Mihin kumppanissasi ihastuit?

Reipas olemus ja samanhenkinen luonne.Toimii.Yhdessä yhdeksän vuotta ja aina vaan suhde paranee.

Pisin ja parhain suhteeni joka juuri kohta täyttää 6 v on siitä jännä, että en missään vaiheessa ihastunut mieheeni. En kuvitellut hänestä ruusunpunaisia, en elänyt pilvilinnoissa, en kokenut jatkuvaa tuskaa jos oltiin erossa jne. Olen pari kertaa ollut ihastunut, ja se oli yhtä helvettiä. Tämä on ollut normaalia elämää alusta asti, ja hetkittäin tuntuu liitto vain paranevan vanhetessaan.

On vähän kuin olisimme tunteneet toisemme aina, ja koska emme varsinaisesti asu yhdessä emme pääse kyllästymään toisiimme. Seksuaalisesti sovimme ihan helvetin hyvin yhteen, mikä yleensä auttaakin suhteen taas jaloilleen jos muuten lykkää jotain kriisiä. Meillä on samanlaiset arvot, sama henkinen näkemys...

Kaiketi olen jatkuvasti ihastunut siihen että minulla on mies jonka kanssa todella haluan jakaa elämäni!

ihastuin ihanaan huumorintajuun ja hyvään käytökseen ja tapoihin. Kiltti ja huomaavainen luonne sai myös sydämen läppättelemään
Ja ei noi jutut ole tosta mihinkään muuttunut vaikka yhdessä oltu kuutisen vuotta..
Yhtä ihanaa on kuin 6 vuotta sitten, jolloin tapasimme =)

ihastuin nykyiseen mieheeni jota nyt syvästi rakastan ja asutaan yhdessä ja seurusteltu yli puol vuotta.niin...ihastuin hänen hauskuuteen,ihanaan huumorintajuun ja suloiseen miehekkääseen olemukseen joka pursusi iloa ja avoimuutta!hän katsoi minua aina niin lämpimästi ja hymyillen etten voinut vastustaa häntä!plussana vielä hän lauloi hyvin karaokea ja juuri niitä biisejä joista minä eniten pidin!hän huomioi minut ja tietysti huomioi vieläkin!!!rakastan häntä ja haluan jatkaa näin!

Siihen, että häntä oli kaikkien helppo lähestyä, ja hänelle oli mukava puhua. Mutta ehkä sydämen varasti se nopea, ujo ja jotenki salainen suudelma, kun kaikki muut katto hetken muualle :)

Ihastumista vielä vahvisti sen, että tämä todellakin oli "erilainen kun kaikki muut". Ja ennen kaikkea se, ettei mies ikinä, oikeasti IKINÄ, suutu tai menetä hermojaan :) Kyky jota mun kanssa todella tarvitaan ;) Aina niin ilonen ja jotenki sellanen, jonka syliin saatto aina nukahtaa, jopa sillon, kun en edes sen nimeä tienny.

Nyt ollaan oltu yhdessä 1,5 vuotta, yhteistä asuntoa etsitään ja vauva tulossa. Ja aina sillon tällön ihastunu häneen uudestaan ;) En tienny ennen että samaan voi ihastua monta kertaa, vaikka tavataanki päivittäin. Vieläki välillä odottaa sydän tykyttäen soittoa tai viestiä ;)

iloinen rehti olemus ja kaunis hymy. Opiskeluaikoina oltiin eri rapussa naisten kanssa ja iltaisin pelattiin sitten lentopalloa sekä tehtiin treffejä.... illalla kun mentiin linja-autoon hän antoi laukkunsa minulle maksaakseen bussin ja samalla katsoi silleen... meitä oli useampia silloinkin matkassa. Nyt lähes 20 vuoden jälkeenkin sama hymy tuo mieleen tuon bussimatkan.

Hänen huumorintajunsa oli se joka veti minua puoleensa. Lisäksi persoonalliset kasvot :)
Sama juttu toimii edelleen ja hyvin toimiiikin! :D
Olemme olleet yhdessä vajaan vuoden ja loppua ei näy tulevan, onneksi! :) Kyllä, olen edelleen ihastunut häneen ja ihastun päivä päivältä enemmän ja enemmän :)

SE oli peppu ja sitten se olemus
mikä hänestä lähti.Yhdessä ollaan
oltu 18 vuotta ja hyvin menee.

