Minulla ei ole varsinaista sitoutumiskammoa, vaan ongelmani on siinä että sitoutumisen myötä muutun. Nytkin olen "hengaillut" erään miehen kanssa kuukausia, haluaisin sitoutua mutta pelkään itseäni. Tällä miehellä (niinkuin minullakin) on toista sukupuolta edustavia ystäviä monia. Ja vaikkei olisikaan tiedän että tulen mustasukkaiseksi ja vainoharhaiseksi kun suhteemme vakiintuu.
Ristiriitaisen tilanteesta tekee se, että olen itse edellisessä suhteessani pettänyt (kiinni jäämättä kylläkin) ja pelkään myös sitä että itse alan pettämään jälleen.
Vai onko asia kertakaikkiaan niin, että suhteemme ei ole tasapainoinen jos en voi luottaa mieheen??
Ristiriitaisen tilanteesta tekee se, että olen itse edellisessä suhteessani pettänyt (kiinni jäämättä kylläkin) ja pelkään myös sitä että itse alan pettämään jälleen.
Vai onko asia kertakaikkiaan niin, että suhteemme ei ole tasapainoinen jos en voi luottaa mieheen??
Vastaukset 2
Vanhimmat
minäkin muutun parisuhteessa... muutun vainoharhaiseksi ja mustasukkaiseksi, mutta sitä vastaan täytyy vain taistella, koska itseänsä niillä ajatuksilla vain satuttaa. ja kyllä sen kaiken oman pään sisällä olevan paskan kestää kun on niin ihana mies.
ja sama päätee myös omaan uskollisuuteen. tiedän että pystyisin pettämään, mutta sydämeni särkyisi jos satuttaisin miestäni. siispä taistelen sitäkin vastaan.
antaudu säkin vain suhteelle kokonaan. eihän mikään voi olla pelkkää ruusuilla tanssimista, kaikella on kääntöpuolensa. mutta on se sen arvoista...
luottaa yhteenkään mieheen ennenkuin luotat itseesi!
Katsos. Elämä menee niin, että mikäli luottaa itseensä luottaa toiseenkin ja siihen että pärjää parisuhteessa. Luottaa myös siihen, että ellei pärjääkään, kaikista pinnistelyistä ja ponnisteluista huolimatta, selviää erosta. Ei syyttele toista vaan kantaa vastuunsa loppuun asti.