siis, joo. miehet on sikoja, kaikki. oon tullu siihen tulokseen, omani jätti mut n.3vk sitten, mahd paskalla tavalla, olen niin rakastunut siihen että en saa sitä mielestäni pois. oon yrittäny kaikkeni et saisin sen takas, mut se ei näytä olevan mahdollista. sillä on uus nainen, ja oli jo ennenku se jätti mut. kertoi että sillä on pahoja raha huolia, mitkä sen on hoidettava, ja että sillä ei nyt ole aikaa mulle. sanoin antavani sille aikaa, ja omaa rauhaa jos se sitä tarvii, kunhan me pysytään yhdessä. no aikaa kului, ja joka kerta kun puhuttiin puhelimessa, tai nähtiin (n. kerran viikossa) se oli mulle niiin vittumainen, vaikka en ollut mitään pahaa tehnyt sille. ajattelin aluksi sen johtuvan stressistä, mutta pikku hiljaa mulle tulikin tunne entäs jos se valehtelee, ja sillä on toinen nainen. en voinut uskoa sitä, se ei vaan ollut mahdollista mun mielestä, koska pelkäsin sitä enemmän kuin mitään!! sitten sen synttärit lähesty, ja oltiin sovittu aikoja sitten että vietetään ne yhdessä, koska munkin synttärit vietettiin. se vaan ilmotti mulle et lähtee mutsinsa mökille, ja laitto puhelimen kiini. no, uskoin sen ja seuraavana päivänä kävin hakemassa sen kaveriltaan, ja sillä oli viimesenpäälle vaatteet päällä, ja kysyin että mökilläkö sä käytät sun ykkösiä?! sano vaan et joo, olin jossain lato bileissä. ajattelin et niin varmaan, ja unohdin asian ajan myötä. muutama päivä meillä menikin TOSI hyvin, ja käytiin syömässä ja siiderillä terassilla, kertoi lähtevänsä espanjaan kattomaaan jtn fudis matsia, ja pyysi mua mukaan. olin taas onneni kukkuloilla, ja suunnittelin kaikkea, ja ajattelin että nyt kaikki on taas kun ennen, mut niin ei ollutkaan. seuraavana päivänä olin sen luona ja se lähti jonnekkin, ja sanoin siivoovani, aikani kuluksi. siivoilin siinä ja olin laittamassa hänen housuja pesuun kunnes tarkistin ettei sielä taskuissa ole mitään. kuitenkin sieltä löytyi hilton hotellin kuitti, joten mulle selvis missä se oli synttärisä viettänyt!!olin raivoissani, ja päätin kysyä kun nähdään että onko sillä jotain kerrottavaa mulle. meni muutama päivä, ja nähtiin, sanoin että oisko aika puhua suu puhtaaksi. vastasi että en ole aina ollu sielä missä oon sanonu olevani. löin pöytään kuitin, ja sanoin että oli varmaan kivat synttärit! sanoin onko sillä jotain muuta kerrottavaa, ja vastaus oli, oon tapaillu yhtä naista. arvasin jo asian ja kysyin missä ne oli tavannut yms. ei suostunut kertomaan mitään, mutta vakuutteli että mitään ei ollut tapahtunut niiden välillä. asiat alkoi riistäytyä käsistä. se sanoi vaan tyynesti jättävänsä mut. itkin ja rukoilin hysteerisesti että älä jätä mua, teen mitä vaan että ollaan yhdessä, ja olinkin valmis tekemään. otimme aika lisän, ja se sopi sillekkin. sovimme että se ei enään tapaile sitä. ja lupasi olla valehtelematta ja kertoa asiat tästälähtien rehellisesti. hyvä uskoisena ja toivossa eläen uskoin taas kaiken. muutama päivä kului, ja pyysin hätnä käymään luonani, kun äitini oli tullut kylään. mutta vastausta ei tullut. ajattelin että sillä on taas kiire, ja ei ehdi nyt tulla. aamulla puhelin soi, ja vastasin iloisena, mutta sanat olikin: meijän pitäs varmaan nähä ja tehä näille asioille piste. menin