Olemme eronneet. Ositussopimukseen emme laittaneet miten jatkossa kustannamme lasten opiskelut. Minusta ne eivät sisälly elatusmaksuihin. Miten teilä, onko exänne osallistunut lukio tai amis kuluihin maksamalla puolet niistä elareiden lisäksi?
onko isällä velvollisuus kustantaa
rahat tiukilla
313366
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
tehdään sosiaalitanttojen kanssa, ja se määräytyy etävanhemman tulojen mukaan.
Eli jos isä on etävanhempi, hän maksaa elatusvelvollisuuttaan tietyn euron (minimi jotain 120 euroa kuussa per lapsi) ja se on siinä.
Hae lapselle kaikkia opiskeluun kuluvia tukia! Opintoraha, asumistuki ym.ym.
Älä painosta isää maksamaan ylimääräisiä.
Voit keskustella RAKENTAVASTI kuluista. Yledensä isiä vedätetään ja imetään kuiviin.
SIAT!
mielipiteinesi.Ei se "ISÄ" paljoa ajatellut kun mäskit laukaisi.
alle 20-vuotiaan lukiolaisen/amiksen opintotuki on noin parikymppiä kuussa (asumislisineen). Paljonpa isukki tietää koululaisten maailmasta. On tietenkin isiä, jotka eivät ole mitään kouluja käyneet, eivätkä katso lastensakaan koulutusta tarvitsevan. Kuulunet niihin?
Ei isä paljon ajatellut kun mäskit laukaisi. ET äitikään åaljon ajatellut kun reppunsa aukaisi, joten stfu tollaset kommentit idiootti muija. Kyl se niin on et te naiset olette ahneita paskoja jotka haluaa imeä mieheltä kaikki rahat pois, jotta itse pääsis helpomalla...sairas yhteiskunta..aina lasten verukkeella ratsastetaan. PELLET!!
meillä tyttö käy lukiota toista vuotta mutta minä olen se joka kustannan. isänsä ei ole koskaan ottanut mihinkään kustannuksiin osaa enkä ole pyytänytkään koska tiedän että hänen asenteensa on se että ne rahat menis mun perseeseen . tyttö harrasti monta vuotta ja sekin tuli maksamaan erittäin paljon. isällä on kyllä ollut pokkaa valittaa tytön vaatteista jossain vaiheessa mutta se loppui siihen kun sanoin että isä on hyvä ja ja vie tyttärensä vaatekauppaan ostoksille. minulla on pienet tulot mutta ollaan pärjätty ja pärjätään ilman isääkin.
saat vamaankin pienituloisena: asumistukea, lapsilisän, yksinhuoltajakorotuksen ja elatusavun. joten jokin osuus sinullakin elatukseen tulisi olla eikä vain yhteiskunnalla.
keskustelkaa rakentavasti, mutta älkää ottako ylimääräistä etävanhemmalta....mitä paskaa sä kirjoitat....olet todella katkera etä...hyi helvata..
nostan sulle hattua..!!
18-vuotta täyttäneen lukiolaisen opiskelu- ja muihin kustannuksiin. Myös autokoulu maksettiin puoliksi. Toki nuorella on itse ansaittuakin rahaa, mutta ei se riitä. Opiskelu on kuitenkin päätyö, jos sen aikoo hyvin suorittaa ja saada jatko-opintokelpoisuuden.
Sinä, ilmeisesti isä joka tätä kysyt .. oletko miettinyt että lapsilisän maksu äidille loppuu kun lapsi täyttää 17. Olisikohan sii nyt syytä mieluummin maksaa nyt enemmän elatusmaksua opiskelijan lähihuoltajalle.. varsinkin kun lapsesi viitsii opiskella?
valittaa, että rahat menevät muuhun kuin lapsen tarpeisiin, hän voi varmaankin osallistua esim. kirjojen hankkimiseen tai matkakuluihin. Tai sitten ruveta lähivanhemmaksi, niin loppuu rutinat.
kun ovat sen minimielatusmaksun maksaneet. Reilua, eikö totta? Varsinkin sen jälkeen, kun ovat täyttäneet 18 vuotta. Ei tule lapsilisiä eikä elatusmaksuja. Kahden nuoren opiskelut olen kustantanut, eikä isä maksanut koskaan mitään.
Mutta jos isä on aikuinen fiksu ihminen ja välittää omista lapsistaan, niin hän osallistuu mielellään lapsen kuluihin.
Harmi vaan kun näitä fiksuja miehiä tuntuu olevan tosi harvassa.