Minä nimittäin ajattelin ettei hänessä ole mitään sellaista, mihin voisin ihastua. Hän vaikutti kovalta, kylmältä ja välinpitämättömältä (oli oikeasti jonkinlaista ujoutta). Mutta kun tutustuin häneen enemmän, huomasin että hänessä on myös herkkä, pehmeä puolensa. Ja "kauhukseni" kerran hänet tavattuani huomasin olevani aivan totaalisen hullaantunut häneen.
Olemme olleet yhdessä puolisen vuotta ja edelleen olen yhtä ihastunut.
Ehkä se on juuri tuo yhdistelmä; ulospäin itsevarma, kova tyyppi, voimakas ja turvallinen, mutta minulle mitä hellin ja rakastavin:-)))

... että hän ihastui minuun. Ihan totta. Se se taisi alunperin olla. Ja edelleenkin, kun näen miten hän katsoo minuun, toivon vain, että voisin olla edes lähimainkaan kaiken sen rakkauden arvoinen ja että voisin edes lähimainkaan rakastaa takaisin yhtä paljon. Ja rakastankin. Mutta toivottavasti myös onnistun näyttämään sen.

Minä ihastuin mieheni tanssitaitoon, tosin ei humppaan vaan discoiluun. yleensäkin se, että mies viihtyi lattialla yhtä pitkään kuin minä ja kaverini (eli tuntikausia), oli jo plussaa, kun normaalisti miehet viihtyy aika pitkään myös baaritiskillä. Yhdessä on oltu kolmisen vuotta ja edelleen käydään virkistämässä discotanssitaitoja.

Hänen söpöön ujouteensa ja herrasmiehisyyteensä =) olemme olleet yhdessä 1v.8kk.
Ja edelleen tykkään valtavasti näistä ominaisuuksista ja muutenkin hänestä =) Aika ei sitä muuta ,päin vastoin tunteet vain vahvistuvat ja kasvavat.

ihastuin miehessäni siihen, että juttu hänen kanssaan luisti, oli paikalla arkena ja silloin kuin tarvitsin. ts. näytti että olen hänelle tärkeä.. ja koska hän teki näin, näytin minäkin parhaat puoleni, koska olin onnellinen, sehän on selviö. Nyt kohta 5kk yhdessäolon jälkeen... melkein kaikki hänen menonsa menevät, minun ja lasteni edelle.. mies vetäytynyt kuoreen.. ikävää, että näin, voi kun sais edes OSITTAIN sen miehen takaisin, johon rakastui..

Nuorena monia ihastumisia. Yksi avioliitto takana ( 19v). Häneen ihastuin koko olemukseen, oli tavallaan minun ihannekuva miehestä johon voisi rakastua; vaalea, harteikas, kätevä käsistään, rakkauselämä ihan hyvää ym. Jossain vaiheessa huomaan, että minua ei arvosteta - ei ihmisenä - ei naisena. Ei mitään yhteistä ? Miksi jatkaa. Hain eron kolme vuotta sitten. Olemme edelleen puheväleissä ja soittelemme viikoittain.

Nyt elän elämäni ihaninta aikaa. En voi ymmärtää vieläkään miksi vierelleni on tuotu/suotu ihminen jota on vaikea sanoin kuvata: Tumma ( tosin ), lihaksikas, huumorintajuinen, vastuuntuntoinen, kohtelias, huomaavainen, antelias, huolehtivainen
empaattinen, hellä kuin mikä, hyvä suutelemaan ja rakastelemaan ja mikä parasta hänellä on tunneälyä !! Keskusteluista ei tahdo loppua tulla. On ihanaa olla ihastunut - tai nyt ymmärrän olen rakastunut. Suhde alkoi 1v 3kk sitten.

Ihastuin miehessäni ihan ekana aivan mielettömän suloiseen ja valloittavaan hymyyn!! Ja auts niitä silmiä!!!
Yhdessä ollaan eletty pian kaksi ja puoli vuotta ja olen edelleen korviani myöten häneen rakastunut.
Tiedän, että paikkani on tässä ja tulee aina olemaan :)

Todella nolosti! Edellisenä iltana olin toisen kanssa ja seuraavana aamuna heräsin toisen vierestä. Se oli semmonen känninnen juhannus enkä muista siitä juuri mitään mutta siitä lähtien ollaan oltu yhdessä( ensi juhannuksena tulee kolme vuotta), nyt asutaan yhdessä ja ollaan kihloissa. Ja rakastan vieläkin ja varmaan enemänkin tätä lutusta miehykäistäni. Ollaan niin samanlaisia että ei olla keretty riidelläkkään vielä kertaakaan...aina ollaan samaa mieltä asioista ja monesti ajatellaankin samoja asioita...mun mielestä ainakin hyvä niin...

Mieheni oli pitkä ja roteva, juuri sellainen mitä halusinkin. Inhoan laihoja ja heikkoja miehiä. Vielä nykyäänkin sydän hypähtää kun näen hänet vaikka kävelemässä luokseni, ja ollaan tässä nähty jo monta monituista vuotta yhdessä. Mies taas kuulemma ihastui ulkonäössäni takamukseeni, pyöreän ja liiankin leveään :)