Hei!
En oikein tiedä minne tää juttu oikeastaan kuuluis,mutta päätin nyt kirjottaa sen tänne..Eli oon siis 16-vuotias tyttö ja mulla on kohta 13-vuotta täyttävä serkkutyttö.Ongelmani on sellainen ku,et serkkuni on jo pahemman aikaa ollu hullaantunu koiriin,ja sillä on ollu jo noin 4kk kestävä HIRMUISEN KOVA pentukuume :( Ja ongelma on siinä, ettei sen vanhempansa oo (eikä varmasti ikinä myöskään tuu oleen) halukkaita ottaan minkään sortin koiraa :/ No kyl serkku sen varsin hyvin tietää,mut siltiki se vaan jaksaa elätellä toiveita siit,et niille viel joku päivä tulis koira :/ Oon toki yrittäny saada serkkuni ymmärtään,et niin se asia vaan on.Ja eikä se koiran omistaminen loppujen lopuksi niin ihmeellistä oo,ku se luulee (tiedän koska meillä on ollu koira jo kohta 7 vuotta).Ja muutenki oon yrittäny selittää serkulleni,et pian senki kiinnostuksen kohteet voi olla ihan toiset,ja kuka sitä koiraa sit hoitais,jos se nyt lupais vanhemmilleen et koira olis kokonaan sen vastuulla..Mut ei :( Serkku ei vaan tahdo luovuttaa...
No eihän tää muuten mulle mikään ongelma oiskaan,mut kyl täs on alkanu pikku hiljaa mitta tulla täyteen koko koirajutuist,kun niit on koko kesän saanu kuunnella..Vaikka on se kyl ehkä osittain munki syytä,et serkun on niin vaikee luopuu haaveestaan,koska olin itekki aluks siinä vähän mukana :/ Mut kyl mulle nyt on ainaki tullu jo tosi selväks,et niitten perheeseen ei koiraa tuu,mut ku vaan sais nyt sen serkunki jo tajuumaan :/ En kuitenka haluis sanoo sitä mitenkä ilkeesti,koska tiedän et oon serkulleni tosi tärkee,eikä se muille puhu tunteistaan samal taval ku mulle :/ Ja koirat on kuitenki jo aika kauan ollu meijän yhteinen harrastus,ja serkulleni varmasti tärkein asia koko maailmassa.Mut itteeni se nyt ei tietenkä enää samal taval kiinnosta,ku on kaikki seurustelut ja muut...Mut kyl mä edelleenki tykkään aina välil serkkuni kaa ulkoiluttaa meijän koiraa, sekä serkkuni hoitokoirii (joita sil kyl on aika monta) mut ei ne kuitenka pysty omaa koiraa sille korvaamaan :/
Joten jos joku viisas osais sanoo mitä mun kannattais tehä,et serkku lopettais noi "oma koira ois niin ihana" puheensa,niin et voitais taas pitkäst aikaa puhuu koiria lenkitettäessä jostain muustaki :)
En oikein tiedä minne tää juttu oikeastaan kuuluis,mutta päätin nyt kirjottaa sen tänne..Eli oon siis 16-vuotias tyttö ja mulla on kohta 13-vuotta täyttävä serkkutyttö.Ongelmani on sellainen ku,et serkkuni on jo pahemman aikaa ollu hullaantunu koiriin,ja sillä on ollu jo noin 4kk kestävä HIRMUISEN KOVA pentukuume :( Ja ongelma on siinä, ettei sen vanhempansa oo (eikä varmasti ikinä myöskään tuu oleen) halukkaita ottaan minkään sortin koiraa :/ No kyl serkku sen varsin hyvin tietää,mut siltiki se vaan jaksaa elätellä toiveita siit,et niille viel joku päivä tulis koira :/ Oon toki yrittäny saada serkkuni ymmärtään,et niin se asia vaan on.Ja eikä se koiran omistaminen loppujen lopuksi niin ihmeellistä oo,ku se luulee (tiedän koska meillä on ollu koira jo kohta 7 vuotta).Ja muutenki oon yrittäny selittää serkulleni,et pian senki kiinnostuksen kohteet voi olla ihan toiset,ja kuka sitä koiraa sit hoitais,jos se nyt lupais vanhemmilleen et koira olis kokonaan sen vastuulla..Mut ei :( Serkku ei vaan tahdo luovuttaa...