Miten mahtaisi lasten käydä jos äiditkin alkais pitämään lukua omista rahoistaan välittämättä paskaakaan lapsista??
Tiedän kyllä, että on olemassa myös huonoja äitejä ja huolehtivia isiä!
"Koulutusavustus: Lapsen oikeus saada elatusta vanhemmiltaan päättyy kun hän täyttää 18 vuotta. Vanhemmat vastaavat kuitenkin lapsen koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista myös 18 ikävuoden jälkeen, mikäli se katsotaan kohtuulliseksi. Koulutusavustuksen euromäärästä ja sen kestosta on mahdollista tehdä kirjalinen sopimus, joka vahvistetaan sosiaalivirastossa. Asian voi viedä myös tuomioistuimen päätettäväksi."
Jospa pitäisitte puolenne äidit ja isät voisivat rakastaa lapsiaan vielä eron jälkeenkin.
päästellä!
Elatusvelvollisuus päättyy 18-ikävuoteen, ja koulutusavustus on täysin vapaaehtoista. Sosiaalivirasto ei voi määrätä maksamaan mitään missään vaiheessa eroprosessia ja tuomioistuin ei 18-vuoden jälkeen maksuja päätä!
Joten lopeta perättömien asioiden höpötys!
Ei sosiaaivirasto päätäkään, mutta käräjäoikeus kyllä!
http://www.lakineuvo.fi/lakineuvonet/index.php?option=com_content&task=view&id=210&Itemid=43
taas joku asianajaja yrittää saada lisää asiakkaita!
Oikeudethan tulkitsevat "kohtuutta" erilailla ja mikäli nuori asuu toisen vanhemman luona, jolla tuloja edes 2000€/kk brutto niin toinen vanhempi pääsee, kuin koira veräjästä!
Käyty oikeudessa on ja maksettu asianajosta! Olisi ollut viisaampi, kun nekin eurot olisi pistänyt elämiseensä, niin ei tarvitsisi kahtaa työtä painaa.
Kyllä lainsäädännössä on velvoite koulutusavustukseen. Avustus maksestaan lapselle ja sopimus voidaan tehdä sosiaalitoimessa kuten elatusmaksusopimuskin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000039&posting=22000000013823632
itse haastaa vanhempansa oikeuteen, mikäli hakee koulutusavustusta!
Meillä isä nosti vapaaehtoisesti elatusmaksua, kun lapsilisä loppui. Lisäksi maksamme lukiokustannukset puoliksi.
joille on kunnia-asia selviytyä lapsistaan minimikustannuksin.
Joillekin on tärkeää, että lapset saa opiskella, joillekin ei. Aina on ollut hyviä ja huonoja isiä.
ovat pumpanneet ex-miehensä taloudellisesti niin kuiviin, ettei näille ole jäänyt kunnolla elämiseen rahaa. Myös sillä ex-miehellä on oikeus elämiseen - muutenkin kuin pihistämällä kaikesta. Olen nähnyt läheltä tällaisen tapauksen, ex-muija käytti elatusmaksurahoja mm. uuden auton ostoon. Joten vaikka olenkin nainen, ei minulta taatusti riitä sympatioita tällaisia naisia kohtaan. Mielestäni riittää, kun mies maksaa elareita siihen 18-vuoden ikään asti. Nuoresta tulee silloin lain edessä täysi-ikäinen, joten rahoittakoon itse opintonsa tai menköön töihin hankkimaan rahaa opiskeluitansa varten.
Mieheni ex-vaimo kieltäytyi maksamasta poikansa opiskelumaksuja pojan aloittaessa toissa vuonna lukion. Koulumaksuista ei ole mainintaa elatussopimuksessa ja ex vetosi siihen. Ex myös tietää, että tämä isä tekee mitä tahansa poikansa eteen, ja niin tekee tässäkin asiassa. Sehän pääasia on, että poika käy koulunsa.
Poika on ollut tietämätön tilanteesta, mutta nyt syksyllä jotenkin äitinsä oli lipsauttanut jotain mistä poika sai kimmokkeen tentata asiaa. Kun hänelle selvisi, ettei äiti ollut kiinnostunut "laittamaan rahaa häneen", ja muutenkin sai selville ne elatusmaksut joita isänsä oli maksanut, poika katkaisi välinsä äitiinsä. Hän halusi muuttaa meille. Meillä poika on ollut muutenkin joka toinen viikonloppu, mutta pysyvä asuminen aiheuttaa hieman muutoksia. Siksi toisekseen, pojan äiti ei ikipäivänä suostu maksamaan elatusapua itse, ja suoraan sanottuna meidän talous ei ole siinä mallissa että yksi ylimääräinen asukas menisi tuosta vain. Minähän en ole elatusvelvollinen ko. pojasta, ja muutenkin olen joskus kustantanut meidän elämäämme suuremmalla osuudella vaikk tuloni on pienemmät, koska mieheni on liian kiltti exälleen kustantaen poikansa elämän lähes kokonaan.
