Eipä näin enää pitkiin aikoihin ole käynyt, mutta nyt alkoi ahdistamaan tämä sinkkutouhu.
Tän yksin olemisen, ainaisen yksin olemisen, voisi vielä hyväksyä ja sivuuttaa jos koko vitun yhteiskuntaa ei olisi rakennettu sillä tavalla, että pariutuminen on yksi elämän suurista tarkoituksista.
Eläinmaailmassakaan läheskään kaikki yksilöt eivät aina pariudu. On olemassa niitä alfauroksia ja alfanaaraita, muiden huolehtiessa laumassa muista tehtävistä. Mutta ihmislaumalle yritetään tolkuttaa että kaikille on kyllä joku ja että parisuhde on jokaisen saavutettavissa.
En ole katkera muille ihmisille siitä että he saavat toisensa, olen lähinnä katkera siitä ohjelmasta mikä syötetään jokaisen päähän ja minkä mukaista elämää kaikilta odotetaan (yleisesti ottaen).
Tän yksin olemisen, ainaisen yksin olemisen, voisi vielä hyväksyä ja sivuuttaa jos koko vitun yhteiskuntaa ei olisi rakennettu sillä tavalla, että pariutuminen on yksi elämän suurista tarkoituksista.
Eläinmaailmassakaan läheskään kaikki yksilöt eivät aina pariudu. On olemassa niitä alfauroksia ja alfanaaraita, muiden huolehtiessa laumassa muista tehtävistä. Mutta ihmislaumalle yritetään tolkuttaa että kaikille on kyllä joku ja että parisuhde on jokaisen saavutettavissa.
En ole katkera muille ihmisille siitä että he saavat toisensa, olen lähinnä katkera siitä ohjelmasta mikä syötetään jokaisen päähän ja minkä mukaista elämää kaikilta odotetaan (yleisesti ottaen).
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet onnellinen vain YHDESSÄ, mainostetaan televisiossakin. Kääntäkää vaan lisää puukkoa haavassa
Yhteiskunta syytää niin paljon muitakin valheita ihmisille, että se on ihan täyspäivätyötä kaivaa totuus kaiken sen paskan seasta.
Parisuhdetta markkinoidaan totuutena sen takia, että pidettäisiin talouden rattaat pyörimässä. Myös avioliittoa ja perheenlisäystä markkinoidaan jotta yhteiskunnan "peruspilarit" pysyisivät pystyssä. Jotkut ihmiset sitten toimivat asian evankelistoina ja yrittävät paatoksella käännyttää sinkkuja "oikean asian puolesta."
Totuus kuitenkin on, että sinkut pitävät työpanoksellaan yhteiskumman peruspilareita pystyssä siinä, missä perheellisetkin. Lisäksi heillä on paremmin aikaa esim. opiskella työn ohella, käyttää harrastusmahdollisuuksia, kuten esim. kuntosalipalveluja. Lisäksi sinkkutaloudessa ei ole toista osapuolta esim. puolittamassa TV-lupaa. Kun moni sinkku tulee työllään hyvin toimeen, häneen ei kohdistu yhteiskunnan tukia.
Perheenlisäyksestä olen sitä mieltä, että tästä maailmasta ei ihmiset lopu kesken, vaikka osa ihmisistä ei lapsia hankkisikaan. Yksi vaihtoehto on tukea jonkun järjestön kautta kehitysmaan lasta parempaan elämään.
Joo, totta on, että niin kovasti korostetaan yksilöiden välistä rakkautta, joka johtaa perheenlisäykseen. Mielestäni yksi rakkauden muoto on myös lähimmäisenrakkaus. Tällä termillä tarkoitan toisen ihmisen huomioonottamista. Ihmetyttää sellaiset ihmiset, jotka jatkuvasti odottavat toisten ihmisten olevan, niin kuin he haluavat. Pahinta ovat tyypit, joilla on tämän asian vuoksi jatkuvasti niin paha olla, että pitää jakaa sitä pahaa oloaan vaikkapa nimittelemällä.
Sivusto jumittui ja kone kaatui, toivottavasti tämä sisältö ei tule kahta kertaa jankkaamaan.
Vielä muutama vuosi sitten kärsin kovasti sinkkuudestani, mutta nyt sinkkuna oleminen tuntuu mainiolta tavalta elää. Yhteiskunnan ja sen jäsenten oletukset ottavat joskus kyllä päähän: ihan kuin jokainen aikuisikäinen olisi "tietysti" parisuhteessa nyt tai ainakin kohta. Tuo "jokaiselle on joku" tympii jo, koska ei se ole nelikymppiselle enää lohdutus eikä etenkään totuus.
On ihan oma syyni, että otin keväällä nokkiini, kun liiton ammatinharjoittajien seminaarin puhuja astui mikrofonin eteen ja loihe lausumahan vitsin:
"Ehdoton edellytys yrittäjänä toimimiselle on palkkatöissä oleva aviopuoliso."
Varsin rouviintuneelta vaikuttava yleisö naurahteli ja nyökytteli, mutta minä päätin häipyä; olin tullut hakemaan silkkaa tietoa siitä, kuinka ammatinharjoittajana pysytään hengissä, mutta olinkin joutunut siippansa elättämien pikkupisnespuuhastelijoiden joukkoon.
Elättäjää en kaipaa enkä halua, mutta esitelmöitsijän huomautus kuulosti v****ilulta ja osui pahasti (väärään) maaliin.
Sinkkuna sinänsä on ihan kiva olla, vaikka välillä tietty kumppania kaipaa. Pahinta ovat kyllä sukulaiset ja jopa kaverit, joiden ensimmäinen kysymys on että mites miesrintamalla sujuu. Onko ketään erityistä, jokos sitä XXX:llä on poikaystävä, no miksei sinulla ole poikaystävää. Nämä kysymykset tulevat useinmiten ennen "Mitä kuuluu?" -kysymystä (tai ilmeisesti ne on tarkoitettu se korvaamaan..).
Minulla on elämää myös ilman poika/miesystävää, minulla on työ, minulla on harrastuksia - ja minulla tosiaan on se elämä. Ikävä kyllä parisuhde on se, mikä määrittää ihmisten mielikuvaa elämästä. Sen vielä jotenkuten "ymmärtää" näiden keski-ikäisten ja sitä vanhempien täti-ihmisten kohdalla, että heille pariutuminen ja perheellistyminen ovat tärkeintä maailmassa, mutta että oman ikäiset (n. 30-v) kaverit jaksavat kantaa huolta siviilisäädystäni. Jättäkää nyt jo se asia rauhaan p-kele!
Kun ei toisen ihmisen elämästä voi tietää kaikkea, ei voi tietää syitä johonkin (sinkuuteen ja_etenkin_lapsettomuuteen; hyvät täti-ihmiset, ihmisillä on nykyään vaikeuksia lisääntyä, joten koitaakaa nyt herran tähden olla utelematta sukulaispariskunnilta, että koska sitä jälkikasvua on tulossa, se voi olla todella kipeä asia monelle! Vaikka tuskin täti-ihmiset tällä nimenomaisella keskusteluketjulla viihtyvät..), niin antakaa olla.
Olen niin kyllästynyt siihen, että en ole sukulaisteni, kavereideni ja yhteiskunnan mielestä ainutkertaien yksilö vaan pariskunnan puolikas, jotain epätäydellistä jonka "täydellistymisestä" jaksetaan kantaa huolta.