Hävettää! Tunnen itseni oikein maailmanluokan tylsimykseksi ja inhotukseksi.
Olen useita vuosia uskollisesti seurustellut upea 28-v nainen, jolla ei ole enää minkäänlaisia sosiaalisia taitoja vieraiden miesten kanssa.
Smalltalk ei suju ja jos mies vielä on kiinnostunut ja osoittaa sen seksikkään avoimeksi niin menen ihan totaalisen lukkoon ja pakokauhuiseksi. Välttelen katsetta enkä uskalla enää hymyillä. Lisäksi saatan sanoa tarpeettoman rumasti sinällään ihan viattomalle ihmiselle.
Vain siksi että haluan tilanteesta eroon.
Moni onkin varmaan saanut sellaisen kuvan että olen vittumainen narttu,ja se tottapuhuen vaivaa minua koska en ole.
En käsitä omaaa käytöstäni/reagointia. Tutussa seurassa, tai esitellyssä, olen normaali ja usein ystävälliseksi ja ihanaksi persoonaksi kehuttu. Mutta heti jos joku täysin vieras tulee juttusille, menen lukkoon enkä tosiaankaan ole mitenkään kehuttava.
En tiedä johtuuko tämä "pelokkuus" siitä, että monesti muhun tartutaan kiinni kaksin käsin. Tullaan ikäänkuin heti lähireviirille. Kasvot vedetään ihan eteen ja luullaan että olen heti mukana. Enkä ole alun alkaenkaan flirttailut. Tämän mun reagointini takia pelkään jäädä yksin pöytään tai lattialle sillä aina on joku jututtamassa.
Kaverit sanoo että annan sekavia merkkejä koska tykkään olla esillä ja huomion keskipisteenä (esim. tanssilattialla) mutta vain etänä. Katsoa saa muttei noteerata eikä keskustella.
Mulla on lisäksi aika vahvat käsitykset hyvästä käyttäytymisestä ja varattuna naisena olen tainut vetää soveliaan käytöksen aika piukkaan otteeseen, sillä seurauksella että olemattomat kontaktit miehiin on hävittäny mun sosiaaliset taidot.
Onko kellään muulla samanlaista ongelmaa tai kokemusta siitä miten päästä eroon ko. ongelmasta. Että voisi olla luonnollinen nainen joka ottaa ihmiset ihmisenä.
Saamani huomion takia olen ruvennut myös pelkäämään isoja, humalaisia miesjoukkoja. Kun kävelen kadulla ja pitäisi ohittaa tämmöinen joukko, tahtoisin muuttua näkymättömäksi ja livahtaa ohi kuin varkain.
Tämä mun käytös on tosi ristiriitaista ja kärsin siitä kovsti.
Olen useita vuosia uskollisesti seurustellut upea 28-v nainen, jolla ei ole enää minkäänlaisia sosiaalisia taitoja vieraiden miesten kanssa.
Smalltalk ei suju ja jos mies vielä on kiinnostunut ja osoittaa sen seksikkään avoimeksi niin menen ihan totaalisen lukkoon ja pakokauhuiseksi. Välttelen katsetta enkä uskalla enää hymyillä. Lisäksi saatan sanoa tarpeettoman rumasti sinällään ihan viattomalle ihmiselle.
Vain siksi että haluan tilanteesta eroon.
Moni onkin varmaan saanut sellaisen kuvan että olen vittumainen narttu,ja se tottapuhuen vaivaa minua koska en ole.
En käsitä omaaa käytöstäni/reagointia. Tutussa seurassa, tai esitellyssä, olen normaali ja usein ystävälliseksi ja ihanaksi persoonaksi kehuttu. Mutta heti jos joku täysin vieras tulee juttusille, menen lukkoon enkä tosiaankaan ole mitenkään kehuttava.
