miehet Arvosttateko...

Minkäs maalainen irtoreikä se sun äitees on?

Minkäs maalainen irtoreikä se sun äityliinis on?

Kyllä mä ainakin arvostan enemmän sitä kuinka paljon oma äiti on mun eteen tehnyt pyyteentä työtä ja miten omin silmin näkee, että välittää. Tekee matkaeväät vieläkin kun käy himassa :D Tota pyyteetöntä duunia ja välittämistä arvostaa aina vaan sitä enemmän mitä kauemmin on kylmässä maailmassa.

Ei semmosia naisia enää olekaan mitä oma äiti on..

Kyllä mä ainakin arvostan enemmän sitä kuinka paljon oma äiti on mun eteen tehnyt pyyteentä työtä ja miten omin silmin näkee, että välittää. Tekee matkaeväät vieläkin kun käy himassa :D Tota pyyteetöntä duunia ja välittämistä arvostaa aina vaan sitä enemmän mitä kauemmin on kylmässä maailmassa.

Ei semmosia naisia enää olekaan mitä oma äiti on..

m27 kirjoitti:

Kyllä mä ainakin arvostan enemmän sitä kuinka paljon oma äiti on mun eteen tehnyt pyyteentä työtä ja miten omin silmin näkee, että välittää. Tekee matkaeväät vieläkin kun käy himassa :D Tota pyyteetöntä duunia ja välittämistä arvostaa aina vaan sitä enemmän mitä kauemmin on kylmässä maailmassa.

Ei semmosia naisia enää olekaan mitä oma äiti on..

tekisin noin suloiselle pojalle... :)

Kyllä tytöillä on kuitenkin tyttöjen jutut. Mä en oikein noilla nukeilla jaksa leikkiä ja ne mun nukkehahmotkin muuttuvat nopeasti jotenkin vähän häiriintyneiksi ja omituisiksi sekopäiksi. On siellä lelujen joukossa onneksi panssarivaunu ja merirosvolaiva, joilla mäkin voin päteä. On se vaan aika coolia lähteä töihin kotipihalta panssarivaunulla, kun naapureilla on vaan pikkuautoja. Sekin on aika siistiä, jos sattuu olemaan merirosvolaivan kapteeni ja naapurit vilkuttavat iloisesti kun tulen töistä kotiin. He vaikuttavat vilpittömän iloisilta, mutta todennäköisesti vain pelkäävät.

Äidin kanssa leikit ovat terveempiä, mutta vaikuttavat aika tylsitä. Enemmän se tyttö taitaa kuitenkin äitiinsä luottaa, enkä ihmettele. Enemmän he keskenään aikaansa viettävät muutenkin.

Ikävää mutta totta on että tytär on äidille kilpaillija. Poika on enemmän rakkauden ja huolehdinnan kohde. Valtaosa äideistä ovat aika pirullisia tyttärilleen, varsinkin sellaiset äidit jotka eivät omalla elämällään tehneet mitään, eivät lasten takia voineet saavuttaa muuta kuin äidin ja vaimon statuksen. Tämä katkeruus kaatuu yleensä tyttärien niskaan.
Monet naiset uhraavat oman elämänsä lastensa ja miehensä takia ja siitä tulee vääjämättömästi katkera veisu.
Sitten on näitä länsimaisia kaappi-muslimi-isiä jotka ovat sisimmässään sitä mieltä että naisen ensisijainen tehtävä on hoitaa lapsia, kotia ja miestään, ja ennen kaikkiea ihailla miestä. Mies on se joka tekee uraa - tekee siis omalla elämällään mitä haluaa.
Nämä isät kohtelevat tyttäriään kuin aarteita ulkopuolisten silmin, mutta todellisuus on että he tekevät kaikkensa jotta tytöt eivät osaisi elää itsenäisesti. He tekevät tytöistä itsensä jatkeita, ottavat kiitoksen aina itselleen kaikesta mitä tytär saavuttaa.
Jos tyttäret pärjäävät omillaan, omia juttuja tehden nämä isät kääntävät selkänsä, kohtelevat tytärtensä menestystä kuin sitä ei olisikaan, sillä he eivät voi kiittää itseään näistä saavutuksista. Tällä isät viestivät tytöille: rakkautta ei tipu ellet ihaile minua. Moni tyttö kaatuu tähän sillä tytöt kaipaavat ennen kaikkiea isiensä ihailua ja rakkautta.

Ikävä kyllä, naiset ovat ne jotka ylläpitävät tätä patriarkaalista asennetta katkeruudellaan, kateudellaan ja ennen kaikkiea kilpailemalla miesten huomiosta.

