Tuossa alempana joku mainitsi, että juuri nyt on elämässä kaikki aika hyvin, mutta koskaan ei tiedä milloin seuraava katastrofi iskee varoittamatta puskan takaa juuri kun kaikki on hyvin.
Minulle on tässä muutaman viime vuoden aikana tapahtunut enemmän kuin laki sallii. Ollut melkoista rallia. Tapahtunut hyviä ja huonoja asioita, ja ne kaikki on ollut suuria, mullistavia elämänmuutoksia.
Olen huomannut, että näistä huonoista tapahtumista on jäänyt pelko päälle, että vaikka juuri nyt kaikki on melkoisen ok niin ihan kokoajan on jännitys, stressi ja ajoittain suoranainen paniikki päällä, että milloin taas ilmestyy yllättäen joku suuri negatiivinen mullistus, joka taas tuhoaa kaiken ja vie elämänkuviot uusiksi negatiivisessa mielessä.
Se tunne, että joku ulkopuolinen asia tai taho, jota et voi itse kontrolloida aiheuttaa jonkun ikävän asian on todella rasittava. Kamalan väsyttävää kun kaikki energia menee murehtimiseen, pelkäämiseen ja vainoharhan oireita jo alkaa ilmaantua kun kokoajan on tuntosarvet pystyssä aistimassa mahdollisia pahoja tapahtumia.
Inhottaa itseäkin tällainen, kun ei osaa ollenkaan rentoutua ja nauttia siitä mitä nyt on, koska ajattelee ja varautuu siihen, että se kuitenkin kestää vain aikansa ja tuhoutuu sitten. Ei osaa tavallaan motivoitua kun pelkää kuitenkin menettävänsä sen.
En tiedä millä tällaisen pelon ja stressin kierteen saisi katkaistua. Järki sanoo, ettei pitäisi kokoajan miettiä semmoisia, mutta ne pahat tapahtumat on aiheuttaneet kait jonkun pysyvän trauman.
Alkaa olla voimat aika loppu ja hermot paskana, pelko pettymyksistä on kamala, koska on tunne, ettei jaksa enää kestää yhtään katastrofia.
Onko muilla samanlaisia tuntemuksia tai kokemuksia tai hyviä neuvoja?
Minulle on tässä muutaman viime vuoden aikana tapahtunut enemmän kuin laki sallii. Ollut melkoista rallia. Tapahtunut hyviä ja huonoja asioita, ja ne kaikki on ollut suuria, mullistavia elämänmuutoksia.
Olen huomannut, että näistä huonoista tapahtumista on jäänyt pelko päälle, että vaikka juuri nyt kaikki on melkoisen ok niin ihan kokoajan on jännitys, stressi ja ajoittain suoranainen paniikki päällä, että milloin taas ilmestyy yllättäen joku suuri negatiivinen mullistus, joka taas tuhoaa kaiken ja vie elämänkuviot uusiksi negatiivisessa mielessä.
Se tunne, että joku ulkopuolinen asia tai taho, jota et voi itse kontrolloida aiheuttaa jonkun ikävän asian on todella rasittava. Kamalan väsyttävää kun kaikki energia menee murehtimiseen, pelkäämiseen ja vainoharhan oireita jo alkaa ilmaantua kun kokoajan on tuntosarvet pystyssä aistimassa mahdollisia pahoja tapahtumia.
Inhottaa itseäkin tällainen, kun ei osaa ollenkaan rentoutua ja nauttia siitä mitä nyt on, koska ajattelee ja varautuu siihen, että se kuitenkin kestää vain aikansa ja tuhoutuu sitten. Ei osaa tavallaan motivoitua kun pelkää kuitenkin menettävänsä sen.
En tiedä millä tällaisen pelon ja stressin kierteen saisi katkaistua. Järki sanoo, ettei pitäisi kokoajan miettiä semmoisia, mutta ne pahat tapahtumat on aiheuttaneet kait jonkun pysyvän trauman.
Alkaa olla voimat aika loppu ja hermot paskana, pelko pettymyksistä on kamala, koska on tunne, ettei jaksa enää kestää yhtään katastrofia.
Onko muilla samanlaisia tuntemuksia tai kokemuksia tai hyviä neuvoja?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Joo, sulla on post-traumaattinen stressisyndrooma, eli sellainen juuri, mitä kuvailit. Esim. sodan käyneissä/nähneissä ihmisissä ilmenee samanalaista.
Mutta jotenkinhan nuo sodan läpikäyneetkin ovat vain selvinneet ja päättäneet pärjätä, että ota vaikka heistä mallia.
Suomessa vanhempi ikäpolvi on pitkälti sitkeämpää tekoa (henkisesti) kuin nuorempi ikäpolvi juuri tuon sotahistorian vuoksi.
Lisäisin vielä, että terapia tai edes jutteluapua ammattilaiselta on hyvä apu. Ja sitä on hyvä tukea lukemalla esim. juuri näitä selviytymistarinoita. Kirjoja on niin monenlaisia.
Turbulenssi elämässä tuo epävakaan olon, sille ei voi mitään. Mutta kun siitä post-traumaattisesta selviät, huomaat, että elämässä on paljon asioita, joista ei tarvitse huolehtia. Ne menevät eteenpäin itsestään. Ja että se mikä on merkityksellistä, on että olet olemassa ja elämän tekee hyväksi ne pienet arkeen kuuluvat jutut. Elämässä ei tarvitse enempää, suurempaa mahtavampaa. Ja vaikka se ei nyt tunnu ehkä todennäköiseltä eikä ole mukavaa, että olet joutunut kokemaan mitä olet, niin olet joka tapauksessa oppinut elämästä ja itsestäsi enemmän kuin olisi voinut ja maailma on ihmeellinen paikka.
brassailla sivistyssanoilla, ku et oo niitä sisäistäny.
