Tästä ehkä on ollut galluppia ennenkin... mutta tehdään taas. Haluaisin siis tietää, onko täydellinen seksin puuttuminen pitkässä parisuhteessa mielestäsi riittävä syy eroon. Ns. "toivoa toipumusesta" ei ole eli seksiä ei ole luvassakaan. Onko lapsen oikeus ehjään perheeseen suurempi kuin aikuisen subjektiivinen oikeus hyvään (muk.lukien tyydyttävä seksuaalielämä) parisuhteeseen?
Jos maltat asioita miettiä ja vastata, niin ole ystävällinen ja kerro lyhyesti myös perustelusi.
Jos maltat asioita miettiä ja vastata, niin ole ystävällinen ja kerro lyhyesti myös perustelusi.
Vastaukset 16
Vanhimmat
keskustella kumppanin kanssa kunnolla mistä seksin puute johtuu. Itse mietin, että parisuhteen täytyy olla aika tyhjä, jos se seksin puutteeseen kaatuu.
Painiskelen tuon ongelman kanssa päivittäin. Olen painiskellut jo pari vuotta. Tuntuu ettei oikeaa vastausta ole olemassa. Aina menee väärinpäin.
Meillä vaimoni ei halua rakastella. Asiasta on puhuttu monesti, mutta eipä siitä haluttomuus ole miksikään muuttunut. Seksiä ei ole, eikä tule. Kaikenlaista olen myös koittanut, että asianlaita muuttuisi... Olla ns. hyvä mies. Eipä juuri enää jaksa sitä. Siksi mietin nykyään eroa usein.
Kahden pienen lapseni takia olen vieläkin tässä kylmäkässä avioliitossa. Heille haluan vain parasta. Pelottaa ajatellakin, mitä avioero heille aiheuttaisi. Työssäni kohtaan avioerolapsia päivittäin, eikä heillä yleensä asiat ole kovinkaan rapiasti... Tällä hetkellä koitan vain olla niin hyvä isä, kuin pystyn.
Hyvän aviomiehen leikkimisen olen aikapaljon lopettanut. Kunhan kannan rahaa kotiin, että talous sentään pyörii. Ja mietiskelen, mitä keksis.
Tilanne kuulostaa tutulta.Meillä tilanne ajautui siihen,että vaimo ilmoitti,että HÄN ON päättänyt luopua ja lopettaa seksin,ynnä muut siihen viittaavat halailut kokonaan.
Tämän hän kertoi sellaisella,lopullisen totuuden löytäjän varmuudella,että minulta meni matto jalkojen alta kerralla!
Tämä oli minulle tietysti täydellinen shokki.Ei mitään edeltävää keskustelua.Tulevillekin keskusteluille pantiin stoppi.Asia ON JO päätetty,eikä siitä enää keskustella.
Minulle tosin annettiin joitakin vaihtoehtoja:joko lähteä,jos ei kelpaa tai hankkia rakastaja!!!???
Nämä ehdotetut vaihtoehdot eivät kuitenkaan ole minulle vaihtoehtoja.Joten jään suuhteeseen,jossa muuten menee kohtuullisen "hyvin",jos seksin ja läheisyyden pois jäämistä lasketa.Tosin tästä eteenpäin en voi varmuudella tietää,että mitä vaimon mielessä oikeasti liikkuu ja onko odotettavissa uusia "yllätyksiä" tulevaisuudessa?
Mutta päivä kerrallaan katsellaan.Ja onhan kuitenkin lapset!
Voimia sinulle!
Ollaan mieheni kanssa puhuttu tästä, koska seksielämämme on aika hiljaista nykyään, ja harvenee koko ajan. Olenkin ajatellut sen loppuvan varmasti jossain vaiheessa kokonaan.