niin shokkiin että aloin itkeä hysteerisesti taas ja ruinaamaan hätnä takasin.sanat kaikuivat kuuroille korville että mitään ei enään ole, ja piste! en voinut uskoa mitä kuulin, se ei vaan voinut olla mahdollista!! ajatukset ja kysymykset pyörivät päässä, miksi kuka ja millon?!! elämän tilanteeni oli silloin muutenkin niin huono, ja pyysin että se tukisi mua tän paskan yli, et pääsen taas jaloilleni. mutta tukea en saanu, vaan pelkkää haukkumista ja vittuilua yms..kuitenkin nähtiin kerran ja itkin hänelle että antaa vielä mahdollisuuden, sitä en kuitenkaan saanut vaan asiat meni vaan huonompaan suuntaan, kertoi harrastaneensa seksiä sen naisen kanssa, ja että ei vaan enään välitä musta. en voinut ymmrätää sitä, koska ajattelin että miks ei muka, olin kuitenkin koko meidän suhteen ajan (n. 1vuosi) ollut sille uskollinen ja niin hyvä, etten pystynyt tajuamaan mitään mitä oli tapahtunut. se ei vaan voinut olla totta, oli niiiiin paha olla, ja sattui niin paljon että se oli jtn kauheinta mitä mulle on ikinä tapahtunut. sanat mitä se mulle sanoi sai mut niin raivon ja vihan valtaan että löin sitä ja itkin ja huusin maassa että tapan itseni jos se ei ota mua takasin, sanoi vaan kylmästi: juokse auton alle, voin kattoo vieressä ja nauraa sulle miten säälittävä oot! riitelimme aikamme siinä ja mies juoksi karkuun koska en jättänyt sitä rauhaan, en voinut, ei musta ollut siihen eroon! jossain vaiheessa sitä hässäkkää se hävitti kännykkänsä ja lähdin ettimään sitä, koska tiesin että sielä on sen naisen puh num, ja halusin löytää puhelimen ennenku se löytää että saan tietää kuka se nainen on. puhelinta ei kuitenkaan löytynyt, ja jätin oman numeroni sille, ja sanoin että soita kun saat jonku kännykän. viikko kului ja mitään ei kuulunut. odotin päivästä toiseen itkien ja toivoen että se soittais. kerran sitten huvikseni yritin soittaa sen vanhaan numeroon minkä se oli hävittäny, ja se toimi. soitin ja sanoin että et sitten ilmottanu mitään ittestäs, sano et joo, en jaksanu. kysyin koska vois tulla avaa mulle oven et saan mun tavarat, sano vaan voin heittää ne sun partsin alle, kerää ne sieltä!! sanoin et vittu just joo, ei sit. menin omin neuvoin sinne kämppään ja hain kamani. seuraavana päivänä puhelin soi, ja se soitti ja kysyi millä pääsin sinne, vastasin yhtä tylysti, pääsin vaan.siitä nousi kauhee kohu yms. en ole edelleenkään päässy siitä yli, ajatukset vaan pyörii päässä, ja elän jotenkin vieläkin toivossa et kaikki palais ennalleen ja et palattais yhteen.. rakastan sitä ihmistä koko sydämmestäni ja tekisin mitä vaan et saisin sen takas, mut ei se halua olla edes kaveri. kaipaan ja itken koska tää painajainen loppuu. mun elämä oli vuosi sitten enemmän kun parasta, ja nyt se on muuttunut unelmasta painajaiseksi, en tiedä miten jatkaa eteen päin, ja kauan tää vielä kestää, en vaan pysty jättää sitä taakseni. se oli PARASTA mitä mulle on koskaa sattunut, ja nyt se vei multa kaiken mennessään. En halua, en pysty, enkä nää elämää ilman sitä! Ehkä joskus vielä tavataan ja palataan, mut sen aika näyttää.. :´( Rakastan sitä yhtä ja ainoota!
Sattuu!!!!
Mari..
51323
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Älä soittele perään enää.