OLIPAS NAIVIA TEKSTIÄ!! No tavallaan tietysti kierolla tavalla ilmaisit sen, että suomi-äiskillä on taipumus varjella, ylipuolustaa ja suosia OIDIPAATTISELLA TAVALLA OMIA POIKALAPSIAAN!!

TUO on kyllä ikävä kyllä huomattu!

Että jos suomiäidit olisivat vähemmän oidipaattisia, niin eiköhän se äiti olisi tyttärille ihan "yhtä tärkeä"...!!!

äidille... kirjoitti:

Ikävää mutta totta on että tytär on äidille kilpaillija. Poika on enemmän rakkauden ja huolehdinnan kohde. Valtaosa äideistä ovat aika pirullisia tyttärilleen, varsinkin sellaiset äidit jotka eivät omalla elämällään tehneet mitään, eivät lasten takia voineet saavuttaa muuta kuin äidin ja vaimon statuksen. Tämä katkeruus kaatuu yleensä tyttärien niskaan.
Monet naiset uhraavat oman elämänsä lastensa ja miehensä takia ja siitä tulee vääjämättömästi katkera veisu.
Sitten on näitä länsimaisia kaappi-muslimi-isiä jotka ovat sisimmässään sitä mieltä että naisen ensisijainen tehtävä on hoitaa lapsia, kotia ja miestään, ja ennen kaikkiea ihailla miestä. Mies on se joka tekee uraa - tekee siis omalla elämällään mitä haluaa.
Nämä isät kohtelevat tyttäriään kuin aarteita ulkopuolisten silmin, mutta todellisuus on että he tekevät kaikkensa jotta tytöt eivät osaisi elää itsenäisesti. He tekevät tytöistä itsensä jatkeita, ottavat kiitoksen aina itselleen kaikesta mitä tytär saavuttaa.
Jos tyttäret pärjäävät omillaan, omia juttuja tehden nämä isät kääntävät selkänsä, kohtelevat tytärtensä menestystä kuin sitä ei olisikaan, sillä he eivät voi kiittää itseään näistä saavutuksista. Tällä isät viestivät tytöille: rakkautta ei tipu ellet ihaile minua. Moni tyttö kaatuu tähän sillä tytöt kaipaavat ennen kaikkiea isiensä ihailua ja rakkautta.

Ikävä kyllä, naiset ovat ne jotka ylläpitävät tätä patriarkaalista asennetta katkeruudellaan, kateudellaan ja ennen kaikkiea kilpailemalla miesten huomiosta.

Joo vittu...vaikeeta on...ei tästä mitään tuu...pitänee käydä ampumassa itsensä, koska nyt naiseksi syntyi...!?

En ymmärrä mistä tuollaista käsitystä tulee ettei äiti muka olisi tytöille tärkeä. Äiti on tärkeä lapselle, sukupuolesta huolimatta. Samalla tavalla isä on tärkeä, toki isän ja äidin roolit ovat erilaiset mutta kummatkin todella tärkeitä.

Muistan lukeeni jostain tutkimuksesta, jonka mukaan poikalapset ovat ensimmäisinä elinvuosinaan riippuvaisempia äidistään kuin tyttölapset. Tämä näkyy siinä että äitiensä kaltoin kohtelemien poikien äö laski keskimääräistä enemmän kuin samassa tilanteessa olevien tyttöjen eli tytöt selvisivät paremmmin huonosta äitisuhteesta. En tiedä miten tai missä oloissa tutkimus tehtiin mutta ihan tieteellisestä julkaisusta tämän luin. Suhtautukaa kuitenkin varauksella koska en ole alan asiantuntija ;)

Itselläni ei ole lapsia mutta en suostu uskomaan että poikalapset olisivat yleisesti ottaen jotenkin pidetympiä kuin tyttölapset. Sen allekirjoitan kyllä että äideillä on ehkä huolehtivampi suhtautuminen poikiin noin yleensä mutta en tiedä yhtäkään äitiä joka olisi esim kateellinen tyttärelleen. Uskon että "normaali" äiti välittää lapsestaan 100% olipa lapsi tyttö tai poika.

Itselläni on huono äitisuhde johtuen äitini alkoholismista mutta jollei äitini olisi minulle tärkeä niin tuskin se sattuisi näin paljoa. Äitini tärkeys ei ole siis yhtään vähentynyt vaikka olenkin vuosikaudet katsonut äitini vajoamista yhä syvemmälle ja syvemmälle pystymättä parantamaan tilannetta lukuisista auttamisyrityksistä huolimatta.