Pahinta tässä nyt on se, että poikakin ymmärtää meidän rahatilanteesta jotain, eikä haluaisi minua rasittaa näillä asioilla. Meillä on kolmevuotias tytär, joka taas miehen ensimmäisestä lapsesta johtuen on jäänyt minun elätettäväksi ja hoidettavaksi. Pitäisi kai erota, että isän saisi ottamaan vastuuta rahallisesti myös toisesta lapsesta? Miehen poika nyt kuitenkin asustelee meillä ja harkitsee osa-aikatöitä opiskelunsa ohella. Sinänsä reipasta. Pojalla on hyvä koulumenestys ja poika on muutenkin sellainen elämänfiksu, mutta ei ota itseensä turhia. Minun vastuulle on jäänyt hänen äitinsä puolustaminen, että kyllä äiti hänestä välittää vaikka onkin kiukkuinen pojan isälle. En kyllä ole sitä mieltä, mutta ehkä ajan mittaan pojan ja äidin välit muuttuvat vielä hyviksi. Pojalla kuitenkin on vain yksi äiti.
Raha ei saisi olla eron syy, ja eihän se ehkä olisikaan. Olen asioita laskeskellut ja todennut, että pärjäisin loistavasti(??) lapsen kanssa ilman miestäni. Mies taas ei pärjäisi ilman minua, ellei sitten pistä ex-vaimoaan kuriin ja ottamaan vastuuta pojastaan, muutenkin kuin yösijan antajana.
Mieheni on liian kiltti. Itse en voisi käyttäytyä kuten hänen exänsä. Jos eroamme, vaadin kohtuullisen osan elatusmaksua. Lapsi edellisestä avioliitosta ei voi olla elatusmaksun este, ja sen verran ollaan jo laskeskeltu, että miehen elämä menisi tiukille jollei muuta johonkin pieneen vuokrayksiöön. Koskaan en laittaisi miestä kustantamaan myös minun elämääni, kuten hänen exänsä. Ei kiitos.
Koomisinta tässä nyt on se, että miehen ex on mainostanut pitkin kyliä ja miehen sukulaisia, että minä olen syy välirikkoon pojan kanssa ja pojan muuttoon. Olen hänen mukaansa kieltänyt miestä maksamasta pojan opiskeluja. Siis kokonaan. Tosiasiassa se ex ei ole tähän päivään mennessä maksanut senttiäkään omasta lapsestaan. Tosiasiassa en ole kieltänyt miestä maksamasta poikansa elämää. Olen ainoastaan pyytänyt miestä selvittämään miksi pojan äiti kieltäytyy omasta vastuustaan. Rahallinen tilanne ei ole syy. Mieheni on arvellut, että hänen ex haluaa vaikeuttaa meidän elämäämme kiristämällä miestä kustantamaan pojan elämän kokonaan. Samaa on sanonut muutama muukin. Jos noin on, se on mielestäni melko sairas lähtökohta kun ajattelee että kohteena on oma lapsi.
Tietysti olisi hyvä jos kaikki olisi paperille kirjattu. Mutta sitovia velvollisuuksia ovat vain ne jotka on paperilla.
Moraalinen velvollisuus on toinen asia. Aina voi sopia eteen tulevista uusista asioista vielä senkin jälkeen kun sopimus on tehty. Sitten voi tehdä uuden sopimuksen.
Jos toisella vanhemmalla ei ole mielenkiintoa lapsensa koulutuksen tukemiseen, se valitettavasti jää toisen harteille. Jollei tällä taas ole varaa, sitten kannattaa miettiä kaikki muut käytettävissä olevat keinot. Onhan opintotuki ja opintolaina.
Jos olet yli 18-vuotias ja opiskelet toisen asteen oppilaitoksessa, otetaan vanhempien tulot huomioon opintotukesi määrää laskettaessa aina 20-vuotiaaksi asti. Tällöin vanhemmilla on siis periaatteessa vielä elatusvelvollisuus..
http://www.nettinappi.fi/laki_nuorelle/vanh_oikeudet.html
Toisaalta on niitä huonoja vanhempia ja sitten hyviä lapsiinsa panostavia vanhempia ihan riippumatta siviilisäädysta. Sattumankauppaa sanoisin, elämä riippuu paljon siitä millaiset vanhemmat on sattunut saamaan..
ja huonoja.Meillä isä lupasi,mutta rahaa ei ollutkaan.Naisystävälle kun menee ylimääräiset eurot.