Se alkukiinnostus toiseen, jolloin myös seksi on ihanaa, vaan jotenkin katoaa pitkässä suhteessa, eikä tee enää mieli seksiä. Tai kyllä seksiä jonkun muun ihanan ihmisen kanssa, muttei sen oman tutun tavallisen...joka ei enää jaksa sytyttää. Olemmekin puhuneet tästä vakavasti, ja ajatelleet, että aikansa kutakin. Olihan meillä kuitenkin alussa ihanaa seksin sarallakin. Ja jos seksihommat ei luista, on niin paljon muuta hyvää olla suhteessa saatikka erota. Nyt meillä on yhteinen talo, asumiskustannukset puoliksi. Erotessa pitäisi ostaa toiselle oma talo, ja kummankin yksin maksaa kustannukset.
Nyt lapsilla on hyvä koti ja molemmat vanhemmat, ja molemmat vanhemmatkin viihtyvät juuri tässä kodissa.
Ei kai sitä hyvää kotia ja perhettä voi jättää, kun seksi ei enää luista. Ei sitä välttämättä sinkkunakaan seksiä saa, ja aika hakemista se on, ja monta sydänsurua vaan tiedossa.
Pitää vain keskittyä muihin asioihin kuin seksiin. Ei kai se seksi nyt sitten niin tärkeää ole, jos muuten on ihan kiva perhe ja turvallista ja mukavaa elää ja asustaa.
Kyllä jossain vaiheessa unelmoin pettämisestä yms. mutta olen ajatellut sitä tarkkaan ja harkiten, ja tullut tulokseen, ettei se seksi edelleenkään NIIN tärkeää ole, että sitä pitäisi salassakaan hakea, ja sen takia aiheuttaa pahaa mieltä muulle perheelle.
Tuosta seksin hiipumisesta kyllä sen verran olen ottanut ajatusta...että kun olemme vielä avoliitossa ...niin alussa unelmoin häistämme, mutten enää... Jotenkin en vain voi sanoa tahdon, koska suhteemme ei ole kuitenkaan niin täydellinen. Eli yhdessä ollaan, mutta naimisiin en voi mennä.
"Se alkukiinnostus toiseen, jolloin myös seksi on ihanaa, vaan jotenkin katoaa pitkässä suhteessa, eikä tee enää mieli seksiä."
Onko välttämättä näin? En usko, koska toisenlaisiakin tarinoita kuulee. Alun intohimo tottakai laantuu, mutta jos kiinnostus kokonaan loppuu, onko kaikki kohdallaan muutenkaan? En usko.
Ensinnäkään,eihän eroon tarvi nykyään mitään syytä,sehän on nykyään enemmänkin juuri tunnepuolen hommeli,ettei enää haluta rakastaa toista jne.No joo.Kysymyksiisi.
**onko täydellinen seksin puuttuminen pitkässä parisuhteessa mielestäsi riittävä syy eroon
-on harvinaista jos emotionaalisesti toimivassa suhteessa kuolee vain seksi,joten oletan että myös tunteet ovat kuolleet,laimenneet,niitä ei jakseta näyttää....Mikä on syy ettei "toivoa toipumisesta" ole?Näen asian niin ,että niin kauan on toivoa kun on elämää.Oletteko tehneet "mitään" ongelman eteen?
**Onko lapsen oikeus ehjään perheeseen suurempi kuin aikuisen subjektiivinen oikeus hyvään (muk.lukien tyydyttävä seksuaalielämä) parisuhteeseen?
- parisuhde ei ole ehjä,mikäli vanhemmat tuntevat sen olevan kylmä ja ovat tyytymättömiä.Ei pitäisi tässä kohtaa aliarvioida lapsen tunteita ja vaistoja,koska hän tietää!Lapsi ihmettelee sitä ristiriitaa itsekkin vaikkei tietenkään kykene ilmaisemaan sitä.On KLISEE suorastaan tämä "ehjä perhe" jonka sisällä paisuu mätäkuplaa.jiihaa.En halua virnuilla sinulle tällä,toiv.luit asian niinkuin tarkoitin.
Tyytymättömyyn kasvattaa katkeruutta->vuosien päästä saatat olla katkera menetetyistä vuosista
Hoppuilulla ei saavuta mitään.Oletan että olette jutelleet,että olet painokkaasti kertonut oman tunteesi asiasta.Minusta se kyllä on parisuhteen laiminlyömistä jos ei ole seksiä.Oletko ajatellut muita vaihtoehtoja?Onko vaimosi ehdottanut mitään ratkaisua?
