotain muutakin kuin nuo asiat mistä kirjoitit. Jos haluat eroon koko talosta, niin voithan ehdottaa hänelle, että lunastaa sinut ulos talosta. Ottaa talon ja velat nimilleen ja maksetusta osasta puolet sinulle, sen minkä olette jo maksaneet. Myydä ei kannata ennenkuin se kaksi vuotta on täynnä, muuten verottaja kahmaisee osuutensa. Tässä tarvitsisi nyt nimimerkki "M36", joka tietää nämä asiat käsittääkseni paremmin.:)
Mietin vaan miksei kannata myydä ennen 2 vuotta???? Totuushan on etteivät asuntojen hinnat todellakaan ole enää pahemmin nousseet viimeisen vuoden aikana, joillakin alueilla jopa laskeneet, ja varsinkin jos talossa on remontti kesken sen arvo ei ole pilviä huumaava. Eli jos saat omasi pois niin ole tyytyvinen! ja jos myyt samalla millä olet ostanut ei verottaja ota mitään! tiedäthän että voittoverotus tarkoittaa seuraavaa: (Myyntihinta-ostohinta)*0,28%. vaikka vähän voittoa saisitkin niin eikai kannata parin satasen vuoksi vuotta kituuttaa?????
tulipas kirjoitusvirhe eli 28% tai 0,28 ...=)
Mutta sun tilanteessa siis kannattaa arvioida talon arvo, jos on lähellä ostoarvoa, ei kannata odottaa. Muussa tapauksessa joko ostat miehen ulos tai myyt osuutesi hänelle.
Joka tapauksessa ensimmäinen vaihe on talon arviointi. Sen voi tehdä esim. kiinteistönvälittäjä (kannattaa pyytää parikin arviota ja kertoa tilanne, että etsitte talon oikeaa arvoa eikä hitaa jolla sitä lähdettäisiin myymään).
Oletus: omistatte talon yhdessä (puoliksi).
Mikäli avopuolisosi omistaa talon, homma menee vaikeaksi.
Mikäli sinä omistat talon, heität vaan miehen pihalle (poliisi auttaa(?) jos ei suostu lähtemään) ja myyt sen sitten kun sinulle sopii.