No eihän tää muuten mulle mikään ongelma oiskaan,mut kyl täs on alkanu pikku hiljaa mitta tulla täyteen koko koirajutuist,kun niit on koko kesän saanu kuunnella..Vaikka on se kyl ehkä osittain munki syytä,et serkun on niin vaikee luopuu haaveestaan,koska olin itekki aluks siinä vähän mukana :/ Mut kyl mulle nyt on ainaki tullu jo tosi selväks,et niitten perheeseen ei koiraa tuu,mut ku vaan sais nyt sen serkunki jo tajuumaan :/ En kuitenka haluis sanoo sitä mitenkä ilkeesti,koska tiedän et oon serkulleni tosi tärkee,eikä se muille puhu tunteistaan samal taval ku mulle :/ Ja koirat on kuitenki jo aika kauan ollu meijän yhteinen harrastus,ja serkulleni varmasti tärkein asia koko maailmassa.Mut itteeni se nyt ei tietenkä enää samal taval kiinnosta,ku on kaikki seurustelut ja muut...Mut kyl mä edelleenki tykkään aina välil serkkuni kaa ulkoiluttaa meijän koiraa, sekä serkkuni hoitokoirii (joita sil kyl on aika monta) mut ei ne kuitenka pysty omaa koiraa sille korvaamaan :/
Joten jos joku viisas osais sanoo mitä mun kannattais tehä,et serkku lopettais noi "oma koira ois niin ihana" puheensa,niin et voitais taas pitkäst aikaa puhuu koiria lenkitettäessä jostain muustaki :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
aamuyöstä ja anna koira ja sano, sillä on ripuli,vie ulos.
Sitten kun serkku protestoi,kerrot, että niin se vaan menee.
Lopetin poikani koira-innostuksen noin. Aina kun sillä oli jotakin mielenkiintoista kesken,käskin sen viemään "koiran" ulos. Ei kauaa tarvinnut sitä tehdä kun meillä lopetettiin "haluan koiran" keskustelut.
Nyt aikoo ottaa sitten kun muuttaa kotoa pois,on sua vähän vanhempi nyt.
Kokeile.
Siis:
kun katsotte jotakin hyvää leffaa,iske remmi kouraan,aina parempi jos sataa ja on kylmää
kun syötte vaikka jätskiä,remmi kouraan,turrella on ripuli
kun syötte,turre oksentaa>vie ulos...
Ei kauaa kysy omaa koiraa.
että sulla on "koira nostoesto"-projekti meneillään.
;D
piti olla eikä nostoesto,heh
Juu täytyy kokeilla :) Tosin en usko et serkku vielä ihan kerrasta tajuaa,kuinka työläs koira voi todella olla...Et se täytyy vissiin pistää monta kertaa viemään koira pihalle sateella :D Meinaan oon kyl puhunu sille monesti myös noista huonoista puolista,ja kyl se ne itekki tosi hyvin tietää.Mut mitä mä ny oon kattellu sitä,ku se esim. meijän koiran kanssa touhuu,niin sille tuntuu olevan aina tärkeintä se että koira voi hyvin,eikä itsellä niin väliä..Niin et kyl se varmaan vois aika pitkään hoitaa ihan nurisematta ne koiranomistajan ikävätki tehtävät..Mut kaipa seki jossain vaihees sais tarpeekseen :D
asiaan. Se on serkkusi vanhempien tehtävä. Näin parhaiten säilytät hyvät välisi serkkusi kanssa.
Mut mun on kuitenki vähän vaikee olla puuttumatta asiaa,ku serkku kyselee jatkuvasti multa,et miten se sais sen vanhemmat suostuun..Tai sit jos se ei kysy,ni se surkuttelee sitä asiaa kokoajan :/ Niin et en oikeen tiiä miten tässä nyt pitäs suhtautuu...Oon kyl yrittäny olla ihan vaan noteeraamatta koko asiaan,mut sit serkku haluu kuitenki jossain vaihees kuulla munki mielipiteen :/
älä kirjoita mitään, tiäksä loruja vaan opettele hyvä nuori.ihminen kirjottaan edes oikein.
onks sil oikein kirjotuksel nyt mukamas jotain väliiki??Ei musta mitään äikänopee tai muutaka vastaavaa tyyppii tuu,ni et eiköhän se nyt oo ihan se ja sama.Kukin kirjottakoon tavallaan...