Niin tai näin,sanonpahan vaan:lapsilla on ehjä koti sitenkin että heidän vanhempansa asuvat erillään,ovat onnellisia ja pystyvät toimia heidän parhaakseen!
minä olen sitä mieltä, että henkinen parisuhteenne heijastuu myös sinne fyysiseen puoleenkin, omasta kokemuksesta osaan sanoa että silloin kun on välit kunnossa, tapahtuu makuuhuoneessakin muuta kuin nukkumista. joten suosittelen keskustelemaan vaimosi kanssa asioista ja esim. pariterapia voi olla myös yksi keino parantaa suhdettanne. olen samaa mieltä ettei lapsia saa aliarvioida, lapsi vaistoaa vanhempien kylmät välit.hyvä parisuhde on lapsen koti, kun huolehditte toisistanne ja annatte parisuhteelle aikaa niin asiat voivat muuttua,, toivon teille kuitenkin aurinkoisempia aikoja
lilli
Minua rupesi ihan hymyilyttämään - vaikkei tässä mitään huvittavaa ole - kun ajattelitte minun olevan mies. Siis olen se vaimo, ja varmasti olen puhunut asiasta ja asioista monesti miehen kanssa. Toivottomuus johtuu iän ja sairauden yhteisvaikutuksesta; höystettynä tietenkin pitkän parisuhteen muutenkin "väljädyttämästä" sänkykamarielämästä. Todenmukaisesti loputkin yhteiset intressit (perhettä ja rekvisiittaa lukuunottamatta) ovat tilanteen pitkityttyä loppuneet.
Katkeruutta pelkäänkin eniten, sehän kurkkii jo nurkan takaa. Mutta seuraavan nurkan takana on itsesyytökset pesän hajottamisesta, itsekkyydestä ja hylkäämisestä. Catmam - en ottanut virnuiluna - olen aika syvällä asiassa ja monella tavalla asioita yrittänyt päässäni veivata. Tuokin näkökulma on jo kerran, pari pyörinyt mielessä.
Puhuminen on tuottanut paljon pahaa mieltä ja riitaa. Olen saanut ns. luvan ottaa salarakastaja, se tuntuu minusta ihan hullulta ja lisäksi vielä on käytännössä todella vaikea toteuttaa tilanteessani. Samanaikainen uhkaus kiinni jäämisen hirveistä seurauksista (ei sentään mistään fyysistä uhkakuvaa) mitätöi "luvan". Täysin järjetöntä.
Olen yrittänyt viestittää myös pariterapiasta, jossa voisi yrittää setviä asioita, mutta se ei ole mahdollisuus. Päätös on minun ja yksin minun - kuten myös seuraukset ovat minun.
Seksin lopettaminen on melkein pettämistä. Tietysti suhteessa voidaan olla onnellisina ilman seksiä tai vieraissa käyden, jos se molemmille sopii, mutta jos ei sovi, niin joko erotaan tai mennään terapiaan.
Jos suhteessa on muutakin vikaa, mennään parisuhdeterapiaan. Ellei pahemmin ole, mennään seksuaaliterapeutin luokse.
Ensin kannattaa kuitenkin lukea netistä tai kirjoista ohjeita ja yrittää itse. Tai ihan vain keskustella asioista.
vaikka eroaisi niin miksi luulet että tulisi onnelliseksi. joskus niin käy joskus ei, ja lapset näkee myös sen eronneen äidin tai isän pahan mielen.
Pettämistä on se, kun tekee toisen selän takana juttuja, joita ei ole lupa tehdä. Älä viitsi uskotella, että seksin lopettaminen olisi edes melkein sama juttu. Sitä paitsi, harvemminpa sitä lopetetaan, vaan se kiinnostus seksiin loppuu, ilman että se olisi tietoinen valinta.