Osta uusia vaatteita, käy kampaajalla ja näytä, että pärjäät.
Älä sorru syyttelemään. Ole sopivasti välinpitämätön.
Mikään ei voi olla inhottavampaa.
Toivota onnea uudelle elämälle ja anna miehelle anteeksi.
Äläkä kuuntele mitään selityksiä, jos sellaisia alkaa tulemaan. Sano vaan, ettet halua kuulla enempää. Tiedät jo riittävästi.
Sitten alat oikeasti pitämään itsestäsi huolta.
Puhu jollekin luotettavalle ystävälle.
sinun tunteitasi, jos siltä kuulosti.
Tiedän hyvin, kuinka tuollaiset asiat voi sattua ja paljon.
Hei
Olipa raskasta tekstiä.
Minulle kävi samoin seurustelin miehen kanssa joka uskotteli minulle rakastavansa minua.'
Ménin siihen halpaan ja aloin itsekkin vähitellen pitämään suorastaan rakasuin.
Mutta mies alkoikin seurustelemaan selkänitakana entisen naisensa kanssa sanomatta minulle mitään.
Käry kävi ajanmittaan ja yritin pitää omani pahasti alakynteen jääden.
Olen helvetin loukkaantunut ja ihmeissäni.
soitellin hänelle mutta nyt ei ole pokkaa kuin tekstareihin joihin hän ei vastaa.
Välillä vihaa ja taas rakastaaj ikävöi ja kaikki mahdolliset tunnekuohut käyläpi.
Haluaisi mennä sen miehen kämpälle ja näyttää mistä kanapissii mutta en halua munata enenpää iseäni, jos hän ei hyväksykkään minua vain lähettää minut matkoihini sen akan nähden en kestäisi sitä.
Tuosta unohtamisesta sitä miettii että onko sitä menettänyt järkensä kun mietttii jotain ihmistä koko ajan ja joka hetki.
Uskotko telepatiaan?
Uskotko että ei se heppukaan ole päässyt sinusta irti jos se on sinun mielessäsi, ajatuksen voimalla voi pitää jotain ihmistä koukussaan. Uskotko tuohon?
Moi, oli pakko kirjoittaa koska viestisi kosketti! Olen kokenut viime aikoina tietyllä tapaa saman. Seurustelin yhden miehen kanssa, jonka todella uskoin olevan se "oikea" minulle... tuntuu että annoin kaikkeni, tein kaiken MEIDÄN parhaaksi. Esittelin vanhemmilleni ja hehkutin onneani tuttavilleni... Kerrankin uskoin siihen mitä oli. Jossain vaiheessa aloin ihmettelemään kun poikaystäväni käyttäytyi oudosti. Hän oli etäisempi, ja välinpitämättömämpi minua kohtaan... Hän oli kertonut aiemmin minulle olevansa "hyvä ystävä" erään naisen kanssa. Kävimme risteilyllä laivalla, ja silloin tajusin todella asioioden muuttuneen... Kun tulimme laivalta, poikaystäväni vietti seuraavan yön tämän "ystävän" kanssa ja näin hänet "salaa". hän ei vastannut viesteihini,puheluihini tai mitään. Pari päivää meni normaalisti, ennen kuin hän rohkesi avautua keskellä yötä. Kertoi kuin slama kirkkaalta taivaalta että "tämä pitäisi lopettaa, tästä puuttuu se jokin..." Olin aivan järkyttynyt. Elämältä on mennyt pohja ja usko rakkauteen on kadonnut. Edelleen kipu jatkuu. En tiedä milloin pääsen tästä yli, nykyään exäni ilmeisesti asuu tämän "ystävänsä" kanssa, vaikkakin erostamme on vain neljä viikkoa aikaa... Elämä ei ole reiluu.... Tsemppiä sinulle, ehkä se onni löytyy joskus.... Toivon sitä sinulle todella. Petettynä ei ole helppoo.
Hei...
Jotenkin tuo sinun tekstisi järkytti minua..
Sulla on varmasti kamala olla)=
Tsemppiä sulle,kyllä asiat järjestyy(=