Mitkähän ne sivistyssanat olivat?
sun juttus oli ku kirjasta suoraan luettu.
sanoa.
Tämä virtuaalimaailmahan on siitä hauska juttu, että se, mistä tieto on peräisin ei ole olennaista, vaan se, että sen kertoo eteenpäin. Minun tietoni voi olla elävästä elämästä(ni) tai se voi olla oppikirjasta. Mitä väliä sillä oikeasti on, jos asiat oikeasti toimii noin?
leikkii aikuista..
niitä tosiasioita voi kieltää.
asialla. Varmaan ihan hyvällä tarkoitit, enkä mäkään pahalla, mut mikään ( ei kerrassaan mikään) ole niin ärsyttävää, kun tollanen 'diagnosointi' nettipalstoilla. Ihanko päättelit ap:lle posttraumaattisen stressireaktion tuon yhden tekstin perusteella? Hienoa!
Toi on sitäpaitsi suoraan jostakin psykologian approbaturin ( mäkin oon lukenut sellaisen) oppikirjasta toi sun sotaesimerkkisikin.
Minäkin ihmettelen, että missä ne sinun sivistyssanasi olivat...?
Minäpäs EN ole suorittanut "psykan abbroa", joten EN myöskään ole lukenut tuota "sota-esimerkkiä" eepoksistanne.
Arvaas mitä käytin? Ihan maalaisjärkeä...!:)
onks se jotain syötävää
samalla tavalla. Tiedän että jos tuntuu hyvältä, olo on suhtkoht onnellinen ja tyytyväinen niin ei mene kauankaan kun jo jostain päin potku jysähtää palleaan. No minä en enää pelkää niitä potkuja, tiedän että seuraava tulee mikä päivä hyvänsä ja olen valmistautunut ottamaan vastaan sen kylmin mielin. Tiedän että olipa se sitten mitä tahansa niin selviän siitä tavalla tai toisella. Hauskaa se ei ole, mutta kun ei muutakaan voi kun hyväksyä ne mällit ja selvittää ne parhaansa mukaan. Ei ne pelkästä pahastakaan ole, ne kasvattaa ihmisenä ja antaa vähän perspektiiviä tuohon elämännäkemykseen. Niille ei vaan saa antaa yliotetta elämästään, mihin sinä näytät sortuneen. Täytyy nauttia ja käyttää hyväkseen ne "väliajat", mutta kuitenkaan uhohtamatta ettei sitä jatku ikuisesti. Seuraava potku luuraa jo nurkan takana.
Mutta aika negatiivisesti ilmaistu. Onhan asia myös päinvastoin, että ainakun tulee potkua mahaan, niin pian on taas hyvä olla.
ajateltava niin päin kun seuraava potku tulikin kuin tilauksesta. Saas nyt sitten nähdä kuinka kauan kestää matka siihen "onnellisuuteen" taas tällä kertaa. Ehdinkin juuri tasoittua edellisestä pikku potkusta joka tapahtui viime viikolla.
Kokemustesi vuoksi sinun pitääkin nyt osata ottaa iisisti, ja sinua voi jopa tietyllä tavalla onnitella siitä, että olet tajunnut, mitä elämä on: se on suuria mullistavia tapahtumia, ja koskaan ei voi tietää, mitä huominen tuo tuleessaan.
Muumipeikossakin sanotaan, että "olen siksi niin rauhallinen, koska kaikki on niin epävarmaa". Ota tämä aforismi ohjenuoraksesi - siinä piilee suuri viisaus.
Olen itsekin kokenut hyvin paljon viimeisen vuoden aikana, ja minusta tuntuu, että olen rauhallisempi näiden kokemusteni ansiosta. Ymmärrän elämää paremmin. Joten älä sinäkään ala ainakaan pelätä elämää.
Hellstenin Virtahepo olohuoneessa kirjasta voisi olla sinulle apua.
Mieti, miten olisit valinnoillasi voinut estää tai pienentää noita "katastrofeja". Ei kaikkea tarvitse itse kokea tietääkseen, että ko. asia on negatiivinen. Voi myös ottaa opiksi muiden toilailuista.
omista valinnoista kiinni niin olisi helpompi hyväksyä asiat. Nyt kun on vaan niin että kun on sattunut syntymään sen onnettoman tähden alla niin ne potkut tulevat ihan ilman omia valintoja. Ne vaan tulevat kun salama kirkkaalta taivaalta ilman varoituksia. Ihan itsestäsi riippumatta.
ei varmaa paljoo jeesaa, ´mut jossain vaiheessa sitä kyllästyy ennalta pelkäämään/stressaamaan ja alkaa elämään, elämään elämäänsä eteenpäin jättäen vanhat "möröt" historiaan.
Jotain apua asioiden nopeuttamiseksi
1)Alat kuntoilemaan, ihan mitä tahansa mistä pidät esim.joka ikinen päivä rämmit lepikossa tunnin verran, kunhan olet ulkona.
2)Kirjoitat päivän tapahtumia ylös ja varsinkin iloisia asioita.
3)Lue helevetisti, ihan mitä tahansa mikä kiinnostaa ja aina tilaisuuden tullen.
4)Nuku riittävästi, (lepikossa rämpiminen jeesaa unen tuloon kummasti ja lukeminen.
5)Neulo/virkkaa/tee pullaa tai sämpylää/maalaa
6)vähennä kahvia/tupakkaa/alkoholia/muuta kenties
7)Kirjoita niistä paskoista asioista, ellet ole jo päästänyt ulos sisältäsi.
Siinä joitain.