Äh, varmaan niin tuttu juttu tällä palstalla. Ollaan oltu yhdessä reilut pari vuotta,josta vuosi asuttu kimpassa. Yhteinen asunto & velkaa. Olen valmistumassa yliopistossa ja seuraava steppi olisi opiskeluista siirtyminen duunielämään. Mieheni opiskelee vielä.
Blaah, jokin vain puuttuu suhteestamme, en edes osaa tarkelleen sanoa mikä... Ahdistaa, masentaa ja vituttaa. Ahdistaa tämä arjen harmaus ja se, että tunteeni mieheen eivät ole samat. Olen pyöritellyt tätä erota/ ei erota kuviota kesästä lähtien mielessäni. Aluksi en niin tosissani, nyt kuitenkin vakavissani. On päiviä jolloin rakastan ja välitän miehestäni ja aikoja jolloin en vaan jaksa tätä parisuhdetta. Tunteet kulkevat jatkuvasti vuoristorataa. Olemme jatkuvasti yhdessä, mutta tuntuu, ettei kumpikaan ole läsnä.
Tekisi mieli lähteä lätkimään koko tutusta kuviosta: muuttaa ulkomaille töihin ja jättää kaikki taakse. Tuntuu, että olen jollakin tapaa läheisriippuvainen miehestäni ja mahdollinen ero/ muutos pelottaa.
Minulla on kaksi aikaisempaa pidempää suhdetta takanani, ennenkuin tapasin nykyisen mieheni. Aikaisemmat suhteet ovat päättyneet siihen että olen ottanut hatkat suhteesta ja lähtenyt ulkomaille (vaihtoon/muuten vaan). Ja taas sama kaava mielessä... Lähinnä se arveluttaa, jos eropäätös kaduttaisi jälkikäteen. Kuitenkin aikaisemmat erot eivät ole kaduttaneet jälkeenpäin pätkääkään, päinvastoin.
Blaah, jokin vain puuttuu suhteestamme, en edes osaa tarkelleen sanoa mikä... Ahdistaa, masentaa ja vituttaa. Ahdistaa tämä arjen harmaus ja se, että tunteeni mieheen eivät ole samat. Olen pyöritellyt tätä erota/ ei erota kuviota kesästä lähtien mielessäni. Aluksi en niin tosissani, nyt kuitenkin vakavissani. On päiviä jolloin rakastan ja välitän miehestäni ja aikoja jolloin en vaan jaksa tätä parisuhdetta. Tunteet kulkevat jatkuvasti vuoristorataa. Olemme jatkuvasti yhdessä, mutta tuntuu, ettei kumpikaan ole läsnä.
Tekisi mieli lähteä lätkimään koko tutusta kuviosta: muuttaa ulkomaille töihin ja jättää kaikki taakse. Tuntuu, että olen jollakin tapaa läheisriippuvainen miehestäni ja mahdollinen ero/ muutos pelottaa.
Minulla on kaksi aikaisempaa pidempää suhdetta takanani, ennenkuin tapasin nykyisen mieheni. Aikaisemmat suhteet ovat päättyneet siihen että olen ottanut hatkat suhteesta ja lähtenyt ulkomaille (vaihtoon/muuten vaan). Ja taas sama kaava mielessä... Lähinnä se arveluttaa, jos eropäätös kaduttaisi jälkikäteen. Kuitenkin aikaisemmat erot eivät ole kaduttaneet jälkeenpäin pätkääkään, päinvastoin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ajattelitko koko loppuelämäsi hoitaa ongelmasi pakoon lähtemällä?
Koita nyt alkuun miettiä että mitkä asiat suhteessanne ja miehessä ottavat päähän. Vertaile asioita aikaisempiin. Mieti mitä asialle voisi tehdä. Millä lailla voisitte molemmat kasvaa ihmisinä kohti parempaa yhteistä päämäärää.
Joskus erokin on tarpeen, mutta silloin täytyy ymmärtää miksi. Kuulostaa hieman siltä ettet ole oppinut aikaisemmista eroistasi mitään. Ennen kaikkea, että et ole niiden kokemusten kautta oppinut itsestäsi juurikaan mitään. Olet vaarassa toistaa samaa käyttäytymiskaavaa. Mikäli oppimista ei missään vaiheessa tapahdu voit jäädä siihen kiinni. Ja siinä sivussa tehdä paljon haittaa sekä itsellesi että muille ihmisille.
Miksi ihmeessä seurustelet? Miksi et vain harrasta irtosuhteita ihan avoimesti, sillä sitähän sinä käytännössä teet, eli sinulla on vain panopuu. Pidä/ota uusi panopuu, mutta älä muuta saman katon alle.
Vertaa suhteesi ongelmia edellisiin suhteisiin. Jos on samoja ongelmia, niin niiden syy saattaakin olla sinä itse ja silloin ei auta paeta toiseen suhteeseen.
Läsnäoleminen suhteessa on ollut minulle ennen ongelmana. Oikeastaan se on koko ihmiskunnan ongelma. Ollaan kuin unessa kävelijöitä. Siihen ei auta muuta kuin opetella olemaan läsnä. Kannattaa ehdottomasti. Se voi viedä vuosia mutta elämä on sen jälkeen paljon rikkaampaa. Läsnäoloa ei kuitenkaan voi vaatia toiselta jos sitä ei itsekään osaa. Jos itse olet läsnä on toisenkin helmpompi olla läsnsä...joten sinä voit tämän teidän suhteessa aloittaa.
Itse lähdin maailmalle kun sain kenkää edellisestä suhteesta ja en ole katunut. Hienointa oli uskaltaa tehdä se yksin.
Noh, elämä on valintoja. Mitä tahansa sitten valitsetkin, niin tee itsellesi palvelus, ole rehellinen ennen kaikkea itsellesi.