On myös lapsia jotka haluaa hankkia rahaa töitä tekemällä opiskelun ohessa riippumatta vanhempien tulotasosta. Ja on lapsia joita ei saa kirveelläkään töihin - vielä sittenkään kun ovat aikuisia.
Perhe ja sen jäsenet ovat kokonaisuus, jossa kunkin olisi hyvä ottaa muut huomioon omalla panostuksellaan. Pienituloisessa perheessä, tai perheessä, jossa toinen tai molemmat vanhemmat ovat työttömiä, eläkkeellä, sairaseläkkeellä tms. myös lasten työnteko on suotavaa. Vanhemmat ovat kuitenkin lapsen 16 vuotiaaksi passanneet, mikä tietysti on velvollisuus mutta myös vapaaehtoista. Miksi lapsi ei opettelisi vastuuta itsestään 15-16 vuotiaana, ja ehkä sitten myöhemmin myös vanhemmistaan jos ovat heikoilla.
Tunnen muutamia yksinhuoltajia, keski- tai pienituloisia, jotka ovat lapsensa kouluttaneet keskiasteen kouluissa, vaikka kaikilla ei ole ollut toista vanhempaa henkisenä tai taloudellisena tukena. He ovat lähinnä kavereideni vanhempia.
Olen itse pienituloisen yh-äidin lapsi. Isä oli umpialkoholisti ja menehtyi viinaan ollessani 9v. Koulut kävin, tosin lukiossa opiskelun ohessa myös töissä parina iltana viikossa ja lauantaisin. Koulun päätyttyä sain siitä työpaikasta vuoden mittaisen työn, jonka aikana asuin äitini luona ja osallistuin yhteisiin kuluihin, jotka ei ollut suuret kun asuttiin niin pienessä ja surkeassa kämpässä. Vuoden jälkeen lähdin Hkiin opiskelemaan, samalla tein töitä ja kumma miten hyvin opintotuella, lainalla ja työtä tekemällä sitä pärjää. Työt tosin oli melko pieni tulonlähde, mutta sillä tavoin pysyi poissa juhlimasta kun piti viikonloppuna tehdä töitä. Oli myös opiskelukavereita jotka ei saaneet opintotukea lainkaan vanhempiensa tulojen takia.
Nykyään olen mielestäni hyvätuloinen vaikken kroisos. Myös puolisoni on hyvätuloinen. Odotan ensimmäistä lasta. Valmistuttuani sain melkein heti alan töitä. Johtunee työmyönteisestä asenteestani. Sen jälkeen olen avustanut äitiäni joka on ollut vuosia ensin työttömyyseläkkeellä ja nyt jo sairaskin. Sukulaiset olisivat työntämässä häntä laitokseen, mutta mielummin otan hänet meille. En tiedä millainen sirkus siitä tulisi kun vauvakin talossa... jää nähtäväksi.
Eroa puuhaava serkkuni on löytänyt elämästään niin hirvittävän määrän epäkohtia että ihan ihmetyttää. Miten muka ihmiset eivät pärjää ilman puolisoa? Eivät pärjää yhdessäkään, mutta ero vasta maailmanloppu on. Kun on monia joilla ei ole puolisoa, tai hänestä on enemmän kuluja kuin apua, ja lopulta kuolee jättäen vain velkaa. Menevätkö ihmiset naimisiin ennen itsenäistymistä? Vastuu työnnetään kätevästi puolison harteille ja vastoinkäymisistä syytetään puolisoa tai puolison löytämää uutta kumppania. Hui hai. Get a life.
No ei nyt lapsia työhön pidä laittaa! Sitä varten niillä on isät mitkä maksaa. Kattosit itte paremmin että lapses isä kantaa vastuunsa. Voisit jo tässä vaiheessa kähmiä siltä rahaa säästöön. Siinä vaiheessa kun lapsenne on opiskelemassa olette eroneet jo hyvinkin parikin kertaa.
velvollisuus maksaa kaikkien lapsiensa lukio-opiskelut täysin yksin.
Nm. Kokemusta on ja kaikki neljä jo yliopistossa jatkamassa opintojaan.
sitten kun elatusvelvollisuus loppuu,niin sitten alkaa onnen päivät.saa laittaa rahaa suoraan lapselle eikä avioliiton rikkojalle eli mikäs sen hienompaa.