En tiedä johtuuko tämä "pelokkuus" siitä, että monesti muhun tartutaan kiinni kaksin käsin. Tullaan ikäänkuin heti lähireviirille. Kasvot vedetään ihan eteen ja luullaan että olen heti mukana. Enkä ole alun alkaenkaan flirttailut. Tämän mun reagointini takia pelkään jäädä yksin pöytään tai lattialle sillä aina on joku jututtamassa.
Kaverit sanoo että annan sekavia merkkejä koska tykkään olla esillä ja huomion keskipisteenä (esim. tanssilattialla) mutta vain etänä. Katsoa saa muttei noteerata eikä keskustella.
Mulla on lisäksi aika vahvat käsitykset hyvästä käyttäytymisestä ja varattuna naisena olen tainut vetää soveliaan käytöksen aika piukkaan otteeseen, sillä seurauksella että olemattomat kontaktit miehiin on hävittäny mun sosiaaliset taidot.
Onko kellään muulla samanlaista ongelmaa tai kokemusta siitä miten päästä eroon ko. ongelmasta. Että voisi olla luonnollinen nainen joka ottaa ihmiset ihmisenä.
Saamani huomion takia olen ruvennut myös pelkäämään isoja, humalaisia miesjoukkoja. Kun kävelen kadulla ja pitäisi ohittaa tämmöinen joukko, tahtoisin muuttua näkymättömäksi ja livahtaa ohi kuin varkain.
Tämä mun käytös on tosi ristiriitaista ja kärsin siitä kovsti.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sinullahan on taustat kunnossa ja kaikki hyvin, joten ei ole tarvetta paniikkireaktioihin. Nojaa mieheesi vaikka hän ei olisikaan läsnä.
Etkä ole kynnysmatto joten omalle reviirillesi tunkeutumista ei ole tarpeen sietää. Ehkä sinun pitäisi harjoitella etukäteen mitä sanoa kohteliaasti mutta järkähtämättä niiden tilanteiden varjossa mitä sinulle on jo sattunut.
Oletko varma että olet oikeassa seurassa ja paikassa jos olet yöelämässä ilman miestäsi. Ehkä reaktiosi onkin ihan oikea, ei sinulla pitäisi olla mitään tekemistä kännikiimaisten pilluvonkareiden kanssa.
Epävarma nainen humalassa sinkkukavereidensa kanssa yöelämässä, moni pelimies tietää miten ei saadaan muuttumaan kylläksi.
ne ihmiset tulee "lähireviirille" meillä muillakin, et ole mikään erikoistapaus. Eikä meitä muitakaan aina se miellytä.
jos joku änkee liian lähelle opettele sanomaan ystävällisesti: olisitko ystävällinen ja poistuisitko seurasta? tai olisitko ystävällinen ja pysyisit vähän kauempana? tai jos tyyppi on liian humalassa työnnä hänet omakätisesti kauemmas. Tuolleen sanomalla et loukkaa toista, etkä pilaa hänen juopottelu reissua, etkä saa itteeskään huonoon valoon. tietty jos pyyntöö ei totella sitte saa jo naksauttaa pahemminkin!
ja aina voi puhua kotona odottavasta kumppanista- tai hävitä veskiin tai vastaavaa- vaikka suudella tyttökaverin kanssa että saa perskärpäset häviämään..... tosin jotku saattaa siitä vaan innostua....
mutta: oletko huomannut että kierron puolessa välissä- siis silloin kun olet hedelmällisimmilläsi- silloin pörrää kyllä äijjää ympärillä? baari reissut siis kannattaa ajoittaa lähelle menkkuja;) jos syöt pilleriä niin en tiiä toimiiko tämä- minulla ainakin toimii kun en syö:D:D:D
hym. vastaskohan toi ollenkaan mihinkään....? nojoo- eiköhän se pidä vähitellen aloittaa kehen tahansa ihmiseen tutustuminen.... eihän siinä paria lausetta enempää ole edes pakko vaihtaa?
mutta sehän on jo puoli voittoo että oot tiedostanu ongelman!!