..Olen tätä avioeroa miettinyt, kun en saa miestäni ymmärtää, että mikä mua rasittaa. Hänellä ei ole edes yritystä tehdä asioiden eteen mitään.
Nyt haluaisin tietoa teiltä, jotka olette harkinta-ajan jälkeen palanneet yhteen, niin onko teidän liitossa toisen huomioon ottaminen ja arvostus lisääntynyt?Vai onko tilanne jatkunut samana, kuin ennen eropapereiden vireille laittoa? Vai onko harkinta-ajan jälkeen ihan vakio, et erotaan lopullisesti?
Nyt haluaisin tietoa teiltä, jotka olette harkinta-ajan jälkeen palanneet yhteen, niin onko teidän liitossa toisen huomioon ottaminen ja arvostus lisääntynyt?Vai onko tilanne jatkunut samana, kuin ennen eropapereiden vireille laittoa? Vai onko harkinta-ajan jälkeen ihan vakio, et erotaan lopullisesti?
Vastaukset 8
Vanhimmat
ainakin oli se, ettei mikään muuttunu, ehkä hetkeksi, mutta sitten kyl vaan paheni ja erohan siitä tuli. No siitä on kyllä aikaa vuosia ja nyt olen uudestaan naimisissa, yhdessä ollaan oltu seittemisen vuotta ja yllätys yllätys, mietin eroa... Mun liitoissa kompastuskivi on ollu pettäminen ja tulee jo mieleen et mussa täytyy olla joku oikee vika, kun mua pitää aina pettää. Mut täytyy vaan erota jos ei toimi ;-(
väärät miehet.
Mun liitossa petetään henkisellä tavalla. Eli luvataan ja sit ei oo tarkotuskaan pitää lupausta. Ja lupaukset kohdistuu yhteiseen kotiin ja perheeseen.
Mut näin mäkin tän uskon, ettei se tilanne varmaan täysin korjaannu mietintä ajan jälkeen, ehkä hetkellisesti. Tai sit tarttee tulla joku tosi kova kriisi, et tilanne muttuu ikuisesti.
Tässä nykyisessä liitossa ei tosin ole tapahtunut kun kerran pettämistä, mutta kun minusta sekin on liikaa... Se kun romahdutti luottamuksen täysin ja nyt kun siitä on kulunut vähän yli vuosi, niin musta tuntuu että en rakasta miestäni enää ollenkaan, tottumuksesta ja lasten takia vaan yhdessä roikutaan. niin ja yhteisten velkojen takia. Jee jee. Tänään taitaa olla mun loppuelämän ensimmäinen päivä, jolloin mä alan työstää tulevaa :-)
jälkeen laitoin kakkosvaiheen vireille, sillä se aika todellakin näytti että mikään asia ei tule muuttumaan liitossamme, erostani on kulunut 4v.
Nyt ( 2v. sitten) olen löytänyt rinnalleni miehen ja luottavaisin mielin voin sanoa että hänen kanssaan tulemme vanhenemaan yhdessä.
Onnea uuteen suhteeseesi. Kyl mullakin on sellainen virinä, et jossain se mun mies vielä on... ;)
Kerrot, ettet saa miestäsi ymmärtämään mikä sua rasittaa. Oletko sinä ymmärtänyt miehen kannan asiassa? Oletteko riittävästi keskustelleet asioista, ja toista kuunnellen? Suljetko korvasi jos miehesi sanoo mikä häntä rasittaa? Vai eikö mies edes kerro?
On monta tapaa olla ymmärtämättä toista, joskus myös itseään. Joskus ymmärrys löytyy, sekä kummallakin tahtoa muuttua toisenlaiseksi ihmiseksi. Aina se ei onnistu, eikä kaikki edes ole sitä mieltä että ihmisten pitää muuttua ollakseen yhdessä. Miksi ei kelpaa omana itsenään? Samana ihmisenä johon puolisokin aikoinaan rakastui. On toki piirteitä joita voi kehittää, kuten toisen huomioiminen.
Ilman tämän pidempiä filosofioita, joskus on fiksumpaa erota, ja pysyä silti hyvissä väleissä. Kaikki ihmiset eivät pitkän päälle mahdu saman katon alle vaikka toisistaan pitäisivätkin.
Harkinta-aika on toisille uhkailuväline: eroan, jollet muutu. Meille harkinta-aika oli pakollinen aikalisä joka lopulta päättyi ja ero tuli. Mutta asiaa kyllä puitiin varmaan satoja kertojaennen kuin eropaperi jätettiin. Se oli sinänsä jo varma päätös, eikä sen jälkeen asiasta puhuttu kuin pakolliset erojärjestelyt. En kadu avioliittoa, mutta harmittelen sen päättymistä; ettei elämä tuonutkaan sitä mitä toivoi, eikä itse pystynyt sen parempaan. Siitä kokemuksesta toivottavasti on tullut rutkasti avarakatseisuutta, ja toivottavasti joskus kykenee uuteen suhteeseen. Ei olisi mukava viettä loppuelämää yksin, joskin mielummin yksin kuin huonossa suhteessa.
Kyl mä yritän ymmärtää miestäni. Mut aina hän ei kerro asioita. Ja ei mulle harkinta-aika ole uhkaväline. Tosissani olen. Mä olen itse käynyt kriisin läpi, ja huomasin, että elämä on ihanaa kun ei muistele vanhoja ikäviä asioita ja katsoo iloisin mielin tulevaisuuteen. Mun mies ei ole tätä kriisiä läpi käynyt. Hän jatkuvasti muistaa muistuttaa ettei jotain asiaa voi tehdä ku 10 v sitten tilanne oli se mikä oli. Mä en vaan enää jaksa muistella sitä mitä 10v sitten tapahtu. Ennen meillä meni hyvin ku oltiin molemmat katkeria. Olen vaan aatellu, jospa tuo harkinta-aika saisi miehesi katsomaan elämää uudessa valossa. Keskutelut eivät tahdo onnistua, huutamiseksi ja toisen syyttelyksi menee. Mutta kiitos viestistäsi, täytyy taas ajatella näitä asioita. Toisaalta olen jo päättänyt että jätän mieheni. Mutta toisaalta erossa on luovuttava niin paljosta, johon joskus nuorena uskoi ja jonka eteen on tehnyt tuhansia tunteja töitä.
Tiedän monia jotka ovat puolenvuoden harkinta-ajan jälkeen palanneet yhteen ja ovat olleet onnellisia yhdessä. Joskus suhde tarvitsee aikaa ja rauhaa. Itse myöskin olin eroamassa mutta harkinta-ajan aikana päätin kuitenkin jatkaa liittoa. Mieheni ei edes koskaan halunnut erota ja se että hän oikeasti välitti minusta ja antoi minulle aikaa oli kaikkein mahtavinta mitä toinen voi toiselle tehdä. Olin ja käyttäydyin todella kylmästi miestäni kohtaan mutta nyt meillä on kaikki hyvin ja pari ihanaa lasta. Kaikki käy hyvin jos vaan rakastaa.