äidille... kirjoitti:

Ikävää mutta totta on että tytär on äidille kilpaillija. Poika on enemmän rakkauden ja huolehdinnan kohde. Valtaosa äideistä ovat aika pirullisia tyttärilleen, varsinkin sellaiset äidit jotka eivät omalla elämällään tehneet mitään, eivät lasten takia voineet saavuttaa muuta kuin äidin ja vaimon statuksen. Tämä katkeruus kaatuu yleensä tyttärien niskaan.
Monet naiset uhraavat oman elämänsä lastensa ja miehensä takia ja siitä tulee vääjämättömästi katkera veisu.
Sitten on näitä länsimaisia kaappi-muslimi-isiä jotka ovat sisimmässään sitä mieltä että naisen ensisijainen tehtävä on hoitaa lapsia, kotia ja miestään, ja ennen kaikkiea ihailla miestä. Mies on se joka tekee uraa - tekee siis omalla elämällään mitä haluaa.
Nämä isät kohtelevat tyttäriään kuin aarteita ulkopuolisten silmin, mutta todellisuus on että he tekevät kaikkensa jotta tytöt eivät osaisi elää itsenäisesti. He tekevät tytöistä itsensä jatkeita, ottavat kiitoksen aina itselleen kaikesta mitä tytär saavuttaa.
Jos tyttäret pärjäävät omillaan, omia juttuja tehden nämä isät kääntävät selkänsä, kohtelevat tytärtensä menestystä kuin sitä ei olisikaan, sillä he eivät voi kiittää itseään näistä saavutuksista. Tällä isät viestivät tytöille: rakkautta ei tipu ellet ihaile minua. Moni tyttö kaatuu tähän sillä tytöt kaipaavat ennen kaikkiea isiensä ihailua ja rakkautta.

Ikävä kyllä, naiset ovat ne jotka ylläpitävät tätä patriarkaalista asennetta katkeruudellaan, kateudellaan ja ennen kaikkiea kilpailemalla miesten huomiosta.

Alkaa vähitellen ymmärtämään jos pojat on äidille läheisempi kuin tyttäret kun tommosia sekopäitä ovat. Joka ikinen asia joku saatanan valtataistelu aina jota koitetaan manipuloida. Pojat vaan on ja nauttii hetkestä :D

"..muuta kuin äidin ja vaimon statuksen."

No jos et keksi syöpälääkettä tai tapa USA:n presidenttiä, niin ei sua kukaan muista tai tiedä edes olleen vuosi sen jälkeen ku oot kuollut paitsi oman pennut ja lapsenlapset. Toivottavasti pystyt siirtämään niiden kautta tuleville sukupolville muutakin ku noita saatanan status-hierarkioita ja mielistelyjä.

Mä olen ite miettinyt, että miksi tytöt yleensä tykkää enemmän isästä kuin äidistä, niin se on joko siinä, että äidit on enempi poikien perään, niin tytöt hakee sitten enemmän isältä huomiota sisarten välisessä taistelussa (johon poikien ei tarvitse edes osallistua?) tai sitten kyynisempi ja ilkeämpi versio, että monessa suurten ikäluokkien perheessä isä on se päällikkö/nokkamies/rahamies jota tyttö vaistomaisesti mielistelee... :D

Mä olen itse kokenut, että äiti touhottaa mun puolesta paljon enemmän kun systerin (joka on semmoinen suorittaja nykynainen joka tuntuu hakevan hyväksyntää suoritusten kautta) ja isälle molemmat samanarvoisia, paitsi minä olen enemmän se kalakaveri ja systeri sitten se isin pikkutyttö. Ja se mikä tuntuu oleelliselta, niin minusta tuntuu, että minä olen enemmän se jolta odotetaan enemmän lapsenlapsia jatkamaan nimeä ja taloa kun taas systerin odotetaan olevan meidän perheessä enemmän kasvattina joka sitten annetaan toiselle suvulle lapsia tekemään kun menee naimisiin(joten miksi panostaa häneen niin paljon?). Vaikka nyt ollaan kuinka tasa-arvoisessa maassa muuten.

En tiedä sitten oonko ihan pihalla ja oppinut nuo arvot mediasta ja ei taida toi näkyä perinnön jaossa :D

Sulla on vain omakohtaista kokemusta, älä puhu kaikkien äitien puolesta.
Minä olen ollut aina äidin tyttö. Äidin syli oli tottakai tärkein ja äidin huomio ja hoiva lohdutttaa sielua edelleen.
Isäni suhtautui minuun paljon lempeämmin kuin veljeensä, ei vaatinut liikoja. Näin meidän suvussa ollut yleensäkin, poikien pitää pärjätä ulkomaailmassa (auta armias elleivät pärjänneet) tyttöjen täytyi vain olla kohteliaita, sieviä ja mukautuvaisia.
Ai muka äiti-poika suhde olisi jotain rakkautta "puhtaimmillaan"? Minun myös mielestäni äidin ja tyttären suhde on rakkautta puhtaimmillaan, yleensäkin vanhempien rakkaus lapsiinsa on sitä.Joissain perheissä isä voi myös olla äitiä parempi, hoivaavampi vanhempi, usko tai älä.

nainen. kirjoitti:

OLIPAS NAIVIA TEKSTIÄ!! No tavallaan tietysti kierolla tavalla ilmaisit sen, että suomi-äiskillä on taipumus varjella, ylipuolustaa ja suosia OIDIPAATTISELLA TAVALLA OMIA POIKALAPSIAAN!!