Suhde voi olla perustaltaan erinomaisessa kunnossa, vaikka seksiä ei juuri olisikaan. Syitä haluttomuudelle pitkässä suhteessa voi olla mm. nämä: into laskee iän myötä, vanhemmuus väsyttää, hormonitoiminta hidastuu, ruokavalio on keturallaan, on ylipainoa ja masennusta, liikunnanpuutetta, stressiä... melko luonnollisia tilanteita ihmiselle. Vuosikymmeniä kun on ollut suhteessa, sitä oppii sen, että halukkuus on yhtä pysyvää kuin haluttomuus. Tianteet muuttuu.
Osuit oikeaan. Olen itse samassa tilanteessa. Naiseni halut ovat laantuneet. Olen pähkäillyt tilannetta usein ja tullut siihen johtopäätökseen että kaikki koostuu arkisista pikku tekijöistä.
On kiirehdittävä töihin, mietittävä työasioita, laskut maksettava, siivottava, käydä kaupassa, pakolliset tapaamiset, hormonit (esim ehkäisypillerien syöminen vaikuttaa paljon), terveys (jos kroppa huonossa kunnossa esim yliliikkuvien nivelien takia), elämäntapa, stressi yleisesti, harrastukset, väsymys (alkakaa herran jumala liikkumaan ihmiset enemmän!!! itsekkin aijon), lääkkeet yms... niitä on paljon.
Lääkkeenä aijon kokeilla seuraavia:
1) Puhella enemmän. Kaikenlaisia puheenaiheita. esim Mitä päivän aikana on tapahtunut, mitä mietin/pohdiskelen jne
2) Enemmän huomiota. Antaa kukkia, ehdottaa elokuviin lähtöä, kertoa että rakastan häntä tai vaikkapa kehua naista
3) Ehdottaa nakuiltaa. Verhot kiinni, vaatteet nurkkaan ja vaikka pelaamaan eroottista lautapeliä :)
4)Kiusoitella leikkisästi. Puristaa hellästi pakarasta ja nuolaista korvan takaa. ;) "toimii"
5) Siivota koti huolella. =P
) Siis yleisesti huomioida kaikin mahdollisin tavoin nainen. Tosin joskus naiselle pitää olla renttumainen nilviäinen, mutta rajat ja itsekuri säilytettävä.
Mitäs jos puhuisit sen oman kumppanisi kanssa asiasta. Keskustelkaa miksi näin on päässyt käymään ja sano, että asia vaivaa sua siinä määrin, että olet jo melkein pistämättä suhdetta poikki.
Vaikka parisuhteessa eletäänkin yhteistä elämää ja yritetään olla yhdessä onnellisia, viime kädessä jokaisella on vastuu omasta onnestaan. Jos parisuhteen seksittömyys tekee sinusta onnettoman ja katkeroituvan, totta mooses sitä saa erota. Mutta jos se on "ei nyt niin kauhean kivaa" niin kannattaa miettiä kahdesti, olisiko suhteessa jotain arvokkaampaa? Olisiko suhteessa jotain, minkä vuoksi olisit valmis luopumaan halujesi tietynlaisesta tyydyttämisestä (oman käden oikeushan on edelleen olemassa)?
Lapsella ei ole "ehkä koti" talossa jossa kaksi toisistaan vieraantuvaa vanhempaa vaipuvat aina vain syvempään hiljaisuuteen ja kasvattavat katkeruutta toisiaan kohtaan.
Itse päätin jäädä seksittömään suhteeseen, koska tässä suhteessa olen onnellinen seksillä tai ilman.
En voi lakata ihmettelemästä, että miten vähän ihmiset suhteissaan tyytyvät. Jos seksi puuttuu suhteesta (onko se enää edes parisuhde ilman seksiä, eikö kyse ole ennemminkin kaverisuhteesta tai kulissista?) kokonaan, niin onko se elämää? Ei ihme, että ihmiset hyppivät vieraissa, kun pihdataan omalta rakkaalta!
Heitä helevettiin tollanen pihtari.
Minun ainakin täytyy erota. Ai niin olenhan mies, vielä elossa ja tunteva.