Lueskelin näitä tämän palstan viestejä ja minua alkoi mietityttämään nämä "nykyajan" parisuhteet. Heti tunteiden viilettyä ollaan lemppaamassa toinen ja etsitään vaan loputtomasti uusia kuumempia suhteita ja uusia ihanampia kumppaneita. Rakkautta pidetään jonain vallitsevana olotilana. Oikeasti elämässä tunteet vaihtelevat...rakkauden tunteet voivat hetkittäin olla jopa tyystin kateissa. Mutta juuri silloin pitää tykkäämisen ja välittämisen riittää. Mielestäni pitäisi enemmän jaksaa uskoa parisuhteeseen ja kumppanuuteen. Ei siis pelkkään rakkauden huumaan...sillä eihän se ole kestävä tunnetila. Tämä on ehkä vanhanaikainen ajattelutapa, mutta uskon sen tekevän ihmisistä kuitenkin onnellisempia. Miksei enää osata sitoutua??
rakkaudesta ja sitoutumisesta
karkkiakka
1698
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse seurustelin yli 6 vuotta. Suunnittelimme yhteistä tulevaisuutta: kotia, vauvaa ja vihkipappia. Pari kuukautta tämän jälkeen mieheni halusi pois suhteestamme, koska arki oli niin tylsää. Hän halusi säpinää ympärilleen, ihastui, muttei halunnut tätä uuttakaan. Olemme kumpikin 30 kynnyksellä ja silmät pyöreinä olen seurannut ikäluokkani koheltamista oltiin sitten naimisissa, naimisiin menossa, onnellisessa parisuhteessa tms. Onko tämä aina ollut näin vai olenko vasta nyt ollessani taas itsekin sinkku (kiitos avopuolisoni) huomannut, mitä ympärillä tapahtuu? Itse en niin välittäisi, muttei ole vaihtoehtoja.