TUO on kyllä ikävä kyllä huomattu!

Että jos suomiäidit olisivat vähemmän oidipaattisia, niin eiköhän se äiti olisi tyttärille ihan "yhtä tärkeä"...!!!

nyt alkaa ymmärtämään äitien poikiin kohdistuvaa rakkautta kun omat tyttäret kuitenkin anonyymina puukottaa netissä selän takana kun kotoa pääsevät.. :D

M27 kirjoitti:

Alkaa vähitellen ymmärtämään jos pojat on äidille läheisempi kuin tyttäret kun tommosia sekopäitä ovat. Joka ikinen asia joku saatanan valtataistelu aina jota koitetaan manipuloida. Pojat vaan on ja nauttii hetkestä :D

"..muuta kuin äidin ja vaimon statuksen."

No jos et keksi syöpälääkettä tai tapa USA:n presidenttiä, niin ei sua kukaan muista tai tiedä edes olleen vuosi sen jälkeen ku oot kuollut paitsi oman pennut ja lapsenlapset. Toivottavasti pystyt siirtämään niiden kautta tuleville sukupolville muutakin ku noita saatanan status-hierarkioita ja mielistelyjä.

Mä olen ite miettinyt, että miksi tytöt yleensä tykkää enemmän isästä kuin äidistä, niin se on joko siinä, että äidit on enempi poikien perään, niin tytöt hakee sitten enemmän isältä huomiota sisarten välisessä taistelussa (johon poikien ei tarvitse edes osallistua?) tai sitten kyynisempi ja ilkeämpi versio, että monessa suurten ikäluokkien perheessä isä on se päällikkö/nokkamies/rahamies jota tyttö vaistomaisesti mielistelee... :D

Mä olen itse kokenut, että äiti touhottaa mun puolesta paljon enemmän kun systerin (joka on semmoinen suorittaja nykynainen joka tuntuu hakevan hyväksyntää suoritusten kautta) ja isälle molemmat samanarvoisia, paitsi minä olen enemmän se kalakaveri ja systeri sitten se isin pikkutyttö. Ja se mikä tuntuu oleelliselta, niin minusta tuntuu, että minä olen enemmän se jolta odotetaan enemmän lapsenlapsia jatkamaan nimeä ja taloa kun taas systerin odotetaan olevan meidän perheessä enemmän kasvattina joka sitten annetaan toiselle suvulle lapsia tekemään kun menee naimisiin(joten miksi panostaa häneen niin paljon?). Vaikka nyt ollaan kuinka tasa-arvoisessa maassa muuten.

En tiedä sitten oonko ihan pihalla ja oppinut nuo arvot mediasta ja ei taida toi näkyä perinnön jaossa :D

Ketkähän ne on perinteisesti taistelleet päällikkyydestä, elleivät miehet?
"Pojat vaan nauttii joka hetkestä"

Minä nautin myös joka hetkestä.
EI ole ihanampaa kuin olla isän tyttö. Mitä ilkeetä siinä on jos tytär mielistelee isäänsä? Samaahan ne pikkujullit tekee äitiään kohtaan.

M27 kirjoitti:

nyt alkaa ymmärtämään äitien poikiin kohdistuvaa rakkautta kun omat tyttäret kuitenkin anonyymina puukottaa netissä selän takana kun kotoa pääsevät.. :D

Ja sinäkö olet jotenkin parempi, vaikka yhtä anonyymi selkäänpuukottaja olet itsekin. Verhoat itsesi jonkinlaiseen pyhimyksen kaapuun.

:DDDDD Sullekkin vaan sinne.

Äidit haluavat enemmän tyttäriä ja isät poikia. Ainakin oma äitini sanoi minulle kerran, että hän halusi tyttölapsen, eli minut. Poika- ja tyttölapsille se äiti on varmaan useammin tärkeä kuin isä. Isä usein on se vähän ulkopuolinen hahmo, tai ainakin ennen oli.

"poika on usein enemmän kaveri ja nimen/talon jatkaja kuin "lapsi""

Tuskin on äidille tärkeää, että isän nimeä jatketaan, muutenkin kuulostaa ihan liian 60-lukulaiselta sanomasi. Onhan se käytännössä niin, että tyttäret pitävät useammin huolta vanhemmistaan kun nämä vanhenevat.